Kävimme tänään Lolan kanssa etijäkoiraliiton järjestämällä tutustumiskurssilla.
Kurssi pidettiin Veikkolassa. Saavuimme paikalle kaatosateessa, mutta onneksi sade lakkasi juuri ennen kurssin aloittamista.
Ensimmäiseksi oli teoriaosuus.
Tutustuimme etsijäkoiraliiton toimintaan. Sen jälkeen kävimme läpi muutamia ihanteita, millainen on hyvä etsijäkoira, sekä etsijäkoiran ohjaaja.
Etsijäkoiran tulee olla hyväkäytöksinen, sekä omata hyvä paineensietokyky. Etsinnöissä on kuitenkin aina luonnollisia häiriötekijöitä, joten keskittymiskyky on tärkeä. Tietysti myös fyysinen kunto on hyväksi, työ on kuitenkin raskasta.
Hyvän ohjaajan tulee olla tasapainoinen ja kärsivällinen. Etsijäkoirien koulutus "valmiiksi" kestää pari vuotta ja siihen aikaan kyllä mahtuu niin takapakkia kuin onnistumisiakin. Joten hermostumiseen ei ole varaa. Ohjaajan täytyy luottaa koiraansa ja siihen, että koira tietää mitä se tekee. Koiranlukutaito on myös välttämätön. Etsijäkoiria ei opeteta ilmaisemaan löytöään millään tavalla, vaan koirat osoittavat sen omilla eleillään. Ohjaajan on siis tiedettävä koiran eleistä milloin etsittävä on lähellä tai jo löytynyt.
Koiran kanssa harjoittelun lisäksi ohjaajat suorittavat erilaisia kursseja, esimerkiksi koirien, kissojen ja ihmisten ensiavun taidot on oltava hallussa.
Kun teoriaosuus oli käyty läpi, siirryimme maastoon. Meitä oli 4 koirakkoa ja työskentelimme pareittain. Toinen koirakko meni ensin piiloon, eli käytännössä siis kävelivät metsän syvyyksiin. Koirakon omistaja käveli alkumatkan eri kohdassa kuin koira, jotta alkumatkaan saatiin vain koiran jälkeä. Piiloon mentiin noin 100 metrin päähän lähtöpisteestä.
Ensimmäisessä harjoituksessa meillä oli parina espanjanmastiffi. Kun koirakko oli hetken aikaan ollut pois näkyvistä annoin lolan nuuhkia mastiffilta otettua karvatupsua.
Lola nuuhkikin tupsua antaumuksella. Sen jälkeen näytin Lolalle suuntaa ja lähetin sen etsimään.
Etsijäkoira on 10m pituisessa liinassa ja minä sanoin automaattisesti haku-treeneistä tutun "etsi" käskyn, jolloin Lola pinkaisi tuhatta ja sataa metsään. Meinasi tulla minulle mahalento, mutta onneksi sain koirani sen verran hillityksi, että se vaihtoi laukan raviin :D
Maalimies löytyi hienosti ja pysäytin Lolan kun huomasin sen jähmettyvän. Tarkoitushan on, ettei etsijäkoira koskaan mene etsittävän koiran luokse, sen tehtävä on vain osoittaa suunta missä etsittävä on kulkenut, tai missä etsittävä on.
Toinen harjoittelu sujui paljon paremmin. Parina meillä oli sekarotuinen tyttö. Taas annoin Lolan ottaa hajua karvatupsusta. Sen jälkeen ohjasin sen rauhallisesti metsän laitaan ja sanoin rauhallisesti "missä on?". Tämä olikin hyvä keino ja Lola lähti heti rauhallisesti etenemään. Luulen, että Lola otti aluksi ihmisestä ilmavainua, mutta kun vainu katosi, se painoi nenänsä lahjakkaasti maahan ja alkoi jäljestämään. Lolan kanssa ei ole koskaan jäljestetty, joten olin todella positiivisesti yllättynyt.
Ensimmäinen jälki mitä Lola lähti seuraamaan oli todennäköisesti väärä. Se vaihtoi suuntaa ja pyöri muutaman puun ympäri, joten minä sain selvitellä liinaa. Mutta sitten se sai oikean jäljen nenän alle ja sen kyllä huomasi. Koko koiran olemus muuttui iloisen reippaaksi ja sitten sitä mentiinkin vauhdilla.
Lola pysähtyi noin 50m ennen etsittäviä, häntä pystyssä ja korvat höröllä. Silloin minä kehuin kovasti ja palkkasin koiran. Hieno suoritus :)
Kurssi meni todella hyvin, paremmin kuin olisin uskonut. Etsijäkoira hommissa ei ole tärkeää miten koira nenäänsä käyttää, ottaako hajun ilmasta vai maasta. Tarkoitus on vain osata käyttää nenää ja nimen omaa etsiä yhtä tiettyä hajua.
Maalimiehenä olemisen Lola otti erittäin lunkisti, se söi puoli hehtaaria metsää siinä odotellessa.
Oli palkitsevaa huomata, kuinka omat koiranlukutaidot ovat kehittyneet huimasti haku harrastuksen myötä.
Innostuin tästä uudesta lajista ja tulemme Lolan kanssa tulevaisuudessa olemaan mukana etijäkoiratoiminnassa.
