Purkkirata

Olin kouluttamassa eläinetsijäkoirat Vainu:lle hajuerottelun alkeiskurssia, jossa käytimme apuna purkkirataa. Osa koirista oli jo koulutettu ID-jälkeen, mutta mukana oli myös pentu, joka aloitti koko homman tällä purkkiradalla tapahtuvalla hajuerottelulla..
Kurssi kesti 4 viikkoa. Kurssin pitäminen oli erittäin opettavaista, jouduin todella miettimään ja perustelemaan kaikki mitä tehtiin ja miksi. Koirakot olivat kaikki todella erilaisia. Jokainen koira oli eri rotuinen ja eri taustainen. Kurssin pitäminen oli haastavaa, mutta todella palkitsevaa. Oli ilo ja kunnia katsoa, miten viimeisellä tunnilla kaikki koirakot suoriutuivat heille asetetuista haasteista upeasti. Kurssi ja koirakoiden kehittyminen nopeassa tahdissa antoi minulle taas kerran lisää uskoa siihen, että purkkiradan hyväksi käyttäminen nose workin alkeissakin on enemmän kuin kannattavaa.

Siitä innostuneena ajattelinkin kirjoittaa ylös niitä syitä, miksi minä aloitan aina alkeet purkkiradalla ja pidän purkkiradan mukana koko hajutyöskentely koulutuksen ajan..

Purkki toimii vihjeenä

Etsintä on käytösketju, jonka voi pilkkoa niin pieniin osiin kuin vain kouluttaja haluaa. Olen nähnyt paljon videoita, jossa koiralle heti ensimmäisissä nose treeneissä koulutetaan koko etsintä ketjua. Esimerkiksi aloittamalla koulutus laatikko etsinällä, jossa on radalla useita eri laatikoita. Jotta koira saadaan menemään ja nuuskimaan lattialla olevia laatikoita,  käytetään apuna ruokaa. Ruokaa asetetaan jokaisen laatikon päälle, joka opettaa koiraa menemään laatikolta laatikolle.  Ahneille koirille ruoka-avun käyttäminen voi vahvistaa nuolemista/puremista/raapimista laatikoita kohtaan. Koe säännöissä lukee: koira ei saa vahingoittaa laatikko rataa. Se ei saa talloa laatikoita tai siirtää niitä nenällään. Koira ei myöskään saa nuolla laatikoita tai purra niitä. Mitä ahneempi koira on, sitä enemmän se havittelee namipalkkaa laatikolta. Toki tälläkin tyylillä voi onnistua, eikä ongelmia välttämättä tule vastaan. Mutta riskejä tässä metodissa on, ja ne on hyvä tiedostaa jotta niitä kykenee ehkäisemään ja hallitsemaan.

Itse aloitan nosen alkeet aina purkkiradalla. Ensimmäisessä treenissä pidän purkkia kädessä ja aina kun koira haistelee purkissa olevaa nose hajua, annan palkan. Koira oppii, että hajusta tulee palkkio. Koiraa ei tarvitse useinkaan edes houkutella ohjaajan kädessä olevalle purkille, vaan koira on automaattisesti kiinnostunut kädessä olevasta uudesta esineestä. Jos kiinnostus lakkaa, voi purkin viedä hetkeksi ohjaajan selän taakse ja tuoda se sitten uudelleen koiran eteen haisteltavaksi. Koira oppii jo heti ensimmäisestä treenistä lähtien menemään itsenäisesti hajua kohti ja pysymään hajulla odottaen palkkiota.
Kun tämä sujuu, alan laittamaan purkkia lattialle. Jälleen odotan, että koira menee itsenäisesti purkille ja palkkaan sen naksulla, sekä namilla. Siirtelen purkkia hiukan minusta kauemmas ja eri suuntiin. Aina kun koira laittaa nenänsä purkille, naksautan ja palkkaan purkin päältä. Nyt koira osaakin jo irtaantua ohjaajasta ja mennä kohti hajua, sekä jäädä hajulle odottamaan palkkaa.

Purkki toimii koiralle myös targettina, eli koira oppii menemään purkin luo ja painamaan nenänsä siihen. Tämä auttaa myös etsinnän alkeissa. Etsintää lähden treenaamaa niin ikään yhdellä purkilla, jossa on hajua. Liikuttelen purkkia samalla lailla kuin aikaisemminkin, ensin minusta hiukan pois päin ja loppuviimein laitan purkin esimerkiksi sohvan nurkan taakse, jolloin koira joutuukin jo käyttämään nenäänsä. Jätän purkin kuitenkin hyvin näkyville, jolloin se toimii koiralle vihjeenä: paina nenäsi purkkiin ja odota, niin saat palkkion.

Nose workin kokeissa ohjaajan tulee osata kertoa tuomarille melko tarkkaan missä piilo sijaitsee, mikäli tuomari sitä kysyy. Tämän takia itse opetan aina koiralle, että nenä laitetaan lähelle hajua ja odotetaan siinä, oli tarkoitus sitten opettaa jokin toinen tyyli ilmaisulle myöhemmin tai ei.
Purkki toimii myös erittäin hyvänä siedättäjänä kun mennään ensimmäistä kertaa vieraaseen ympäristöön. Tai jos mennään ympäristöön, mikä on koiralle todella haastava. Purkki toimii vihjeenä painaa nenä kiinni siihen. Jos koira ei kykene painamaan nenää purkkiin uudessa ympäristössä, on sille aivan turha yrittää edes tehdä mitään etsintää. Purkin avulla voin siis myös testata, onko ympäristö koiralle liian haastava vai kykeneekö se siellä toimimaan. Kun etsinnän siirtää kodin ulkopuolelle, on tärkeää etteivät treenit meni liian haastavaksi, vaan onnistumisia tulee ja koiran motivaatio pysyy korkealla.
Itse käytän purkkia myös ajoneuvoetsinnän opettamisessa. Asetan purkin renkaan viereen näkyville, jonne koira yleensä meneekin hyvällä motivaatiolla. Sitten alan siirtämään purkkia renkaan taakse tai auton toiselle sivulle. Purkin avulla saan koiran menemään innokkaasti kohti hajua, laittamaan nenänsä hajupiilolle ja pysymään siinä kunnes palkkaan. Koira tekee työn itsenäisesti, koska se tietää mitä sen tulee tehdä. Se oppii käyttämään nenäänsä, sekä se oppii että hajulle tulee jäädä kun sen löytää. Ohjaajalla ei ole tässä sen suurempaa roolia. Jos homma ei toimi, siirretään purkkia näkyville uudelleen ja pienennetään purkin siirto matkaa. Tässä on hyvä muistaa, että purkki toimii näköapuna, eikä tälläistä apua saa kovin montaa kertaa käyttää. Onhan tarkoitus kuitenkin, että koira käyttää nenäänsä, eikä silmiä etsinnässä. Itse käytän max 3 kertaa näköapua ja jos homma ei toimi sen jälkeen, palaan taaksepäin treenisuunnitelmassa.
Samaan aikaan etsinnän  opettamisen rinnalla pidän aina purkkirataa mukana. Eli kotona laitan hajustetun purkin telineelle, sekä viereen joillakin muilla hajuilla täytettyjä purkkeja. Palkkaan aina kun koira haistaa oikeaa purkkia ja vahvistan hajua runsaasti. Nosessa hyödyllisiä harjoiteltavia häiriöhajuja on ennen kaikkea toisten koirien hajut ja ruoka.

Koska purkki toimii alkuharjoituksissa vihjeenä, käytän myöhemmässä vaiheessa paljon etsintää harjoitellessa purkkeja häiriönä. Eli sijoitan hajustamattomia tai häiriöhajuilla varustettuja purkkeja etsintä alueelle. Samaa treeniä teen myös käyttäen apuna laatikkoetsinnästä tuttuja laatikoita. Eli asetan laatikoita alueelle, mutta en laita niihin hajupiiloa. Tämä häivyttää näköavun pois ja koira alkaa seuraamaan enemmän nenäänsä, sekä jättää hajuasisältämättömät kohteet rauhaan. Tällä treenillä pystyn vahvistamaan siten, ettei koira jää "jumiin" purkkeihin vaan todellakin ymmärtää, että haju on se juttu.

Purkkiradalla hiotaan tekniikka ja rakennetaan motivaatio

Purkkirata on yksinkertainen apuväline opettaa koiralle, mitä siltä halutaan. Radan avulla kykenee pitämään treenin tasoltaan helppona. Treeniä on mahdollista muuttaa haastavammaksi lisäämällä purkkeja tai asettamalla radan "kylmiin" purkkeihin koiralle kiinnostavia häiriöhajuja. Treeniä on myös mahdollista helpottaa, mikäli jokin asia osottautuukin liian haastavaksi. Liian kiinnostavan häiriöhajun voi ottaa radalta pois ja harjoitella helpommilla, kunnes vaikeustasoa on taas kohtuullista nostaa.
Mikäli treenaan useampaa koiraa saman aikaisesti, käytän häiriöhajuina samoja purkkeja kullakin koiralla. Näin ollen saan vahvistettua purkkia, jossa on opetettu haju, eikä koira reagoi myöhemminkään "kylmiin" purkkeihin, joihin on kuitenkin toiset koirat painaneet nenänsä. Tämä on suuri vahvuus, varsinkin laatikko etsinnässä. Hajutestissä ja kokeissa samoja laatikoita haistelee ainakin parikymmentä koiraa ja on sanomattakin selvää, että koirat haistelevat myös toisten koirien jättämiä hajujälkiä. Tämä voi aiheuttaa ohjaajalle virhearviointia siitä, mistä laatikosta koira on kiinnostunut ja ohjaaja saattaa ilmoittaa löydöksi väärän laatikon. Purkkiradan avulla voimme siis jo treenien alkuvaiheessa kertoa koiralle, että opetettu haju ja siinä nenän pitäminen on ainoa tie palkkioon. On syytä myös huomioida, että koirat jättävät vahvan hajujäljen oikealle purkille. Niiltä ikäänkuin tipahtaa nenästä "touhutippa" kun ne tajuavat, että tässä se hajupiilo on mistä palkkio tulee. Tämän takia itse vaihdan myös kansia, eli laitankin häiriöhajupurkkiin sen kannen mikä hetki sitten oli toisella koiralla kuumassa purkissa. Näin ollen väärässä purkissa on "touhutipan" hajua, sekä todennäköisesti palkkanamin hajua.

Purkkiradalla motivaation rakentaminen hajulle onnistuu helposti, kunhan osaa hallita treenien kriteeriä ja pitää sen sopivalla tasolla. Toistoja pystyy tekemään lukuisia pienessä ajassa, riippuen koiran nopeudesta. Ja mikäli koira on hidas luonnostaan, sen nopeutta kykenee jonkin verran kasvattamaan purkkien avulla helposti.
Kun koiran saa opetettua käyttäytymään purkeilla ilman raapimista, tallomista ja nuolemista, sama homma on helppo siirtää laatikoille ja muuhunkin etsintään. Kun koiran ilmaisu purkeilla on rauhallinen nenän painaminen, se on helppo siirtää ympäristöön kuin ympäristöön, eikä tarvitse pelätä koiran raapimista esimerkiksi ajoneuvoetsinnässä.



Purkeilla hiotaan tekniikka, vahvistetaan hajua, mitätöidään muita kiinnostavia hajuja ja harjoitellaan ilmaisukäytös ihan erillisenä toimintona. Kun ilmaisun pitää suurimmaksi osaksi erillisenä etsinnästä, saa muokattua löydöstä palkitsevan, eikä ilmaisusta muotoudu koiralle pelkkä temppu, joka vie palkkioon. Löytö on kuitenkin aina tärkein. Ilmaisu on vain temppu, jonka me koiralle opetamme, jotta meidän on helpompi lukea siitä piilon löytyminen. Mikäli ilmaisukäytöksen haluaa koiralle opettaa, kannattaa miettiä tarkkaan millainen ilmaisu on vahvuus lajia ajatellen. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, kokeissa vahvuus on mielestäni se, että ohjaaja näkee koiran ilmaisusta piilon sijainnin. Tällöin ei ehkä ole kannattavaa, että ilmaisuna on jokin hajupiilolta pois päin suuntautuva toiminto. Jos koiran ilmaisuna on esimerkiksi ohjaajan eteen istuminen, tiedätkö missä piilo sijaitsee mikäli koira on ajoneuvon toisella puolella ja juoksee sieltä luoksesi tehden ilmaisukäytöksen.

