Aktiivisuus

Kulmien harjoittelua

Tänään treenasimme taas Juvanmalmin teollisuus alueella.
Olin suunnitellut Lolalle noin kilometrin mittaisen jäljen. Jäljellä oli 4 kulmaa, autotien ylitys (tie suolattu), sekä alikulku tunneli (tunnelit ovat Lolalle jänskiä paikkoja). Maaliin Lola sai mäyräkoira Rokin, jota se ei muistaakseni ole aikaisemmin edes etsinyt.

Matka alkoi hienosti. Lola haisteli huolellisesti sille annetun alkuhajun ja lähti oitis matkaan.
Ensimmäisessä tien haarassa Lola kääntyi vasempaan, vaikka jälki meni suoraan. Päätin kuitenkin mennä katsomaan miksi Lola lähti vasemmalle.
Etenimme noin 10m tätä "väärää" tietä. Haahuilimme siinä hetken ja palasimme sitten takaisin jäljelle. Jotakin kiinnostavaa tuoksua tuolla oli, mutta sen alkulähde jäi arvoitukseksi.

Matka jatkui taas reippaaseen tahtiin. Näin Lolan asennosta, että nyt mentiin jo puhtaasti ilmavainulla. Jälki kaartui vasemmalle tien yli, mutta Lola meni varmasti ja päättäväisesti suoraan.
Olen jo hyvin oppinut, että se saattaa mennä omia reittejään ilmavainun kanssa, eikä välttämättä kulje jäljen päällä. Niimpä seurasin sitä nytkin kiltisti, enkä pakottanut sinne missä jälki kulki.
Koska tiesin missä maali oli, minun oli helppo etukäteen miettiä mihin Lola minua vie. Ja niinhän se kävi mitä ajattelinkin..

Maali oli noin 50m päässä tien toisella puolella. Lola pysähtyi juuri siihen samalle linjalle maalin kanssa. Käänsi nenän kohti maalia ja katseli autotielle. Se halusi siitä yli, mutta lumipenkka oli liian suuri. Elekieli oli niin selkeä, että siitä ei voinut erehtyä.
Katsoin hyvän kohdan ja ohjasin Lolan siitä ylittämään tien. Toiselle puolelle päästyä se lähtikin oitis matkaan suurella innolla.
Loppumatka mentiin jälkeä pitkin, viimeinen kulma oli oikein mallikas ja ilmaisu erittäin selkeälukuinen.

Hienot treenit, vaikka se kulmien harjoittelu jäi vähäiseksi.

Sain taas videokuvaa jäljestä ystävällisen treenikaverin ansiosta, kiitos paljon kuvaamisesta.

Varovasti, varovasti

Päivällä lämpötila menee plussan puolelle ja lumi sulaa. Illalla taas pakkasen puolelle ja maa jäätyy. Varovaisuutta ulkoillessa. Siellä on nyt todella liukasta ja joskus jarrut eivät vaan yksinkertaisesti toimi.

Lyyli törmää kameraan:

Hemmon kanssa lekurissa

Pari viikkoa sitten huomasin Hemmon toisen silmän olevan punainen. Punaisuutta oli sekä silmän valkoisessa osassa, että koko silmän päällä.
Kävimme viikko sitten lääkärissä näyttämässä Hemmon silmää ja saimme havaittuun tulehdukseen antibiootti tipat.

Perjantaina kävimme ihan silmälääkärillä katsomassa mikä silmässä oleva muutos oikeen on.

Hemmolla on etenkin oikeassa (mutta lievänä myös vasemmassa) pigmentoitu keratiitti eli pigmenttiä muodostava sarveiskalvotulehdus. Tämä johtuu karvojen jatkuvasta osumisesta simiin, etenkin oikeaan.
Aloitetaan Optimmune-lääkitys (pienentää sarveiskalvon tulehdusreaktiota) 2x päivässä, jatkuvasti. Jatka antibioottitippaa noin 2 viikon ajan oikeaan silmään, sitten sen voi jättää pois.
Oikeassa ylä- ja alaluomessa on myös Meibomirauhasen tukkeuma/kasvain, seurataan, mikäli ärsyttävät silmää, ne voidaan leikata pois.
Silmäkontrolli noin 2kk kuluttua.

Hemmo täyttää toukokuussa 13 vuotta ja vanhuus alkaa valitettavasti näkymään. Lenkkeily on laiskaa ja minusta tuntuu, että näkö ja kuulokin on erittäin heikkoa. Hemmoa en uskalla enää pitää edes vapaana, sillä se saattaa lähteä juoksemaan ihan väärään suuntaan. Se ei reagoi huutoihin vaan se täytyy juosta kiinni.

