Se suurin häiriö

Nose workissä koiralle opetetaan haju/hajut. Sen lisäksi se opetetaan etsimään näitä hajuja ympäristöstä riippumatta ja ilmaisemaan ne ohjaajalleen. Kuulostaa erittäin yksinkertaiselta, periaatteessa se sitä onkin. Mielestäni se on se helpoin osuus tässä lajissa, koiran opettaminen. Yleensä koirilla on luontainen kyky käyttää nenäänsä ja osata etsiä, joten näitä kykyä ei tarvitse niille edes pahemmin opettaa, riittää kun vain vahvistaa halutun hajun etsimistä ja löytämistä.
Vaikeus astuu mukaan siinä vaiheessa kun etsintään laitetaan koiran lisäksi ihminen. Koiralle se pahin häiriö liinan toisessa päässä.
Ihan pelkkä kytkettynä etsintä, on asia, mitä tulee harjoitella koiran kanssa runsaasti. Mitä huonommin ohjaaja hallitsee liinan käytön, sitä suurempi häiriötekijä se on koiralle. Ja mitä vähemmän koiraa on totuteltu liinan antamiin paineisiin, sitä pahemmin se niistä häiriintyy.
Alkeet tykkään itse opettaa koiralle vapaana, jolloin se ei saa turhia häiriöitä liinan liikkeistä, vaan se saa tehdä itsenäistä työskentelyä ja kasvattaa itsevarmuuttaan. Kun itsevarmuus ja yrittämisen halu alkaa olla kunnossa, otan harjoituksiin mukaan kytkettynä etsimisen. Nose workissä koira etsiikin kytkettynä huomattavasti useammin kuin vapaana, joten siihen taitoon kannattaa oikeasti panostaa.

Liinan pituus

Koesäännöissä etsintään käytetyn liinan pituutta ei ole määritelty. Sen saa siis jokainen valita oman mieltymyksensä mukaisesti. Kuitenkin itse suosin valintaa koiran mukaan. Kyse on myös aika paljon siitä, mihin koirasi opetat ja mihin sen totutat. Asiaa kannattaa kuitenkin pysähtyä miettimään myös koiran näkökulmasta, mikä on sen työskentelylle suotuisinta.
Mitä nopeampi koira, sitä enemmän ohjaaja joutuu juoksemaan jos koira työskentelee lyhyessä liinassa. Lyhyellä liinalla aiheuttaa nopealle koiralle lukuisia liina stoppeja, jotka aina kerta toisen jälkeen joko häiritsee koiran keskittymistä, tai turhauttaa koiraa. Liinassa tulisi aina pitää tasainen paine, eikä nykäisyjä ja stoppeja saisi turhaan tehdä. Jokainen turha nykäisy syö koiran motivaatiota ja katkaisee keskittymisen. Vähän sama jos ajatellaan, että katsot jännittävää elokuvaa. Yrität keskittyä siihen, mutta vieressä oleva ihminen tahtoo koko ajan puhua sinulle jotakin muuta. Jossain vaiheessa keskittymisesi herpaantuu. Koirat opetetaan pienestä lähtien kuuntelemaan remmin painetta, onhan remmissä vetäminen yksi sellainen asia, mitä me pidämme "huonona käytöksenä". Pari ensimmäistä vuottaan tai ainakin ensimmäisen vuoden, koiralle opetetaan ettei remmi saa kiristyä. Miksei koira kuuntelisi tätä remmin kiristymistä etsinnässä, kun sille on se taottu päähän niin monesti vapaa-ajalla?

Hidastempoisella koiralla 3m liina saattaa toimia ihan hyvin, eikä ohjaaja aiheuta koiralle sen suurempia nykäisyjä. Mutta on hyvä muistaa koiran tahdista huolimatta, mikä on paineistamista ja mitä se koiran työskentelyyn aiheuttaa.
Jokainen varmasti kouluajoilta muistaa tilanteen missä tehtiin itsenäisesti harjoitteita ja opettaja kiersi luokassa katsomassa. Muistatteko kuinka tunnetila vaihtui siitä kun opettaja oli luokan toisella puolella siihen, kun opettaja tuli niskasi taakse? Omasta kokemuksestani voin ainakin myöntää, että paineistuin niskan takana tarkkailevasta opettajasta niin paljon, että keskittyminen herpaantui, tulin epävarmaksi ja kysyin oitin neuvoa vaikka en sitä edes välttämättä olisi tarvinnut.
Sama voi tapahtua koiralle. Niskan takana tarkkaileva ohjaaja saattaa olla vieläpä jopa hiukan kumartuneena pieneen koiraansa päin ja koiran paineistaminen on taattua. Tämä voi aiheuttaa etsinnän motivaation huononemista ja pahimmillaan koira voi lopettaa hyvällä fiiliksellä alkaneen etsinnän kokonaan. Toiset koirat taas paineistuvat ohjaajan liian lähellä olosta niin paljon, että tekevät ilmaisukäytöksen ihan vaan saadakseen työn päätökseen.
Ja aivan varmasti on myös olemassa koiria, jotka eivät häiriinny tästä ollenkaan.

