Halusin harjoitella Lolan kanssa uudelleen Y-jälkeä. Lola on tajunnut jo jäljestämisen idean, joten nyt voimme aivan hyvin vaikeuttaa treenejä taitoa vaativalla hajuerottelulla.
Y-jäljessä kaksi koiraa kulkee ensin samaa matkaa, sitten toinen kääntyy vasemmalle ja toinen oikealle. Etsijän kuuluu seurata sen koiran jälkeä, mitä siltä on pyydetty.
Lolan jälki oli noin 500m pitkä ja meni pyynnöstäni rauhallisemmalla paikalla. Eli siis kaikkien suunnitelmien mukaisesti, ei pitäinyt juurikaan tulla häiriötä vastaan.
Noh, maailmaa ei valitettavasti voi hallita, vaikka mieli tekisi, joten saimme taas runsaasti häiriö treenejä.
Jälki kulki hiekkaista autotietä pitkin, joka oli paikoin veden peitossa. Sulavat lumet ja vesisade, saivat aikaan kevät puroja keskelle tietäkin. Tämä luonnollisesti vaikeutti jäljestämistä ja Lola sai tehdä hurjasti töitä nenällään, sekä aivoillaan.
Annoin alkuhajun ja Lola nuuhki sen taas huolellisesti. Alkumetrit jäljestettiin asvaltilla ja sitten tie muuttui mutaiseksi hiekkalöllöksi.
Ensimmäisessä risteyksessä Lola lähti väärään suuntaan. Etsi kyllä hurjasti jälkeä ja pyöri puolelta toiselle. Takaamme tuli kolmen koiran porukka ja jouduin keskeyttämään Lolan pyörimisen, sekä väistämään sen kanssa toiselle reunalle.
Matka jatkui kun koirat olivat menneet.
Vastaamme tuli kuitenkin heti perään uusi koirakko ja odottelimme taas hetken.
Tämän jälkeen pääsimmekin sitten jatkamaan matkaa. Palautin Lolan takaisin risteykseen, jossa se oli lähtenyt väärään suuntaan. Annoin sille hajun uudelleen ja niin se lähtikin oitis oikeaan suuntaan.
Seuraavassa risteyksessä oli sitten se meidän Y. Häiriökoira oli mennyt suoraan ja maalikoira kääntynyt oikealle. Tämä risteys ei tuottanut mitään vaikeuksia. Lola kääntyi oikealle varmasti, eikä empinyt hetkeäkään.
Välipalaksi posket täyteen pientareella olevaa hevosen lantaa ja niin matkamme taas jatkui.
Eteemme tuli uusi risteys, joka osottautui haasteelliseksi. En tiedä häiritsikö mäki ja valuva vesi tiellä, vai mikä kumma siinä risteys kohdassa oikeen oli.
Lola lähti ensin väärään suuntaan, vei minua talon pihalle. Pysäytin sen ja Lola jäi miettimään pitkäksi aikaa. Koska se ei itse hetkenkään päästä palautunut takaisin risteykseen, vein sen sinne itse. Lola halusi kuitenkin lähteä takaisinpäin, sinne mistä olimme tulleet.
Pysäytin sen ja tarjosin hajua mahdollisimman lähellä maata, jotta jäljen saaminen nenään olisi helpompaa.
Näin ei kuitenkaan käynyt. Lolasta näki, että se teki kovasti töitä. Aivot raksuttivat ja nenä kävi koko ajan. Välillä se haisteli maata ja etsi jälkeä, välillä yritti ilmavainulla. odottelin muutamia minuutteja ja kun mitään ratkaisua Lola ei tuntunut keksivän, vein sitä eteenpäin risteyksen yli. Matkamme jatkui, Lola löysi oitis jäljen.
Viimeisillä metreillä herkullinen roskis sekoitti pienen koiran pään. Sitä nuuhkittiin tovi jos toinenkin, mutta onneksi tuuli toi tullessaan maalikoiran hajua. Lola lopetti roskiksen nuuhkimisen ja alkoi tutkimaan mistä haju tuli. Kun katse osui roskikselta muutaman metrin päähän, Lola huomasikin maalikoiran. Ilmaisu ei ollut niin selkeä kuin on parhaimmillaan ollut, mutta selkeä kuitenkin. Luulen, että haastava jälki teki osansa pienempään ilmaisuun.
Oli hieno huomata kuinka Y-jälki ei näyttänyt tuottavan mitään ongelmia.
Lola ei näyttänyt myöskään kovin suuresti häiriintyvän kun jouduin keskeyttämään ohituksien ajaksi sen työskentelyn. Nopeasti se jatkoi hommia kun annoin sille luvan.
Hienot treenit taas kerran. Oman koiran kehittymistä on ilo seurata. Samalla on pakko huomauttaa, että myös itse olen oppinut lukemaan Lolaa koko ajan paremmin ja paremmin ja tämä tietenkin vaikuttaa positiivisesti yhteistyöhömme.
Ilmat ovat sen verran lämmenneet, että voisin alkaa pitämään taas vesipulloa mukana jäljellä. Lolalle tuli pienimuotoinen vaahto-ongelma töitä tehdessä ja vaahto tietenkin huonontaa nenän toimintaa. Onneksi Lola itse joi aina välillä lätäköistä ja ravisteli pahimmat jojot poskiltaan.
Pyyhekin voisi olla käytännöllinen taskussa, mukanani kulkevaa kouluttajaa ajatellen ;)
Työt tehty, tyytyväinen työpossu.
