Selvä tavoite parantaa ohjaajan motivaatiota koiransa kouluttamiseen myös hajutöissä.
Tavoite on hyvä jakaa lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteisiin. Liian korkea tavoite turhauttaa ja vähentää treeni motivaatiota, mikäli tavoitteeseen ei pääsekkään haluamassaan aikataulussa. Tämän takia kannattaa asettaa välitavoitteita ja kulkea niiden kautta kohti pitkän tähtäimen tavoitetta.
Vastuu
Ennen varsinaisen treenaamisen aloittamista on paljon tehtävää. Mikäli tuloksia halutaan lajissa saavuttaa, tulee koiran ja ohjaajan välinen suhde olla kunnossa. Mitä korkeammalla tavoitteet ovat, sitä parempi koiran ja ohjaajan välinen suhde tulee olla.
Joidenkin koirien kanssa joutuu tekemään valtavasti työtä hyvän suhteen eteen. Joidenkin kanssa pääsee vähemmällä vaivalla. Koirissa on eroja, mutta työ on tehtävä.
Jos koira ei toimikkaan haluamallamme tavalla, on hyvä suunnitella seuraava treeni paremmin ja miettiä jo etukäteen miten suhtautua mahdollisiin ongelmiin. Kun ongelmatilanteisiin ratkaisut on pohtinut etukäteen, on niihin helpompi suhtautua oikein.
Treeneissä ohjaajalla on aina vastuu omasta koirastaan. Kouluttaja voi pyytää ohjaajaa tekemään jotain, mitä koira ei viellä osaa. Kouluttaja voi myös pyytää tekemään jotain sellaista, mikä ei omalle koiralle sovi, esimerkiksi hermorakenteen osalta tai terveyden takia. Kouluttaja ei välttämättä tunne koiraa olleenkaan, vastuu koirasta on aina ohjaajalla.
Voi käydä niinkin, ettei ohjaaja kehtaa sanoa ulkopuoliselle kouluttajalle vastaan ja voi tehdä kovinkin epäreiluja asioita koiraansa kohtaan. Asioiden kokeilemisesta ei yleensä ole haittaa, tiettyyn pisteeseen asti. Järki on kuitenkin hyvä pitää päässä!
Mielikuva
Ennen treenien aloittamista, ohjaajalla on oltava selkeä mielikuva siitä, miltä koiran suorituksen tulee valmiina näyttää. Jos mielikuva puuttuu, on vaikea lähteä kouluttamaan koiraa kohti oikeaa suoritustapaa. Jos omaa kokemusta lajista ei löydy, mielukuvan luomisessa apuna voi käyttää toisten koirien seuraamista ja kokeneempien ohjaajien neuvoja. Jos mielikuva hämärtyy matkan varrella, on se rankennettava uudelleen, jotta treenaamisessa säilyy oikea päämäärä. Itsekin huomaa usein, ettei mielikuva ole enää selkeä, eikä osaa selkeästi kertoa koiralle mitä siltä haluaa. Silloin pitää vain miettiä mielikuva uudelleen vahvaksi.
Liikkeet tulisi pilkkoa pieniksi palasiksi, treenata palat ensin kuntoon ja sitten vasta yhdistää ne yhdeksi toimivaksi toiminnoksi. Näin on helpompi seurata mielikuvaa.
Mielikuva tarkoittaa aktiivista ajatustyötä koulutusmetodeista, omasta ohjaamisesta, sekä yhteistyöstä koiran kanssa. Jos selkeää mielikuvaa ei ole rakennettu, ohjaaja voi hyvinkin sotkeutua eri kouluttajien eri neuvojen viidakkoon. Jos seuraava kouluttaja onkin edellisen kanssa eri mieltä asioista, voi ohjaaja mennä hämilleen. Ketä hänen pitäisi kuunnella? Miksi kouluttajat puhuvat eri tavalla? Kuka on oikeassa? Hukassa oleva ohjaaja vaihtaa koulutusmetodiaan aina kulloisenkin kouluttajan mielipiteen mukaisesti. Tälläistä ohjaajaa ei auta edes maailman parhaat kouluttajat. Hänen tulee aina itse miettiä, ymmärtää ja sisäistää asiat.