Kannattaisiko sitten koiralla pitää 15m liinaan nose etsinnöissä? Jos ohjaaja hallitsee koko liinan pituuden, miksei?
Itse olen kokeillut eri mittaisi liinoja. 10m liina ajoneuvoetsinnässä tuotti hankaluuksia. Koiran mennessä ajoneuvon toiselle puolelle, olin minä 10m väärällä puolella. En siis todellakaan kyennyt näkemään koiraani tai pysymään sen perässä. Pitkän liinan kelaaminen lyhyelle ja taas päästäminen pitkälle aiheutti sen verran lihastyötä ja vaati keskittymistä, että se oli kaikki pois koiran tarkkailusta. Missasin monta koiran elekieltä ihan vaan, koska kelasin pitkää liinaa lyhyemmäksi.
Kun huomasin liinan häiritsevän keskittymistäni lopetin sen kelaamisen. Ajattelin, että antaa mennä sillä koko 10m pituudella. Koiran mennessä ajoneuvon toiselle puolelle, liina osui maahan ja jäi jumiin renkaan alle. Tästä aiheutui turha stoppi ja koira otti sen rankaisuna. Se oli juuri löytänyt hajun toiselta puolelta ja oli menossa sitä ilmaisemaan. Yht äkkinen liinapidätys tappoi motivaation ja koirani lopetti työt.

Tässä yksi harjoitus 10m "pyykkinaru" liinalla. Videosta näkee hyvin miten koira häiriintyy ja miten minä joudun panostamaan pitkän liinan käyttöön. Homma ei ole harmoonista, eikä sujuvaa. Liinan materiaali ja pituus on koiralle vain haitaksi.



Mitä pidempi liina, sitä enemmän koira saa työskentelyynsä tilaa. Mutta sitä enemmän ohjaaja joutuu liinaa rullaamaan pitkäksi ja lyhyeksi.. ja taas pidemmäksi ja jälleen lyhyemmäksi.
Noseworkissä liina ei saa sotkeentua rekvisiittaan, eikä sillä saa siirtää esimerkiksi lattialla olevia laatikoita. Näin ollen liinan tulee pysyä kireällä ja mielellään niin, ettei se koske missään vaiheessa maahan. Maata pitkin laahaava liina sotkeentuu koiraan, rekvisiittaan tai jää jumiin esimerkiksi auton renkaan alle, koiran mennessä auton toiselle puolelle.

Liinan käyttö onkin yksi niitä suurimpia asioita mitä ohjaajan tulee harjoitella. Löytää omaan käteen sopiva liina, materiaaleja on tarjolla monia. Liinan pituus tulee olla sellainen, että se on helposti hallittavissa, mutta koiralle tulee suoda tilaa itsenäiseen työskentelyyn ilman, että ohjaaja painostaa niskan takana. Liina on hyvä olla kevyt, jottei se hakeudu voimakkaasti maatakohti ollessaan pitkällä. Kannattaa myös huomioida jännityksestä hikoilevat kädet tai sadesää, onko liinassa pitoa vaikka se olisi märkä? Nose workin koesäännöt kieltävät remmin irroittamisen kädestä etsinnän aikana. Liinan on siis pysyttävä kädessä kesällä ja talvella. Helteessä ja kaatosateessa.
Muoviset "pyykkinaru" liinat ovat kankeita ja varsinkin sateella liukkaita. Nahkaliina on kestävä oikein hoidettuna, voisi sanoa jopa että ikuinen. Mutta pito on huono omasta mielestäni. Nahkaliina tarvitsee kylkiäiseksi nahka hanskat, jotta pito pysyy ja ote ei lipeä. Nahkaliina on myös hiukan tönkkö uutena, toki käytössä se pehmenee ja sen olemus paranee.
Itse suosin "krippiliinaa". Eli kankaista liinaa jossa on kumi päälyste. Se on kevyt ja siinä on hyvä pito. Nahkahanskoilla pitoa saa parannettua, mutta liina pysyy hyvin tuntumassa ilman hanskojakin. Se ei ime itseensä vettä ja sateella liina on ihan yhtä pitävä ja kevyt kuin kuivallakin ilmalla.
Vain kokeilemalla erilaisia liinoja, voit löytää itsellesi sopivimman materiaalin ja sopivimman pituuden. Eikä kaikkea tarvitse aina ostaa itselle kokeiluun. Kysy treeneissä lainaan toiselta hänen käyttämää liinaa.

Liinan käyttö

Kuinka liinaa tulisi sitten käyttää? Jokaisella on hiukan oma tyylinsä siihen missä kädessä liinaa pitää ja miten sitä käteensä rullaa. Pitäisi kuitenkin pyrkiä siihen että liina aina kelautuisi lyhyemmällä kun koira tulee lähemmäs ja taas vapautuu pidemmälle jos koira ryntää kauemmas. Liina pitäisi aina pyrkiä pitämään tasaisen tiukalla ja välttää niitä turhia nykäyksiä ja stoppeja.
Flexi on automaattisesti kelautuva liina. Kun koira menee pidemmälle liinaa vapautuu, kun se tulee lähemmäs, liina lyhenee. Se on aina tasaisen kireällä (kunnes loppuu tai painetaan jarrua). Tälläiseen flexin pehmeään toimintaan tulisi pyrkiä "manuaalisella" liinalla. Se ei häiritse koiraa, ei aiheuta turhia nykäisyjä riippumatta siitä mihin suuntaan koira milloinkin menee.

