Meiltä teille

NUUUUHKUTELLAAN

KOIRAN HAJUAISTI

Kaikenlaisessa koiran hajutyöskentely harrastuksessa olisi ohjaajan hyvä tietää koiran hajuaistin ja nenän toiminnan periaatteet. Ne auttavat ymmärtämään tapahtumaketjua. Auttavat ymmärtämään mahdollisien ongelmien syitä, sekä pohtimaan niihin oikeita ratkaisukeinoja.

Yhtä tärkeää kuin autolla ajamista opetellessa, on tietää ensimmäisenä mistä auto käynnistyy, mistä se kiihtyy, mistä se hidastuu ja mistä se pysähtyy, yhtä tärkeää on tietää koiran nenän rakenne ja mahdollisuudet ennen kuin hajuharrastus alkaa. Siinä vaiheessa kun ollaan ulkona maastossa ajamassa jälkeä, missä häiriöt ovat osittain hallitsemattomia jo ihan tuulen osalta, on ohjaajan vahvuus, mikäli hän ymmärtää teorian hajujen käyttäytymisestä, sekä koiran nenän toiminnasta. Se mikä opetellaan jäljellä, käytännön kautta, on oman koiran lukeminen.

Hajuaisti toimii koiran aisteista ensimmäisenä ja viimeisenä. Se on koiran tärkein aisti. Nenän toiminta on koirille elin ehto. Pienet pennut suunnistavat hajun mukaan emän nisälle jo heti ensimmäisestä elin sekunnistaan lähtien. Pennut oppivat tunnistamaan emonsa sen ominaishajun perusteella, kuten myös sisaruksensa ja tutut ihmiset. Silmät ja korvat aukeavat vasta myöhemmin, mutta nenä toimii heti ensi henkäyksestä lähtien.

Vanhemmiten koiran hajuaisti voi toki heiketä, mutta se toimii kuitenkin. Sen sijaan vanhat koirat näkevät yleensä huonosti tai menettävät näkökykynä kokonaan. Kuulo heikkenee usein kun ikää tulee lisää. Hajuaisti on se, millä sokea tai kuuro koira kykenee kuitenkin miltei normaaliin elämään.

Koirien hajumuisti ja kyky erotella erilaisia hajuja on erinomainen.  Hajujen tunnistaminen on koiralla sitä parempaa, mitä enemmän sen kanssa harjoitellaan. Hajuaistiin vaikuttavat treenien lisäksi koiran rotu (alkuperäinen käyttötarkoitus) ja koiran ikä. 

Ihmisellä on hajusoluja 5 miljoonaa kun taas koiralla niitä on satoja miljoonia. 

Eri rotuisilla koirilla hajusolujen määrä on erilainen. Esimerkiksi saksanpaimenkoiralla niitä löytyy 220 miljoonaa, mäyräkoiralla 125 miljoonaa. Useimpia koirarotuja ei ole tutkittu hajusolujen osalta, mutta on todettu määrän olevan verrannollinen koiran kokoon. Suurimmilla roduilla on enemmän hajusoluja kuin pienemmillä.  

Roduilla joiden alkuperäinen käyttö on suosinut hyvää nenätyöskentelyä (esim vihikoira) on paremmat edellytykset hajuaistin osalta kuin toisilla. Perimä, älykkyys ja koulutus vaihtelee eri yksilölöillä. Tieteellisesti on todettu, että hajutyöskentelyä tehtäessä kantavalla nartulla, myös vastasyntyneet pennut reagoivat samoihin hajuihin. 

Säännöllisellä treenillä voidaan parantaa koiran hajumuistin työskentelyä ja koiran nenän erottelykykyä.

 

Useat tekijät voivat haitata koiran haistamiskykyä. Esimerkiksi nenäpunkki heikentää hajuaistia. Jotkin sairaudet ja lääkkeet vaikuttavat negatiivisesti hajuaistiin. Lyttykuono, lyhyt kallo ja ahtaat sieraimet vaikeuttavat haistamista. Koiran pieni koko on suoraan verrannollinen koiran hajuaivojen kokoon. Pienillä roduilla aivojen kapasiteetti on pienempi kuin suuremmilla roduilla. Suurikasvuisilla eläimillä, joihin koirakin kuuluu, on voimakas ruskea pigmentti hajualueella. (Ihmisillä tämän pigmentin väri on keltainen.) Usein albiinoilla on epätäydellinen hajuaisti. Hajuaistin puute heikentää eläimen selviytymiskykyä luonnossa, jonka takia luonnossa elävät albiinot ovatkin erittäin harvinaisia. Joillakin valkoisilla tai vaaleilla roduilla voi olla osittain tai kokonaan heikentynyt hajuaisti. Siksi käyttökoiran jalostuksessa tulisi aina suosia tummaa pigmenttiä.