Oikea tapa on muodostaa ihannekuva omasta suorituksesta ja poimia eri kouluttajilta itselleen sopivia uusia, kokeilemisen arvoisia ideoita, jotka auttavat omaan mielikuvaan pääsemistä. Mutta omaa mielikuvaansa ei saa muuttaa kertaheitolla kokonaan. Jos näin tekee, on ohjaaja täysin hukassa kun kouluttaja ei ole enää paikalla kertomassa omasta mielikuvastaan. Oma ajattelu on siis tärkeää!
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö voisi kokeilla erilaisia koulutusmetodeja ja muuttaa omaa mielikuvaansa koiran kehittymisen mukaan. Päin vastoin, omaa mielikuvaa tuleekin päivittää aika-ajoin, mutta se on aina ajateltava läpi. Työkalupakkiin on hyvä lisätä uusia juttuja, jotka sopivat itselle. Koska, mitä enemmän pakissa on tavaraa, sitä helpompi sieltä on poimia aina oikea työkalu eri tilanteisiin.
Asenne
Kaikki treenaaminen tulee tehdä oikealla asenteella. Se tarkoittaa sitä, että ohjaaja keskittyy koko treenaamisen ajan sataprosenttisesti koiransa kanssa tekemiseen. Kun treenataan, ei seurustella, eikä mietitä muita asioita. Silloin treenataan ja keskitytään siihen mitä tehdään. Jos tulee tarve tehdä muita asioita, on koira syytä laittaa tauolle siksi aikaa. Koiralle tulee olla reilu. Vain silloin kun ohjaaja on täysillä mukana, voi koiraltakin vaatia samaa.
Kiire on ehkäpä helpoin tapa tuhota treenit. Kun yrität tehdä mahdollisimman paljon treeniä lyhyessä ajassa, alat hosua. Harvoin kiireessä tehty treeni tuo onnistunutta lopputulosta.
Koirankin asennetta treeneissä on seurattava. On opeteltava tunnistamaan ja välttämään tilanteet, missä koira paineistuu tai ei muuten toimi enää hyvällä asenteella.
Varsinkin nuoren koiran kanssa treenatessa on panostettava alusta asti sen hyvään asenteeseen. Ohjaaja luo treeneistä koiralle tietyn mielikuvan. Mielikuvan on syytä olla mahdollisimman iloinen ja rento. Koiran tulee ajatella treenejä "positiivisesti", sen tulee haluta treeneihin.
Joskus voi olla parempi, että vauhdikkuus tulee treeneissä ennen tekniikkaa. Niin kauan kuin koiran asenne treeneissä on hyvä, se tekee asiat "täysillä" ja rohkeasti, ei ole hätää. Tekniikan ehtii kyllä opettaa ja hioa kuntoon myöhemminkin, kunhan ei tee koiralle tavaksi mitään ei toivottua käytösmallia.
Kun koira ei onnistukaan, ohjaaja saattaa hermostua. Aina tulisi seurata koiran asennetta. Jos koira tekee hyvällä asenteella vaikkei onnistukaan, ei tarvitse olla huolissaan, vaan tulee olla iloinen. Koira tarvitsee vain lisää treeniä, esimerkiksi kodin rauhallisessa ympäristössä, jolloin tekniikkakin todennäköisesti paranee.
Oikeaa asennetta voidaan vaatia myös vanhemmalta ja kokeneemmalta koiralta. Kun tehdään, tehdään täysillä. Ohjaaja ei aina huomaa koiran pientä lintsailua. Tai jos huomaakin, ei välttämättä osaa tehdä asialle mitään. Vahva koira saattaa kovastikin kokeilla ohjaajaansa, koska sille on annettu siihen tilaisuus. Kun tilanne korjataan, on sekä ohjaajalla, että koiralla mukavampaa treeneissä.
Koira voi tulkita monta asiaa rankaisuksi. Koiran tarjoaman toiminnan huomiotta jättäminen on jo sinällään rangaistus, mutta se harvemmin masentaa koiraa. Tätä voi käyttää koiran tehtyä virheen ja suorittaa treeni uudelleen hiukan helpotettuna.