Flexi voisikin olla hyvä väline etsinnässä, mutta siinä on vain kaksi toimintoa: vapaa ja lukitus. Siinä pitäisi viellä olle pehmeästi jarruttava toiminto. Koska sellainen puuttuu, on ainoa vaihtoehto flexissä jarruttaa koiraa manuaalisesti tarttumalla naruun. Tämä taas aiheuttaa väistämättä käsien palamisen ilman hanskoja, koska flexit ei ole suunniteltu niin, että niihin käsillä tartutaan. Itse en käyttäisi flexiä missään nimessä etsinnässä, koska siinä ei kykene koiralle ystävällisesti kertomaan, että tila loppuu ihan just kesken. Koira saa välttämättä kunnon voimakkaan nykäisyn. Flexissä ei myöskään ole mitään varoitusta sille, että hihnaa on kelan sisällä enää metrin verran, jotta nykäisyyn pystyisi itse vaikuttamaan myötäilemällä.

Liinan lyhyeksi rullaamisen ja pidemmäksi vapauttamisen idea on helppo ymmärtää kun katsoo perhokalastusta. Ehkä se olisikin hyvä laji opetella nose workin rinnalle 😁





Paras tapa harjoitella liinan käyttöä on mielestäni  lenkillä. Normaalin remmin sijaan otatkin käyttöön 10m liinan. Lenkkeillessä ei haittaa vaikka  välillä tuleekin tahattomia stoppauksia. Lenkkeilyssä on kaikkein turvallisinta harjoitella pitkän liinan hallintaa ja se on tehokastakin, koska moni meistä lenkkeilee ainakin 3 krt päivässä.

Miten liinaa sitten tulee käyttää?

Ensimmäinen huomioitava asia on se, että tarvitset siihen kaksi kättä.  Kun käsittelet liinaa, Silloin ei voi tehdä muuta, eikä keskitytä muihin asioihin, ainoastaan koiran tarkkailemiseen, jotta liina lyhenee ja pitenee oikeaan aikaan.

Liina pidetään kerällä usein vasemmassa kädessä. Vasen käsi on rentona vasemman jalan vieressä alhaalla. Kerän tulee olla sopivan löysällä, jotta se pitenee tasaisesti koiran vedosta.

Vasemmasta kädestä liina menee oikean käden läpi koiran valjaisiin. Oikea käsi toimii siis liinan säännöstelijänä. Se joko antaa liinan liukua pidemmäksi tai jarruttaa liinan pituutta. Se myös lyhentää liinaa viemällä sitä vasemman käden kerälle. Oikean käden tehtävänä on pitää liinassa koko ajan samanlainen jännitys. Kun liina on  koko ajan yhtä kireällä koiran valjaissa,  se ei häiritse koiran työskentelyä. Kun koira tuntee valjaissaan koko ajan saman paineen se ei kiinnitä siihen huomiota. Jos oikea käsi estää liinan pitenemisen, koira tuntee valjaiden kautta "stoppauksen". Usein nämä stoppaukset, eli nykäisyt, ovat ainoa helppo keino koiran herättelyyn. Mikäli koira haistelee jotain ei toivottua, voi liinasta nyppäisemällä saada koiran huomion ohjaajaan. Koirat oppivatkin nopeasti liina stoppaukset ja usein kun liinasta nykäisee, koira lopettaa työt ja ottaa ohjaajaan kontaktia. Tämä on hyvä ja helppo konsti kommunikoida koiran kanssa, kun se kulkee kymmenen metriä edellä, mutta tämän takia vahingossa tapahtuvat nyppäykset pilaavat helposti koiran onistuneen suorituksen.
Liian löysällä oleva liina taas sotkeutuu koiraan tai kasvillisuuteen, sekä sen pienikin kiristyminen tuntuu saman tien koiran selässä stoppauksena. Mitä pienempi koira, sitä helpommin löysällä oleva liina sotkeutuu sen tassuihin aiheuttaen jopa vaaratilanteita kovassa vauhdissa. Liinassa tulee olla aina mahdollisimman tasainen paine. Tällöin  liina toimii  myös napanuorana, jota pitkin pystyt tulkitsemaan ja lukemaan koirasi käyttäytymistä.

Jotta tiedät katsomatta vasempaan käteesi paljonko kerässä on liinaa jäljellä (jottei tule yllättävieä stoppauksia tämänkään takia) on liinaan hyvä laittaa pari solmua. Toisen solmun voi tehdä ihan liinan päähän "jarru solmuksi" jottein liina pääse luiskahtamaan kokonaan kädestä. Toisen solmun voi tehdä metrin päähän liinan päästä, jolloin solmun tullessa oikeaan käteen tiedät, ettei vasemmassa kädessä ole enää kerää jäljellä.



Kun liinan pidentäminen ja lyhentäminen onnistuu koiraa turhaan stoppaamatta, voidaan alkaa keskittyä työskentelyyn koira liinassa. Yksi asia mitä itse olen monesti huomannut jäljellä ja varsin monesti siitä ohjaajaa huomauttanutkin on se, että kun sitä liinaa on kymmenen metriä vasemmassa kädessä kerällä, niin annetaan sitä koiralle myös. Aika usein jostain syystä ohjaajat eivät anna koiralle liinan mitan vertaa liikkumatilaa  kuitenkaan. Toki on olemassa ympäristöjä, joissa koiran turvallisuuden takaamiseksi koko liinan mittaa ei voi antaa. Mutta jos maasto on suotuisaa, kannattaa ilman muuta antaa koiralle niin paljon tilaa kuin se on mahdollista. Kuten aijemmin sanoin, ohjaaja liinan päässä on aina suurin häiriö. Mitä lähempänä koiraasi olet ja mitä enemmän rajoitat sen liikesuuntia liinalla, sitä enemmän häiritset koirasi työskentelyä.

