Vuosi vaihtuu

Niin on taas pian vuosi takana.
paljon on mahtunut tähän vuoteen tapahtumia.

On ollut mahtavaa kun maa on pysynyt pitkään valkoisena.
Lolan kanssa olemme taas aloittaneet päivittäisen
umpihangessa juoksemisen. Se on osoittautunut oivaksi
liikunnaksi niin emännälle kuin koirallekin.

Paljon on harrastuksissa tullut onnistumisen riemuja
ja sitten myös niitä ei niin onnistumisia :D

Tänä vuonna kävimme Lolan kanssa tokon intensiivi kurssin.
Kurssin sujuttua paremmin kuin uskoin,
osallistuimme kivakoirakansalainen testiin.
Pienestä se jäi kiinni,
läpi ei tänävuonna päästy,
mutta kukaties.. ehkä ensivuonna sitten.

Hakutreenit jäivät meiltä tauolle, lajin vaihdon takia,
juuri kun Lola oppi ilmaisemaan oikein.
Mahtava saavutus siis sekin!
En viellä osaa sanoa palaammeko me jossain vaiheessa hakumetsään.
Tällä hetkellä me keskitymme täysin etsijäkoira hommiin.

Lolan kanssa kävimme keväällä etsijäkoiraliiton tutustumis kurssin,
jonka innoittamana menimme kokeilemaan syksyllä alkeiskurssia.
Homma alkoikin sujumaan alkutakertelun jälkeen melkoisen hyvin
ja Lola suoritti alkeiskurssin loppukokeen hyväksytysti 1.10.

Treenaaminen tosietsijäkoiraksi on ollut käynnissä läpi syksyn ja alku talven.
Nyt kun maa on lumen peitossa ja pakkasta kaksi numeroisen luvun verran,
olemme pitäneet pientä kinkun sulatus taukoa.
Lumi ei sinällään ole este treenaamiselle.
Olemme me yhden lumisen jäljen menneetkin ja erittäin hienolla menestyksellä.
Odottelemme kovimpien pakkasten poistumista
ja jatkamme sitten treenejä.
Tarkoituksena olisi osallistua syksyllä jatkokurssiin.
Sekä sen lisäksi, tarkoitus olisi koulutautua myös itse.

Lolasta on tullut tänä vuonna täti
ja nyt odottelemme innolla,
joskos siitä tulisi tuplatäti.
Tiedossa siis toivottavasti muutaman kuukauden päästä
pentumasujen nuuhkintaa.
*

Lyyli on löytänyt itselleen uuden rakkauden.
Joululahjaksi saamansa pehmoisen röhköpossun.
Lahja on ollut niin mieluinen,
että Lyylillä on niitä nykyään kolme kappaletta
(Hemmolla ja Lolalla ei yhtään... yllätys).

*
Hemmon askel on hidastunut entisestään,
mutta hyvin niillä askeleilla viellä eteenpäin pääsee.
Toivotaan, että meillä on Hemmon kanssa viellä monta
yhteistä vuotta jäljellä.
Vanhenemisen kyllä valitettavasti jo huomaa,
sitä on alkanut arvostaa suunnattomasti jokaista yhteistä päiväämme.

*

On ollut erittäin mukava saada uusia ystäviä
koiraharrastuksien myötä,
niin itselle kuin Lolallekin.

Kiitos kaikille ystävilleni menneestä vuodesta
ja pitäkää huoli karvaisista kavereistanne
uuden vuoden aaton paukkeessa.

tosietsijäkoirat ovat valmistautuneet vuoden vaihtumiseen,
mutta toivotaan, ettei heitä tarvittaisi töihin.
Olkaa varovaisia,
ennalta ehkäiseminen on helpompaa kuin virheen korjaaminen
kun se on jo tapahtunut.

Tämä porukka suuntaa Varkauteen anoppilaan
vuoden vaihteeksi.

Hyvää uutta vuotta kaikille!!!!

Suippoja katsomassa

Joulun pyhinä on aikaa kyläilyyn.
Ja mihinkäs sitä mielummin menisi,
kuin katsomaan lempi suippoa.
Lempi suippo on saanut pikkuveljen,
joten sekin piti tietenkin nähdä.

"Bono" 8vk

Dopperi on kuulemma viisas koira..
Olga ja Bono

Kokoero..

Hellä hetki.

Bonolle iski hepuli.

Kyllä se suuhun mahtuu..

Bono söpistelee.

Lempi suippikseni Olga 5v.

Olga ja Bono ovat kumpikin Petremma`s kasvatteja
http://www.petremmas.com/

Kiitos pipareista ja kahvista.
Sekä suippisten rapsuttelusta.

Nähtäväksi jää, tuleeko Bonosta kenties Lolalle kaveri.
haaveena olisi yhteisiä näyttelyreissuja kesällä..
Pidetään peukut pystyssä.

Pakkasta pakkasta

Pakkanen paukkuu ja luntakin nyt riittää.

Olemme pakkasen takia pitäneet nyt Lolan kanssa treeni taukoa.
Niin hienosti meillä on treenitkin edistyneet,
että varmasti muutaman viikon tauko tekee ihan hyvää.