Koe sääntöihin ja kokeiden vaatimuksiin kannattaa tutustua ensin hyvin ja vasta sen jälkeen alkaa suunnittelemaan mitä haluaa koiralleen opettaa ja mitä sen ei tarvitse osata. Lajissa riittää paljon haasteita ja harjoiteltavaa. Kannattaako tuhlata hyvää treeniaikaa sellaisiin taitoihin, jotka eivät ole kokeissa tarpeellisia? Jokaisella on omat resurssinsa ja niiden mukaisesti kannattaa suunnitella koiran koulutus. Toiset hauavat viilata pilkkua, opettaa hienon ilmaisukäytöksen, vaikka se viekin aikaa ja vaivaa. Toiset taas haluavat kouluttaa suurpiirteisemmin, eikä niinkään hinkata tekniikkaa viimeisen päälle.
Vaikkei mitään hienoa ilmaisukäytöstä opettaisikaan, kannattaa kuitenkin panostaa purkkiradalla rauhalliseen ja "kauniiseen" työskentelyyn. Näin ollen koiralle ei tule laatikoillakaan ei toivottuja käytösmalleja. Kun koiralle on opetettu alusta lähtien ettei purkkien raapiminen tai pureminen tuota palkkiota, ettei se pääse kiinnostavalle häiriöhajulle nuolemalla tai haukkumalla, se kestää laatikoillakin turhauman paremmin, mikäli sellainen eteen tulee.

Purkkiradan idea on siinä, ettei koira saa ympäristöstään mitään vihjettä, joka helpottaa sen tehtävää. Se ei voi käyttää silmiään, sillä kaikki radalla olevat purkit ovat saman näköisiä. Ainoa miten se kykenee pääsemään palkkiolle, on käyttämällä nenäänsä..

Motivaation rakentaminen hajutyöskentelyyn on kaiken a ja o. Jos koiralla ei ole motivaatio korkealla, ei se jaksa suoriutua vaikeimmista etsinnöistä vaan lopettaa homman kesken. Purkkiradalla motivaatiolle kykenee rakentamaan hyvän pohjan. Treenin vaikeustasoa on helppo säädellä koiran jaksamisen ja osaaminen mukaan. Purkkien määrää voi pienentää helposti, jolloin treenikin helpottuu. Tai häiriöhajujen vaihtaminen helpompiin onnistuu käden käänteessä. Purkkitreenin voi aloittaa helposta, lisätä runsaasti haastetta ja sitten taas päättää treenisessio helppoon harjoitukseen. Treenin voi lopettaa heti kun näkee koiran alkavan väsymään. Varsinkin nuoren koiran kanssa tämä on kätevää.. kun huomaa ensimmäisiä väsymyksen merkkejä, voi purkkien määrää vähentää ja lopettaa treenin siltä kerralta hienoon onnistumiseen.


Purkeilla on myös erittäin helppo ja nopea opettaa koiralle juuri se, mitä sen tulee etsiä ja ilmaista. Usein nose workissä käytettävät hajut imeytetään, joko huopatassuun tai esimerkiksi topsitikkuun. Muovipillikin on yleisesti piilossa käytetty apuväline.
Kokeisiin mennessä tulee varmistaa, että koira todellakin etsii ja ilmaisee vain hajun, ei haju yhdistelmää (esim. eucalyptus+vanupuikko) eikä missään nimessä pelkkää siirrettä (puhdas vanupuikko). Toki tämänkin harjoituksen voi tehdä itse etsinnällä, eli sijoittaa etsintä alueelle esim. hajustamattomia huonekalutassuja. Mutta kannattaa miettiä etukäteen miten korjaat asian, mikäli koira jääkin jumiin tähän "vale piiloon".
Purkkiradalla voit laittaa "kuuman" purkin sen purkin viereen, jossa onkin pelkkä hajustamaton huonekalutassu. Mikäli koira haistelee "kylmää" purkkia ei tapahdu mitään. Koiralla on erittäin pieni kynnys ja pieni matka päästä tältä häiriöltä palkkiolle. Sen tarvitsee vain nostaa nenänsä väärältä purkilta ja laittaa se viereiselle purkille. Tämä opettaa koiralle nopeasti ja selkeästi, mikä on se juttu jota siltä haluamme.. Jos koira ei irtaannu väärältä purkilta voi koiran kutsua pois, ottaa liian houkuttelevan häiriön syrjään ja vahvistaa vain haluttua hajua. Ja sen jälkeen kokeilla uudelleen.

Ilmaisukäytöksen rakentaminen lihasmuistiin

Mikäli tarkoituksena on opettaa koiralle ilmaisuun jokin tietty käytös, onnistuu sekin mielestäni kaikkein parhaiten purkkiradan avulla. Itse treenaan paljon etsintäketjun erillisiä osia, koska koko ketju on juuri niin vahva kuin on sen heikoin lenkki. Oikeastaan vain ulkopuolisen treeneissä, missä vieras laittaa piilon ja itse en tiedä piilon sijaintia, minä treenaan koko käytös ketjua. Silloin koiran tulee etsiä, löytää ja ilmaista piilo minulle selkeästi. Vasta tämän kaiken tehtyään se saa palkkion. Muutoin itse treenaan koiralleni etsintäketjun osasia. Jos treenaan etsintää piilolle jonka olen itse laittanut ja jonka sijainnin tiedän, en vaadi täydellistä ilmaisua vaan palkkaan hyvästä etsinnästä. Jos taas treenaan ilmaisua, teen sen erillisenä etsinnästä. Silloin käytön  purkkiradalla vain yhtä purkkia, tai laitan hajupiilon johonkin tiettyyn kohteeseen. Tällöin en vaadi koiralta itse etsintää, vain tarkennusta ja hyvää ilmaisua. Palkkio tulee ilmaisukäytöksestä.



Koirilla on taipumus alkaa huijaamaan asioissa. Ne alkavat jossain vaiheessa väistämättä kokeilemaan, saisiko palkkion helpommin. Tämä voi tarkoittaa ilmaisussa sitä, ettei koira viitsi tarkentaa piiloa, vaan ilmaisee löydetyn hajupilven ohjaajalleen. Toiset taas saattavat alkaa ilmaisemaan mitä vaan, onhan ilmaisukäytöksestä tullut aina palkkio. Kun harjoittelee runsaasti ketjun eri osia erikseen, kykenee vahvistamaan etsintää ja löytymistä, palkkaamaan runsaasti siitä. Sekä erikseen ilmaisukäytöstä. Toisille koirille ilmaisu on tärkeämpi kuin etsiminen, toisille etsiminen on tärkeämpi kuin löytyminen. Homma tulisi saada pysymään balanssissa ja kaikki ketjun osat tulisivat toimia hyvin, jotta päästään hyvään lopputulokseen. Jos koiralle ilmaisu on tärkeämpi kuin löytö, se valeilmaisee. Jos taas etsiminen on tärkeämpi kuin löytö, se ei välttämättä ilmaise ollenkaan vaan jatkaa töitä. Vain treenaamalla käytösketjun eri osia erikseen, voi saada niistä toimivia yksittäisiä toimintoja, jolloin niistä tulee koiralle saman arvoisia. Koko käytösketjun jatkuva treenaaminen (etsintä+löytö+ilmaisu) saattaa syödä koiran motivaatiotakin ja erinäisiä ongelmia voi alkaa esiintyä.



Koko käytösketjun toimiminen on tietenkin tarpeellista, mutta kannattaa miettiä onko se se mitä tulee treenata eniten? Jos koirasi ei ilmaise hyvin, miten voit palkata sen hyvästä etsinnästä ja upeasta löydöstä? Jos taas koirasi ilmaisee hyvin, mutta ilmaisee mitä sattuu, mistä tiedät sokkopiiloilla onko se nyt oikeasti ilmaisu vai onko kyse valeilmaisusta?
Jos koira tekee super hienon etsinnän, ylittää omat odotuksesi mutta jostain syystä epäonnistuu ilmaisussa, jätäkö koirasi ilman palkkiota? Tai entäpä jos koirasi ilmaisee aivan mielettömän upeasti ja palkkaat sen, kunnes selviää, ettei siinä hajupiiloa ollutkaan.. mitä tulit silloin vahvistaneeksi?
Aivan kuten esimerkiksi tokossa, ei koiraa treenata jatkuvasti koko seuraamis kaaviota läpi vaikka tiedetäänkin oikein hyvin miten kisoissa kaavio menee. Jos koira osaa seuraamisen kaikki liikkeet erillisenä toimintona, se kyllä osaa liikkeet suorittaa peräkkäin kisoissa. Vain silloin tällöin kokeillaan koko pitkä seuraamiskaavio läpi, kokeillaan miten se toimii ja mitkä palaset tarvitsevat hinkkaamista. Mikä käännös onnistuu, mikä ei. Ja kuinka pitkäkestoiseen työhön koira kykenee. Sama tulisi tehdä etsinnässä. Harjoitella eri osa-alueita erikseen, hioa ne toimiviksi ja siinä sivussa aina välillä testata miten koko ketju toimii.

Purkkiradalla ilmaisukäytöksen rakentaminen hajulle onnistuu helposti. Se on koiralle selkeää ja auttaa sitä ymmärtämään mitä halutaan. Kun ensimmäisissä harjoituksissa käyttää radalla vain "kuumaa" purkkia, koira yhdistää nopeasti ilmaisutoiminnon hajuun.
Oli ilmaisukäytös sitten mikä tahansa, koira tarvitsee lukuisia, lukuisia toistoja, jotta käytös menee lihasmuistiin. Lihasmuistissa oleva käytös on koiralle automaattinen, sen ei tarvitse enää miettiä mitä sen tulikaan tehdä kun löytää hajun, vaan se suorittaa ilmaisukäytöksen täysin automaattisesti. Purkkiradalla toistojen tekeminen on helppoa ja nopeaa. Kun ketjusta poistaa etsinnän kokonaan, saa todella monta toistoa ilmaisuun pienessä ajassa.
Itse pidän koko ajan treeneissä mukana ilmaisukäytöksen (hajulle jääminen) harjoittelun erillisenä treeninä. Vasta kun ilmaisukäytös tulee luonnostaan ja ongelmitta koiralla purkkiradalla, voi olettaa, että se siirtyy ongelmitta myös etsintään. Kuitenkaan edelleenkään ei kannata aina viedä etsintä ketjua loppuun asti ja opettaa koiralle, että vain ilmaisukäytöksen jälkeen tulee palkkio. Vaan palkkiota kannattaa antaa myös hyvän etsinnän jälkeen ennen ilmaisukäytöksen tarjoamista.
Nose workissä ei ole määritelty ilmaisukäytöstä, joten sitä ei sinällään tarvitse koiralle edes opettaa. Opetettu ilmaisu on lähinnä ohjaajalle apuväline, hän tietää helpommin milloin koira on löydön tehnyt. Ilmaisuksi käy ihan hyvin esimerkiksi vain se, ettei koira enää jatka etsintää vaan jää hajupiilolle.

Tervetuloa laumaan Oiva!

Paljon on tapahtunut sitten viimeisimmän kirjoitukseni. Perheeseemme on saapunut uusi jäsen. Pieni bostoninterrieri uros, joka sai nimekseen "Oiva". Lempinimekseen se on jo saanut hienosti nimen Oi vali vali, koska Oivapoika selvästi osaa kertoa milloin on hyvä ja milloin ei...

Oiva toimii pääasiassa seurakoirana, toiveessa oli Mayalle leikikaveri, sillä Myrsky ei jalkojensa takia kykene sen kanssa touhuamaan. Tämän tehtävän Oiva onkin täyttänyt tässä reilun kahden viikon aikana oikein hienosti. Leikkiminen alkaa meillä noin klo 3.30 ja päättyy kahdeksan aikoihin illalla.
Kyllä nämä kaverit onneksi toisinaan osaavat ihan ottaa rennostikin, onhan kokoeroa viellä aika huimasti ja leikkejä joudun valvomaan, ettei Oiva jää jalkoihin.