NENÄN RAKENNE

Kirsu on nenän karvaton osa. Jokaisella koiralla kirsu piirtyy yksilöllisesti. Kirsussa sijaitsevat sierainaukot, jotka toimivat sisäänmenoaukkoina suurempiin nenäonteloihin. Nenäontelot laajenevat koiran haistellessa. Terveen koiran kirsu on aina kostea. Kosteus toimii kuin tarranauha ja imaisee itseensä vähimmätkin hajumolekyylit. Hajumolekyylit kulkeutuvat kirsusta sieraimiin, niiden kautta nenäonteloon hajukäsittelyyn ja sieltä hajuaivoihin. 

Jacobsoninelin on ahdas putkimainen kanava. Se alkaa läheltä nenän etummaista osaa. Jacobsoninelin sijaitsee kulmahampaan takana ja kulkee nenän pohjaa pitkin. Siinä on hajusoluja sekä 608 hermokimppua. Elin on hajuaivojen välittömässä läheisyydessä. Se on tiiviisti kytkeytynyt hajuaistiin. Koira vie hajuja kielellään yläkitalakeen jacobsonin elimeen.  Tätä elintä hyväksi käyttäen koira saattaa saada ilmaa lipomalla hajuja. Ruumiskoira voi juoda vettä saadakseen paremman käsityksen hajusta. Jacobsoninelin löytyy kaikilta nisäkkäiltä, joskin ihmisellä se on jo miltei täysin hävinnyt olemattomiin.

Nenäkuorikot koostuvat luulestistä ja ovat limakalvojen peitossa. Ne hidastavat ilmavirtausta kaventamalla nenäonteloita.

Leukakuorikoissa sijaitsee vähemmän hajusoluja, mutta ne synnyttävät pyörteitä. Edistävät ilman kosteutta ja lämpenemistä.

Seulaluukuorikot sijaitsevat kaukana takana. Ne täyttävät miltein kokonaan nenäontelon takimmaisen puolikkaan. Ne hallitsevat suurinta tiheyttä hajusoluista. Haistellessa johdetaan suurempi ilmamäärä taaksepäin seulaluukuorikoiden läpi, sivuontelon suuaukolle. Lähes koko koiran nenä koostuu hajuaistikudoksesta.

Nenän sivuontelot sijaitsevat kalloluissa. Ne kasvavat iän myötä ja ovat täysin solujen peittämät.

Poskiontelot löytyvät suuontelon katosta, hammasjuuren läheltä.  Hammastulehdukset voivat vahingoittaa sivuonteloa  sekä jacobsonin elintä. Tällöin koiran haistamiskyky heikkenee huomattavasti.

Kitaluuontelot sijaitsevat poskipäissä.

Otsaontelot löytyvät otsaluusta. Niissä on hajusoluja.

 

HAJUAISTIN HERMOT

Hajuaistin hermoja on lukuisia määriä. Ne ovat suuria ja jatkuvat luiden pienien aukkojen läpi välittömästi hajuaivoihin.

Hajuhermot ovat yksittäisiä solun kappaleita. Ne sijaitsevat nenän limakalvoilla. Hajuhermojen päät yltävät aina solun pohjaan asti, lähes jokainen solu on kosketuksessa välittömästi hermoon.

Jacobsonin elimen hermot koostuvat lihassäikeistä, jotka yhdistyvät kuudesta kahdeksaan kimppuun. Ne johtavat toisiinsa liittyneinä ryhminä välittömästi lähellä oleviin aivojen hajualueeseen.

Päätehermot koostuvat useista pienistä hermokimpuista, jotka syntyvät jacobsoninelimen hermoista. Päätehermot yhdistyvät etuaivojen kanssa.

HAJUAISTIN SOLUT

 

Nenälimakalvot peittävät koko nenäontelon sisäosan. Limakalvo koostuu useista solu-lajeista. Niiden tehtävänä on erotella nesteitä. Ihmisellä nämä limakalvot ovat vaaleita, koirilla ne ovat sitoutuneet tummaan pigmenttiin. Suurin tiheys löytyy nenän etummaisesta alueesta, missä satunnaisesti ovat myös hajusolut.

Pikarisolut valmistavat ilman, joka kosteuttaa nenän koko sisäosan. Ne pitävät limakalvon märkänä. Kosteuttavat sisään virtaavan ilman ja tarttuvat kiinni epäpuhtauksiin. Hajualueella ilma palvelee haistettavien aineiden tunnistamista ja säilymistä.

Hajusoluja kutsutaan myös reseptorisoluiksi. Ne ovat muodoltaan pitkiä ja kapeita. Näiden solujen yläpäässä on kuudesta kahdeksaan värekarvaa. Hajusolut sojottavat ja uivat limakerroksessa. Yhteys värekarvojen ja hajusteiden välillä on ratkaiseva tekijä. Hajusoluja on nenän etummaisessa osassa harvassa, niiden tiheys lisääntyy kitaluun kuorikkoa kohti.