Tammikuussa kouluttaudun itse, etsintäkordinaattoriksi.
Mikäli läpäisen kurssin, olen valmis auttamaan etsinnöissä.
Odotan innolla kurssia, mielenkiintoisia opintoja siis tiedossa.

Kaupan alalla joulu on vuoden kiireisintä aikaa.
Muutama hulina päivä viellä ja sitten rauhoitumme koko poppoo joulun viettoon.
Ihana saada pitkästä aikaa valkoinen joulu!

Rauhallista joulua kaikille!!
Toivottaa Mimmu ja molossit.

8. Treenit

10.12.2009
klo 14.00
Paikkana Tuusula,
Jokelantien hiihtomaja.

Lolalle tehtiin noin 600m pitkä jälki.
Jälki alkoi hiekkaiselta kävelytieltä, noin 400m,
josta se kääntyi 90 asteen kulmassa niitty polulle.
Polkua pitkin noin 200m.

Alku lähti taas kerran hienosti.
Lola haisteli perusteellisesti annetun alkuhajun
ja löysi heti jäljen, jota lähti seuraamaan.
Lola poikkesi hiekkatieltä metsäpolulle,
jatkoi sitä noin 10m,
pysähtyi,
nosti päänsä ja katsahti minuun.
Silloin tiesin,
että jälki ei mene siellä ja palasimme hiekkatielle.
Matka jatkui.

Vastaamme tuli hiekkatien pientareella sähköpömpeli.
En tiedä mitä herkullisia hajuja pömpelin vieressä oli,
mutta Lola jäi pitkäksi aikaa haistelemaan.
Se haisteli ja haisteli,
aina vaan samaa kohtaa.

Annoin sen hetken aikaa rauhassa haistella,
mutta kun haistelu vaan jatkui,
eikä se näyttänyt liittyvän meidän projektiimme,
kutsuin Lolan luokseni ja vein sitä eteenpäin,
pömpelin ohi.
Annoin varmuuden vuoksi uudelleen alkuhajun,
olihan Lola muutamia minuutteja nuuhkutellut jotain kiinnostavampaa.

Matka jatkui jälleen.
Päättäväisesti Lola kääntyi hetkeäkään miettimättä tieltä oikealle polulle.
Kulma sujui jälleen kerran hienosti.

Polulla vauhti kiihtyi,
olimmeko jo lähellä?

Tahti oli päättäväisen reipasta.
Kesken kaiken Lola pysähtyi,
jähmettyi sekunniksi ja juoksi sitten kenguruloikalla
eteeni istumaan.
Tiesin sen olleen ilmaisu.
Tuollaisia kenguruloikkia se on tehnyt silloin,
kuin olen kehunut sitä ilmaisusta.
Lola sai kanapyöryköitä palkkioksi.
Aloin katsomaan hämärtyvään niittyyn näkyikö maalimiestä missään.
Ja siellähän se olikin, 10 metrin päässä pusikon takana näkyi hahmo.

Aivan mahtava ilmaisu!
Tälläkertaa se oli niin selkeä,
etten voinut olla sitä huomaamatta.
Tuo olisikin hienoa,
jos Lola oppisi aina ilmaisemaan laukkaamalla luokseni.
Olisi huomattavasti helpompi lukea noin selviä merkkejä.
Onneksi Lola on sen verran viisas koira,
että jos en sen ilmaisua tahdo tajuta,
se vääntää sen minulle rautalangasta.
Juurikin tälläisellä eteeni istumisella
ja välillä jopa haukkumalla palkkaa itselleen.

Tänään, ensimmäistä kertaa treeneissämme maa oli lumessa.
Lumi ei näyttänyt haittaavan laisinkaan työskentelyä.

Oli taas mahtava katsoa Lolan intoa.
Vauhti oli reipas kun Lola oli jäljellä.
Välillä se aina pysähteli ja tarkasti tulenko perässä.
Heilautti häntäänsä kun huomasi minut
ja jatkoi innokkaasti matkaa.

Hienot treenit!!



Viikonloppuna onkin sitten taas kauan odotettu Messukeskusken näyttely.
Menen paikanpäälle sunnuntaina kannustamaan tiimimme voittoon.
Loppu päivän tulenkin sitten viettämään
etsijäkoiraliiton ständillä.
Toivottavasti osaan vastata kysymyksiin
ja olla hyödyksi.

Etsijäkoiraliiton syyspäivillä

Etsijäkoiraliiton syyspäivät järjestettiin tänään Nuuksiossa.
Tapahtuma alkoi klo 12.
Olimme Lolan kanssa mukana.

Autot jouduimme jättämään kilometrin päähän majapaikastamme.
Selässäni oli siis painava reppu,
jotta kaikki tarvittava tavara kulkeutui kerralla mukana.


Syyspäivät alkoivat tervetuliais puheella.
Paikalla meitä oli parikymmentä ihmistä
ja arvioni mukaan, reilut kymmenen koiraa.

Porukka jaettiin neljän koirakon ryhmiin
ja halukkaille tehtiin jäljet heti ensimmäiseksi.

Lolalle tehtiin nyt mahdollisimman helppo jälki toiveitteni mukaisesti.
Jälki oli noin 400m pitkä , jossa oli yksi suorakulma.