Jokainen varmaan tietää tilanteen, jossa ohjaaja tekee virheen ja pilaa koiran suorituksen. Ohjaaja manailee treenin jälkeen itseään, eikä kiinnitä koiraan huomiota. Mistä koira voisi tietää, että epätyytyväisyys ei liity sen suoritukseen? Näitä tilanteita tulee välttää. Aina koiran kanssa treenatessa, koira tulee ensin. Siihen tulee keskittyä, ei itseen. Me ihmiset kuitenkin usein elämme niin tunteilla, että näitä tilanteita tulee vaikka niitä vältteleekin, kukaan ei ole täydellinen. Koiraa pitää kuitenkin opetella tarkkailemaan jatkuvasti ja pitää huoli siitä, ettei se turhaudu ja sen asenne pääse huononemaan.
Kun ohjaaja on tyytyväinen, tulee se kertoa koiralle kunnolla. Ilon tulee kuulua äänestä ja näkyä eleistä. Erinomaisesta suorituksesta tulee maksaa kunnon palkka ja olla oikeasti iloinen!
Kouluttaminen
Oikeasta toiminnasta koira saa palkkion, väärästä ei. Palkkio toimii siis vahvisteena. Nykyään ollaan vahvasti sitä mieltä, että koira oppii ehdollistumalla parhaiten. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että koiraa rohkaistaan yrittämään ja palkitaan oikeista yrityksistä. Ehdollistumalla kouluttaminen vaatii pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä. Aika harva kouluttaa koiransa täysin onnistumisen ja erehtymisen kautta, vaan oikaisee vähän.
Ohjaaja voi näyttää koiralle mitä tältä halutaan, jolloin koiran ei tarvitse itse alusta alkaen keksiä mitä sen tulisi tehdä. Tässä on aina se vaara, että liian auttavainen ohjaaja voi passivoittaa koiransa. Koiran ei tarvitse enää olla yritteliäs, vaan se voi odottaa ohjaajaltaan ohjeita. Tämä ei ole hyvä asia. Jos koiralta häviää yrittämisen halu, siltä häviää vauhtikin. Siksi koiran aktiivisuutta tulee aina rohkaista, vaikka koiraa auttaisikin. Koiran on haluttava yrittää!
Kun ohjaaja on muodostanut mielikuvan valmiista suorituksesta, tulee mielikuva pilkkoa pienempiin palasiin. Pienet palaset opetetaan koiralle ensin erikseen niin hyvin, että jokainen palanen toimii erillisenä toimintona. Kun tämä on kunnossa, yhdistetään palaset yhdeksi isoksi ketjuksi. Kun ketju on valmis, on tärkeää harjoitella edelleen yksittäisiä palasia, sekä silloin tällöin koko ketjua kokonaisuudessaan.
Koiran tulee olla kohtalaisessa viretilassa treenatessa. Se ei saa olla stressaantunut, silloin koira ei kykene oppimaan. Kun koira osaa kotona, voidaan harjoitus siirtää ulos tai treenihalliin. Kuitenkin edelleen häiriöiden määrä tulee minimoida. Aina uudessa paikassa harjoiteltaessa, treenin tulee tasoltaan olla helpompi kuin turvallisessa kotiympäristössä tehty treeni. Vähitellen häiriöiden määrää voi ja pitääkin lisätä.
Koiran kanssa ei voi treenata määrättömiä määriä, jonka takia jokainen treeni tulee suunnitella hyvin etukäteen. Moni pääsee treenaamaan vain kerran tai pari viikossa, joten näitä harvoja treeni mahdollisuuksia ei kannata heittää hukkaan. Niistä kannattaa päin vastoin tehdä mahdollisimman tehokkaita. Treeneistä ei yleensä ole suurtakaan hyötyä, jos niitä ei suunnittele tarkoin etukäteen. Jos menee treeni kentälle tai hallille ilman suunnitelmaa, tekee usein vain samoja asioita. Silloin treeneistä puuttuu järjestelmällisyys ja suunnitelmallisuus, eikä koiran osaamisen taso pääse kasvamaan tehokkaasti.