Jos mietitään hetki miten koirat hajua työskentelevät, varmasti ymmärrät paremmin miksi olisi hyvä antaa työskentelyyn tilaa jos se on mahdollista. Koirat seuraavat hajua aina etsimällä hajun reunat. Toiset koirat tekevät tämän pienieleisesti ja toki siihen vaikuttaa myös koulutus taso. Mutta toiset koirat tekevät siksakkia suurestikin alkeissa ja toiset tekevät sitä suuresti myös jatkossa. Jos liina on lyhyellä, joutuu ohjaaja siksakkaamaan mukana. Jos me maltamme antaa koiralle työskentelyyn tarpeeksi tilaa, me voimme kulkea suoraan ja antaa koiran hakea hajun reunat rauhassa. Itselläni ei ainakaan oma kunto riitä kulkemaan koiran tahtia, joten pidemmän liinan käyttö säästää ohjaajan kuntoa, joka on tärkeää varsinkin pitkäkestoisissa suorituksissa.



Ohjaaja säästää myös omaa energiaansa, sekä koira ei saa turhia stoppauksia kun puun ympäri menevä liina irroitetaan kädestä ja napataan taas käteen puun toiselta puolelta. Ohjaajan ei tällöin tarvitse alkaa itse kiertelemään puita.
Nose workissä tulee huomioida, ettei remmiä saa tiputtaa kädestä. Mutta siellä ei kannatakaan käyttää kovin pitkää liinaa. Ohjaajan tulee muutenkin miettiä tarkkaan milloin koiralle antaa nose etsinnässä koko liinan mitan verran tilaa. Itse annan yleensä vain laatikko etsinnässä ja ulkoetsinnässä riippuen paljonko ja millaista rekvisiittaa sieltä löytyy. Ajoneuvoetsinnässä saa olla tarkkana ettei liina mene auton renkaan alle kun koira kiertää auton toiselle puolelle. Liina nimittäin jämähtää jykevästi renkaan ja maan väliin ja aiheuttaa koiralle usein voimakkaan stoppauksen. Itse kuljen usein ajoneuvoissa paljon ulompana kuin koira, jolla saan varmistettua ettei liina jää ajoneuvoihin jumiin. En siis kulje koiran takana, vaan ulkoreunalla takaviistossa.



hanne tilanne mielestäni on tälläinen, jossa koiralle voi antaa koko liinan mitan työskentely rauhaa, eikä ohjaajan tarvitse edes itse mennä radalle sotkemaan hajuvirtoja liikkeillään. Tähän pyrin aina itse, kun etsintäalue antaa sille mahdollisuuden.



Maapiilo treeni on hyvää harjoitusta ohjaajan liikkumiselle alueella silloin, kun tiedossa on vain koiran lähetyspaikka. Ohjaaja voi turhalla liikkumisellaan polkea hajupiilon ja tehdä siitä koiralle mahdottoman löytää. Tämä on hyvä treeni harjoitella liikkumista koiran takana, kohdasta minkä koira on jo tutkinut. Liinaa on annettava, sillä koira saattaa myös haluta palata takaisin, mikäli on mennyt hajupiilon ohi (viive). Tälläisen etsinnän ohjaaja voi pilata omalla toiminnallaan helpostikin. Joten suosittelen harjoitusta.

Ei oo Häpee, olla Nopee

... Mutta jos tahtoo pärjätä Nose Workissä palkintopallille, se on välttämätöntä. Nopein koira voittaa, se on lajin henki. Ilman nopeuttakin voi tehdä luokkanousuja, kisa sijoituksia ei omien tulosten keräämiseen tarvita. Mutta jokaisessa etsintä alueessa on aikaraja, joten nopeus on kuitenkin  yksi kriteeri menestymiselle.

Toiset koirat ovat luonnostaan nopeatempoisempia kuin toiset. ja toisille tulee pikemminkin opettaa sitä rauhoittumista, jotta työskentely onnistuu. Toiset ovat taas niin rauhallisia, että niiden etsintänopeuteen tulee panostaa. Mennään siis koiran mukaan taas kerran, eikä tuhlata energiaa ja treeniaikaa niihin asioihin, mitkä koiralla on hallinnassa.