Vaikka tilanne olikin vähän erilainen ja Lola selvästi jännitti syyspäiviä,
sujui jäljestys hienosti.
Lola lähti varmasti liikkeelle ja jatkoi yhtä varmasti loppuun asti.
Jälki kulki metsää pitkin ja meni hiekkatien poikki,
jatkuen toiselle puolelle tietä olevaan metsään.

Hienosti Lola tarkasti hiekkatien suunnat, siihen saavuttuamme.
Löysi täysin omin avuin oikean suunnan.
Kun etsittävä oli näkyvissämme,
Lola lopetti jäljestyksen ja alkoi syömään keppejä.

Mukana kulkenut kouluttaja arvioi,
että Lola oli ilmaissut maalikoiran,
mutta se oli mennyt itseltäni taas ohi.
Niinpä vein Lolaa vähän matkaa eteenpäin,
jolloin sain siltä ilmaisun kun se katsoi maalikoiraa,
ja se sai palkkion hyvin tehdystä työstä.

Todella varmasti Lola kulki jälkeä pitkin koko matkan.
Vauhtiakin riitti,
jouduin välillä jopa jarruttelemaan,
että olisin pysynyt perässä.
Oli jälleen kerran ihana katsella Lolan innokasta työskentelyä.

Sää ei suosinut syyspäiviä.
Onneksi sade oli lakannut,
mutta metsä oli vettä valuvan märkä.
Oli todella raskasta rämpiä upottavassa sammaleessa
ja yrittää pysyä koiran perässä.

Kun saavuimme löydöksemme kanssa takaisin alkupisteeseen,
menimme Lolan kanssa maaliin.
Maalissa odottelimme hyvän aikaa,
ja paleleminen alkoi.
Kumisaappaat olivat oiva jalkine valinta,
mutta ne olivat erittäin kylmät.

Niinpä me jätimme Lolan kanssa makkaran paiston väliin
ja lähdimme kotia kohti , heti treenien jälkeen.

Oli erittäin hyvät treenit.
Oli mukava tutustua uusiin ihmisiin,
sekä uusiin koiriin.

Lola autossa odottamassa,
joskos se luukku sulkeutuisi ja kotimatka alkaisi.

6. Treenit

21.11.2009
klo 10.00
Paikkana Mustavuori


Lolalle tehtiin pitkä, noin puolen kilometrin pituinen hiekkatie jälki.

Alku lähti hyvin liikkeelle.
Lola haisteli taas kerran keskittyneesti annetun alkuhajun,
jonka jälkeen se lähtikin saman tien jäljelle.
Takanamme tuli muutama koirakko,
jotka olivat liian suureksi häiriöksi.
Odottelimme, että he pääsivät meistä ohi.
Lola löysi jäljen hyvin uudelleen kun häiriöt olivat menneet.

Ensimmäinen risteys sujui ongelmitta.
Lola tarkasti hienosti risteyksen haarat ja löysi oikean.
Seuraava risteys olikin haastavampi.
Haasteellisuutta lisäsi myös pientareella oleva lintujen ruokinta paikka,
joka kuhisi herkullisia oravia.
Välipalaan ei annettu lupaa ja matka jatkui pienien apujen kanssa.

Lola poikkesi tieltä metsään,
kenties oikomis mielessä.
Jäljen hukattuaan se suunnisti takaisin tiellepäin.
Pientareella alkoi keppien pureskelu,
jolloin vein sen tielle asti.
Matka jatkui.

Taas oli edessämme risteys.
Lola oli ensin menossa oikeaan suuntaan,
se seisoi hetken paikoillaan miettimässä,
mutta meni sitten kuitenkin väärään tien haaraan.
Sitä se kulki muutaman metrin ja jäi paikoilleen.
Selvästi sen aivot raksuttivat ja ilme oli vähän surkean oloinen.
Se oli selvästi pihalla kuin lumiukko.
Vein Lolan takaisin risteykseen ja osoitin sille sitä suuntaa minne se oli ensimmäiseksi katsonut.
Matka jatkui ja maalikoira löytyi.

Jälki oli erittäin pitkä ja muutamaan otteeseen Lola ilmeisesti alkoi kyllästymään.
Jatkoi kuitenkin kehoituksestani jäljestystä.

Hienosti se jaksoi reilut puoli tuntia jäljestää.
Muut koirakot olivat taas suureksi häiriöksi,
mutta Lola palautui niistä selvästi nopeammin kuin edellisellä kerralla.

Ilmaisu oli selkeä.
Voi sitä bullmastiffin kenguruloikkaa kun se sai kehuja ja palkkion!

Lolan työskentelystä paistoi into.
Se todella tykkää jäljestämisestä.
Palkkiokin tuntuu olevan kohdillaan,
riemuisasti loikkaillen se tuli luokseni hakemaan namia.

Nyt Lola on tehnyt kolme vaativaa jälkeä peräkkäin.
Seuraavalla kerralla motivaation ylläpitämiseksi on vuorossa helppo metsäjälki.