Aina ennen treenejä tulisi suunnitella, mitä haluaa harjoitella ja miten. Tässä on mielikuva tärkeässä roolissa. On hyvä myöskin pohtia harjoitteleeko tarkkuutta vaiko nopeutta. Molempia ei koira aina pysty tekemään. Jos koira joutuu miettimään tekniikkaa, se ei pysty suoriutumaan nopeasti. Lisäksi on suunniteltava mitä aikoo tehdä jos homma ei toimikkaan. Miten aijot käsitellä tapahtuneen virheen?
Suorituksen jälkeen tulee treeni analysoida. Menikö treeni kuten suunniteltiin? Päästiinkö tavoitteisiin? Jos ei mennyt kuten piti, miksei? Jos tavoitteet jäi toteutumatta, mikä siihen oli syynä? Analysoinnissa voi käyttää apuna treenipäiväkirjaa tai treeniblogia. Harjoitukset on hyvä myös videoida, koska jokaisella katselukerralla voi oppia uusia asioita koirastaan.
Koiran kouluttaminen on myöhemmässä vaiheessa aika pitkälle ongelmien ratkaisemista. Vaikka ohjaaja olisi kuinka taitava, tulee eteen väistämättä tilanteita, jotka pitää miettiä uudestaan. Koira ei ehkä toimikkaan parhaalla mahdollisella tavalla vaan se pitää opettaa uudelleen.
Jos koira tekee virheen, pitää ensimmäiseksi miettiä syy. Syitä voi olla monia muitakin kuin vain osaamattomuus. Syy on aina saatava selville, jolloin sitä voi lähteä purkamaan. Syitä voivat olla motivaatio, osaamattomuus, väärin opittu asia, ristiriitatilanne, turhautuminen, väsymys, pelko, häiriöt tai kipu. Kun virheen syy on selvillä, aletaan siihen miettiä omaan koiraan toimivaa ratkaisua. Treeniä jatketaan vasta kun ratkaisu on keksitty. Tämä on todella tärkeä osa koiran koulutusta. Vasta kun ohjaaja oppii itse miettimään asioita, sisäistämään niitä ja keksimään ongelmiin ratkaisuehdotuksia, hän pääsee oikeasti eteenpäin. Hyvä mielikuvitus auttaa ongelmien ratkaisussa, se mikä toimii jollekin koiralle, ei välttämättä toimi omalle. Aina ei ole mahdollista saada ongelmiin ulkopuolisen kouluttajan apua silloin kun sitä tarvitsisi.
Usein ohjaaja ei malta virhetilanteissa miettiä virheelle syytä. Vaan hän kokeilee uudelleen. Koira voi tehdä useamman kerran väärin, se väsyy ja turhautuu. Yleensä sama käy myös ohjaajalle, joka saattaa alkaa tiuskimaan koiralle, koska kyllähän koiran tulisi jo osata. Jos hyvin käy, koira saattaa usean virheellisen toiston jälkeen vahingossa onnistua. Ohjaaja lopettaa helpottuneena treenit. Mitä luulette, mikä jaa koiran mieleen parhaiten? Jääkö sinne ne kymmenen epäonnistunutta suoritusta, vai viimeinen onnistunut, jota koira ei edes välttämättä tiedosta onnistumiseksi? Veikkaisin, että vahvimpana koiran mielessä on epäonnistumiset, joita tehtiin paljon. Viimeistä onnistunutta treeniä se tuskin edes muistaa, koska se ei edes tajunnut mitä teki oikein. Tälläinen treeni ei juurikaan ole kovin hyödyllinen.
Parempi on varmistaa virheen jälkeen virheetön suoritus. Jos koira tekee viisi väärää suoritusta, tulee oikeita suorituksia olla vähintään kymmenen, että koiralle jää muistiin ne oikeat suoritukset. Siksi virheitä ei kannata toistaa! Tehtävää tulee helpottaa, jotta koira onnistuu ja sitä päästään siitä palkkaamaan.
On tärkeää, ettei ohjaaja pelkää harjoitusten vaikeuttamista. Paikoilleen ei kannata jäädä junnaamaan, silloin harjoituksissa ei päästä eteenpäin ja yleensä koira kyllästyy. Jos koira onnistui edellisessä treenissä vaikeasta tehtävästä, on hyvä aloittaa seuraava treeni helpommalla tehtävällä. Tärkeintä on onnistuneiden suoritusten määrä pitkän ajan kuluessa, ei se mitä tapahtui yhdellä treenikerralla.