Motivaatio

Jälleen kerran, se on se motivaatio. Kaiken a ja o, myös mitä tulee nopeuteen. Mitä motivoituneempi koira on, sitä suuremmalla draivilla se pyrkii hajupiilolle. Mitä motivoituneempi hajuun koira on, sitä vähemmän sitä kiinnostaa etsintäalueella ne asiat, missä hajua ei ole. Eikös se ole se ihanne? Etsintä alueelle lähetettäessä koiralla ei ole mielessä mitään muuta kuin löytää hajupiilo ja ilmaista se ohjaajalleen. Ihan sama mitä alueella on ja missä alue on, haju on ainoa mikä kiinnostaa. Tähän ainakin itse pyrin, tälläinen mielikuva minulla on päässäni hyvästä etsinnästä ja sitä kohti minä olen yrittänyt suunnitella oman koirani koulutuksen.
Etsimisen tulee olla koiralle hauskaa ja palkitsevaa, jotta se syttyy hommaan. Mutta niin tulee olla löydönkin, jottein se jätä sitä ilmaisematta. Kun koko etsintä ketju on tasapainossa, koira etsii hyvällä asenteella ja ilmaisee piilon nopeasti sekä selkeästi.
Koko homma opetetaan pienissä palasissa. Hinkataan palaset sen näköiseksi kun toivotaan niiden olevan. Ja sitten yhdistetään palaset yhdeksi toimivaksi toiminnoksi.

Vauhti vai tekniikka

Samalla kertaa näitä kahta ei pysty välttämättä treenaamaan ja ehkei olisi edes kovin suotavaa sitä yrittää. Jos haluat opettaa koiralle vauhtia, on hyvä nipistää täydellisestä tekniikasta. Jos tehdään vauhdilla, ei koiralla ole aikaa miettiä teknistä suoritusta.
Jos taas vaaditaan teknistä suoritusta, ei ole hyväksi vaatia vauhtia. Jompikumpi kärsii, siksi on hyvä pitää nämä kaksi asiaa eri harjoituksissa, eikä tunkea niitä kriteereiksi samoihin treeneihin.
Kyse on myös ihmisen mielikuvasta, millainen on hänen mielestään koiran suorittama hyvä etsintä? Toiset haluavat, että koira tutkii etsintä alueen kaikki laatikot, jotta ohjaaja voi varmistua koiran käyneen kaikki läpi. Sanomattakin on selvää, että tämä on huomattavasti hitaampaa kuin jos ohjaaja haluaa koiran juoksevan suoraan "kuumalle" laatikolle piittaamatta "kylmistä".
Jos hinkkaat ensin tekniikan, saatko rakennettua hommaan vauhdin viimeisenä?
Jos palkkaat vauhdista, saatko rakennettua tekniikan viimeisenä?
Kumpi on parempi, vai onko olemassa edes oikeaa järjestystä?

Jos koira on personaltaan äärimmäisen rauhallinen, voi olla parempi panostaa alusta asti tekniikan sijaan nopeuteen, innostuneisuuteen. Rakentaa hajulle sellainen motivaatio, että koira pyrkii hajun luo voimakkaammin ja innokkaammin.
Jos koira on taas luonnostaan korkeassa vireessä, voi olla parempi hinkata sille tekniikka kuntoon. Opetella työhön rauhallisempi mielentila, jotta koira kykenee käyttämään nenäänsä parhaalla mahdollisella tavalla. Opettaa ensin tekniikka kuntoon (hyvä etsintä, hyvä ilmaisu) ja sen jälkeen vasta päästää koira lisäämään vauhtiaan.
Olipa koira sitten luonnostaan nopea, tai sille on treenattu nopeutta, mutta ihanne on kohtuullisessa vireessä oleva koira, joka suorittaa etsinnän mahdollisimman nopeasti, sekä ilmaisee piilon sen enempää aikaa tuhlaamatta. Jos käytösketjun palaset eivät ole kunnossa, koira saattaa etsiä hyvin, mutta jättää ilmaisematta. Tai päinvastoin koira saattaa ilmaista vaikkei piiloa olisikaan siinä. Jos vauhti on kohdallaan, koira saattaa juosta päättömänä alueella, eikä kykene tarkentamaan mistä haju tulee. Jos taas tekniikka on hinkattu, koira saattaa tutkia jokaisen esineen alueelta kunnes loppuviimein törmää oikeaan.
Mutta jos saat rakennettua koiralle sekä vauhdin, että tekniikan, sinulla on pian nopea koira, joka menee vauhdilla kohti hajua ja ilmaisee piilon hetkessä. Siihen me pyrimme, tai ainakin minä 😇