Mahtavat treenit taas kerran!
Lolan kehittymistä on ilo seurata.
Tuntuu, että jokainen treeni menee aina vaan paremmin ja paremmin.
Tämä oli vasta toinen kerta kun kokeilimme hiekkatietä,
eikä mitään ongelmia (häiriötekijöiden lisäksi) ollut.
Risteykset kaipaavat harjoittelua,
kulmat onnistuvat.

Alan itse pikkuhiljaa huomaamaan Lolan elekielestä tärkeitä asioita.
Taas sain huomata,
että kun jälki on hukassa,
alkaa keppien syöminen.
Tämä helpottaa työskentelyämme selvästi.
Osaan palauttaa Lolaa takaisin oikeaan kohtaan,
auttaa sitä eteenpäin,
tai sitten helpoimmissa kohdissa odotan kärsivällisesti ja annan sen itse ratkaista ongelman,
jos se suinkin vaan onnistuu.
Koiran kannaltahan paras on,
mikäli se saa itse kokea onnistumisensa,
eikä sitä aina auteta.

Kunhan Lola oppii viellä itse hakemaan jälkeä paremmin,
olen varma risteyksienkin onnistumisesta.
Hienosti ja oikeaoppisesti se nyt jo tarkastaa aina jokaisen tien haaran risteyksissä.
Epävarmuus kuitenkin saa aikaan sen,
ettei se luota itseensä.
Se jää odottelemaan apuja.

Kokemus tuo mukanaan lisää varmuutta,
niin minulle kuin Lolallekin.

5. Treenit

15.11
klo 10.00
Paikkana Hakuninmaa

Lolalle tehtiin vanhennettu jälki. Noin 300m pitkä.
Koska aina kaikki eivät mene suunnitelmien mukaan,
jälki oli kerennyt vanheta parisen tuntia ennen kuin pääsimme sitä työstämään.
Näin kauaan vanhennettua jälkeä Lola ei ole aikaisemmin mennyt.
Otimme innokkaasti haasteen vastaan ja lähdimme kokeilemaan kuinka sujuu.

Jäljen alkupiste oli ulkoilutiellä. Siitä jälki kulki tien piennarta asvaltti tietä kohti.
Josta jatkui kulmalla oikealle ja suoraan noin 200m, jossa maali sitten olikin.

Aloitus sujui hyvin. Lola nuuhki tarkasti annetun alkuhajun ja lähti heti matkaan.
Se oli selvästi jäljellä ja eteneminen oli varmaa.
Sitten tuli häiriöitä, muita ulkoilijoita.
Takaamme tuli koirakko, joka selvästi sekoitti Lolan työskentelyn.
Kun koirakko oli ohittanut meidät, tuli toinen.
Tämän jälkeen vastaamme tuli viellä muutama ulkoilija.

Lola alkoi syömään keppejä maasta,
eikä osoittanut mitään kiinnostusta jäljestykseen.
Palasimme kohtaan, jossa se oli ollut selvästi jäljellä.
Annoin hajun uudelleen, mutta Lola söi mielummin keppiä kuin etsi jälkeä.

Tälläkertaa tiesin mihin jälki meni,
joten kokeilin viedä Lolan vähän eteenpäin,
kulman ohi.
Tämä auttoi ja jäljestys jatkui.
Maalikoira löytyi ja ilmaisu oli selkeä.

Hienosti Lola meni parituntia vanhan jäljen :)

Tänään kerkesin itse seuraamaan toisen koirakon työskentelyä.
Oli mukava seurata miten kokeneempi koirakko eteni vaihtelevassa maastossa.

Oli oikein antoisat treenit,
joskin Lolalle erittäin haastavat.
Se häiriintyy todella paljon muista ulkoilijoista,
eikä oikeen kykene keskittymään takaisin hommiinsa.

Seuraavissa treeneissä koitamme rauhallista paikkaa,
jossa Lola saa keskittyä ilman suurempia häiriöitä jäljestykseen.

Kyllä oli hienoa huomata kuinka mahtavasti koiran nenät toimii!

4. Treenit

13.11.2009
klo 17.30
Paikkana Olarinniitynkuja

Menimme taas kokeilemaan ilta treenejä ja miten pimeys vaikuttaa työskentelyyn.
Ensimmäistä kertaa Lolalle tehtiin hiekkatielle jälki.
Jälki oli 300m pitkä, sekä sisälsi yhden kulman jossa oli tien risteys.

Matka alkoi mukavasti.
Lola haisteli taas tarkkaan annetun alkuhajun ja lähtikin nopeasti liikkeelle.
Ensin väärään suuntaan, mutta palautui nopeasti itse oikealle jäljelle.

Kesken kaiken Lola pysähtyi. Se juoksi luokseni, istui vasemmalle sivulleni ja haukkui mallikkaasti (jos oltaisiin haussa oltu).
Treenien vetäjän kanssa juteltiin tästä käyttäytymisestä, tämän saman kun Lola oli tehnyt myös alkeiskurssilla pariin kertaan. Nytkin se kyllä ennen luokse tuloa seisoi nenä sinne suuntaan missä maalikoira oli, mutta mahtoiko kuitenkaan olla ilmaisu sillä maalikoira oli autossa sisällä.

