Kasvua, kasvua kohisten

Myrsky täytti tänään 11 viikkoa. Painoa on nyt 14.5kg ja pentu kasvaa hurjaa vauhtia.
Olen ottanut Myrskyä mukaan Lolan kanssa lenkille. Lolan lenkit kun ovat lyhyitä ja rauhallisia niin pentukin on hienosti mennyt mukana. Hädät tulee metsään jo kuin vanhalla tekijällä. Myrsky kulkee nätisti remmissä, aina silloin, kun se ei härki Lolaa. Nyt härkkiminen on hiukan vähentynyt, se on keksinyt Lolan remmissä roikkumisen. Parempi sekin kuin roikkua Lolan poskinahassa.

Eilen kävimme montulla. Oli aurinkoinen sää, mutta tuuli oli kylmä. Löntystelimme vajaan tunnin ja sitten ajoimme tapaamaan erästä nöffi ihmistä. Sain häneltä paljon vanhoja nöffiyhdistyksen lehtiä ja siinä se viikonloppu onkin sitten aika pitkälti kulunut, lehtiä lukien.

 

Myrsky kasvaa tosiaankin hurjaa vauhtia, mutta mukava on nähdä myös kehitystä muualla. Pureminen on ehkä pikkiriikkisen vähentynyt. Ainakin se on pikkiriikkisen oppinut hillitsemään sitä kovaa puremistaan. Välillä, yleensä iltahepulin aikaan pureminen on aika hurjaa, mutta muutoin suun voimaa osataan jo säädellä... jotenkuten.

Kynsien leikkaaminen onnistuu ja ollaan harjoiteltu turkin siistimistäkin. Lähinnä tassukarvoja olen lyhentänyt. Harjaaminen aiheuttaa pienimuotoisen raatelukohtauksen, mutta hienosti sekin alkaa jo sujumaan. Ruoka maistuu ja vesikupissa uiskentelu on edelleen hauskaa.

Tänään Myrskylle kaivettiin kätköistä Lyylin vanha aktivointipallo. Pallon pyörittely on todella väsyttävää, sillä pentu käyttää pyörittämisen lisäksi kovasti nenääsä löytääkseen pudonneet namipalat. Lyyli hakkasi kovaa palloa pitkin seiniä, Myrskyllä on onneksi hommaan rauhallisen varma ote.

Tälläistä täällä..

Nautitaan syksystä

Taas on viikko vierähtänyt nopeasti ja mukavasti.
Aloitin keskiviikkona työt loman jälkeen ja koirat ovat sopeutuneet uuteen tilanteeseen hyvin.. tai Lolallehan tilanne on osittain vanhaa tuttua, mutta Myrskylle uutta.
Koirat ovat varmuuden vuoksi eri tiloissa kun ovat yksin. Lola ahdistuu edelleen Myrskyn leikki yrityksistä, eikä oikein uskalla komentaa tarpeeksi. Lola ei uskalla kävellä Myrskyn ylikään jos se makaa esim makuuhuoneen oven suussa. Huomaa, että Lola on elänyt dominoivan pikkukoiran kanssa koko ikänsä..

On hieno huomata, että opin pikkuhiljaa paremmin ja paremmin lukemaan Myrskyä. Parhaiten tämä näkyy ruokinnassa. Olen tarkkaillut pentua ja annostellut ruuan sen mukaisesti. Muutamana yönä esiintyi oksentelua, johon sain kasvattajalta hyvän vinkin. Siirsin viimeisen ruuan antamista pari tuntia myöhemmäksi ja oksentelu loppui heti. Toennäköisesti siis maha oli vaan niin tyhjä yöllä, että Myrsky oksensi vatsahappoja.
Paino on noussut nyt 12kiloon, joka on pikkuisen vajaa 2 kiloa viikon aikana. Ihan hyvä tahti. Hiukan pelkäsin annoksia nostaessani, että meneekö jo yli, mutta ratkaisu on osottautunut oikeaksi. Myrsky voi erittäin hyvin.

Paljon minulla on viellä opeteltavaa tuon turkkirodun kanssa. Myrskyllä selvästi veri vetää veteen. Se haistaa veden ja sinne haluaa. Tämä täytyy ottaa huomioon tulevaisuudessa varsinkin aamulenkeillä, silloin kun on kiire töihin..
Autoilua olemme harjoitelleet tällä viikolla kovasti ja hyvin se on mennytkin. Myrsky matkustaa takapenkillä Hemmon vanhassa kevythäkissä viellä muutaman viikon. Sitten minun on pakko keksiä jotain muuta tilalle, kevythäkki alkaa käymään pieneksi. Laitoin häkin pohjalle ensimmäisen harjoitus ajon ajaksi karvaisen alustan. Myrsky läähätti ja vinkui. Onneksi tajusin, ettei se karva-alustaa kaipaakaan. Nyt se on matkustanut häkissä hienosti nukkuen. Olen vain niin tottunut pitämään nämä lyhytkarvaiset koirat lämpöisenä ja nyt tulisi kääntää ajatusmaailmaa. Onneksi Myrsky osaa hienosti kertoa aina kun mokaan...