Oivan kanssa tullaan harrastamaan niin ikään nose workkiä ja toivon, että se tulee tykkäämään lajista. Ainakin sen nenä näyttää toimivan erittäin hyvin, mitä tulee ruokaan. Vauhtia löytyy ja terrierin luonnetta, sitkeyttä sekä periksi antamattomuutta. Taistelutahtoakin näyttäisi vetoleikkejen perusteella olevan kiitettävästi.

Oiva on päässyt laumaan sisään hienosti. Eipä sillä ollutkaan sen kanssa mitään ongelmaa, lähinnä vanhemmat koirat ovat olleet siitä hämillään, Oiva ei ole vierastanut edes jättikokoista Myrskyä.
Maya ei oikein aluksi tiennyt mikä tuo pienen pieni pallero oli. Oliko se syötävää vaiko leikkikalu. Parissa viikossa homma on kuitenkin rauhoittunut ja Mayakin on hyväksynyt Oivan. Myrsky ei ole oikein pennusta välittänyt ollenkaan. Sitä ei pentu pahemmin kiinnosta, eikä se kiinnitä siihen huomiota, paitsi ohimennen nuolaisemalla.

Oiva on kyllä mahtava persoona. Muistuttaa käytökseltään, ilmeiltään ja ääntelyltään ranskanbulldoggiani "Lyyliä", jonka poismeno on minulle ollut ehkäpä se kaikkein vaikein.

Oiva painaa tällä hetkellä reilut 2kg ja siitä toivotaan komeaa ja tervettä rotunsa edustajaa :)

Tervetuloa Oiva!!

Nose Work-koe 1. luokka

Vantaalla järjestettiin 18.6 nose workin 1. luokan "virallinen" koe. Virallinen heittomerkeissä, koska laji ei viellä ole kennelliiton hyväksymä. Tämä Vantaan koe oli nyt neljäs suomessa järjestetty nose koe, joka on ns yhdistyksen virallinen. Eli yhdistys pitää koetuloksia tietokannassaan ja näissä kokeissa on myös mahdollisuus luokkanousuun. Tämä oli meidän ensimmäin oikea koe mihin Mayan kanssa osallistuimme, mölleissä olemme käyneet suht ahkeraan kuitenkin.

Koe pidettiin ShowHau centerillä vantaalla. Olemme olleet Mayan kanssa samassa paikassa aika tasan tarkkaan vuosi sitten möllikokeissa. Paikka on aika levoton, siinä mielessä, että liikennettä on paljon ja melu on sen mukainen. Vuosi sitten Maya paineistui melusta selvästi ja sama oli näkyvissä tänäkin vuonna. Kouluttajammekin varoitteli hiukan, että kokeessa tulee olemaan runsaasti häiriöitä. Pakko myöntää, että meille nämä häiriöt olivat todennäköisesti hiukan liian suuret, edelleen. Ei sillä, etteikö Maya olisi pystynyt töitä tekemään. Pystyi toki ja se tekikin todella hyvät etsinnät. Mutta viretila oli aika matala. Maya ei kyennyt lepäämään autossa, vaan se väsyi.

No mutta jos aloitetaan päivän kulku ihan alusta..

Herätyskello pärähti soimaan aamulla viideltä. Oltiin siis hereillä samaan aikaan kuin naapurin kukko. Tuhti aamupala naamaan, Mayalle kunnon lenkki alle ja hiukan mahantäytettä. Nopea laukun pakkaaminen ja autoon tunkeutuminen.
Ilmottautuminen kokeisiin alkoi klo 7.30 ja me olimmekin hyvin paikalla. Ilmottautuminen oli suht sujuvaa, joskin sirunlukija oli rikki. Mutta rokotukset tarkastettiin ja kisakirjat annettiin koetoimitsijalle.
Noin klo 8.30 alkoi rataan tutustuminen. alkuperäisen aikataulun mukaan se piti alkaa jo klo 8. Ongelmia oli ulkoetsintäalueen kanssa, sekä ajoneuvojen, koska tilan mihin alueet oli etukäteen suunniteltu olikin lukollisella portilla eristetty.
Sillä aikaa kun alkoi selvittely kuka tulee avaamaan ulkoportin, tutustuimme laatikkoetsintä alueeseen, sekä sisäetsintä alueeseen, jotka olivat jo valmiina. Nollakoirakko kävi viellä alueet läpi ja jouduimme odottelemaan noin puolisen tuntia tämän takia.

Kokeeseen oli otettu 40 koirakkoa. Meidät oli jaettu kahteen 20 koirakon ryhmään. Aamu ryhmä koostui läheltä tulleisiin ja heidän koe aikataulu oli suunniteltu klo 8.30-12.30. Iltapäivällä saapui loput 20 koirakkoa joiden aikataulu oli suunniteltu 13-16.30. Palkintojen jako klo 17.

Aamuryhmä oli viellä jaettu kahteen, koska kokeita oli tuomaroimassa kaksi tuomaria. Joten, suunnitelmissa oli, että kaikki alueet pyörivät samaan aikaan koko ajan. Ryhmä A aloitti sisältä ja ryhmä B ulkoa. Tämän jälkeen ryhmät vaihtoivat alueita.
Minä kuuluin ryhmään A ja aloitin kokeet laatikko etsinnällä, jonka jälkeen oli heti perään sisäetsintä. Ensin se tuntui ihan hyvältä olla tässä ryhmässä, koska ulkona olevaa portti ongelmaa ei ollut saatu ratkaistua edelleenkään siihen aikaan kun pääsimme aloittamaan kokeet. Sisäetsinnät aloitettiin noin klo 9 ja ulkoetsinnät saatiin pyörimään klo 10.

Aamu oli Centerillä rauhallinen. Parkkipaikalla ei juurikaan ollut ketään muuta kuin kokeeseen osallistuvat ja fiilis oli ihan hyvä. Kun siirryin Mayan kanssa odotus alueelle, huomasin että se alkoi taas läähättämään voimakkaasti. Saman se teki vuosi sitten kun olimme samassa paikassa. Sisätila oli kyllä taaskin melko lämmin, mutta läähätys oli ehkäpä enemmänkin sellaiste hermostunutta kuin kuumuudesta johtuvaa. Itselläni oli ihan ok fiilis, eikä niinkään mitään suurempaa jännitystä ollut.
Laatikkoetsintä oli ensimmäinen ja se meni jälleen kerran penkin alle. Siitä saimme pistesaldoksi pyöreän nollan ja virhepisteeksi 2 väärän piilon ilmaisusta.
Maya teki hienosti töitä. Se lähti radalle todella keskittyneen oloisena. Kaarsi keskeltä vasempaan reunaan ja kiersi yhden laatikon kokonaan ympäri. Sitten se jatkoi etsintää kohti takaseinää käyden nenällään jokaisen laatikon läpi. Radan takana se kääntyi ympäri ja palasi radan alkuun saman laatikon luo, jonka se oli ihan alussakin tutkinut tarkemmin. Jälleen se pyöri sen huolellisesti ympäri ja painoi nenänsä laatikon päälle. Ilmoitin tämän laatikon löydöksi, mutta se oli väärä.
Valitettavasti en ottanut kuvia etsintä alueista tällä kertaa (en tiedä olisiko niistä edes saanut ottaa kuvia), joten piirroksessa nyt hiukan suuntaa antava rata ja kuvaus siitä miten maya alueen tutki. Sen työskentely oli niin tarkan näköistä ja niin päättäväistä, etten millään voinut arvata että se ilmaisisi minulle väärän laatikon! Voi kurjuus!

Laatikoille aikaraja oli 1.5 min. Maya teki etsinnän aika nopeaan tahtiin. Olin tyytyväinen sen työskentelyyn, se todellakin tutki laatikot läpi, eli käytti niissä nenänsä. Niinkuin kuvasta huomaa, oikeaa laatikkoa emme käyneet nenällä ollenkaan tutkimassa.
Tällä kertaa kykenin itse rekisteröimään ne mitä me olimme tutkineet ja ne mitkä meillä oli viellä käymättä. En siis ollut niin kauhusta kankea, ettenkö kyennyt käyttämään aivojani, se on hyvä kehitys! Minä ymmärsin kyllä, että yksi nurkka oli kokonaan käymättä mutta en voinut edes kuvitella hajun olevan siellä. Maya käveli oikean laatikon ohi, eikä näyttänyt mitään reagointia hajuun. Ainoa laatikko mihin se reagoi oli alkupäässä. Se haisteli sen rauhallisen tarkasti heti alussa, kiersi radan ja palasi voimakkaasti samalle laatikolle jälleen haistellen sen rauhassa ympäri. Mihinkään muuhun laatikkoon se ei reagoinut mitenkään. Oletin siis täysin, että tämä ainoa reagointia aikaan saanut laatikko oli oikea.
Mutta näin nyt pääsi sitten käymään. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Maya ilmaisee väärän laatikon. Tämä on itse asiassa ollut meillä ongelmana jo ihan laatikoiden alkuvaiheessa ja näköjään on ongelmana edelleen. Noh, niinhän se vähän on, että loppuviimein kouluttaminen on ongelmien ratkaisemista, joten aletaan nyt pähkäilemään tähän asiaan parannuskeinoa ihan toden teolla. Yritän saada asiaan osaavaa ulkopuolista apua, sillä näköjään nyt en itse olekkaan osannut ongelmaa poistaa.

Sisäetsintään mentiin heti laatikoiden jälkeen, se oli pieni trimmaushuone, jossa oli metallihyllykkö, trimmipöytä ja imureita lattialla. Maya meni oitis ovelta lähetyksen jälkeen haistelemaan huoneen keskellä olevaa metallihyllyä ja jämähti siihen. Ilmoitin piilon löytyneeksi ja se oli oikein!
Koetuloksia ei ole viellä julkistettu, mutta ainakin minusta tuntui, ettei meillä tähän etsintään mennyt kuin muutama sekuntti. Todella hyvä suoritus siis. Maya meni ihan suoraan hajulle, eikä lähtenyt tutkimaan huonetta sen kummemmin. Ilmaisu oli selkeä ja hyvä.

Olimme suorittaneet sisäosiot noin klo 10. Samaan aikaan oli saatu juuri pyörimään B-ryhmän ulkoalueet. Siirryimme siis autolle odottelemaan, että pääsisimme suorittamaan ulkona tehtävät osiot. Odottelusta tulikin pitkä.
Koska A-ryhmä oli suorittanut sisäosiot jo hyvissä ajoin, pääsi B-ryhmä suoraan ulkoalueilta suorittamaan sisäetsinnät. Heille ei siis tullutkaan aamun odottelua enempää odottelua etsintäaluiden väliin. Sen sijaan meille tuli. Jouduin odottamaan kaiken kaikkiaan kuusi tuntia ennen kuin oli meidän vuoro suorittaa ulkoetsinnät. odotus aika oli hurjan pitkä. Se oli aivan liian pitkä. Ymmärrän kyllä tunnin tai parinkin odotusajan välillä, onhan sitä ollut möllikokeissakin. Mutta kuusi tuntia on kyllä aivan liian pitkä aika.
Yritin saada Mayaa rentoutumaan autossa tauon aikana, mutta se ei oikein kyennyt siihen. Mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän oli paikalla liikennettä. Suuri parkkipaikka täyttyi äkkiä kaupoilla ramppaavista ihmisistä. Autoja meni koko ajan ohi, ihmisiä käveli, lapset huusi, ostoskärryt kolisi.. kova taustamelu siis. Minun oli kuitenkin pakko pitää ikkunoita autossa auki, koska sää oli suht lämmin. Ja koska lämpötila nousi päivän mittaan, minun oli loppuviimein pakko avata kontti ja olla mayan seurana siinä auton edessä.

Onneksi seura oli hyvää ja paikalla oli monia ennestään tuttuja kavereita. Päivä kului siis kuitenkin jotenkin vaikka odotusaika oli hurjan pitkä. Maya nuupahti noin neljän tunnin odottelun jälkeen ihan täysin. Kävin sen kanssa kävelemässä aina välillä, mutta alueella ei oikein ollut mitään rauhallista paikkaa, jossa se olisi kyennyt rentoutumaan. Meillähän ei kotona ole juurikaan mitään liikennemelua, joten Maya selvästi väsyi metelistä.