Tulimme siihen tulokseen, että Lola ei ilmaissut maalikoiraa, vaan kertoi
(tai yritti kertoa.. voisiko sitä enää selvemmin näyttää edes??)
että on hukannut jäljen.
Annoin sille uudelleen alkuhajun.
Pienien apujen avulla (otin kaksi askelta oikeeseen suuntaan) sain Lolan taas jatkamaan matkaa.
En tiedä ottiko Lola ilmavainua, kulki kuitenkin nenä maassa.
Mutta se poikkesi jäljeltä.
Jäimme miettimään, että mitäköhän se mahtoi tarkastaa. Lola poikkesi tieltä kukkulan juurelle, haisteli kovasti siinä maata ja palasi sitten takaisin tielle.

Saavuimme nelihaaraiseen risteykseen.
Jälki kulki oikealle, mutta Lola meni vasemmalle.
Muutaman metrin se kulki ja jäi sitten mietiskelemään.
Kun mietiskely ei tuottanut tulosta, se alkoi syömään lunta.
Tänään opinkin sen verran, että aina kun Lola jotakin syö, se on hukannut jäljen.

Pyysin Lolaa palaamaan vähän matkaa taaksepäin ja menimme uudelleen kokeilemaan risteystä. Se olikin aika haastava.
Lola yritti kovasti nuuhkia piennarta, mutta ei löytänyt sieltä jälkeä.
Otin pari askelta risteykseen ja käänsin kehoni oikeaan suuntaan.
Lola tajusi vihjeen ja matka jatkui.

Jälki poikkesi hiekka tieltä pientä polkua pitkin ja Lola löysi polun ongelmitta.
Jälki vei takaisin autoille, jossa maalikoira odotteli.
Sain hyvän ilmaisun ja Lola sai hyviä pierupullia
(lihapullia siis.. niillä vaan tuppaa olemaan aina hajuhaittaa)

Oli hienot treenit!
Kunpa itse oppisi yhtä nopeasti kuin koira.
Onneksi kouluttajilta saa aina hyviä vinkkejä.
Pimeyskään ei tuntunut haittaavan pientä roskapöntölle pörhistelyä lukuun ottamatta.

Toisinaan sitä vaan unohtaa, miten viisas Lola onkaan.
Vaikka toinen tulee viereeni ääneen sanomaan, että jälki on hukattu, en ymmärtänyt.

Noh, josko sitten seuraavalla kerralla.
Onneksi Lolalla on erittäin hyvät hermot :)

Halloween lenkkeilyä

Saimme vieraaksemme Lolan velipuolen "Gioton" isäntineen ja emäntineen.
Suuntasimme lähipellolle, sekä pellon takaiseen metsään.
Giotto on nyt 6kk vanha.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti.

Paljoa ei ollut korkeuseroa koirien välillä.

Remarkabull Ride the lightning "Giotto"

Poseerausta

Tää menee sitten siihen poseeraus yrityksiin.

Lola, oli niiiiin isoa tyttöä kun oli pieni poikanen mukana.

Pystykorvaisia.

Lola ja pystyt korvat.

Kiitolaukkaa.
Giottokin pysyi hyvin vauhdissa mukana.

Kuvat Jarkko P.

Sukulaiset.

Lola tähystää.

Vauhtia.

Jos hetken oltaisiin paikoillaan kuvattavana..

Lola löysi herkku kakkaa ja Giotto olisi halunnut osansa.

Keskeltä metsää löytyi bullmastiffien ruokinta paikka.

Lisää tuoreita herkkuja.

Pois alta, ne tulee ja lujaa!!


Kiitos lenkki seurasta. Otetaan pian uudelleen.

------------------------------------------------------------------------------

Ja muutama halloween kuva myös Lyylistä,
kun se kerrankin oli lenkillä paikoillaan.

Kolmannet treenit

24.10.2009
klo 13.00
Paikkana Virkamies

Lolalle tehtiin noin 500m pitkä metsäjälki.
Viime treenien jälkeen Lola on kulkenut lenkilläkin nenä maassa, joten luulen, että sille syttyi nyt lamppu päähän, mistä tässä on oikeen kyse.

Asetuimme lähtöpisteeseen ja laitoin Lolan istumaan.
Annoin sille kaulapannan nuuhkittavaksi.

Lola istui.. piippasi muutaman kerran ja jatkoi istumistaan.
Se istui.. ja istui... ja istui..
Aloin jo miettimään, että pitäisikö minun antaa sille jotakin apuja.
Ennen kuin pääsin mietinnöissäni loppuun asti, Lola pomppasi ylös ja lähti viemään minua nenä maassa kohti metsää.
Vauhti oli hurja.
Mutkitellen, kaarrellen ja hyppien,
meidän matkamme eteni nopeaan tahtiin.
Oli ilo nähdä miten päättäväisesti Lola meni.

Tulimme risteyskohtaan.
Siinä Lola mietti hetken.
Se lähti ensin oikealle, sitten vaihtoi suuntaa vasemmalle.
Palasi kuitenkin takaisin oikealle.
Se haisteli ilmaa ja maata.

Sitten se aloitti sijaistoiminnot.
Löysi oksasta meidän merkin ja yritti ensin syödä sen.
Kun en antanut sitä, se alkoi syömään heinää.
Heinän jälkeen maisteltiin mutaa.