Olemme alkaneet käymään lenkillä kotipihan ulkopuolella.
Pääasiassa olemme käyneet hiekkamontulla, jossa voin huoletta pitää Lolaakin vapaana. Montulla on pehmeää hiekkaa, ylämäkiä ja alamäkiä. Oikein ystävällinen maasto niin nivelrikkoiselle kuin kasvavalle pennullekin. Koiratkin ovat nauttineet montulla olosta. Olen opettanut Myrskyä juomaan pullosta, joskin viellä vesi menee jostain kumman syystä pitkin sen kasvoja enemmän kuin sinne suuhun.

Remmilenkkeilyyn olemme tutustuneet kodin lähettyvillä. Olemme käyneet ihan kadulla ihmettelemässä ohi ajavia autoja ja ulkoilutiellä nauttimassa syksyisestä luonnosta. Myrsky selvästi nauttii enemmän luonnon helmassa kulkemisesta. Kunhan hirvikärpäset kuolee, pääsemme nauttimaan metsälenkeistä. Tällä hetkellä minua ei kiinnosta sinne mennä.

Yöt Myrsky nukkuu hyvin. Se herättää minut aamulla kuuden jälkeen, yleensä sillä on nälkä. Pieni totuttelu tuohon aikaisin heräämiseenkin, olen tottunut Lolan kanssa nousemaan yhdeksän aikoihin. Teen nyt ensimmäisen kuukauden ajan pelkkää iltavuoroa ettei koirien tarvitse olla kuin muutama tunti päivässä keskenään.  Onhan se tietenkin väsyttävää, tulla myöhään illalla töistä kotiin ja herätä aamulla kello kuusi. Mutta, eiköhän se tästä sitten.. olisi vaan helpompaa jos osaisi mennä takaisin nukkumaan, mutta kun ei, niin ei.

Myrsky kasvaa ja kehittyy hurjasti viikko viikolta. Se alkaa selvästi kaipaamaan jo tekemistä ja aktiviteettejä. Onneksi tässä on enää 2 viikkoa ja sitten olisi rokotusten aika. Sen jälkeen voimmekin aloitella pikkuhiljaa, pennun ehdoilla harrastelun.

Viimeistä viedään

Olen ollut "mammalomalla" miltei kaksi viikkoa. Huomenna olisi edessä paluu arkeen.

Eilen kävimme ensimmäistä kertaa tutustumassa läheiseen hiekkamonttuun, minä, Lola ja Myrsky. Myrsky oli oikein reipas ja innoissaan pehmeästä hiekkapohjasta. Lolakin sai pitkästä aikaa juoksuhepulin.

Oli ihana katsoa miten pentu juoksi aikuisen perässä, majakka ja perävaunu.

Olimme montulla reilun vartin verran ja Myrsky oli loppupäivän täysin poikki. Oli siis ilmeisen hyvää aktivointia tutustua vieraaseen paikkaan. Eihän Myrsky paljoa jaksanut viellä edes kävellä, mutta kovasti se yritti pysyä Lolan perässä.
Tuntui, että koirat pääsivät nyt vasta tutustumaan kunnolla. Lola haisteli Myrskyä nätisti ja jos se yritti alkaa puremaan, Lola pystyi mennä kauemmas. Lenkki teki siis oikein hyvää koirien väliselle suhteelle.

Illalla Lola makasi eteisessä koirapatjalla. Pyysin sitä olohuoneeseen, jolloin se nousi ylös. Juuri kun se pääsi jaloilleen siltä lähti takapää alta taas kerran. Tämä on nyt toinen kerta ja nyt näin tilanteen paremmin. Vika näyttäisi olevan vasemmassa takajalassa, se ikäänkuin pettää niin, että tassu valahtaa mahan alle. Lolalla on nivelrikkoa oikeassa takajalassa, jonka takia se ei varaa siihen kunnolla painoa. Voisiko tämä nyt olla rasittanut parempaa takajalkaa niin paljon, että sekin alkaa nyt oireilemaan.

Olo on aivan kama taas kerran. Ei ole kulunut edes vuotta Hemmon pois menosta. Sen jälkeen muutaman kuukauden päästä minun täytyi päästää Lyyli pois. Ja nytkö sitten se alkaa olemaan todellakin lopun alkua Lolan kanssa...
Tänään menitiin ihan vaan pieni aamupissa ja ajattelin koko päivän lenkit minimoida. Käymme vain ja ainoastaan nurkan takana. Toivottavasti lepo auttaa. Harmikseni sain kuulla, että Lolan veljellä on samanlaisia oireita. Lolan kanssa on ensi kuussa kontrolli, puhun silloin lääkärin kanssa tuosta takapään pettämisestä. Katsotaan mitä hän sanoo. Sen verran olen jo päättänyt ettei Lolaa enää viimekertaisen huonon kokemuksen jälkeen tulla nukuttamaan "turhaan". Viimeksi, kun Lolalta kuvattiin lonkat ja kyynärät uudelleen, se ei meinannut millään herätä enää. Tilanne oli todella vakava.
Kyllähän minä sen olen tiennyt, että nivelrikko ei tule koskaan parantumaan. Olen tiennyt myös sen, että se tulee vain menemään huonompaan. Ja tämä taitaa nyt sitä sitten olla..