Hemmo antaa hienosti laittaa silmätipat ja salvat. Toivotaan nyt, että salva auttaa. Lääkärin mukaan karvoja ei kannata enää leikata silmien edestä pois, sillä leikattu karva on terävämpi kuin leikkaamaton.

Katsotaan nyt päivä kerrallaan miten Hemmon elämä kulkee. Pakko se kuitenkin on myöntää, että meidän yhteinen elomme alkaa pikkuhiljaa olemaan loppusuoralla.

Näillä nyt mennään niin kauan kuin Hemmo vielä jaksaa olla pirteä ja syö hyvin.

Kyllä se kotona osaa..

Tarkoitus oli ottaa hienoja seuraamis kuvia.. Lola ei tälläkertaa ollut samaa mieltä.


Persoonallinen perusasento..


Siitä se sitten lähti: empäs-meininki





Miksi pitäisi?


Mitä minä tästä hyödyn?


Sitten vähän pompittiin


Remmin päällä on hyvä seisoa niin ei tartte liikkua..





Sitten haukuttiin vähän lisää oikeen luvan kanssa.



Vihdoin käveltiin sentääs, mutta ne seuraamis kuvat jäi nyt saamatta..






Kyllä se kotona osaa..

Haasteelliset treenit

Tänään treenasimme pitkästä aikaa vuorokauden vanhaa jälkeä. Jälki oli haastava. Se oli yli kilometrin pituinen. Yön aikana sula maa oli jäätynyt, myös voimakas tuuli vaikutti hajun maassa pysymiseen. Haasteita siis riitti.

Lola lähti innokkaasti matkaan. Vauhti oli hidasta, mutta työskentely oli tarkkaa. Nenä kävi kovaa tahtia.
Ensimmäisestä kulmasta mentiin ohi. Jälki kääntyi oikealle, mutta Lola vei minua suoraan. Muutaman kymmenen metrin kuluttua aloin itsekin huomaamaan, että koira haahuilee, se ei siis ilmeisesti ole jäljellä enää.
Minun oli kuitenkin mahdoton itse sitä auttaa, sillä en tiennyt minne jälki oikeasti meni. Ei siis auttanut muu kuin luottaa koiraan täysillä.
Lola korjasikin tilanteen itse. Hetken se mietiskeli ja lähti sitten takaisin risteykseen. Vein sen risteyksen alkuun ja nyt se kääntyikin varmasti oikealle. Matka jatkui. Lola joutui tosissaan haistelemaan piennarta ja kulkemaan nenä maassa. Välillä vauhti kiihtyi ja sitten taas hidastui. Tätä jälkeä ei niin vaan juostu läpi.

Saavuimme "autiolle" talolle, jonka ohi olemme aikaisemminkin jäljestäneet. Viime kerralla talo oli Lolalle haasteellinen ja sama tapahtui nyt. En tiedä mikä talon kuistissa oikein on, mutta jotakin aivan mahdottoman mielenkiintoista. Viimeksi, kuten nytkin oli todella haasteellista, että sain Lolan jatkamaan työskentelyä talon tutkimisen jälkeen. Matka kuitenkin jatkui, vaikka aikaa siihen kului.

Talon jälkeen tie olikin "tampattu". Se ei kuitenkaan näyttnyt jäljestämistä haittaavan. Lola sai ilmeisesti mäen päällä jo hyvät vainut maalikoirasta, sillä sen häntä nousi pystyyn ja vauhti kiihtyi. Loppumetrit miltei juostiin.
Ilmaisu oli erittäin selkeä, siitä ei voinut erehtyä.

Lola joutui tosissaan tänään tekemään töitä ja se näkyi väsymisenä. Kesken jälkeä se alkoi hurjasti piehtaroimaan ja selvästi lopetti työskentelyn. Olisiko se vain halunnut tauottaa työtään? Annoin sen rauhassa piehtaroida lumessa. Hetken siinä pyörittyään se lähti taas innokkaasti matkaan.

Haasteellinen jälki, mutta niin vain siitäkin selvittiin.


Tässä videon pätkää jäljen lopusta. Video alkaa kohdasta, jossa lola piti piehtaroimis taukoa. Videossa näkyy myös mainitsemani haasteellinen talo. Maa oli tampattu jäljen päälle, mutta se ei näyttänyt menoa haittaavan.
Täytyisi kameramiehelle laittaa pulkka Lolan perään, niin ei tarvitse yrittää pysyä perässä kun neliveto menee päälle :D
Vähän heiluvainen video, mutta kai siitä jotakin selvää saa..