Hetken annoin Lolan touhuta, sitten patistin sen takaisin hommiin.
Annoin hajun uudelleen ja niin matkamme jatkui.
Metsäpolku vaihtui hiekkatieksi.
Päättäväisesti matkamme jatkui.
Maalimies löytyi ja ilmaisu oli selkeä.

Hienot treenit :)

Se on pakko myöntää,
että Lola kyllä osaa homman.
Itselläni onkin se suurin opettelu.

Oli aivan mahtava huomata,
millaisella innolla Lola lähti jäljelle.
Motivaatiota löytyy,
se jaksoi hienosti työskennellä alusta loppuun.

Lyylin verikokeet

Lääkärin kanssa ristiin soittelu loppui vihdoin.
Sain tietää Lyyliltä pari kuukautta sitten otettujen verikokeiden tulokset.

Maksa ja munuaiset voivat oikein hyvin,
ja epilepsia arvotkin olivat kohdillaan.

Jatkamme siis samalla lääkkeellä ja samalla annoksella.

Hienoa!!

Seuraavaksi suuntaamme sitten keuhko kuvauksiin.
Katsotaan onko nisä kasvain tehnyt pesäkkeitä keuhkoihin.
Mikäli näin ei ole,
keskustelemme kasvaimen poistosta,
sekä mahdollisesti steriloinnista.

Vielä riittää siis jännitettävää.

Heijastin panta

Illat pimenee nopeammin ja nopeammin.
Jälleen olen saanut huomata,
kuinka huonot katuvalaistukset täällä "perä Espoossa" on.
Jo viime vuonna samoihin aikoihin, pähkäilin Lolalle jotakin heijastavaa.
Ongelmaksi osoittautui kuitenkin myynnissä olevien heijastin pantojen heikkous.
En mitenkään luottaisi niihin heppoisiin pantoihin lenkillä.
Leveän nahka pannan kanssa on miltei mahdotonta edes pitää toista,
heijastavaa pantaa samaan aikaan.

Niinpä käännyin taas kerran bucaneron pannan valmistajan puoleen.
Esitin hänelle toiveet kestävästä ja luotettavasta pannasta,
joka samalla toimisi heijastimen tavoin.
Mitä enemmän heijastavaa pintaa, sitä parempi.

Tällainen Lolalle sitten valmistettiin.

(kuva on pannan tekijän ottama)

Panta on valmistettu pehmeästä, paksusta ja kestävästä nahasta.

Kyllä nyt kelpaa kulkea pimeässä.
Näkyvyys on taattu.



Panta onkin saanut paljon huomiota ja kehuja osakseen lenkillä.

Kiitos taas pannan tekijälle ongelmani ratkaisusta.
Olemme Lolan kanssa enemmän kuin tyytyväisiä.

tyytyväisyyttä huokuva pannan omistaja
:)

Toiset treenit

18.10.2009
Klo 10.30


Paikkana Kauklahti.

Osallistuimme sunnuntai aamupäivän treeneihin. Halusin nähdä aiheuttaako iltahämärä omia haasteita Lolan työskentelyyn, joten menimme kokeilemaan valosan aikaan.
Treenit sujuivatkin aivan loistavasti!

Ensimmäiseksi teimme harhajäljen toiselle etsijälle. Eli kävelimme Lolan kanssa sovittuun pisteeseen ja käännyimme siitä jyrkän kulman kohti metsää, ja metsän kautta takaisin autoille.
Meidän jälkeen lähti oikea maalikoira kulkemaan samaa reittiä, mutta sen matka jatkui käännös kohdastamme suoraan. Tällä tavalla tehtiin erittäin haastava jälki yhdelle urokselle. Jännitettiin pysyykö se oikealla jäljellä, vai lähteekö juoksuisen Lolan jäljen perään.
Hienosti etsijä pysyi oikealla jäljellä :)

Tämän jälkeen menimme Lolan kanssa maalimieheksi. Kuljimme katua pitkin reilut 500m, päädyimme koulun kentän laidalle ja jäimme sinne odottelemaan.
Hyvin meidät löydettiinkin.

Viimeisenä oli Lolan vuoro etsiä.
Sille tehtiin noin 300m pitkä jälki, jossa oli suorakulma.
Jälki meni piennarta pitkin ja osaksi hiekkatielläkin.

Lola lähti päättäväisesti matkaan haisteltuaan alkuhajun. Muutamat pissat siinä alussa taas tehtiin mutta matka jatkui. Kulma meni taas hienosti, täysin ongelmitta.
Kulman jälkeen Lola hukkasi jäljen ja jäi miettimään. Pysyin paikoillani ja annoin Lolan ratkaista ongelman. Se nuuhki ilmaan, sitten maata ja taas ilmaa, jonka jälkeen se etsi kadonneen jäljen ja matkamme jatkui.
Aivan mahtavaa!
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Lola itse etsi jäljen uudelleen. Aikaisemmin meidän on täytynyt palata taaksepäin, jotta jäljelle päästiin jälleen.
Nyt Lola selvästi tajusi mitä sen piti tehdä.

Maalikoira löytyi avaralta paikalta ja Lolan ilmaisu oli selkeä.