Myrskyn kanssa on taisteltu puremista vastaan. Se on todella kova puremaan, jonka kuvittelen johtuvan pitkäkarvaisista sisaruksistaan. Voin hyvinkin kuvitella, ettei karvainen kaveri satuta itseään niin helposti ja pennut ovat voineen repiä toisiaan turkista. Myrsky onkin kova repimään, sen lempi leikkiä näyttää olevan kaikenlainen repiminen. Se ottaa napakasti kiinni hihasta tai lahkeesta ja alkaa repiä sitä innoissaan. Ällöttävintä ja kivuliainta on sen jalkafetissi. Eli ilmeisesti se yrittää repiä sukkaa jalasta, mutta naskalit uppoavat kivuliaasti jalkaterääni. Se sattuu aivan hullun lailla. Olen yrittänyt kieltää, mutta kieltäminen tuntuu vaan kiihdyttävän Myrskyä. Siitä tulee niin mieleen Lyyli. Jos kiljaisen se saa Myrskyn vaan hyökkäämään uudelleen. Jos yritän sitä fyysisesti estää, se alkaa riehua kunnolla ja kirjaimellisesti hyppii nenille. Leluakin olen sen suuhun laittanut, mutta se ei jaksa kauaa kiinnostaa ja taas olemme lähtöpisteessä. Yritin jopa eristämistä, mutta se ei tuottanut mitään apua.

Joskus asiat ovat vaan niin yksinkertaisia, ettei niitä edes tajua. Sitä vaan miettiin, että olen kaikkeni yrittänyt ja mikään ei toimi.. Minun oli vaan pakko miettiä, että mitä en ole tehnyt. Ja sitten sen tajusin, asian mikä ei todellakaan tullut ensimmäisenä edes mieleen... olen minäkin koiraihminen!!! Eli aloin opettamaan Myrskylle irti-käskyn.. eikö olekin hassua, ettei tuollaista ole tullut ajatelleeksi heti ensimmäiseksi?
Taskut täyteen namia, sitä on oltava aina heti saatavilla. Minulla on nyt jokaisen housun taskussa namia, sekä takin taskussa. Namit ovat aina mukanani, oltiin sitten ulkona tai sisällä.
Yksinkertaisesti tein niin, että kun Myrsky taas kerran hyökkäsi jalkaani raatelemaan laitoin namin sen nenän eteen. Samaan aikaan kun Myrsky irroitti jalastani ottaakseen namin sanoin "irti". Harjoitus on sinällään helppo, koska pentu tulee saman tien uudelleen jalkaani kiinni. Taas sama juttu. Kolme kertaa tein noin ja Myrskyn innostuneisuus jalkaani kohtaa alkoi selvästi laantua. Neljännellä kerralla sanoin irti kun minua purtiin ja pentu irroitti heti! Tietysti palkkasin namilla ja rauhallisilla kehuilla.
Näin hurjan aivotyön jälkeen olemme nyt siinä pisteessä, että pureminen on huomattavasti vähentynyt. Jos minua purraan, on irti-käsky toiminut moitteettomasti ja aina olen antanut namia ja kehuja. Olen päässyt jopa kehumaan siitä kun Myrsky ei purekaan jalkaani, vaan muuttaa mielensä ja katsoo minua silmiin sen sijaan! Hurjan hienoa.
Se täytyisi vaan yrittää saada mahtumaan pieneen päähäni, että sille pennulle on oikeasti opetettava kaikki, siis ihan kaikki. Jopa se, että nami tulee kädestä. Tästä innostuneena olemme nyt alkaneet opettelemaan istumista, joka sujuukin jo melko hyvin, sekä olemme ottaneet seuraamisen alkeita. Luoksetuloa harjoittelemme kovasti ulkona ja sisällä, jotta saisin siitä mahdollisimman varman.
Myrsky ei selvästikkään jaksa keskittyä kauaa, eikä se kestä monia toistoja. Joten teemme pitkin päivää aina vaan muutaman toiston kerrallaan ja se näyttää olevan sopiva.

Tästä se lähtee. Minä opettelen Myrskyä ja Myrsky opettelee minua.

Myrskylle avattu oma Blogi

Myrsky on ensimmäinen pentuni, joka ruokitaan pienestä asti barffaamalla kasvattajan antamien ohjeiden mukaisesti.
Koska asia on itselleni uusi, en juuri mistään mitään tiedä, pidän tarkkaa päiväkirjaa ruokinnasta.
Ruoka-aineet olen saanut valmiiksi, minun on vain itse säädeltävä määriä koiran painon kasvun mukaan. Uros nf saa kasvaa kilosta kahteen kiloon viikossa.

Ensmmäinen viikko on ohi ja yllätyin, kuinka vähän paino onkaan noussut. Alle kilon!
Nostan nyt ruuan määrää hitusen ja katsotaan miten paino lähtee sen jälkeen nousuun.