Tukisolut ovat pieniä, pitkiä ja sauvamaisia. Niissäkin on värekarvoja, joskin ne ovat lyhyitä. Tukisolut ovat sitoutuneet pigmenttiin,  joka on suurikasvuisilla eläimillä (kuten koira) tummaa. Ihmisillä vastaava tukisolujen pigmentti näkyy keltaisena. Pigmentin määrä, eli koiran tummuus aste vastaa alueen hajusolujen määrää. Tukisolujen tehtävä liittyy hajujen tallentamiseen. Tukisoluilla ja hajusoluilla on aivaintehtävä hajun tunnistamisessa. Siksi hajukoulutukseen kannattaa suosia tumman pigmentin omaavia koiria. Niillä on lähtökohtaisesti enemmän tukisoluja kuin vaaleilla. Tumman pigmentin omaavien koirien  hajujen erottelukyky on lähtökohtaisesti parempi.

Pohjasolut muodostavat solukerroksen, joka jakaantuu säännöllisesti. Sen varsinaista vaikutusta ei tiedetä.

 

NENÄN KÄYTTÖ

Hajuelimet koostuvat yhdessä nenä- ja nenäväliontelosta. Ne muodostavat vastaanotto alueen hajuille. Hajumermot lähettävät signaalit eteenpäin, aivojen hajualueelle. 

Hajuaivoissa hajut ensin tunnistetaan, sitten ne tutkitaan ja sen jälkeen tallennetaan. 

Lähes kahdeksas osa koiran aivoista palvelee hajuja. Koira käyttää hajuihin sekä lähi-, että syvämuistia. 

Lähimuisti on kovassa käytössä ID-koirilla, joiden täytyy tyhjentää hajumuisti jokaisen treenikerran jälkeen. Tämä ei olekkaan niin helppoa kuin voisi luulla. Tämän takia koira voi hyvinkin vaihtaa tutun hajun haistettuaan "väärälle" jäljelle. Harjoituksissa tuli pitää huoli, että koira saa etsiä paljon erilaisia kohteita, oppia mahdollisimman moneen erilaiseen hajuun.

Syvämuistia käyttävät koirat, jotka tallentavat sinne tietyt hajut vahvasti käyttöä varten, esimerkiksi huumekoirat, homekoirat ja ruumiskoirat.Kun jokin tietty haju tallentuu koiran syvämuistiin ja sille rakennetaan hyvä motivaation pohja, koira kykenee haistamaan sekä tunnistamaan tämän hajun esimerkiksi yös nukkuessaan. Tästä johtuu esimerksiksi se, että usein ruumiskoirat nukkuvat veneessä kun ruumista yritetään paikallistaa. Koira kuitenkin herää ja reagoi opetetulla tavalla saadessaan hajun. Tulee kuitenkin muistaa, että mikäli koiralle on rakennettu hyvä motivaatio ja haju syvämuistiin, koira reagoi hajuun aina sen haistaessaan. Huumekoiran ohjaaja voi hyvinkin joutua töihin kesken iltalenkin kaupungin keskustassa..

Haistellessaan koira hengittää 140-350 kertaa minuutissa. 

Tästä kiivaastahtisesta hengittelystä syntyy ilmapyörre kuonon eteen. Sieraimien kautta ilman mukana kulkeutuva haju pääsee aivoihin asti. 

Koirat käyttävät myös suussa olevaa jacobsoninelintä hajuerotteluun, jonne koira vie hajuja kielellään. Koirat pystyvät haistamaan hajuja kuumissaan ja hengästyneenä, mutta huomattavasti heikommin. 

Koko nenän terve pinta on tärkeä tekijä haistamistyössä. Limakalvot voivat helposti rikkoontua. Nenän pinta kykenee uudistumaan, jopa hermovaurion jälkeen, joskin aikaa se vie kuukausia. Esimerkiksi siis koiran nenän paleltuminen ei ole este hajutyöskentelylle, kunhan koiran nenälle annetaan aikaa uudistua.

Koirat pystyvät havaitsemaan äärimmäisen herkkiä hajuärsykkeitä. Ne pystyvät erottelemaan eri hajut toisistaan, sekä muistamaan hajuja vuosienkin päästä. Koirat kykenevät haistamaan mielialoja jäljestettävän kohteen ominaishajusta, lääkkeitä ja sairauksia. 

Hajuaistista vastaava aivoalue on koiralla suurempi, monimutkaisempi ja kehittyneempi kuin ihmisellä. Koiran hajuaisti on 44 kertaa ihmistä parempi.