Ruoka rauhoittaa

Aivan varmasti jokainen on tämän kuullut.
Miltei poikkeuksetta, aina nose workin alkeet tehdään siten, että koira palkataan nameilla. Nameilla palkaten on ohjaajan helppo määritellä palkan suunta ja ajoitus kuntoon. Näin ollen koiran on helpompi ymmärtää mistä palkkio tulee ja mitä siltä halutaan. Pienillä pehmeillä nameilla palkkaaminen on nopeaa ja koiralle pystyy antamaan nopeassa tahdissa toistoja. Alkuharjituksissa, motivaation kannalta onkin tärkeää, että koira saa palkkion usein ja nopeasti. Rokapalkka ei kuitenkaan välttämättä ole avain onneen, vaikka koira palkkiosta pitäisikin. Jos koiran on tarkoitus suorittaa ilmaisukäytös hajulle päin, voi olla haaste opettaa koiraa olemaan ennakoimatta ohjaajalta tulevaa palkkiota. Usein koirat oppivat nopeasti kuulemaan pienen äänen kun käsi menee taskuun ja alkavat ilmaisemaan kääntymällä palkkion suuntaan, eli ohjaajaan päin. Tämä vaatii usein hiukan enemmän työtä ja täsmällisempiä treenejä, jotta koira ymmärtää ettei palkkio tule jos hajulta kääntyy pois.
Toiset koirat  yhdistävät nopeasti: haju=ruoka. Pahimmissa tapauksissa koira havittelee hajua kuin ruokaa. Raapii, nuolee ja jopa syö hajunlähteen mikäli pääsee siihen käsiksi. Tämäkin vaatii tekniikan totaalista hinkkaamista, sillä kokeissa nuoleminen aiheuttaa virhepisteitä ja esimerkiksi ajoneuvon raapiminen voi johtaa jopa etsinnän tuloksen nollaamiseen. Sen lisäksi on hyvä muistaa, että ohjaaja on tietenkin vastuussa koiransa aiheuttamista vahingoista.
Ahne koira on helppo kouluttaa ruualla. Tai sanoisin, että ahneen koiran huomio on helppo saada ruualla. Tälläisten ahneiden koirien kanssa, joilla ei ole mielyttämisen halua usein jämähtääkin ruoka-apuun, eikä siitä välttämättä pääse pois koskaan. Se voi näyttää hyvältä ja se voi toimia oikein hyvin. Mutta kun mennään tilanteeseen missä kaikki avut on otettava pois (koe tilanteet) leviää homma usein käsiin. Palkkiokin voi olla liian hyvä. Ahne koira voi havitella liikaa ruokapalkkaa, jolloin työn laatu kärsii.
Ruokapalkka voi olla kiihdyttävä ja se voi aiheuttaa koiralle niin suurta stressiä, ettei koira kykene työskentelemään kunnolla. Monesti olen kuullut ettei koiralle anneta ruokaa ennen kokeita tai esimerkiksi ennen näyttelyyn menoa. Itsekkin olen tätä valitettavasti kokeillut kun kokeneempi koiraihminen sitä suositteli. Yhdeksi kokeiluksi se sitten jäikin. Koira ei ole sen kummempi kuin ihminenkään mitä tulee nälän tunteeseen ja sen aiheuttamaan stressiin. Kukaan meistä ihmisistäkään ei kykene parhaimpaan suoritukseen vatsa tyhjänä, mutta ei myöskään vatsa aivan täytenä. Avain onkin siinä, että vatsassa pitää olla sopivasti täytettä. Jos koiran kanssa, jolla ruoka on elämän prio 1 treena tyhjällä mahalla, voi pahimmassa tapauksessa olla sormien vahingoittuminen, koiran havittelessa liikaa palkkaa. Koko koiran keskittyminen suuntautuu siihen, milloin ohjaajan käsi ojentaa ruokaa. Hajutyöskentely vaatii koiralta useita aisteja samaan aikaan. Koira käyttää nenänsä lisäksi silmiään, kuuloaan ja varsinkin aivojaan. Jos jokin näistä on suunnattuna johonkin toiseen asiaan, ei homma rullaa. Koira voi myöskin alkaa oikomaan suoritettavaa tehtävää saadakseen palkkansa nopeammin. Tämä voi näkyä esimerkiksi valeilmaisuna. Koira ei jaksakkaan tehdä töitä pidempään vaan valeilmaisee, koska ilmaisukäytöksestä on seurannut aina palkkio,
Ruoka voi olla toisille koirille stressiä aiheuttava tekijä. Sen sijaan, että se rauhoittaisi, se saattaakin olla liian suuri häiriö. Alkeissa kannattaakin kokeilla koiralleen eri ruokapalkkaa. Katsoa miten se niihin reagoi ja miten ne sopivat omaan käyttöön. Hakea sitä oikeaa palkkiota, joka on koiralle mieluinen (mistä se palkkaantuu, eli haluaa yrittää myös uudelleen), mutta mitä se ei havittele liian suurella innolla.
Ja sama voi tapahtua myös lelua palkkana käytettäessä. Koira voi alkaa havitella palkkaa liikaa ja oikoo työtehtävänsä nopeamman palkan toivossa..

Luopuminen

Joillekin koirille on vain pakko opettaa luopuminen, jopa pidemmän kaavan kautta. Opettaa, etteivät ne saa aina kaikkea mitä haluavat ja opettaa varsinkin se, että ne luopuvat haluavansa asian havittelusta. Koiran tulee havitella palkkiota, se ei ole asian pointti. Jos palkkio on koiralle yhdentekevä ei motivoiminen onnistu. Palkkion tulee olla koiralle mieluisa ja sellainen mitä se havittelee ja mikä sen palkitsee. Mutta se ei saa olla ainoa asia mitä koiralla on mielessä. Tekemisessä tulee olla into ja ilo mukana, sanotaan sitten vaikka niin, että koiralla tulee olla hommassa mukana koko sydän.