Kun sitten vihdoin pääsimme suorittamaan ulkoetsintöjä oli kello jo 16. Aamuryhmä oli siis jo reilut 3 tuntia aikataulusta myöhässä.
Ulkoetsintä alue oli suuri, todella suuri. Missään möllikokeissa ei ole ollut noin suurta aluetta etsittävänä. Kun kävelimme lähtöpisteeseen Maya oli aivan loppu. Se ei mennyt innoissaan alueelle vaan köpötteli kankeasti. Yritin innostaa sitä hiukan, mutta en juurikaan saanut sen virettä nostettua. Etsintään se kuitenkin lähti ja aika hyvällä temmolla. Se lähti etsintään vasenta ulkoreunaa pitkin, jossa itseasiassa hajupiilo sijaitsikin. Tutki koko vasemman reunan, meni takarajalle ja astui alueelta ulos. Siinä vaiheessa ymmärsin, että se oli niin väsynyt ettei jaksanut oikein työstää hajua. Aloin ohjaamaan sitä tutkimaan kontin reunaa. Se tutkikin hienosti kaikki mihin sitä ohjasin. Kävimme ohjatulla etsinnällä läpi ensin ulkoreunat ja sen jälkeen pyysin sitä tarkastamaan alueen keskellä olevia kohteita. Maya teki todella hienoa työtä. en ole aikaisemmin tehnyt sen kanssa näin voimakkaasti ohjattua etsintää, mutta nyt minun oli pakko, sillä se oli todellakin aivan loppu.
Homma loppui pesukoneen kylkeen. Maya haisteli osoittamaani kyljellään olevaa pesukonetta, ensin toiselta puolelta ja siirtyi sitten toiselle sivulle, aivan kuten teki laatikoilla. Se jämäytti nenänsä pesukoneen kylkeen. Ilmoitin piilon löytyneeksi ja se olikin väärä!
Tuomarikaan ei oikein osannut antaa mitään järkevää selitystä miksi Maya ilmaisi pesukoneen. Itse laitan sen kyllä vahvasti väsymyksen piikkiin. Voi olla, että haju tuli piilosta pesukoneeseen ja kenties siinä oli hajupilvi. Ehkä Maya ei vaan jaksanut enää työstää hajua loppuun ja päätti lopettaa homman ilmaisemalla.
Sain tietää missä piilo oikeasti oli ja vein Mayaa sitä kohti. Maya sai oitis hajusta kiinni, tarkensi hyvin ja ilmaisi sen hienosti!
Noh, tästä meille ropisi pisteitä pyöretä nolla ja virheitä saatiin jälleen väärästä löydöstä kaksi.

En ihan tasan tarkkaan muista mitä kaikkea rekvisiittaa alueella oli, mutta tässä jälleen suuntaa antava kuva alueesta ja ilmaisupaikasta. Maya tutki itsenäisesti siis ensin lavan ja meni sen jälkeen pyörätelineen ohi takarajalle, jossa aloitin ohjatun etsinnän kontin sivua pitkin takaisin alkuun ja sieltä keskelle. Pyörtelinettä emme siis käyneet läpi, koska Maya teki vahvan ilmaisun pesukoneen kylkeen.

Viimeisenä koitoksena oli ajoneuvot. 2 henkilöautoa ja yksi trukki/pumppukärry. Maya lähti etsintään taaimmaisen auton luo ja oli selvästi hajulla. Se tutki auton toisen reunan, kiersi sen ja meni toiselle reunalle. Siellä ei selvästi ollut hajua, jolloin se palasi jälleen samalle sivulle autoa mihin meni aijemmin. Se tutki sen sivun uudelleen ja eteni sitten viereiselle autolle. Pyöri hetken eturenkaan kohdalla je meni ulkoreunaa pitkin kohti pumppuja.
Huomasin  ettei se jaksa työstää hajua, joten aloin jälleen ohjaamaan. Pyysin sen katsomaan pumput läpi, mutta siellä ei selvästikään ollut hajua. Palattiin sitten tähän keskimmäiseen autoon ja huomasin, että haju tuli jostakin sieltä. Maya tarkasti etupuskurin ja kummatkin etupyörät muttei osannut tarkentaa. Joudin käyttämään aivojani ja pyysin sen katsomaan auton helman. Maya tutkikin sitä hiukan tarkemmin, muttei ilmaissut. Meni taas auton toiselle puolelle ja haisteli auton pohjaa. Pyysin sen takaisin tarkastamaan helmaa ja nyt se saikin hajusta kiinni. Se jähmettyi oven alareunaan. Todennäköisesti haju kulkeutui auton toiselle puolelle.
Saimme tästä onnistuneen tuloksen 25 pistettä ja tuomarilta kehut koiran ohjaamisesta ja lukemisesta.

Yhteensä pisteitä meille koko kokeesta kertyi siis 50/100 ja kahdesta väärästä ilmaisusta saimme 4 virhepistettä.
Olin harmissani Mayan laatikkoetsinnästä eniten ja siellä tehdystä väärästä ilmaisusta. Epäonnistuneen ulkoetsinnän laitan kyllä ihan täysin väsymyksen piikkiin.
Sen sijaan sisäetsinnän nopea onnistunut suoritus oli todella mahtava! Olen myös erittäin tyytyväinen ajoneuvon onnistumiselle, koska tein sen ohjatusti ja Maya teki kanssani aivan mielettömän upeaa työtä. Tuntui todella hyvältä kun pyysin sitä tarkastamaan jonkun kohdan niin se todellakin tarkasti sen saman tien. Meillä oli sellainen yhdessä tekemisen mahtava fiilis.

Nyt ei muuta kuin lisää vaan treeniä ja yritetään selvittää latikoiden ongelma. Hyvää kokemusta taas saatiin ja opin senkin, mikä on Mayalle tällä hetkellä liikaa. Opin sen häiriönsieto rajat.
Toki häiriöitä tulee harjoitella, jotta koira kykenee niissäkin toimimaan ja tämä koe oli todellinen henkisen kestävyyden mittari. Olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että saimme edes sen 50 pistettä. Ja varsinkin onnistunut ajoneuvo! Maya oli aivan loppu mutta teki kuitenkin onnistumisen! Eikä voi unohtaa sitäkään, että minäkin olin kuuden tunnin odottelun jälkeen kyllä jo hiukan kyrsiintynyt.

Toivotaan, että jatkossa koejärjestelyt paranevat ja kokeet alkavat sujumaan aikataulujen mukaan, sekä jouhevasti. Näin pitkä odotusaika kyllä syö hyvin kokeisiin osallistumisen motivaation.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jatkoa koe analysointiin:

Kokeet olivat sunnuntaina. Keskiviikkona, eli 3 päivää kokeiden jälkeen töistä kotiin tullessani huomasin, että Maya oli avannut vaatekaapin oven. Se oli vetänyt kaikki vaatteet kaapin alahyllyltä pois ja tehnyt sinne pesän. Pesässä oli pari vinkupossua. Maya oli keskiviikkona illalla niin huonovointinen, että jopa mietin sen kiikuttamista lääkäriin. Kipu meni kuitenkin ohi, todennäköisesti sillä oli ihan oikeita synnytys tuskia, vaikka pentuna olikin pari vinkulelua.

Nyt jälkeenpäin kun mietin asioita uudelleen, tiedostaen, että koiralla on elämänsä pahin valeraskaus voi ymmärtää sen koe käyttäytymistäkin paremmin. Mayahan ei ollut oma itsensä kokeessa ollenkaan. Siltä puuttui tekemisen meininki ja ilo. Se oli hiukan hermo kireellä ja todella väsynyt.

Noh, näitä sattuu. Ei sille mitääm voi.
Maya on tarkoitus steriloida heti kun hormoonitoiminto tasaantuu jälleen, joten toivotaan, että tämä jää nyt viimeiseksi hormooni oikkuiluksi.
Lisään tähän viellä koekuvia, joita löysin.

Kisajännitys

10.6 kävin kuuntelemassa Anne Talvitien luentoa, joka käsitteli kisajännitystä. Sen lisäksi, että sain erittäin hyvää teoriatietoa jännittämisestä, sen aiheuttajasta, sen käsittelemisestä, pureuduimme parityöskentelynä myös jokaisen omaan henkilökohtaiseen jännittämiseen. Oli mielenkiintoista purkaa omia tuntemuksiaan pilkun tarkasti paperille, niitä kun ei aikaisemmin ole tullut mietittyä sen tarkemmin.
Itse olen työstänyt omaa kisajännitystäni tässä vuoden päivät, ihan vain kuuntelemalla omaa kroppaani ja miettimällä jännittämiseen minulle sopivia lieventäviä keinoja. Ensimmäiset nose kisat menivätkin täysin penkin alle, koska minä en vain yksinkertaisesti kyennyt jännittämiseltäni toimimaan, en ollenkaan. Nyt olen päässyt hienosti eteenpäin tässä asiassa ja se on näkynyt jo kisakentilläkin. Kykenen jo keskittymään koiran tekemiseen melkein satasella ja hallitsemaan omaakin tekemistäni. Viellä on kuitenkin parannettavaa, jotta kykenen parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Tämän takia ilmottauduin luennolle, jotta saisin niitä puuttuvia palasia lisää palapeliini ja niitä toden totta irtosikin!
Asiaa tuli todella paljon ja muistiinpanot jäivät pieneksi. Yritin ammentaa kaiken jaetun tiedon mahdollisimman hyvin, mutta ihan kaikkea en ole vieläkään täysin sulattanut. Voi olla, että muistiinpanoni eivät ole täysin sitä mitä luennoitsija tarkoitti, mutta ajattelin ne nyt kuitenkin avata tänne blogiini, mikäli joku toinenkin saisi niistä jotakin irti.
Ei siis kannata syyttää luennoitsijaa, mikäli tektissäni on selviä asia virheitä!

***** 

Luento aloitettiin miettimällä mitä jännittäminen on. Miltä se tuntuu. Jännittäminen on tunnetila, eikä sillä ole mitään tekemistä järjen kanssa. Se on siis pelkkiä tunteita.
Jännittämistäkin on positiivista, sekä negatiivistä. Heti alussa käsittelimme myös täydellisen "nollatilan", eli tilan jossa  ei jännitä ollenkaan. Huomasimme, että silloin ei välttämättä kykene parhaaseen mahdolliseen suoritukseen kuitenkaan. Jos tekeminen ei tunnu missään, onko se silloin mielekästä? Onko tuloksella merkitystä?
Piirsimme mittarin jossa oli sekä positiivinen, että negatiivinen jännitys. Mittariin kirjasimme muutamia tunteita, jotka kuvastavat tilaa. Sen jälkeen sijoitimme itsemme mittarille.

Minä olen ollut selvästi "pelon" ja "kauhun" välissä, mutta tällä hetkellä tunnen olevani "oksennuksen" ja "pelon" välissä. Viellä kuitenkin selvästi punaisella puolella. Töitä on tehtävä, jotta pääsen jännittämisessä positiivisen puolelle. Toisinaan, olen jo päässytkin innostumiseen. En ihan jokaisessa kisassa, mutta jo selvästi muutamassa. Parempaan suuntaan olen siis menossa.

Jännittäminen on jokaiselle henkilökohtainen asia. Jokainen tuntee jännityksen eri tavalla ja eripuolella kehoa. Siihen ei ole olemassa yhtä oikeaa "näin pääset eroon jännityksestä" konstia. Luento ei siis antanut valmiita avaimia sille, miten jännityksestä pääsee eroon, se antoi hyvät avaimet siihen miten omaa jännitystään voi alkaa purkamaan. Työ on jokaisen tehtävä itse omassa päässään, kukaan muu ei sitä voi puolestasi tehdä.

Ensimmäinen asia millä jännitystä lähdetään purkamaan on tiedostaa itsensä. Tietää mikä laukaisee jännityksen. Missä tilanteessa jännitys tulee. Kun tunnet itsesi ja oman jännittämisesi, vain silloin voit alkaa niihin vaikuttaa.

