Lola sairastaa

Valitan, etten ole pitkään aikaan päivittänyt kuulumisia. Lola on valitettavasti viettänyt sairaslomaa viikon verran, emmekä ole voineet mitään touhuta. Emme edes nauttia näistä mahtavista pikkupakkasista ja suuresta lumimäärästä :(

Olimme parisen viikkoa sitten kavereiden kanssa metsälenkillä. Aivan mahtava keli. Nautimme pienestä pakkasesta ja valkoisesta maasta. Olihan tätä lumen tuloa odotettu jo miltei puolivuotta! Kuljimme metsässä pari tuntia ja koirat nauttivat :)

Minulla oli Lolalla päällä Back on Track-takki, sekä lenkkiä ennen, että lenkin päätteeksi. Yritän aina parhaani mukaan ehkäistä mahdollisia lihasongelmia.
Kun saavuimme kotipihaan, oli Lola selvästi haluton hyppäämään pois autosta. Illalla se ei oikein päässyt sohvalta ylös, eikä halunnut lähteä lenkille ollenkaan. Seuraavana päivänä Lola oli aivan tukossa. Se ei halunnut kävellä, eikä istua. Makasi vaan. Pahin meni ohi parissa päivässä lämpöhoidolla, mutta sitten alkoi oikean etujalan ontuminen.

Ontuminen ei ollut pahaa, mutta huomasin sen selvästi kuitenkin. Pidin siis viikon verran Lolaa levossa, kävimme vain remmilenkillä. Ontuminen jatkui päivää ennen Lahden näyttelyä, joten jouduimme senkin perumaan. Kun ontuminen jatkui viikonkin päästä, varasin Lolalle ajan lääkäriin.

Kävimme lääkärissä viime tiistaina. Lola tutkittiin käsikopeloiden. Kaikki tassut käytiin läpi, käänneltiin ja väänneltiin niveliä, jopa kaikki pienet varpaan niveletkin. Kaikki näytti olevan kunnossa. Lääkäri paineli Lolan selkärangasta jokaisen nikaman läpi, sekään ei näyttänyt Lolaa haittaavan. Ainoastaan takajalkoja venytettäessä taaksepäin, Lolaa selvästi sattui.

Keskustelun jälkeen, päätimme aloittaa Lolalle pariviikkoa kestävän tulehduskipulääke kuurin. Lääkärin arvion mukaan syy saattoi olla lonkassa, Lolan toinen lonkka on kuvattu D:ksi. Kokeilemme nyt lääkekuurin vaikutusta ja mikäli se ei paranna Lolan oloa, jatkamme tutkimuksia.

Lola on nyt syönyt lääkkeitä 5 päivää. Se ontuu edelleen ja makaa mielummin kuin istuu. Tänään huomasin ensimmäisen kerran pariin viikkoon, kuinka se venytteli takapäätään. Eli ilmeisesti lääkkeet alkaa vaikuttamaan :)
Ostin Lolalle BOT verkkoloimen, joka onkin parempi kuin takki. Lola voi sen kanssa kävellä hyvin, joten se on nyt käytössä sekä lenkillä, että kotona.

Toivotaan, että saadaan pian Lola taas kuntoon ja pääsemme jatkamaan kurssijälkiä. Lola sairaslomailee viellä ensi viikon ja sitten katsomme maalaisjärjellä jatkoa.

Pitkät jäljet korkattu

Joulu oli ja meni, meni myös uuden vuoden aatto. Olemme pitäneet Lolan kanssa vähän rauhallisempaa kautta treenien osalta. Pelästyin tappaneeni sen motivaation. Treeneissä kun oli selvää "perseilyä" havaittavissa. Pidimme siis pienimuotoisen tuumaus tauon. Lola sai levätä ja itse mietin mahdollisia ongelman aiheuttajia, sekä niihin mahdollisia ratkaisuja. Sitten vaan kokeilemaan mikä toimii.

Muutamien treenien jälkeen olen huomannut, että olen tehnyt Lolalle yksinkertaisesti liian helppoja jälkiä. Kun jälki on liian helppo, ei se viitsi sitä tehdä kunnialla, vaan alkaa temppuilemaan. Tälläisiä temppuiluita ovat esimerkiksi kulmasta ohi juokseminen, volttien heittely kun pitäisi ilmaista tai täysin väärään suuntaan vieminen ja lenkin kiertäminen.

Maalikoiralla on myös väliä. Samoja tuttuja koiria Lola ei näköjään enää jaksa etsiä. Tahti ja innostus on aivan erilaista jos maalissa onkin joku uusi kaveri. Nämä ovat kokeneempien ohjaajien mukaan normaaleja "ongelmia" kun treeneissä edistyy.

Varmuuden vuoksi olen myös nostanut palkan laatua. Emme käytä enää tavallisia ja helppoja lihapullia tai nakkeja. Nyt taskussani haisee lehmän kieli, broilerin sydän tai jotakin muuta eksoottista ja maukasta.

Näillä tiedoilla ja konsteilla olemme nyt päässeet taas treenien edistymiseen. Muutamissa treeneissä olemme käyneet joulukuun aikana hyvin tuloksin. Nyt aloitimme taas kurssijälkien suorittamisen.

Tänään korkkasimme pitkien jälkien kurssin ensimmäisen jäljen. Se oli 3km pitkä ja jäljelle lähdettiin noin 30min päästä, jäljen tekijän perään. Vuoden ensimmäinen pakkasjälki, pakkasta oli -10. Maa oli lumesta valkoinen.

Ilmavainulla mentiin, miltei koko matka. Sen verran tuuli heitteli hajua, että kuljimme kehä 3 tien toisella puolella missä jälki kulki.
Itse en tiennyt missä maali oli, joten piti vain luottaa koiraan täysin. Ja niinhän se kannatti. Nyt kun olen oppinut luottamaan Lolan työskentelyyn, en epäröinyt ollenkaan kun se lähti oikomaan pellon poikki, vaikkei siinä ollut jäljen jälkeä. En myöskään estänyt sitä kun menimme ojan yli, vaan etsin paikan josta pääsimme melko kuivina.

Ja taas se nähtiin, omia polkuja mentiin, mutta juuri sinne minne pitikin.

Piirsin jälleen kartan jäljestä vähän selvittääkseni itselleni miten me menimme ja miksi. Karttaa piirtäessä tajusin, että Lola selvästi rajasi maalikoiran olinpaikkaa. Se kiersi sen taas, niinkuin se on alkanut monesti tekemään. Ei siis mene suoraan maalille lyhintä reittiä, vaan kiertää ja kaartaa ja tulee sivusta. Nytkin tulimme pellon kautta, vaikka maaliin olisi päässyt suoraan tietä pitkin. Mutta karttaa katsoessa voi selvästi huomata, miten Lola on rajannut alueen jossa etsittävän haju oli voimakkaimmillaan.

Näin sitä oppii, aina vaan uutta. Tuumaustaukomme teki todellakin hyvää. Nyt olemme taas kunnon potkulla suorittamassa viimeisiä kurssijälkiä.

Sininen - maalikoira
Punainen - Lola