Kaiken kaikkiaan siis erittäin onnistuneet treenit.

Luulen, että päivän valossa, Lolan on paljon helpompi keskittyä itse töihin, kun ei tarvitse vahtia ympäristöä. Maasto oli myöskin näissä treeneissä erittäin rauhallinen, eikä muita ohikulkevia ihmisiä taikka koirakoita ollut.

Intoa taas riitti. Lolan työskentelyä oli ilo seurata.

Ensimmäiset treenit

15.10.2009
klo 17.30

Treenit olivat petikon ulkoilu alueella.
Häiriötä riitti jälleen. Ulkoilijoita oli paljon liikkeellä, koirattomia ja koirallisia.
Lolalle tehtiin heti ensimmäiseksi jälki.
Toivomukseni oli, että saisin siltä hyvän ilmaisun.

Jälki lähti suoraan parkkipaikalta, hiekkatietä pitkin, noin 300m ja päätyi sitten pientareen pusikkoon.
Alku takkuili huomattavasti.
Alkuhajun annettuani, Lola lähti kyllä saman tien liikkeelle, mutta keskittyi sitten nopeasti merkkailuun. Muut hajut tuntuivat kiinnostavan paljon enemmän kuin töiden teko.

Kun Lola oli pissannut noin 5 kertaa (ah, tätä juoksuaikaa) autoimme sitä vähän ja veimme sen parkkipaikan yli hiekkatielle, jonne etsittävä oli mennyt. Annoin hajun uudelleen ja Lola lähtikin matkaan. Minun oli todella vaikea lukea Lolaa, kun toisinaan näytti, että se olisi ihan vaan ollut lenkillä ja lönkytellyt eteenpäin. Kuitenkin suunta oli koko ajan oikea ja etsittävä löytyikin, sekä saimme hyvän ilmaisun.
Ilmeisesti Lola käyttää aika vahvasti ilmavainua ja menee sen perässä. Toisinaan se saattaa painaa nenänsä maahan (varsinkin jäljelle lähtiessä), mutta muutoin kulkee suht normaalissa asennossa. Minulla onkin siis opeteltava, mistä tiedän milloin se on jäljellä ja milloin ei.

Jäljen loppumetreillä Lola alkoi kiskomaan voimakkaasti metsään. Menin tietysti perässä kun luulin etsittävän olevan siellä, kulkihan Lola tiiviisti nenä maata pitkin. Mutta, siellä olikin jotain erittäin herkullista syötävää ja Lola ahmaisi sen suuhunsa. Jatkoimme hommia ja etsittävä olikin ihan muutamien metrien päässä herkkupaikasta.
Saimme hyvän ilmaisun, joskin minun reagointini taas vähän takkuili.

Hämärtyvä ilta on Lolalle selvästi haasteellinen. Sillä, vahtivietti herää voimaakkaammin esiin kuin päivällä. Kaikki risun rapsaukset, jotka kuuluvat metsiköstä aiheuttavat selvästi häiriötä.

Olemme ilmottautuneet huomenna, sunnuntaina oleviin treeneihin. Ne ovat heti aamupäivästä, joten takuulla on valosaa. Katsotaan kuinka homma silloin toimii.

Kunhan nyt saa Lolan selvästi tajuamaan mistä tässä lajissa on kyse, niin luulen, että meidän alkukankeus on takanapäin.
Se selvästi on viellä vähän hukassa, että mitä sen kuuluukaan tehdä, samoin kuin minä.

Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä..

Hienosti se teki taas töitä treeneissä ja löysi etsittävän.
Nyt vaan käymme treenaamassa, niin eiköhän tuon lajin salat meille kummallekin ala valkenemaan.

Treenataan treenataan

Huomenna onkin sitten meidän ensimmäiset treeniringin treenit.
Lolan juoksut ovat onnellisesti alkaneet ja mieli on palannut normaalille tasolle.
Menemme siis kuitenkin kokeilemaan kuinka treenit sujuu,
vaikka ensin ajattelimme pitää koko juoksun ajan taukoa.

Innolla odottelemme huomista.

kuningattaret huipulla.
(sinne on viellä matkaa,
mutta yritys on kova)

Juoksupöksyhalvaus

Ei pysty kävelemään, ei sitten millään.
Masennus iskee.
Kamala, inhottava, suorastaan koiraa rääkkäävä, pöksykausi alkoi taas..
Ja Lola ei tykkää.

Ihan höpsö

Kivakoirakansalainen testi

Kävimme kokeilemassa Lolan kanssa kivakoirakansalainen testiä.
Sää oli mitä kamalin. Satoi toisinaan aivan kaatamalla, tuuli ja oli kylmä.
Osasin jo ennen lähtöä vähän ennakoivasti arvata missä meillä tulee olemaan hankaluuksia sään takia. Istuminen ja varsinkin maahan meno ovat sellaisia liikkeitä, jotka eivät aikaisemminkaan ole onnistuneet märällä kelillä. Sen lisäksi vielä alkavat juoksut toivat lisä haastetta, sillä en voinut millään arvata miten Lola tilanteissa käyttäytyy.