Myrsky on syntynyt sunnuntaina, joten punnituspäivä ja blogin päivitys tapahtuu aina sunnuntaisin.
(pentu saa ruuan 4 kertaa päivässä, joten blogissa olevan listan "iltaruoka" annetaan kahdessa eri erässä)

http://myrskybarf.blogspot.fi/

Remmilenkillä

Myrskyn kanssa on tänään käyty ensimmäisiä kertoja tutustumassa remmissä kävelyyn ja katujen ihmeelliseen maailmaan.
Varusteiksi Myrsky sai Lolan pentupannan, punaisen leveän niittipannan. Se sopiikin oikein hyvin herran kaulaan, on tukeva ja turvallisen tuntuinen. Selvästi myös mukava kaulassa, kun ei pahemmin kutitakkaan. Lyylin vanha nahkaremmi on täydellinen. Siinä on pieni ja kevyt lukko, se ei häiritse pentua ollenkaan.
Katukävely sujui hienosti! Myrsky kävelee hauskasti, hitaalla temmolla "hyllyen". Se on kuin pieni karhu joka lyllertää asvaltilla. Ohi ajaneet autot eivät aiheuttaneet sen suurempaa kiinnostusta. Toki Myrsky niitä katsoi, mutta ei reagoinut millään lailla. Pariskunnan ja lastenrattaiden tullessa vastaan Myrsky oli onnesta soikeana. Se olisi halunnut mennä tervehtimään, mutta pariskunta käveli naureskellen ohi.
Hienosti tuli pissakin kadun varrelle. Kovasti tuo käyttää nenäänsä jo nyt. Haisteli pissat ja kakat, luki siis päivän postit. Myrsky on omalla takapihalla kuin pieni riiviö. Roikkuu lahkeessa ja on alkanut nyt karkailemaan. Oli ilo ja kunnia nähdä, miten se ottaa minuun kontaktia "vieraalla maalla". Välttelin remmin kiristymistä ja jos pentu lähti väärään suuntaan, houkuttelin sen sanallisesti enkä remmiä kiristämällä. Ja hienosti se tulikin.Välillä se kulki vasemmalla sivullani oikein mallikkaasti. Ja tietenkin palkkasin sen siitä.

Olen niin onnellinen tälläisestä käytöksestä, sillä Lolan kanssa meillä oli suuria ongelmia aikoinaan juuri ulkona liikkumisen kanssa. Lola taisi olla noin 5kk kun sain sen parkkipaikkaa pidemmälle. Se pelkäsi kaikkea ja kaikkia, jopa liikennemerkkejä. Se ei myöskään suostunut pissaamaan, eikä kakkaamaan kadulle kuin vasta ollessaan puolivuotias. Myrskystä tulee varmasti oikein mukava lenkkikaveri, kunhan se tuosta kasvaa.
Alamme nyt kulkemaan kadulla päivittäin, pieniä matkoja, koska haisteleminen selvästi väsyttää sitä enemmän kuin päätön takapihalla juokseminen.

Ilmoitin Myrskyn sunnuntana olevaan pentuleikkikouluun. Sille tekee hyvää päästä leikkimään muiden pentujen kanssa. Pentukoulussa pennut saavat siis leikkiä valvotusti keskenään ja samalla harjoitellaan kontaktia ja luoksetuloa. Saas nähdä miten meille käy.. se voi olla ettei kontaktia ja luoksetuloa ole olemassakaan jos sieltä joku mukava painikaveri löytyy.. Ehkä varmuuden vuoksi otan kuitenkin keitettyä sydäntä taskun täyteen...




Lola on ollut koko kesän yllättävän hyvässä kunnossa nivlrikoltaan. Syy on varmastikin minussa. Minun on ollut vaikea hahmottaa ettei nivelrikkoisen koiran kanssa saa lenkkeillä. Lola kuitenkin liikkuu hyvinä päivinä mielellään ja minä nautin suuresti sen kanssa lenkkeilystä. Se ei vedä remmissä ja on muutenkin leppoinen lenkkikaveri täällä maalla. Välillä innostun liikaa ja homma lähtee lapasesta. Lolan kunto kestää parhaiten vartin mittaisia metsälenkkejä. Aikaisemmin ajattelin, että metsä on sille paras maasto, mutta nyt olen eri mieltä. Hiekkatie näyttäisi olevan parhain.
Takapihaltamme lähtee hienot ulkoilureitit ja olemme siellä kävelleet päivittäin. Lola liikkuu siellä mielellään. Metsässä se usein pysähtelee istumaan ja toisinaan ei edes suostu metsään lähtemään. Puolisen tuntia hiekkatiellä ei näyttäisi tekevän sille pahaa.