Aloitamme alkeiskurssin syksyllä. Tuskin maltan odottaa :)
http://www.etsijakoiraliitto.fi/
Kurssi pidettiin Veikkolassa. Saavuimme paikalle kaatosateessa, mutta onneksi sade lakkasi juuri ennen kurssin aloittamista.
Ensimmäiseksi oli teoriaosuus.
Tutustuimme etsijäkoiraliiton toimintaan. Sen jälkeen kävimme läpi muutamia ihanteita, millainen on hyvä etsijäkoira, sekä etsijäkoiran ohjaaja.
Etsijäkoiran tulee olla hyväkäytöksinen, sekä omata hyvä paineensietokyky. Etsinnöissä on kuitenkin aina luonnollisia häiriötekijöitä, joten keskittymiskyky on tärkeä. Tietysti myös fyysinen kunto on hyväksi, työ on kuitenkin raskasta.
Hyvän ohjaajan tulee olla tasapainoinen ja kärsivällinen. Etsijäkoirien koulutus "valmiiksi" kestää pari vuotta ja siihen aikaan kyllä mahtuu niin takapakkia kuin onnistumisiakin. Joten hermostumiseen ei ole varaa. Ohjaajan täytyy luottaa koiraansa ja siihen, että koira tietää mitä se tekee. Koiranlukutaito on myös välttämätön. Etsijäkoiria ei opeteta ilmaisemaan löytöään millään tavalla, vaan koirat osoittavat sen omilla eleillään. Ohjaajan on siis tiedettävä koiran eleistä milloin etsittävä on lähellä tai jo löytynyt.
Koiran kanssa harjoittelun lisäksi ohjaajat suorittavat erilaisia kursseja, esimerkiksi koirien, kissojen ja ihmisten ensiavun taidot on oltava hallussa.
Kun teoriaosuus oli käyty läpi, siirryimme maastoon. Meitä oli 4 koirakkoa ja työskentelimme pareittain. Toinen koirakko meni ensin piiloon, eli käytännössä siis kävelivät metsän syvyyksiin. Koirakon omistaja käveli alkumatkan eri kohdassa kuin koira, jotta alkumatkaan saatiin vain koiran jälkeä. Piiloon mentiin noin 100 metrin päähän lähtöpisteestä.
Ensimmäisessä harjoituksessa meillä oli parina espanjanmastiffi. Kun koirakko oli hetken aikaan ollut pois näkyvistä annoin lolan nuuhkia mastiffilta otettua karvatupsua.
Lola nuuhkikin tupsua antaumuksella. Sen jälkeen näytin Lolalle suuntaa ja lähetin sen etsimään.
Etsijäkoira on 10m pituisessa liinassa ja minä sanoin automaattisesti haku-treeneistä tutun "etsi" käskyn, jolloin Lola pinkaisi tuhatta ja sataa metsään. Meinasi tulla minulle mahalento, mutta onneksi sain koirani sen verran hillityksi, että se vaihtoi laukan raviin :D
Maalimies löytyi hienosti ja pysäytin Lolan kun huomasin sen jähmettyvän. Tarkoitushan on, ettei etsijäkoira koskaan mene etsittävän koiran luokse, sen tehtävä on vain osoittaa suunta missä etsittävä on kulkenut, tai missä etsittävä on.
Toinen harjoittelu sujui paljon paremmin. Parina meillä oli sekarotuinen tyttö. Taas annoin Lolan ottaa hajua karvatupsusta. Sen jälkeen ohjasin sen rauhallisesti metsän laitaan ja sanoin rauhallisesti "missä on?". Tämä olikin hyvä keino ja Lola lähti heti rauhallisesti etenemään. Luulen, että Lola otti aluksi ihmisestä ilmavainua, mutta kun vainu katosi, se painoi nenänsä lahjakkaasti maahan ja alkoi jäljestämään. Lolan kanssa ei ole koskaan jäljestetty, joten olin todella positiivisesti yllättynyt.
Ensimmäinen jälki mitä Lola lähti seuraamaan oli todennäköisesti väärä. Se vaihtoi suuntaa ja pyöri muutaman puun ympäri, joten minä sain selvitellä liinaa. Mutta sitten se sai oikean jäljen nenän alle ja sen kyllä huomasi. Koko koiran olemus muuttui iloisen reippaaksi ja sitten sitä mentiinkin vauhdilla.
Lola pysähtyi noin 50m ennen etsittäviä, häntä pystyssä ja korvat höröllä. Silloin minä kehuin kovasti ja palkkasin koiran. Hieno suoritus :)
Kurssi meni todella hyvin, paremmin kuin olisin uskonut. Etsijäkoira hommissa ei ole tärkeää miten koira nenäänsä käyttää, ottaako hajun ilmasta vai maasta. Tarkoitus on vain osata käyttää nenää ja nimen omaa etsiä yhtä tiettyä hajua.
Maalimiehenä olemisen Lola otti erittäin lunkisti, se söi puoli hehtaaria metsää siinä odotellessa.
Oli palkitsevaa huomata, kuinka omat koiranlukutaidot ovat kehittyneet huimasti haku harrastuksen myötä.
Innostuin tästä uudesta lajista ja tulemme Lolan kanssa tulevaisuudessa olemaan mukana etijäkoiratoiminnassa.
Aloitamme alkeiskurssin syksyllä. Tuskin maltan odottaa :)
http://www.etsijakoiraliitto.fi/