Kun puhuimme kisajännityksestä, esiin nousi erilaisia "oireita". Osa kertoi että jalat tärisivät ja tuli pelko siitä, että pysyykö pystyssä. Osa sanoi, ettei ajatukset pysyneet kasassa, vaan päähän syntyi eräänlainen ajatusluuppi, josta ei päässyt irti. Käsittelimme fokusta. Mihin pitää keskittyä, milloin ja millä lailla. Homman idea on siinä, että keskittyy oikeisiin asioihin oikeeseen aikaan. Mielen hallintaa.. kun suorittaa koiran kanssa, ei ole parhain mahdollinen keskittää fokus silloin yleisöön ja miettiä miltähän suoritus mahtaa muiden silmissä näyttää. Tasapaino, siihen tulee pyrkiä.

Kävimme läpi hiukan niitä palikoita mistä me ihmiset olemme rakentuneet. Vaikka me pidämme itseämme "järki" olentoina, on selvää, että meidän tunteita ja tekemisiä ohjaavat kuitenkin tiedostamattomat, sisään rakentuneet toiminnot. Ne ovat niin automaattisia, ettemme aina edes tiedosta niiden olemassaoloa, emmekä välttämättä niitä edes huomaa. Niihin vaikuttaa meidän aikaisemmat kokemukset, lapsuus, nuoruus, kasvatus. Ne ovat meidän sisällä tiukassa ja niistä tuskin koskaan voi päästä kokonaan eroon, mutta niitäkin kykenee hallitsemaan, mikäli niitä oppii tiedostamaan. Automaattiset toiminnot ovat nopeita, todella nopeita. Ne toimivat ennen kuin niitä ehtii edes ajattelemaan. Esimerkiksi pelko reaktio. Käärmeen kohdatessa saattaa hypähtää taaksepäin ennen kuin järki kerkeää edes tajuta käärmeen olevan kyseessä. 98% toiminnoistamme on automaattisia. Ne on jokaisella henkilökohtaisia. Vaikka miten luulemme toimivamme järjellä, emme sitä tee. Ihminen ei vain ole rakentunut niin. Tunteet tulevat aina ensin, vasta sen jälkeen järki.
Ihmisen toiminnasta 2% on järkiperäistä, eli tiedostettua. Tiedostettu toiminta on huomattavasti hitaampaa kuin tiedostamaton. Tästä syystä on hyvä pysähtyä ja antaa tunteiden laskeutua ennen suurien päätöksien tekemistä. Tämä olisi hyvä muistaa myös some keskusteluissa. Kannattaa tosiaan antaa tunnekuohun laantua ennen kuin vastaa johonkin tunteita kuohuttavaan viestiin...

Ihmisellä on suuri kyky havainnoida vain niitä asioita, mitä me olemme päättäneet. Meillä on tarve olla oikeassa. Mikäli päätämme, että me emme osaa, me emme oikeasti tule koskaan oppimaan. Jos päätämme, että koira ei ole paras mahdollinen, se ei todellakaan tule koskaan parhaaksi mahdolliseksi. Havainnoimme vain niitä asioita, jotka tukevat ajatuksiamme, tunteitamme. Tämän takia tunteiden muuttamisella voi olla erittäin suuri vaikutus.
Kun asiat kirjoittaa paperille ylös, ne eivät ole enää tunteiden tasolla, vaan niistä tulee järkiperäisiä. Onkin hyvä tehdä ihan listaa omasta osaamisestaan, sekä koiran osaamisesta. Mitä osataan, missä ollaan hyviä, missä heikkoja.

Onnitsuminenkin on hyvä purkaa auki. Sen voi purkaa niin pieniin osiin kuin vain itse haluaa. Miettiä mitä onnistuminen on ja mitä siihen pitää olla, että onnistuminen on mahdollista. Tämä auttaa suuresti myös treenien suunnittelussa ja pilkkomisessa. Kannattaa pitää myös mielessä, että ihminen ei kehity ilman virheitä!

Minä purkasin auki nose workin onnistuneen suorituksen ja lähdin miettimään mitä onnistumiseen tarvitaan. Tulin siihen tulokseen, että onnistuminen edellyttää nopeaa etsintää, hyvää ilmaisua ja koiran lukutaitoa.
Tämän jälkeen lähdin purkamaan nämä kolme kohtaa auki ja mietin kutakin erikseen. Mitä pitää olla, että etisnnästä tulee nopea?  Koiran tulee tietenkin olla innokas. Mitä pitää olla, että koira on innokas? Mielestäni sen tulee silloin olla hyvin motivoitunut. Entäpäs mitä pitää olla, että koirasta tulee motivoitunut. Sen tulee tietenkin saada työstä mieluinen palkka.
Hyvän ilmaisunkin purin samalla lailla auki. Aloin miettiä, mitä hyvään ilmaisuun täytyy olla. Mielestäni hyvä ilmaisu on nopea ja tarkka. Jotta sen saa nopeaksi ja tarkaksi se täytyy rakentaa koiran lihasmuistiin, että siitä tulee automaattinen toiminto (joka on siis nopeampi kuin järkiperäinen). Jotta saan sen automaattiseksi, siihen tarvitsee lukuisia toistoja. Ja jotta saan ilmaisuun lukuisia toistoja, se vaatii useita treenejä.
Onnistumiseen tarvitaan myös ohjaajan reagointi ja piilon löytymisen ilmoittaminen. Eli koiraa täytyy osata lukea. Hyvään koiran lukemiseen tarvitaan mielestäni luottamusta. Ohjaajan tulee luottaa siihen, että koira ilmaisee oikean piilon. Luottamus rakentuu mielestäni kokemuksen kautta. Kokemusta taas saa useista toistoista. Ja jotta saa toistoja paljon, tarvitsee paljon treeniä.

Oma asenne on tärkeä. Mutta me ihmiset tarvitsemme myös muita ihmisiä, joilta saamme tukea ja kannustusta. Tämän takia kannattaakin valita treeniporukka hyvin. Sellainen porukka, jossa uskallat tehdä virheitä. Sellainen joka kannustaa, iloitsee ja on positiivinen. Jossa puhalletaan yhteen hiileen ja jossa uskallat oikeasti harjoitella niitä asioita, jotka eivät suju. Treeneihin tulisi aina mennä asenteella "en ole täällä näyttämässä, olen oppimassa", jotta kehittyminen on mahdollista.
Minulla on lukuisia erilaisia kokemuksia siitä, mitä huono treeniporukka voi pahimmillaan saada aikaan. Se pysäyttää totaalisesti kehittymisen, ei pysty oppimaan mitään uutta. Epäonnistumiset tiputtavat vain syvemmälle sen sijaan, että niihin tartuttaisiin ja niitä parannettaisiin. Sen lisäksi, että huono treeniporukka voi syödä ohjaajan motivaation, se on hyvä konsti myös koiran motivaation tappamiselle. Ja siinä onkin sitten työtä, rakentaa koiralle uudelleen motivaatio työhön, joka sen tulisi suorittaa nopeasti ja tarkasti ja kaiken lisäksi itsenäisesti.
Omien kokemuksieni kautta olen aina mennyt lyhyelle kurssille jos menen jonkun uuden kouluttajan koulutukseen. Olen huomannut sen olevan turvallisin tapa kokeilla kepillä jäätä. Jos kouluttaja ei saa luotua minuun ja koiraani innostuneisuutta en ole mennyt uudelleen samaan paikkaan.
Nose work on onneksi laji jota harrastaa moni erilainen koira. En ole tässä lajissa törmännyt kertaakaan rotu ennakkoluuloihin tai asenteisiin. Muistan kuinka bullmastiffini kanssa haaveilin aikoinaan tokosta, mutta hyvän treeniporukan löytyminen jäi. En koskaan löytänyt meille sellaista porukkaa, joka olisi ollut ennakkoluuloton ja innokas meitä kouluttamaan. Usein jäimme toko treeneissä taka-alalle kun eri kouluttajat keskittyivät antamaan pilkun tarkkoja neuvoja "potentiaalisemmille" roduille. Se oli todella harmillista ja se söi minun koko motivaation lajiin. Ehkä se onkin yksi suurimmista syistä miksi nose work on innostanut niin paljon. Siellä ei koskaan kukaan ole katsonut nenän varttaan pitkin kokeissa, eikä treeneissä minua tai koiraani.. ei koskaan!

Käsittelimme myös valtaa ja vastuuta. Jokaisen tulisi kantaa valta ja vastuu omista tekemisistään. Jokaisen tulisi huolehtia omista asioistaan, eikä muiden asioita. Ihminen kykenee vaikuttamaan vain omiin asioihin, muiden asioihin ei yleensä meillä ole mitään vaikutusvaltaa. Pystymme ainoastaan vaikuttamaan siihen, miten me suhtaudumme muiden asioihin. Valtaa ja vastuuta ei tulisi koskaan luovuttaa ulkopuoliselle, se on este kehittymiselle.
Luennoitsija antoi hyvän esimerkin siitä kuinka moni luovuttaa vallan kouluttajalle. Tällöin kouluttajalla on valta koiran kehittymisestä, siitä miten ja mitä harjoitellaan. Kun treenaaja luovuttaa vallan ja pitää itse vastuun, on pettymykset suuria epäonnistumisissa.
Mikäli treenaaja luovuttaa sekä vallan, että vastuun kouluttajalle. On treenaaja todella huoleton. Eihän hänen tarvitse kantaa mitään huolta mistään. Jos koira ei opi ja epäonnistuu, on se kouluttajan vika. Tälläinenkään ei kanna kovin pitkälle.
Valta ja vastuu tulisi aina pitää itsellä, silloin kehittyminen on parhainta. Sinulla on itselläsi valta siitä mitä ja miten koiraa treenataan. Kannat vastuun siitä miten se kehittyy. Mitä se osaa. Missä se on hyvä ja mitä pitää viellä harjoitella. Pidät huolen omista asioistasi ja keskityt asian ytimeen.
Epäonnistumisen laittaminen esimerkiksi huonon sään syyksi on vallan antamista säälle. "koska sataa", "koska on kova tuuli", "on liian kuuma". Se mitä me ajattelemme olevamme, sitä me olemme. Jos ajattelemme että koira ei kykene hyvään suoritukseen kuin +20 asteessa ja puolipilvisellä säällä, se ei todellakaan kykene siihen sateella. Asenteella ja ajatuksilla on suuri rooli käyttäytymisessämme.

*****

Saimme myös muutamia käytännön ohjeita sille miten jännitystä voi lähteä purkamaan kun sen huomaa tulevan. Tärkeintä on tosiaan tiedostaa ensin se tilanne mikä jännityksen laukaisee. Miettiä sille syitä. Usein ne syyt ovat meidän omassa päässämme. Me asetamme itsellemme ajatuksia siitä, että meidän tulee näyttää muille mitä osaamme. Me luulemme, että se on meidän osaamisemme mittapuu, että pärjäämme kokeissa tai kisoissa. Että se määrittelee meidän ihmisarvon.

Tavoitteissa ei ole mitään pahaa, mutta tavoitteiden syyt kannattaa selvittää. Nämä syyt on hyvä rakentaa itselleen sellaiseksi, että ne antavat itsellesi juuri sitä mitä tarvitset. Niihin ei kannata sekoittaa ympäristöä, jolloin paineet kasvavat. Me pystymme vaikuttamaan vain ja ainoastaan omiin asioihimme, emme muiden. Joten kannattaa pysyä omissa asioissa.

Me itse annamme tilanteille erilaisia merkityksiä, tilanteet eivät itsessään luo tunteita. Mikäli meidän kisatilanne on merkitykseltään "näytön paikka", on sanomattakin selvää, että kisaan mennessä meillä on erittäin suuret paineet onnistumiselle. Jos sen sijaan alammekin ajattelemaan kisatilannetta niin, että se on testi minulle ja koiralleni, testi joka mittaa meidän sen hetkistä osaamista, on sanomattakin selvää että koko kisatilanne saa täysin erilaisen merkityksen.

Yksi konsti saada jännitys hallintaan ja sitä kautta pienennettyä on tehdä siitä konkreettinen. Viedä tunne tiedostetun puolelle, kuvitella se yksityiskohtaiseksi ja sen jälkeen lähteä sitä muuttamaan. Tätä tulee harjoitella jatkuvasti. Mitä enemmän sitä harjoittelee, sitä helpommaksi se muuttuu.