Toissapäivänä Lolan kipulääkkeet loppuivat. Menin apteekkiin hakemaan uutta satsia. Heillä ei kuitenkaan kyseistä lääkettä ollut, vaan jouduin odottamaan seuraavaan päivään. Lola oli siis eilisen päivän ilman kipulääkitystä ja sen huomasi. Tänään se oli selvästi kipeä. Vaikka annoi sille lääkkeen, se ei kuitenkaan suostunut iltalenkille lähtemään.
Istuin päivällä keittiön pöydän ääressä ja Lola tuli häntä huiskuten tervehtimään. Lattialla, vieressäni oli pallo, jonka Lola meinasi ottaa suuhunsa. Samalla kun se laski päätään lattiaa kohti, se kaatui kyljelleen. Onneksi sain pikkuisen hidastettua sen alastuloa. En tiedä liukastuiko se, vai lähtikö siltä jalka alta. Kaikki sattui niin nopeasti. Onneksi mitään pahempaa ei käynyt. Parketti on kieltämättä liukas lattia koiran tassuille. Mutta tietenkin taas panikoin tämänkin asian suhteen. Lolalla on nykyään vaikeuksia tulla portaita ylös, joten ei sen jalat ihan kunnolla enää toimi. Meillä on etupihalla vain 5 porrasta, ne tullaan ylös vain makupalan avulla..

Lolan lääkeresepti loppui nyt ja varaan sille kontrolli ajan. Lääkitys on ollut paras tähän mennessä, joten toivon sen jatkuvan.
Nyt kun taloon on tullut viriili pieni mies, sitä tajuaa miten vanha Lolasta on tullut...

Pentu paniikki

Oletteko kuulleet siitä "baby blues"ta? Eli siis tietynlaisesta masennus tilasta kun pentu on tullut taloon. Koiraihmisten kanssa jutellessa tuo on aika yleistäkin, näin olen kuullut.
Minulla ei ole koskaan tuollaista ollut, eikä ole nytkään. Mutta suoranainen pentu paniikki on. Tänään se taas iski ja muisteltuani menneitä, samoja tunteita minulla oli Lolan tullessa taloon.

Pennut on pienen pieniä ja ne joutuvat opettelemaan elämään meidän ihmisten kanssa, miltei ensimmäiset pari vuotta. Tiedän sen varsin hyvin. Myrsky on kuudes koirani ja jokainen on tullut minulle 7 tai 8 viikkoisena. Eli siis kuudes pentuni.
Mutta miten sitä voikin aina olla ihan yhtä pihalla? Aika on kullannut muistot hienosti Lolan pentuajoista, enkä muista millainen se oli pentuna.. muutakuin, että kauheen kiltti ja ilmeisesti valmiiksi koulutettukin ja niin pois päin.. Sitten taas kun muistelee Lyyliä, niin se oli aivan järkyttävä riiviö. Söi kaikkea koko ajan, ei nukkunut, suoranainen ADHD koko elämänsä ajan. Juoksi kirjaimellisesti seiniä päin ja karkaili ovesta. Hyvä siitäkin tuli. Kyllä ne koirat oppii.

Pennut vaatii aikaa ja pitkää pinnaa. Ja varsinkin sitä aikaa. Tiedän sen varsin hyvin, mutta kuitenkin paniikki on taas noussut pieneen päähäni. Mitä jos Myrsky puree lahkeita aikuisenakin?
Tiedän, tiedän, tiedän... Myrsky on 8 viikkoinen pieni rääpäle, joka opettelee elämään. Minä opettelen elämään sen kanssa. Meille on jo syntynyt selvästi hyvän suhteen pohja. Se näkyy parhaiten luoksetulossa, joka päättyy aina iloiseen syliini hyppäämiseen. Jotenkin se on vaan tapani, aiheuttaa pientä paniikkia jokaikisestä asiasta kun koira on pentu.
Pelkään että pilaan sen. Teen jotain väärin ja hyvin alkanut suhteemme kärsii. Ihan hölmöä...

Myrskyllä on aivan mahtava perusluonne. Se on rauhallinen ja itsenäinen. Nukkuu paljon ja kun ei nuku, touhuaa itsekseen leluilla tai tulee luokseni kiehnäämään. Niin, tai puree Lolaa hännästä, joka aiheuttaa tietynlaisen kaaoksen. Myrsky ei juokse ympäri taloa (ei ainakaan viellä), yleensä se löntystelee. Se ei hauku, pientä vikinää kuuluu joskus kun se puree tosissaan lelua. Se on itseasiassa aika huomaamaton pentu. Hiljainen ja rauhallinen. Onhan silläkin omat villit hetkensä, mutta se on kuitenkin aika vähäistä. Se on oppinut hienosti nimensä ja reagoi siihen miltei aina. Se ottaa hienosti katsekontaktia suoraan silmiini ja olen sitä yrittänyt vahvistaa.
Miksi siis kuitenkin panikoin kun tiedän, että se on mahtava pentu ja siitä tulee mahtava aikuinen.