Koska koiralle etsintä on metsästysketjua, itse pidän lelulla palkkaamista parempana kuin ruuan antamista kädestä. Lelun riepottelu viimeistelee koko ketjun ja vielä kun sen tekee ohjaajan kanssa (jakaa saaliin), se parantaa suhdetta ja lujentaa tiimityöskentelyä. Mutta palkkaamiseen, sen ottamiseen ja lelupalkassa sen takaisin luovuttamiseen tulee rakentaa säännöt. Mikäli koira puree aina ohjaajan sormia samalla kun saa ruokapalkan, tulee palkkaamisesta ohjaajalle yhtä tuskaa ja pahimmassa tapauksessa vaarallistakin. Mikäli taas palkaksi annettua lelua ei saa koiralta pois silloin kun sen aika olisi, koira palkkaa itse itsensä ja harjoituksien jatkaminen palkkauksen jälkeen hankaloituu. Etsintä aluetta ei saa vaihingoittaa lelulla leikkivän koirankaan kanssa, vaikka oma suoritus olisi ohitse. Eikä palkkanamia saa tippua etsintäalueelle löydön jälkeenkään. Kannattaa siis opetella heti alusta lähtien sellainen palkkaustyyli, joka sopii sekä koiralle, ohjaajalle, että koesääntöihin. Antaa hiukan ajatusta myös sille, että antaako ohjaaja palkan koiralle menemällä koiran luo, vai tuleeko koira hakemaan palkan ohjaajaltaan maltillisesti. Heitetäänkö lelu alueen ulkopuolelle vai nappaako koira lelun ohjaajan kädestä turvallisesti. Ja viellä pidemmälle lajia ajatellessa, kuinka palkkaat koiran kun alueella on useampi piilo. Palkkaatko sen ruualla tai lelulla vasta kun kaikki on löydetty. Vai annatko palkan aina jokaisen piilon ilmaisusta erikseen. Ja jos annat, kuinka saat koiran jatkamaan töitä heti palkan jälkeen ja kuinka paljon aikaa "välipalkkaan" kuluu. Välttämättä ylemmässä luokassa lelupalkka ei enää toimikkaan lajin sääntöjen takia, vaikka se koiralle olisikin kaikkein parhain.. Tästä minulla ei valitettavasti ole viellä kokemusta, Maya kerkesi kuolla ennen kuin pääsimme korkaamaan kakkosluokkaa. Mutta tämä minulla oli ajatuksissa kuitenkin jo ensimmäistä luokkaa treenatessa ja käytin sekä lelua, että ruokaa palkkana. Minulla oli siis aina (varsinkin kokeissa), sekä lelu, että ruokaa taskussa. Rataan tutustumis kierroksella mietin miten ja millä koirani palkkaan. 

Aika on vain yksi kriteeri

Etsintään käytetty aika ei nose workissä ratkaise kaikkea. Ja sydämeni pohjasta toivon, ettei siitä ikinä tule prio 1. Jos näin tapahtuu, meiltä tipahtaa lajin parista lukuisia koiria ja rotuja pois, ihan vaan sen takia, koska ne eivät luonnostaa ole niin aktiivisia ja vauhdikkaita. Yksi suurin syy miksi pidän tästä lajista niin paljon, on juurikin se, ettei lajissa ole rotusidonnaisia vaatimuksia. Toki tähänkään lajiin ei sovi koira kuin koira, mutta se johtuu sitten koiran sisäisistä ominaisuuksista, persoonasta eikä ulkoisista ominaisuuksista.. Nose workissä on ihan tavallista, että kokeissa rotukirjo on suuri. Eikä siellä kannata koskaan ketään aliarvioida pelkän rodun tai ulkonäön perusteella. Nopeus ei ole lajissa kaikki mitä tarvitaan, mutta se on kuitenkin joiltakin osin yksi tärkeimmistä asioista. Turha haahuilu kuluttaa turhaan etsintä aikaa, kuten myös turha päättömänä radalla sinkoilu. Joihinkin asioihin voit koulutuksella vaikuttaa, mutta koiran perusluonteeseen oikein et. Toki hitaastakin koirasta saa motivoituneena nopeamman, mutta se on kuitenkin edelleen hitaampi  kaikissa liikkeissään kuin nopea koira. Ja taas liian nopea koira voi kuluttaa täysin turhaa aikaa hukkaan sillä, että se jatkuvasti juoksee piilon ohi ehtimättä sitä haistamaan.

Nopeuteen kannattaa kiinnittää huomiota heti alusta lähtien, mutta siihen ei kannata juurikaan mieltään sen enempää upottaa kun alkeita tehdään. Nopeus kasvaa aina automaattisesti, kun koira saa itseluottamusta ja varmuutta työskentelyyn. 

Ne asiat mihin sen sijaan kannattaa ajatuksiaan upottaa heti alkeista lähtien on rakentaa koiralle oikea mieliala lajia kohtaan. Ja mikä se oikea mieliala sitten on? Se voi olla hiukan eri näkemys ohjaajasta riippuen. Itselleni se on mahdollisimman korkea vire, jossa koira kykenee viellä toimimaan. Se on veteen piirretty viiva, milloin liika on liikaa ja milloin ollaan jo liian vähän rajalla. Nopeaa koiraa voi olla parempi opettaa erittäin rauhallisesti kun taas hidasta koiraa voi hetsata lelulla ennen etsintään päästämistä. Ensimmäisessä luokassa koira on aina kytkettynä, joten liina toimii helppona jarruna ja opettajana koiralle mitä vauhtia tulee mennä. Vaikka koira olisikin todella nopea ja kykenee haistamaan kovassakin vauhdissa, tulee ohjaajan pysyä koiran perässä rataa vahingoittamatta.