Kriisitilanteissa on käytetty seuraavaa konstia jännityksen purkamiseksi

Kaiken a ja o on siirtää tunne tiedostettuun osaan aivoja, jolloin sitä voi tiedostetusti hallita. Se osa aivoistamme, joka käsittelee tunteita, on automaattinen toiminnaltaan, eikä sillä ole mitään tekemistä järjen kanssa. Koska tämä osa aivoja ei käsittele sanoja, saamme tunteen siirrettyä tiedostetulle puolelle nimeämällä sen. Sen jälkeen voimme alkaa sitä muokkaamaan järjen avulla.

Koska minulla on suuria ongelmia kisajännityksen kanssa, olen nyt aloittanut kisojen merkityksen muuttamisen. Olen huomannut, että osa puhuu nose kisoista kisa nimellä, osa koe nimellä.

Olen aina käyttänyt kisa nimitystä, joka varmasti on osa syy sille, miksi jännitän niin paljon. Onhan kisalla paljon suurempi merkitys kuin kokeella ympäristöä (muita ihmisiä) ajatellen.

Tästä lähtien muutan asennettani parempaan suuntaan, jotta saan jännitykseni paremmin hallintaan. Asennoidun kisoihin niin, että ne mittaavat minun ja koirani tämän hetkistä osaamista, eivät mitään muuta. Alan puhumaan niistä nimellä "koe", koska sitähän ne ovat ja sen takia minä sinne osallistun. Nähdäkseni millä tasolla ollaan ja mikä vaatii viellä treeniä.

Tästä se lähtee!! Näillä fiiliksillä valmistaudumme kohti lauantain KOEtta. Innokkaasti ja positiivisella jännityksellä!

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Lajista riippumatta, on hyvä miettiä, mitä koiran opettaminen  tarkoittaa. Useimmilla jotakin lajia harrastavilla on tavoite. Mitä enemmän treenaamiseen uhraa aikaa ja vaivaa, sitä tärkeämmäksi tavoite muuttuu. Sen takia ei ole yhden tekevää, miten tavoitteeseen päästään.

Selvä tavoite parantaa ohjaajan motivaatiota koiransa kouluttamiseen myös hajutöissä.
Tavoite on hyvä jakaa lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteisiin. Liian korkea tavoite turhauttaa ja vähentää treeni motivaatiota, mikäli tavoitteeseen ei pääsekkään haluamassaan aikataulussa. Tämän takia kannattaa asettaa välitavoitteita ja kulkea niiden kautta kohti pitkän tähtäimen tavoitetta.

Vastuu

Ennen varsinaisen  treenaamisen aloittamista on paljon tehtävää. Mikäli tuloksia halutaan lajissa saavuttaa, tulee koiran ja ohjaajan välinen suhde olla kunnossa. Mitä korkeammalla tavoitteet ovat, sitä parempi koiran ja ohjaajan välinen suhde tulee olla.

Joidenkin koirien kanssa joutuu tekemään valtavasti työtä hyvän suhteen eteen. Joidenkin kanssa pääsee vähemmällä vaivalla. Koirissa on eroja, mutta työ on tehtävä. 

Jos koira ei toimikkaan haluamallamme tavalla, on hyvä suunnitella seuraava treeni paremmin ja miettiä jo etukäteen miten suhtautua mahdollisiin ongelmiin. Kun ongelmatilanteisiin ratkaisut on pohtinut etukäteen, on niihin helpompi suhtautua oikein.

Treeneissä ohjaajalla on aina vastuu omasta koirastaan. Kouluttaja voi pyytää ohjaajaa tekemään jotain, mitä koira ei viellä osaa. Kouluttaja voi myös pyytää tekemään jotain sellaista, mikä ei omalle koiralle sovi, esimerkiksi hermorakenteen osalta tai terveyden takia. Kouluttaja ei välttämättä tunne koiraa olleenkaan, vastuu koirasta on aina ohjaajalla.

Voi käydä niinkin, ettei ohjaaja kehtaa sanoa ulkopuoliselle kouluttajalle vastaan ja voi tehdä kovinkin epäreiluja asioita koiraansa kohtaan. Asioiden kokeilemisesta ei yleensä ole haittaa, tiettyyn pisteeseen asti. Järki on  kuitenkin hyvä pitää päässä!

Mielikuva

Ennen treenien aloittamista, ohjaajalla on oltava selkeä mielikuva siitä, miltä koiran suorituksen tulee valmiina näyttää. Jos mielikuva puuttuu, on vaikea lähteä kouluttamaan koiraa kohti oikeaa suoritustapaa. Jos omaa kokemusta lajista ei löydy, mielukuvan luomisessa apuna voi käyttää toisten koirien seuraamista ja kokeneempien ohjaajien neuvoja. Jos mielikuva hämärtyy matkan varrella, on se rankennettava uudelleen, jotta treenaamisessa säilyy oikea päämäärä. Itsekin huomaa usein, ettei mielikuva ole enää selkeä, eikä osaa selkeästi kertoa koiralle mitä siltä haluaa. Silloin pitää vain miettiä mielikuva uudelleen vahvaksi.

Liikkeet tulisi pilkkoa pieniksi palasiksi, treenata palat ensin kuntoon ja sitten vasta yhdistää ne yhdeksi toimivaksi toiminnoksi. Näin on helpompi seurata mielikuvaa.

Mielikuva tarkoittaa aktiivista ajatustyötä koulutusmetodeista, omasta ohjaamisesta, sekä yhteistyöstä koiran kanssa. Jos selkeää mielikuvaa ei ole rakennettu, ohjaaja voi hyvinkin sotkeutua eri kouluttajien eri neuvojen viidakkoon. Jos seuraava kouluttaja onkin edellisen kanssa eri mieltä asioista, voi ohjaaja mennä hämilleen. Ketä hänen pitäisi kuunnella? Miksi kouluttajat puhuvat eri tavalla? Kuka on oikeassa? Hukassa oleva ohjaaja vaihtaa koulutusmetodiaan aina kulloisenkin kouluttajan mielipiteen mukaisesti. Tälläistä ohjaajaa ei auta edes maailman parhaat kouluttajat. Hänen tulee aina itse miettiä, ymmärtää ja sisäistää asiat.

Oikea tapa on muodostaa ihannekuva omasta suorituksesta ja poimia eri kouluttajilta itselleen sopivia uusia, kokeilemisen arvoisia ideoita, jotka auttavat omaan mielikuvaan pääsemistä. Mutta omaa mielikuvaansa ei saa muuttaa kertaheitolla kokonaan. Jos näin tekee, on ohjaaja täysin hukassa kun kouluttaja ei ole enää paikalla kertomassa omasta mielikuvastaan. Oma ajattelu on siis tärkeää!

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö voisi kokeilla erilaisia koulutusmetodeja ja muuttaa omaa mielikuvaansa koiran kehittymisen mukaan. Päin vastoin, omaa mielikuvaa tuleekin päivittää aika-ajoin, mutta se on aina ajateltava läpi. Työkalupakkiin on hyvä lisätä uusia juttuja, jotka sopivat itselle. Koska, mitä enemmän pakissa on tavaraa, sitä helpompi sieltä on poimia aina oikea työkalu eri tilanteisiin.

Asenne

Kaikki treenaaminen tulee tehdä oikealla asenteella. Se tarkoittaa sitä, että ohjaaja keskittyy koko treenaamisen ajan sataprosenttisesti koiransa kanssa tekemiseen. Kun treenataan, ei seurustella, eikä mietitä muita asioita. Silloin treenataan ja keskitytään siihen mitä tehdään. Jos tulee tarve tehdä muita asioita, on koira syytä laittaa tauolle siksi aikaa. Koiralle tulee olla reilu. Vain silloin kun ohjaaja on täysillä mukana, voi koiraltakin vaatia samaa.

Kiire on ehkäpä helpoin tapa tuhota treenit. Kun yrität tehdä mahdollisimman paljon treeniä lyhyessä ajassa, alat hosua. Harvoin kiireessä tehty treeni tuo onnistunutta lopputulosta.

Koirankin asennetta treeneissä on seurattava. On opeteltava tunnistamaan ja välttämään tilanteet, missä koira paineistuu tai ei muuten toimi enää hyvällä asenteella.

Varsinkin nuoren koiran kanssa treenatessa on panostettava alusta asti sen hyvään asenteeseen. Ohjaaja luo treeneistä koiralle tietyn mielikuvan. Mielikuvan on syytä olla mahdollisimman iloinen ja rento. Koiran tulee ajatella treenejä "positiivisesti", sen tulee haluta treeneihin.

Joskus voi olla parempi, että vauhdikkuus tulee treeneissä ennen tekniikkaa. Niin kauan kuin koiran asenne treeneissä on hyvä, se tekee asiat "täysillä" ja rohkeasti, ei ole hätää. Tekniikan ehtii kyllä opettaa ja hioa kuntoon myöhemminkin, kunhan ei tee koiralle tavaksi mitään ei toivottua käytösmallia.

Kun koira ei onnistukaan, ohjaaja saattaa hermostua. Aina tulisi seurata koiran asennetta. Jos koira tekee hyvällä asenteella vaikkei onnistukaan, ei tarvitse olla huolissaan, vaan tulee olla iloinen.  Koira tarvitsee vain lisää treeniä, esimerkiksi kodin rauhallisessa ympäristössä, jolloin tekniikkakin todennäköisesti paranee.

Oikeaa asennetta voidaan vaatia myös vanhemmalta ja kokeneemmalta koiralta. Kun tehdään, tehdään täysillä. Ohjaaja ei aina huomaa koiran pientä lintsailua. Tai jos huomaakin, ei välttämättä osaa tehdä asialle mitään. Vahva koira saattaa kovastikin kokeilla ohjaajaansa, koska sille on annettu siihen tilaisuus. Kun tilanne korjataan, on sekä ohjaajalla, että koiralla mukavampaa treeneissä.

Koira voi tulkita monta asiaa rankaisuksi. Koiran tarjoaman toiminnan huomiotta jättäminen on jo sinällään rangaistus, mutta se harvemmin masentaa koiraa. Tätä voi käyttää koiran tehtyä virheen ja suorittaa treeni uudelleen hiukan helpotettuna.

Jokainen varmaan tietää tilanteen, jossa ohjaaja tekee virheen ja pilaa koiran suorituksen. Ohjaaja manailee treenin jälkeen itseään, eikä kiinnitä koiraan huomiota. Mistä koira voisi tietää, että epätyytyväisyys ei liity sen suoritukseen? Näitä tilanteita tulee välttää. Aina koiran kanssa treenatessa, koira tulee ensin. Siihen tulee keskittyä, ei itseen. Me ihmiset kuitenkin usein elämme niin tunteilla, että näitä tilanteita tulee vaikka niitä vältteleekin, kukaan ei ole täydellinen. Koiraa pitää kuitenkin opetella tarkkailemaan jatkuvasti ja pitää huoli siitä, ettei se turhaudu ja sen asenne pääse huononemaan.

Kun ohjaaja on tyytyväinen, tulee se kertoa koiralle kunnolla. Ilon tulee kuulua äänestä ja näkyä eleistä. Erinomaisesta suorituksesta tulee maksaa kunnon palkka ja olla oikeasti iloinen!

Kouluttaminen

Oikeasta toiminnasta koira saa palkkion, väärästä ei. Palkkio toimii siis vahvisteena. Nykyään ollaan vahvasti sitä mieltä, että koira oppii ehdollistumalla parhaiten. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että koiraa rohkaistaan yrittämään ja palkitaan oikeista yrityksistä. Ehdollistumalla kouluttaminen vaatii pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä. Aika harva kouluttaa koiransa täysin onnistumisen ja erehtymisen kautta, vaan oikaisee vähän. 

Ohjaaja voi näyttää koiralle mitä tältä halutaan, jolloin koiran ei tarvitse itse alusta alkaen keksiä mitä sen tulisi tehdä. Tässä on aina se vaara, että liian auttavainen ohjaaja voi passivoittaa koiransa. Koiran ei tarvitse enää olla yritteliäs, vaan se voi odottaa ohjaajaltaan ohjeita. Tämä ei ole hyvä asia. Jos koiralta häviää yrittämisen halu, siltä häviää vauhtikin. Siksi koiran aktiivisuutta tulee aina rohkaista, vaikka koiraa auttaisikin. Koiran on haluttava yrittää!