Kaikkein suurin paniikin aihe on tällä hetkellä ruokinta.
Myrsky barffaa ja se on ensimmäinen pentuni, joka barffaa. Olen saanut kasvattajalta hyvät ohjeet ruokintaan, voisi jopa sanoa että idiootti helpot. Moni hänen oma koira on ohjeiden mukaisesti kasvanut ja muutamat kasvatitkin. Ongelmia ei ole ollut. Ruokinta ohjeet sisältävät kahden viikon ruoka taulukon, jossa lukee jokaisen päivän kohdalla mitä annetaan aamulla, päivällä ja illalla. Ei pitäisi olla vaikeaa, eihän? Katsoo vaan jääkaapin ovessa olevaa listaa mitä pitää syöttää ja sitten syöttää sitä. Olen pitänyt tarkkaa kirjaa siitä, mitä Myrsky saa ja kuinka paljon. Ihan vaan oman mielenrauhani vuoksi. Sen lisäksi punnitsen sen joka sunnuntai ja katson, paljonko paino kehittyy viikossa.
Jostain kumman syystä näin kuitenkin viime yönä unta, että olin ruokinnalla pilannut Myrskyn rakenteen. Sillä oli unessani käyrät jalat ja lääkäri sanoi ettei sen kanssa saa harrastaa mitään, ei koskaan. Olo oli aivan järkyttävä kun heräsin. Siitä lähtien olen kytännyt, suoranaisesti kytännyt, Myrskyn jalkojen asentoa.
Suuren rodun pennulla kasvuvauhti on kova, joten aina keho ei kehity täysin tasapainossa. Muistan miten hysteerisenä seurasin Lolankin tassujen asentoa, ne kun kääntyivät yhdessä vaiheessa hiukan ulospäin.

Huoh.. miksi ihmeessä, kun yrittää nauttia pentuajasta, pää alkaa tekemään mörköjä? Miksi pitää aina huolehtia niin paljon? Olisiko se sitten joku oma tapani leimautua koiraan? Se, että yli huolehdin? Jokainen koirani on minulle ollut aina enemmän kuin koira.. paras ystävä, uskollinen ja luotettava. Myrsky on päässyt sydämeeni ja on sulattanut sen täysin... Teen kaikkeni, siis aivan kaikkeni, että se saa parhaan mahdollisen elämän kanssani.

Tutustutaan toisiimme

Yhteiseloa on takana miltei 5 päivää ja tutustuminen puolin ja toisin on alkanut.

Myrsky on erittäin reipas pentu, rohkea ja vilkas. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien, se on ollut täällä kuin kotonaan. Löysi nopeasti omat lempipaikkansa kodinhoitohuoneen kaapin alta ja viihtyy erityisesti eteisen viileällä kivilattialla.



Olemme ulkoilleet omalla pihallamme, emme viellä sen pidemmällä. Omassa pihassakin riittää ihmeteltävää, onhan meillä koko pihapiiri viellä täysin laittamatta. Pihamaamme muuttuu koko ajan sitä mukaan, kun taloa rakennetaan loppuun. Lautakasat ja työkoneet vaihtavat paikkaa ahkerasti.
Myrsky ei pihan muutoksista piittaa. Päin vastoin, se on jopa innoissaan kun huomaa, että jotain uutta on taas tapahtunut. Se kiipeilee lautakasojen päälle, sukeltaa heinikkoon, pyörii sahan puruissa ja kävelee jopa täysin epäröimättä pressun päältä. Ulkona Myrsky on aika "ehtiväinen". Itsenäisenä se lähtee pitkällekin, joten sitä on pakko vahtia koko ajan. Luoksetulo harjoitukset on aloitettu. Tarkoitus on ennen lumen tuloa rakentaa väliaikainen aita, jolloin minun työni vahtimisessa helpottuisi.
Myrsky tuli taloon perjantaina, koko viikonlopun täällä rakennettiin parveketta. Pauketta riitti ja sirkkeli soi kun kävimme pihalla pissalla. Myrsky ei välittänyt mistään muusta kuin työmiesten äänistä, joita juoksi oitis tervehtimään. Työkoneita se tutki innoissaan, vaikka ne pitivät ääntä ja olivat hurjan suuria.

Myrsky on aina märkä, olisihan se pitänyt tietää. Lapsikin oppii, että kun Myrsky tulee silloin todennäköisesti kaikki kastuu...
Vesikupin kanssa on ollut mukava lotrata. Ensin sinne työnnettiin etutassut ja sen perään otettiin suu täyteen vettä. Sitten lähdettiin innokkaana juoksemaan taloa ympäri... minä mopin kanssa perässä.



Vaihdoin vesikupin hieman korkeampaan ja kapeampaan malliin, mutta se ei tuntunut auttavan asiaa. Sitten aloinkin laittamaan vettä ihan vaan muutaman sentin kupin pohjalle ja nyt Myrsky on oppinut latkimaan hienosti. Edelleen, silloin kun sillä tuntuu olevan kuuma, se käy dippaamassa tassunsa kuppiin ja kömpii sitten onnellisena kodinhoitohuoneen hyllyn alle.

Kun hain Myrskyn, otin Lolan mukaan autoon. Näin se pystyi jo haistelemaan autossa ollessaan ja tutustumaan sitä kautta. Kotiin päästyämme annoin Lolan haistella Myrskyä sylistäni ja sen jälkeen istuuduin lattialle. Myrsky oli Lolasta innoissaan ja halusi heti pois sylistäni. Se ryntäsi Lolan luo häntä heiluen, mutta Lola pelkäsi sitä. Sen verran Lola meni paniikkiin pienestä pölypallosta, että päätin eristää koirat toisistaan kompostiverkolla. Myrsky vietti kaksi ensimmäistä päivää kompostiverkon takana eteinen/kodinhoitohuone-akselilla. Lola sai olla olohuoneessa ja juosta verkon ohi makuuhuoneeseen, aina kun uskalsi. Toisen päivän iltana, Timon ollessa koulussa, jätin Myrskyn sen omalle alueelle ja lähdin Lolan kanssa lenkille. Kun tulimme takaisin, Myrsky pomppi onnesta hihkuen olohuoneesta meitä vastaan. Se oli keksinyt miten se pystyi työntämään virittämäni kompostiverkon syrjään, eikä se sen jälkeen enää siellä pysynyt. Niimpä minun oli aloitettava koirien siedättäminen toisiinsa.