Nopeuteen vaikuttaa myös suuresti se, miten koira on hommaan koulutettu. On tiettyjä koulutus tapoja jotka saattavat hidastaa koiran työskentely tahtia. Mainittakoon tähän esimerkkinä alkeiden opetus siten, että laitetaan lattialle kokonainen laatikko rivistö ja jokaisen laatikon päälle ruokaa. Näin saadaan helposti ja nopeasti opetettua koiralle, että se haistelee läpi jokaisen alueella olevan laatikon. Mutta näinopetettu koira on noin kolme kertaa hitaampi kuin koira, joka on opetettu menemään suoraan sinne missä hajua on.

Sisäetsinnässä todellisia mörköjä saattavat olla huoneen kulmat. Koira tarkastaa huoneen hienosti, mutta ei käy kulmissa mihin haju saattaa jäädä pyörimään. Olenkin nähnyt näitä "kulmatreenattuja" koiria, joille kulmatyöskentely on opettamalla opetettu.Vaikka haju olisi keskellä tyhjän huoneen lattiaa, koira tarkastaa ensimmäisenä seinät ja kulmat ja alkaa vasta sen jälkeen etsiä itse hajua. Kulmia kannattaa toki harjoitella, mutta siitä ei kannata tehdä koiralle rutiinia, joka syö useita turhia sekuntteja.

Nykyään on suuressa suosiossa hajutyöskentelyn opettaminen purkkiradalla. Muistan kun aloittelin itse hommaa sain etsimällä etsiä tietoa purkkiradasta ja sen käytön ideasta. Nykyään, sen verran mitä olen keskusteluja seuranut, suurin osa kouluttaa koiralleen alkeet käyttäen purkkirataa apunaan. Minäkin käytän, olen käyttänyt ja tulen edelleen käyttämään. Mutta olen huomannut myös tästä asiasta varjopuolen. Liiallinen purkkien kanssa puljailu voi aiheuttaa koiran jäämisen kiinni purkkeihin ja itse rataan. Tämän takia olen ottanut treenisuunnitelmaani mukaan aina purkkien häivytyksen, eli teen niistä koiralle vähäpätöisiä. Lähinnä vaan siinä toivossa, että jokus joku keksii laittaa purkkiradan sisäetsintään häiriöksi. Suosittelen aina silloin tällöin testaamaan, joko asettamalla koko purkkitelineen purkkeineen tai ripottelemalla yksittäisiä purkkeja ilman hajua radalle, ihan vaan nähdäkseen meneekö koira automaattisesti purkeille ja kykeneekö se jatkamaan etsintää kun purkeissa ei hajua olekkaan. Onko koira oppinut, että etsitään hajua vai onko se oppinut, että haju löytyy purkeista.

Kohteiden liiallinen tarkastelu syö aikaa. Meillä jokaisella on aina oma tyyli tehdä koiralle hajupiilot. Ja vaikka miten pitää niistä kirjaa ja tekee erilaisia, niissä on kuitenkin aina jotain omaa. Siksi itse suosin ja suosittelen muillekin käyttämään muita ihmisiä apuna piiloja upotettaessa. Parhaimpia piilojen upottajia ovat ehottomasti ihmiset, jotka eivät ole hommaa aikaisemmin tehneet. Niillä ei ole mitään käsitystä miten ja mihin piilot yleensä laitetaan ja tämä on parhainta treeniä koiralle.

Koira voi jäädä myös kohteisiin kiinni. Kaikki rekvisiitta mitä huoneessa on, on haisteltava läpi, koska useimmiten siellä on piilo aina ollut. Koirat käyttävät uskomattoman paljon aivojaan työskennellessään. Olisi kuitenkin suotavaa, että suurinta roolia piilon etsimisessä näyttelisi nenä. Joillekin koirille ei tarvitse kuin tehdä yksi piilo huoneeseen ja seuraavalla kerralla samassa huoneessa ne menevät ensimmäisenä tarkastamaan sen kohdan, missä piilo viimeksi oli.

Sisä- ja ulkoetsinnässä voi olla paljonkin rekvisiittaa etsintä alueella. Ulkoetsintä alue voi olla suurempikin, joten mikäli koira tarkastaa kohteita sen sijaan, että etsisi hajua, kuluu aikaa jälleen hukkaan aivan turhiin haisteluihin. Treeneissä rekvisiittaa kannattaa käyttää, mutta sitä kannattaa käyttää myös niin ettei niillä ole koiralle mitään merkitystä. Opettaa koiralle jälleen kerran, että haju löytyy käyttämällä nenää, ei silmiä.

Tässä meidän esimmäinen häiriötreeni Mayan kanssa. Etsintä alueella oli laatikko rata, sekä yksi purkki. Näissä ei hajua ollut. Videolta näkee hyvin miten koira käyttää aluksi aivojaan ja menee oitis tarkastamaan laatikot tottumuksen mukaan. Sen jälkeen se huomaa purkin ja menee sinne. Vasta kun se tajuaa ettei hajua niissä ole, se alkaa käyttämään nenäänsä.

Tämä oli minulla sellainen testi treeni kokeissa ilmenneeseen ongelmaan. Ja tämä treeni avasi silmäni. Suosittelen tiedostamaan koirastaan mitä elintä se käyttää etsinnässä ensimmäisenä, Mayalla se oli aivot. Kaikkein nopeimpaan lopputulokseen päästään, mikäli koira käyttää ensisijaisesti nenäänsä hajun paikallistamiseen 😉 Ja joskus sekin asia on sen arvoinen, että se kannattaa kouluttaa...