Mikäs siinä, haasteet otettiin vastaan ja testiin lähdettiin vaikka satoi rottia taivaalta.

Testi alkoi luoksepäästävyys testillä.
Tuomari silitteli, tutki tassut ja korvat, sekä naputteli kuulakärkikynällä
koiran ympärillä ja piirteli kukkasia turkkiin.

Lola vierasti aluksi tuomaria ja oli selvästi epäluuloinen.
Tuomari oli meille entuudestaan tuttu ihminen,
joten tiesin tämän käyttäytymisen johtuvan mylläävistä hormooneista.
Onneksi Lola pienen houkuttelun jälkeen antoi hyvin koskea itseään.

Testin toisessa osiossa katsottiin koiran hallittavuutta.
Kentälle oli merkitty rata, joka piti suorittaa läpi kävelemällä
niin, ettei remmi saanut olla kireällä.
Koiran ei tarvinnut tokotyylillä seurata,
mutta käännöksissä ohjaaminen tuli tehdä muutoin kuin
remmistä ohjaamalla.
Tässä osiossa meillä ei ollut ongelmia.
Lola kulkee normaalisti vetämättä remmissä ja kuuntelee minua.

Radassa oli 90 asteen kulmia, täyskäännös,
sekä paikalleen pysähtyminen.

Seuraavaksi suoritettiin istu-liike.
Lola istui hienosti ensimmäisestä käskystä.

istumisen jälkeen tuli maahan meno.
Liike sujui kutakuinkin niin kuin olin ennakoinut.
Lola ei tosiaankaan osoittanut minkään moista kiinnostusta
märkää maata kohtaan.
Tiedän, että makkaralla olisin saanut sen maahan heti,
mutta testissä namipalojen käyttö oli kiellettyä.

Niinpä ainoaksi vaihto ehdoksi jäi pyytäminen,
anelu ja lahjonta.

Menimme kokeilemaan nurmikon puolelle,
sillä asvaltilla Lola ei suostunut maahan menemään.
Nurmikolla jatkoin anelua ja pyytelyä.
Ja sitten se tapahtui, Lola meni maahan!!

Kun maahan menosta oltiin vihdoin selvitty,
oli paikalla olon vuoro.
Tätä liikettä olimmekin treenanneet ahkerasti,
eikä se tuottanut mitään ongelmia.
Etäisyys oli 6m.

Paikalla olosta siirryttiin luokse tuloon.
Huutelin Lolaa luokse, mutta se vain istui ja ihmetteli.
Huusin uudelleen, mutta ei reaktiota.
Aloin sitten huitomaan käsillä ja kimittämään,
käsi merkit olivat sallittuja testissä.
Sieltähän se sitten vihdoin tulikin kun oikein kimeällä äänellä pyytelin.

Kohtaaminen.
Vieras koira tulee vastaan.
Pysähdytään samalle tasolle, kätellään,
sekä vaihdetaan muutama sana.
Koiran tulee olla löysällä remmillä, eikä se saa
mennä toisen koiran luo.

Tämä osio oli meille helppoa.

Lolaa ei juurikaan kiinnostanut toinen koira.
Tätä liikettä olimmekin harjoitelleet valmistavissa treeneissä.

Kun kaikki koirakot olivat suorittaneet nämä liikkeet, oli kolmen minuutin odottamisen aika.
Koira jätetään tuomarille ja omistaja menee näkösuojaan kolmeksi minuutiksi.
Koira saa liikkua, vähän inistä, mutta se ei saa olla paniikissa,
taikka kiskoa remmissä.

Taivaalta alkoi sataa kaatamalla vettä.
Päätimme pitää paikalla olon läheisen raunio radan varasto kopissa.
Koira jätettiin tuomarin kanssa varasto koppiin, jonka ovi oli auki.
Omistaja poistui viereiseen koppiin sateen suojaan kolmeksi minuutiksi.

Tämä osio oli se, mistä pelkäsin testin jäävän kiinni. Harjoituksissa Lola jaksoi kyllä hyvin odottaa reilun minuutin, mutta kolme minuuttia oli sille liian pitkä aika.
Viimeksi treeneissä tämä osuus olisi kuitenkin mennyt läpi, joten toivoa oli.

Vein Lolan tuomarin luokse koppiin ja näin sen ilmeestä saman tien,
että koppi ei ollut mieluisa.
Se kävi tervehtimässä tuomaria ja oli sen jälkeen saman tien menossa ulos.
Annoin sille kuitenkin odotus käskyn ja poistuin itse paikalta.
Tuskaiset kolme minuuttia..

Ja niinhän siinä kävi,
Lola oli halunnut perääni. Se oli sen verran inissyt
ja muutaman kerran yrittänyt lähteä perääni,
että testi hylättiin tämän takia.

Saimme rutkasti taas kokemusta.
Keli oli mitä surkein, mutta tunnelma kentän laidalla,
sekä kentällä mitä mahtavin.

Testin saa uusia rajattomia määriä,
joten katsotaan jos me innostuisimme treenaamaan vielä lisää,
ja sitten yrittämään myöhemmin uudelleen.

Lola on melkein kivakoirakansalainen :)


Kiitos Sannalle sateessa värjöttelystä ja kuvien ottamisesta.