Lola oli todella epävarma ja aluksi se olikin turvallisesti sohvalla. Pikkuhiljaa se uskaltautui haistelemaan, mutta Myrsky intoutui aina hullun lailla kun Lola yritti hipsiä lähemmäs.
Nyt meillä on menossa kolmas päivä kun koirat ovat samassa tilassa ja tilanne alkaa selvästi rauhoittumaan. Lola komentaa pentua hienosti. Jos pentu ei usko, komennetaan kovemmin. Myrsky tuntuu vaan sen verran kovapäiseltä pojalta, ettei se tahod uskoa Lolan kovaa murinaa ja haukkua. Istahtaa hetkeksi, mutta jatkaa sitten taas Lolan tassujen, hännän ja nisien puremista ja kiipeää jopa selkään nylkyttämään. Pari päivää annoin Lolan itse komentaa pentua, mutta se oli selvästi stressaantunut. Lola on ollut aina lauman alimmainen, eikä se oikeen koskaan ole komentanut vieraitakaan koiria. Elen aloin sitten itse puuttumaan tilanteeseen. Ensin kävin ihan fyysisesti ottamassa Myrskyn pois tilanteesta ja sanoin samalla "ei". Kehuin kun se istuutui miettimään. En siis vienyt sitä pois Lolan luota, otin sen vaan pois Lolan iholta. Tänään olen jatkanut, mutta pelkkä möreästi sanottu "ei" on riittänyt. Lola on selvästi ollut rennompi ja murinan sijaan se katsoo minua, että voisinko nyt jo sanoa jotain. Kun Myrsky on rauhallinen, koirat voivat olla vierekkäin ilman ongelmia. Pahimman pentuhepulin aikana, olen sulkenut Myrskyn makuuhuoneeseen portin taakse ja antanut ruston syötäväksi. Lola on silminnähden helpottunut.

Kunhan Myrsky tuosta kasvaa, pääsemme yhdessä hiekkamontulle ja koirat löytävät yhteisen leikkityylin, en usko, että tulevaisuudessa mitään ongelmia tulee. Kunhan pääsemme Myrskyn kanssa aloittamaan treenit, niin energiataso kotona varmasti laskee. Meillä alkaa hujuerottelu kurssi jo heti ensikuussa :)

PENTU ON TULLUT TALOON...

... Ja Lola on J-Ä-R-K-Y-T-T-Y-N-Y-T.

Aloitetaan ensimmäiseksi siitä,että Lola täytti 4.9 kuusi vuotta! Unohtui synttäreistä kirjoittaa tänne,mutta älkää huoliko, synttäreitä muistettiin kuitenkin viettää ihan ajallaan.

6vee jojo sankari


Ja sitten itse aiheeseen, syyhyn miksi olen tällä hetkellä varmasti yksi onnellisimmista ihmisitä maan päällä.. Vihdoin ja viimein yli vuoden kestänyt odottaminen päättyi ja haimme Myrskyn kotiin. Minun onnekseni kasvattaja tuli eilen näyttämään ontuvaa pentua Aistiin, joten hakumatkasta tulikin erittäin lyhyt. Ja onneksi Aistissa käynyt pentukin on kunnossa, kasvukipuja vain.
Kymmenen aikoihin lähdimme kohti Myyrmäkeä ja siellähän se koko konkkaronkka odotteli. Teimme paperit valmiiksi kasvattajan kanssa ja kävimme viellä ruokintaa läpi. Myrsky kun barffaa ja se on minun ensimmäinen koirani, joka barffaa pennusta lähtien. Lola on onneksi ollut jonkin asteisella barf-ravinnolla reilut 3 vuotta, joten ruokintaan käytettävät ainekset oli onneksi entuudestaan tuttuja.
Myrsky täyttää sunnuntaina tasan 8 viikkoa ja silloin aloitan sen viikottaisen punnitsemisen, niin kauan kun vaan jaksan sitä nostaa. Viikottainen painon tarkkailu auttoi aikoinaan hyvin Lolan ruokinnassa. Painon nousun mukaan oli helppo päätellä, saako pentu liikaa vai liian vähän ruokaa. Määrää on helppo siitä sitten lähteä suurentamaan tai pienentämään. Lolan kanssa siirryttiin kerran kuukaudessa punnitsemiseen sen jälkeen kun kotivaaka ei enää suostunut näyttämään meidän yhteistä painoa.Joten, eiköhän Myrskyn kanssa tehdä samalla lailla. Pidän kirjaa painon noususta niin tietoja voi käyttää myöhemminkin hyväkseen jos siihen on tarvetta.