Koiran kouluttaminen on loppujen lopuksi jräkiperäistä puuhaa ja melko yksinkertaistakin. Ensin tehdään paljon ajatustyötä ja valitaan kouluttamiseen sopiva metodi. Sitten laaditaan treenisuunnitelma. Treenisuunnitelma laaditaan jokaiselle treenille erikseen, kuten myös sille pitkän ajan suunnitelmalle, jota kohti treeneillä pyritään. Jotkut jättävät tämän vaiheen tekemättä aloittaessaan, mutta yleensä tavoitteen kirkastuminen pakottaa suunnitelmien astumisen mukaan.
Tätähän se olisi yksinkertaisimmillaan. Mutta jokainen tietää, ettei se ihan näin loogisesti mene. Meillä ihmisillä on aina tunteet mukana vaikka miten yritämme järjellä mennä. Lisäksi ohjaajilla on erilaisia tempperamentteja. Osa etenee hitaasti pieni askel kerrallaan. He saattavat pelätä harjoitusten vaikeuttamista ja mahdollisia eteen tulevia virheitä. osa taas harppoo suuremmilla askelilla tehden vähän sinnepäin. Eläen hetkessä ja miettien ongelmia vasta kun niitä ilmaantuu, ei etukäteen. Myöhemmin nämä kaksi ääripäätä voivat kuitenkin olla täysin samalla viivalla osaamistasollaan, vaikka koulutus metodit ovat erilaiset. Ei tyylillä niin väliä, kunhan oma ja koiran asenne säilyy erinomaisena, se vie jo pitkälle!
Hyvä koira
Hyvän hajutyökoiran kouluttaminen vie vuosia. Kokeneempien mukaan, noin kolmen vuoden harjoittelun jälkeen koirasta näkee sen kyvyt, eikä sitä enää juurikaan pysty parantamaan.
Kaikki koirat eivät ole loistavia, eivätkä edes hyviä. Eikä kaikista hyviä saa tekemälläkään. Kaikki rodut eivät sovi hyväksi hajutyökoiraksi, eikä kaikki hyväksi hajutyökoiraksi todettujen rotujen edustajista työhön ole. Osa on huippuja, osa keskivertoja ja osa ailahtelevia. Koiraa ei kannata yli- tai aliarvioida. Koiran kykyjen suhteen pitää olla rehellinen. Hyvällä hajutyökoiralla on luontaiset taipumukset nenänkäyttöön.
Ohjaaja on hajutöissä vain välttämätön paha. Ohjaaja pitää kiinni liinasta ja määrää ainoastaan vauhdin. On tärkeää, ettei ohjaaja koskaan kisko tai nyi koiraa liinasta, ei edes silloin kun koira poistuu jäljeltä ja/tai etsintä alueelta. Koiran tulee oppia itse. Koira ei ymmärrä liinasta pysäyttelyä tai kiskomista, se ei opi siitä mitään. Päin vastoin se saattaa paineistua ja kuormittua. Koirasta tulee epävarma, eikä se uskalla enää yrittää.
Ohjaajan on hyvä tarkkailla omaa käyttäytymistään. Koiralle ei tarvitse puhua mitään, sen työskentelyä ei tarvitse häiritä. Riittää kun antaa koiralle lähetyksessä lähtökäskyn ja sen jälkeen voi antaa työrauhan.
Hyvin suunniteltu treeni on kaiken a ja o. Harjoituspaikka tulee katsoa etukäteen ja koko harjoitus suunnitella alusta loppuun. Harjoituksen tulisi aina onnistua. Ei välttämättä täydellisesti, mutta edes 70%. Jos koiraa ei huvita, syystä tai toisesta, on aina parempi viedä koira eleettömästi pois kuin painostaa se töihin. Epäonnistumisen jälkeen on aina mietittävä syy. Oliko harjoitus liian vaativa koiran osaamiseen nähden? Treeni voi myöskin olla koiralle liian helppo, jolloin sillä ei ole motivaatiota suorittaa tehtävää.
Pakotteita ei tule koskaan käyttää. Ne vain turhauttavat koiraa, tekevät sen epävarmaksi ja syövät motivaation. Pakottamalla et koirasta saa hyvää hajutyökoiraa!