Kun ohjaaja on muodostanut mielikuvan valmiista suorituksesta, tulee mielikuva pilkkoa pienempiin palasiin. Pienet palaset opetetaan koiralle ensin erikseen niin hyvin, että jokainen palanen toimii erillisenä toimintona. Kun tämä on kunnossa, yhdistetään palaset yhdeksi isoksi ketjuksi. Kun ketju on valmis, on tärkeää harjoitella edelleen yksittäisiä palasia, sekä silloin tällöin koko ketjua kokonaisuudessaan.

Koiran tulee olla kohtalaisessa viretilassa treenatessa. Se ei saa olla stressaantunut, silloin koira ei kykene oppimaan. Kun koira osaa kotona, voidaan harjoitus siirtää ulos tai treenihalliin. Kuitenkin edelleen häiriöiden määrä tulee minimoida. Aina uudessa paikassa harjoiteltaessa, treenin tulee tasoltaan olla helpompi kuin turvallisessa kotiympäristössä tehty treeni. Vähitellen häiriöiden määrää voi ja pitääkin lisätä.

Koiran kanssa ei voi treenata määrättömiä määriä, jonka takia jokainen treeni tulee suunnitella hyvin etukäteen. Moni pääsee treenaamaan vain kerran tai pari viikossa, joten näitä harvoja treeni mahdollisuuksia ei kannata heittää hukkaan. Niistä kannattaa päin vastoin tehdä mahdollisimman tehokkaita. Treeneistä ei yleensä ole suurtakaan hyötyä, jos niitä ei suunnittele tarkoin etukäteen. Jos menee treeni kentälle tai hallille ilman suunnitelmaa, tekee usein vain samoja asioita. Silloin treeneistä puuttuu järjestelmällisyys ja suunnitelmallisuus, eikä koiran osaamisen taso pääse kasvamaan tehokkaasti.

Aina ennen treenejä tulisi suunnitella, mitä haluaa harjoitella ja miten. Tässä on mielikuva tärkeässä roolissa. On hyvä myöskin pohtia harjoitteleeko tarkkuutta vaiko nopeutta. Molempia ei koira aina pysty tekemään. Jos koira joutuu miettimään tekniikkaa, se ei pysty suoriutumaan nopeasti. Lisäksi on suunniteltava mitä aikoo tehdä jos homma ei toimikkaan. Miten aijot käsitellä tapahtuneen virheen?

Suorituksen jälkeen tulee treeni analysoida. Menikö treeni kuten suunniteltiin? Päästiinkö tavoitteisiin? Jos ei mennyt kuten piti, miksei? Jos tavoitteet jäi toteutumatta, mikä siihen oli syynä? Analysoinnissa voi käyttää apuna treenipäiväkirjaa tai treeniblogia. Harjoitukset on hyvä myös videoida, koska  jokaisella katselukerralla voi oppia uusia asioita koirastaan.

Koiran kouluttaminen on myöhemmässä vaiheessa aika pitkälle ongelmien ratkaisemista. Vaikka ohjaaja olisi kuinka taitava, tulee eteen väistämättä tilanteita, jotka pitää miettiä uudestaan. Koira ei ehkä toimikkaan parhaalla mahdollisella tavalla vaan se pitää opettaa uudelleen. 

Jos koira tekee virheen, pitää ensimmäiseksi miettiä syy. Syitä voi olla monia muitakin kuin vain osaamattomuus. Syy on aina saatava selville, jolloin sitä voi lähteä purkamaan. Syitä voivat olla motivaatio, osaamattomuus, väärin opittu asia, ristiriitatilanne, turhautuminen, väsymys, pelko, häiriöt tai kipu. Kun virheen syy on selvillä, aletaan siihen miettiä omaan koiraan toimivaa ratkaisua. Treeniä jatketaan vasta kun ratkaisu on keksitty. Tämä on todella tärkeä osa koiran koulutusta. Vasta kun ohjaaja oppii itse miettimään asioita, sisäistämään niitä ja keksimään ongelmiin ratkaisuehdotuksia, hän pääsee oikeasti eteenpäin. Hyvä mielikuvitus auttaa ongelmien ratkaisussa, se mikä toimii jollekin koiralle, ei välttämättä toimi omalle. Aina ei ole mahdollista saada ongelmiin ulkopuolisen kouluttajan apua silloin kun sitä tarvitsisi.

Usein ohjaaja ei malta virhetilanteissa miettiä virheelle syytä. Vaan hän kokeilee uudelleen. Koira voi tehdä useamman kerran väärin, se väsyy ja turhautuu. Yleensä sama käy myös ohjaajalle, joka saattaa alkaa tiuskimaan koiralle, koska kyllähän koiran tulisi jo osata. Jos hyvin käy, koira saattaa usean virheellisen toiston jälkeen vahingossa onnistua. Ohjaaja lopettaa helpottuneena treenit. Mitä luulette, mikä jaa koiran mieleen parhaiten? Jääkö sinne ne kymmenen epäonnistunutta suoritusta, vai viimeinen onnistunut, jota koira ei edes välttämättä tiedosta onnistumiseksi? Veikkaisin, että vahvimpana koiran mielessä on epäonnistumiset, joita tehtiin paljon. Viimeistä onnistunutta treeniä se tuskin edes muistaa, koska se ei edes tajunnut mitä teki oikein. Tälläinen treeni ei juurikaan ole kovin hyödyllinen.

Parempi on varmistaa virheen jälkeen virheetön suoritus. Jos koira tekee viisi väärää suoritusta, tulee oikeita suorituksia olla vähintään kymmenen, että koiralle jää muistiin ne oikeat suoritukset. Siksi virheitä ei kannata toistaa! Tehtävää tulee helpottaa, jotta koira onnistuu ja sitä päästään siitä palkkaamaan.

On tärkeää, ettei ohjaaja pelkää harjoitusten vaikeuttamista. Paikoilleen ei kannata jäädä junnaamaan, silloin harjoituksissa ei päästä eteenpäin ja yleensä koira kyllästyy. Jos koira onnistui edellisessä treenissä vaikeasta tehtävästä, on hyvä aloittaa seuraava treeni helpommalla tehtävällä. Tärkeintä on onnistuneiden suoritusten määrä pitkän ajan kuluessa, ei se mitä tapahtui yhdellä treenikerralla.

Koiran kouluttaminen on loppujen lopuksi jräkiperäistä puuhaa ja melko yksinkertaistakin. Ensin tehdään paljon ajatustyötä ja valitaan kouluttamiseen sopiva metodi. Sitten laaditaan treenisuunnitelma. Treenisuunnitelma laaditaan jokaiselle treenille erikseen, kuten myös sille pitkän ajan suunnitelmalle, jota kohti treeneillä pyritään. Jotkut jättävät tämän vaiheen tekemättä aloittaessaan, mutta yleensä tavoitteen kirkastuminen pakottaa suunnitelmien astumisen mukaan.

Tätähän se olisi yksinkertaisimmillaan. Mutta jokainen tietää, ettei se ihan näin loogisesti mene. Meillä ihmisillä on aina tunteet mukana vaikka miten yritämme järjellä mennä. Lisäksi ohjaajilla on erilaisia tempperamentteja. Osa etenee hitaasti pieni askel kerrallaan. He saattavat pelätä harjoitusten vaikeuttamista ja mahdollisia eteen tulevia virheitä. osa taas harppoo suuremmilla askelilla tehden vähän sinnepäin. Eläen hetkessä ja miettien ongelmia vasta kun niitä ilmaantuu, ei etukäteen. Myöhemmin nämä kaksi ääripäätä voivat kuitenkin olla täysin samalla viivalla osaamistasollaan, vaikka koulutus metodit ovat erilaiset. Ei tyylillä niin väliä, kunhan oma ja koiran asenne säilyy erinomaisena, se vie jo pitkälle!

Hyvä koira

Hyvän hajutyökoiran kouluttaminen vie vuosia. Kokeneempien mukaan,  noin kolmen vuoden harjoittelun jälkeen koirasta näkee sen kyvyt, eikä sitä enää juurikaan pysty parantamaan. 

Kaikki koirat eivät ole loistavia, eivätkä edes hyviä. Eikä kaikista hyviä saa tekemälläkään. Kaikki rodut eivät sovi hyväksi hajutyökoiraksi, eikä kaikki hyväksi hajutyökoiraksi todettujen rotujen edustajista työhön ole. Osa on huippuja, osa keskivertoja ja osa ailahtelevia. Koiraa ei kannata yli- tai aliarvioida. Koiran kykyjen suhteen pitää olla rehellinen. Hyvällä hajutyökoiralla on luontaiset taipumukset nenänkäyttöön.

Ohjaaja on hajutöissä vain välttämätön paha. Ohjaaja pitää kiinni liinasta ja määrää ainoastaan vauhdin. On tärkeää, ettei ohjaaja koskaan kisko tai nyi koiraa liinasta, ei edes silloin kun koira poistuu jäljeltä ja/tai etsintä alueelta. Koiran tulee oppia itse. Koira ei ymmärrä liinasta pysäyttelyä tai kiskomista, se ei opi siitä mitään. Päin vastoin se saattaa paineistua ja kuormittua. Koirasta tulee epävarma, eikä se uskalla enää yrittää.

Ohjaajan on hyvä tarkkailla omaa käyttäytymistään. Koiralle ei tarvitse puhua mitään, sen työskentelyä ei tarvitse häiritä. Riittää kun antaa koiralle lähetyksessä lähtökäskyn ja sen jälkeen voi antaa työrauhan.

Hyvin suunniteltu treeni on kaiken a ja o. Harjoituspaikka tulee katsoa etukäteen ja koko harjoitus suunnitella alusta loppuun. Harjoituksen tulisi aina onnistua. Ei välttämättä täydellisesti, mutta edes 70%. Jos koiraa ei huvita, syystä tai toisesta, on aina parempi viedä koira eleettömästi pois kuin painostaa se töihin. Epäonnistumisen jälkeen on aina mietittävä syy. Oliko harjoitus liian vaativa koiran osaamiseen nähden? Treeni voi myöskin olla koiralle liian helppo, jolloin sillä ei ole motivaatiota suorittaa tehtävää. 

Pakotteita ei tule koskaan käyttää. Ne vain turhauttavat koiraa, tekevät sen epävarmaksi ja syövät motivaation. Pakottamalla et koirasta saa hyvää hajutyökoiraa!

Maya 2v

Onnittelut maailman mahtavimmalle nenätyö neidille. 

Kaksi vuotta mittarissa!!

 

Nose Work möllikisat (Hyvinkää 15.4)

Mayan kanssa korkattiin tämän vuoden kisakausi käyntiin pääsiäisenä. Hyvinkäällä Hankkijan tiloissa järjestettiin 4 osion möllikisat, jotka tuomaroi Erkku.
Harmillisen vähän onkin möllikisoja tänävuonna ollut. Toivottavasti lämpenevä sää aktivoisi myös nose work kisoja.
Maya on kehittynyt hurjasti talven treenien aikana ja sen sain huomata näissä kisoissa. Ollaan menty todella hyvään suuntaan treenien kanssa. Koira kykenee toimimaan vieraassa paikassa vaikka selvästi sitä vähän ympäristö jännittääkin. Ilmaisut ovat hyviä ja helposti luettavissa. Kaikki näyttää oikeastaan siis olevan ihan hyvällä  mallilla! Olen tyytyväinen siihen miten koirani työskentelee ja miten se ilmaisee. Nyt vaan koiralle kokemuksia lisää, eli kisoja niin hyvä siitä tulee!

Kutakuinkin vuosi sitten tähän samaan aikaan olimme ihan ensimmäisissä  nose mölleissä. Muistan vieläkin miten jännittynyt olin. En kyennyt nostamaan edes kättäni ylös, saati huutamaan löytö koiran ilmaistessa hienosti piiloa. Jopa tuomari huokaisi selkäni takana.
Onneksi tämä totaalinen jäätyminen ja pakokauhun tyyppinen jännittäminen on nyt kokemuksen myötä jäänyt pois. Jäljellä on enää vaan suuri innostus ja pieni ihana kutina vatsanpohjassa kun kisaetsintään lähdetään.
Luottamus koiraan on parantunut todella paljon kisojen myötä, olenhan saanut huomata, että Maya kyllä toimii ja osaa ja tekee! Ja varsinkin ilmaisee kun löytää.

Ulkoetsintä

Hyvinkään möllit aloitettiin ulkoetsinnällä. Alueelta löytyi jotakin kukkahärpäkkeitä, ilmeisesti. Eli siis lavoja joissa oli laidat. Ja sitten oli vähän rekvisiittaa. Kuvassa piilo on merkitty punaisella ruksilla. Aikraja oli 3min.

Sää oli todella haastava. Tuuli oli toisinaan erittäin hurja ja kylmä, toisinaan ei tuullut ollenkaan. Välillä aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti, toisena hetkenä taivas pimeni ja satoi lunta.
Uusien sääntöjen mukaan hajupiilo tulee uusia kahden tunnin välein. Juuri ennen meidän vuoroa kaksituntia tuli täyteen ja jouduimme odottelemaan radalle pääsyä vähän pidempään, jotta meille laitettiin lisää hajua piiloon. Tämä oli harmillista, sillä Mayalle vanhemmat piilot ovat selvästi helpompia löytää. Tuore piilo aiheuttaa todella suuren "hajupilven" ja Mayalla on selvästi aina hankalampi tarkentaa piilon sijainti, mitä tuoreempi piilo on.
Mutta se on pelin henki ja etsintään lähdettiin hyvällä fiiliksellä kun meille siihen lupa annettiin. Maya oli innokas ja sai selvästi heti hajun nenäänsä. Tarkentaminen oli haastavaa, niinkuin olin osannut ajatellakin. Mutta kyllä se piilo sieltä löytyi aikarajan puitteissakin. 52 sekuntia Mayalla meni hajupilven selvittämiseen ja piilon löytämiseen. Ilmaisu oli upea, eikä minun tarttenut ollenkaan kyseenalaistaa sitä. Työskentely oli hienoa. Maya oli selkeesti keskittynyt, eikä sitä häirinnyt edes kuvaaja radan sivulla. Olin oikein tyytyväinen tämän radan suoritukseen. Täydet 25 pistettä ropisi ulkoetsinnästä, emmekä tehneet yhtään virhepisteitä.

Sisäetsintä

Sisäetsinnän alue oli todella haastava. Mielestäni ehkäpä ei oikein ykköstason koirakolle sopiva. Alueena oli kylmä peltinen halli, jossa ei ollut edes valoja. Joillekin koirille hämärässä työskentely oudossa tilassa voi olla todellinen haaste.
Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin, oli tuuli kova kisapäivänä. Sisäetsinnässä seinän alareuna oli täysin avonainen ja tuuli pääsi sieltä suoraan etsintäalueelle heittelemään hajua minne sattui. Kävin muutaman koirakon suorituksen katsomassa oman suoritukseni jälkeen ja sain huomata, että niilläkin oli vaikeuksia piilon tarkentamisessa. Onneksi tässä etsinnässä aikaa oli 4minuuttia, joka oli ihan sopivasti.
Maya lähti jälleen etsintään todella hyvällä motivaatiolla ja pyöri aluetta ympäri. Se ei käynyt tutkimassa alueen keskellä olevia renkaita tai puulavaa, vaan suuntasi heti takana oleville lavoille, sekä kävi pyörimässä alueen takaseinällä minne tuuli selvästi hajun heitti. Tarkennus oli mielettömän upea ja ilmaisu hieno aivan hajupiilolle!
Selvästi Mayaa hiukan jännitti tämä hämärä tila jossa tuulikin kolisutteli peltiseiniä. Mutta onneksi tämä neiti on sellainen, että jos sitä jännittää niin se sulkee kaiken muun pois mielestään ja menee vain kohti hajua. Aikaa tähän löytöön meiltä kului sama 52 sekunttia ja saimme tästäkin täydet 25 pistettä, ilman virheitä.

Ajoneuvoetsintä

Kisoissa teimme aina kaksi etsintää peräkkäin. Ensin jokainen suoritti siis ulko- sekä sisäetsinnän ja sen jälkeen pienen tauon jälkeen oli vuorossa ajoneuvo- ja laatikkoetsinnät.
Ajoneuvoissa alueena oli vihreät traktorit, jotka olivat aika kaukana toisistaan. Aikaa oli tähän etsintään vain 2 minuuttia.

Yritin pähkäillä, että mihin koirani lähetän ettei mene aikaa hukkaan. Lähetin sen sitten jotakuinkin juuri tästä kuvan otto paikasta kohti punaista traktoria. Olimme aikalailla tuulen alapuolelle.
Seuraavana oleva laatikko etintä alue oli noin 5m kuvan vasemmalla puolella, eli juuri sillä puolella missä ajoneuvon piilo sijaitsi. Vaikka lähetin Mayaa traktoreiden väliin, se sai ilmeisesti hajun nenäänsä heti lähtöviivalta ja pinkaisi oitis kohti laatikoita.. tai niin ainakin luulin. Jarrutin sitä voimakkaasti, enkä päästänyt sitä laatikko radalle, jolloin se kääntyi ja sai heti nenäänsä renkaassa olevan piilon hajun. Onni onnettomuudessa siis.. ajoneuvoetsintään meillä kului 11 sekunttia ja siitäkin täydet 25 pistettä ilman virheitä!
Mielestäni oli kuitenkin kurja, että etsintäalueet olivat näin lähellä toisiaan, varsinkin kuin tuuli oli koko päivänä erittäin kova. Kisa alueella olisi kyllä tilaa riittänyt sijoittaa etsinnät reippaasti erilleen toisistaan, jottei toisen radan haju tulisi häiritsemään toisen radan etsintää. Ykkösluokassa kun koiralta ei edes vaadita viellä usean piilon löytöä, niin se voi olla koiralle todella suuri haaste. Saada hajua nenäänse useammasta eri suunnasta.
Noh, meillä kävi tosiaan hyvä tuuri tämän kanssa. Jos haju olisikin ollut toisessa vihreässä traktorissa, en tiedä miten olisi käynyt. Olisiko Maya suostunut etsimään sieltä ollenkaan, sillä se sai selvästi laatikolta hajua ja oli sinne menossakin. Onneksi Maya ei ole kovin herkkä koira liinastoppailuille, vaikka se olikin ihan oikein hajulle menossa. Se teki työt kuitenkin erittäin hienosti stoppauksen jälkeenkin. Ilmaisi tarkasti ja hyvin! Tämän etsintäalueen me voitimme ajallisesti ja Maya sai siitä palkinnoksi luun.

Laatikkoetsintä

Viimeisenä alueena oli laatikkoetsintä, joka suoritettiin heti ajoneuvon jälkeen. Lähetys oli edellisen piilon kohdalta, eli tuulen sivusta. Laatikoina oli matkalaukkuja ja piilo oli metallisen laukun sisällä. Ympäristö oli aakea ja laakea, tuuli oli todella kova, mutta kuitenkin tähän etsintään oli asetettu vain 45sekunnin aikaraja, joka jo rataan tutustumisen yhteydessä oli mielestäni aika hurja olosuhteisiin nähden.
Ja jottei haasteet siihen loppuisi, lähetysmerkkinä oli tuomarin TARVIKELAATIKKO. Eli siis muovinen laatikko missä hän säilytti hajua, sekä piiloihin käytettäviä tarvikkeita. Kun meidän vuoro oli, oli laatikon kansi auki!!
Hajuhommissa on aina paljon asioita joita tulisi miettiä, eikä kaikkea pysty koskaan edes täysin hallitsemaan. Mielestäni kuitenkin tälläinen tarvikelaatikon käyttö alkupisteenä on turha virhe. En siitä sen enempää jaksanut mieltäni pahoittaa, koska olimmehan möllikisoissa. Mutta toivon ettei tälläisiä juttuja sitten yhdistyksen virallisissa kisoissa tulla tekemään.
Maya nimittäin työnsi nenänsä saman tien laatikon sisään kun lähetin sen etsintään. Ja sen verran mitä haastattelin muita, oli heille käynyt sama juttu! Eihän se auttanut kuin taas kerran nyppästä koira reippaasti pois hajulta ja lähettää toiseen suuntaan.

Maya etsi hajua hienosti, mutta tuuli teki tehtävänsä. Se kävi jopa tuolla takana näkyvien puisten lavojen luona ja tuli sieltä sitten pyörimään mustien laukkujen kohdalle. Kävi haistelemassa useampaan kertaan myös takana näkyvän pilkullisen laukun ja palasi sitten mustiin laukkuihin. Aika loppui meiltä kesken, mitä olin pelännytkin. Ajan loputtua Maya oli keskimmäisen mustan laukun tarkastamisessa. Se olisi ihan varmasti löytänyt piilon jos aikaa olisi ollut hiukan enemmän. Mutta tällä kertaa näin.. Pisteitä ei tästä alueesta ropissut, mutta oli lohduttavaa huomata, että eipä niitä pisteitä tästä muillekaan pahemmin tullut. Aikaraja oli siis selvästi liian tiukka. Sisällä tämä olisikin voinut olla ihan hyvä, mutta kovassa tuulessa miltei mahdoton.

Tässä peukalokuvassa näkyy viellä tuo laatikko alue kunnolla, sekä oikealla lähetysmerkkinä oleva valkoinen tarvikelaatikko.

Yhteenveto

Olin enemmän kuin tyytyväinen Mayan suoritukseen näissä mölleissä. Vaikka kisat olivat mielestäni haastavimmat missä olen koskaan ollut, Maya suoriutui etsinnöistä todella hyvin. Valeraskaus tekee tuloaan ja se selvästi vaikuttaa taas Mayan mielialaan. Se oli herkällä tuulella ja jopa reagoi jonkin verran kisakavereiden haukkumiseenkin. Sen verran se jännitti koko kisatapahtumaa, että se hilseili aika runsaasti. Se myöskin selvästi paleli kun odottelimme ulkona omaa vuoroamme.
Kaikesta huolimatta se kykeni hyvään keskittyneeseen suoritukseen etsintä etsinnän jälkeen! Hermot on tällä koiralla kyllä täyttä kultaa!
Ilmaisut olivat erittäin hyviä. Maya tarkensi kunnolla loppuun asti ja kun piilon oli löytänyt painoi nenänsä siihen ja jämähti. Nenä nousi piilolta sanottuani "löytö", mutta koira ei liikkunut piilolta mihinkään, ennen kuin annoin sille luvan! Aivan mahtavaa!

Tällä kerralla suorituspisteemme ja löytö aikamme eivät vieneet meitä kolmen kärkeen, mutta olen kuitenkin erittäin erittäin tyytyväinen tuloksiin. Tulimme viidenneksi ilman virhepisteitä!
Nyt odottelen innolla seuraavia möllejä, sekä kesän ensimmäisiä yhdistyksen omia "virallisia" kisoja. Maya on kyllä todellakin jo kisavalmis ja olisi hienoa päästä tekemään niitä yhdistyksen rekisteriin jääviä tuloksia.

Kisakentällä tunnelma oli taas kerran aivan mahtava. Tutustuin uusiin harrastajiin, sekä tapasin vanhoja tuttuja. Rento tunnelma jälleen kerran.
Hiukan kisojen aikataulut pissivät. Kisat alkoivat myöhässä ja kaksi ensimmäistä etsintäosiota eivät menneet oikein jouhevasti. Viimeiset kaksi taas tehtiin vähän heittämällä, sillä alueen käyttämiselle oli aikaraja, joka oli menossa umpeen. Kisojen järjestäminen ja niiden sujuva toteuttaminen, sekä läpivienti on varmasti haastavaa ja siihen tarvitsee juuri sitä kokemusta, mitä möllit mahdollistavat. Kaikenkaikkiaan kisoissa kului aikaa 6 tuntia. Onneksi seura oli hyvää ja Hankkija tarjosi meille kuumia juotavia ilmaiseksi niin paljon kun jaksoimme niitä vaan kiskoa.
Kisapaikka oli hyvä, mutta alueet tosiaan mielestäni haastavia. Säätä nyt ei voinut valita tietenkään, mutta sekin toi kisapäivään todella paljon haastetta.