Kotimatkalle lähdimme Lola takakontissa, Timo ajoi ja Myrsky oli sylissäni etupenkillä. Luulen, että Myrskyn syliin ottaminen oli pienoinen virhe ja sille tuli kuuma. Myrsky huusi koko kotimatkan enemmän ja vähemmän.Yritti päästä takapenkille tai lattialle. Ensin ajattelin, että se varmasti vaan kutsuu emoaan, mutta mitään ikävöimisen merkkejä ei ole kotona näkynyt, niin ehkäpä sillä oli vain kuuma. Onneksi matka ei kestänyt puoltatuntia pidempään.
Kotipihaan saapuessamme päätin pissattaa Myrskyn ensin pihalla ja vasta sitten viedä sen sisään. Myrsky saikin kunnon onnellisuus hepulin kun se pääsi autosta nurmikolle. Se juoksi jalkojani ympäri, häntä hurjasti vispaten. Eikä menoa haitannut vaikka välillä se kellahti kumoon.



Sisään tulimme kaikki yhtä aikaa. Lola käveli itse ja minä kannoin Myrskyn. Lola heilutteli kovasti häntää ja oli kovin kiinnostunut sylissä olevasta otuksesta. Annoin Lolan haistella hetken Myrskyn pyllyä ja laskeuduin sitten Myrsky sylissä lattialle. Näin olen toiminut aina kun pentu on tullut taloon. Olen päästänyt pennun sylistäni vapaaksi kun se on niin tahtonut. Myrsky tahtoi heti pois sylistäni. Sen häntä huiski hurjasti kun se näki Lolan ja lähti oitis tutustumaan uuteen ystävään. Lola taas joutui suoranaiseen paniikkiin. Lola peruutti olohuoneeseen, Myrsky meni häntä huiskuten perässä. Lola väisti makuuhuoneeseen, jonne Myrskykin meni. Myrsky jäi makuuhuoneen oven suuhun, jolloin Lola selvästi ahistui kun ei päässyt enää väistämään. Se murahti pennulle, samalla kääntäen päänsä pois. Myrsky joutui miettimään mitä toinen sanoo ja istuutui oviaukkoon. Tällöin Lola alkoi nostella karvojaan pystyyn ja päätin kutsua Myrskyn pois ovelta. Heti kun Myrsky tuli luokseni, Lola puikkelehti olohuoneeseen korvat luimussa.
Olin varautunut eristämiseen, koska tiesin Lolan olevan "hitaasti lämpenevää" sorttia. Joten Myrskylle on nyt rajattuna eteinen+khh ja Lolalle on olohuone+makuuhuone. Näin homma onkin sujunut kivuttomasti. Lola ei uskalla tulla lähellekkään porttia, vaan kurkkii välillä nurkan takaa tai tulee pällistelemään parin metrin päähän. Myrsky sen sijaan aloittaa hurjan hännän huiskuttelun kun näkee Lolan.
Nyt toisen päivän aamuna Lola tuli jo metrin päähän portista katsomaan kun Myrskyn kanssa leikittiin. Mutta heti kun Myrsky tuli häntä huiskuten Lolaa portille vastaan, Lola luikahti olohuoneeseen. Eli, vielä ainakin tänään kaverit saavat olla erikseen. Seuraan Lolan käytöstä koko ajan ja kun aika on oikea, päästän Myrskyn pois portin takaa. En pelkää, että Lola tekisi pennulle mitään, onhan Lola tottunut pikkukoiriin jo ennestään. Myrsky vaan vaikuttaa sen verran rohkealta tyypiltä, että se tuskin välittää yhtään Lolan yksityisyydestä.. parempi siis ensin tutustua rauhassa ja sitten vasta ottaa ilo irti uudesta ystävästä.



Myrsky on ihanan rohkea ja reipas pentu. Se on heti kotiin tultuaan syönyt hyvin, pissannut ja kakannut ulos, sekä nukkunut itsekseen eteisessä. Käytännössä aikamme kuluu niin, että jos se on hereillä se joko syö, olemme pihalla tai sitten leikimme leluilla. Ja silloin kun se nukkuu minä pääsen Lolan kanssa lenkille. Myrsky on selvästi itsenäinen, niinkuin Lolakin oli, eikä yksin olo ole yhtään hankalaa. Niimpä en turhaan viitsi tehdä siitä hankalaa, vaan olemme aloittaneet jo nyt "yksinolo" harjoituksen, ihan vaan sillä, että poistun eteisestä hetkeksi, esim laittamaan kahvin päälle.
Myrsky selvästi nauttii viileästä paikasta ja ehkäpä siksi se viihtyykin hyvin tuolla kivilattia-osastolla. Sillä on siellä vällyjä ja pehmikkeitä, mutta se nukkuu kuitenkin mieluiten ihan paljasta lattiaa vasten.

Leluja on paljon erilaisia. Parhaimmaksi on osottautunut hiukseni, joten pidän niitä nyt tiukasti nutturalla pennun ulottumattomissa. Toiseksi parhain lelu on keltainen kumipallo, joka mukavasti narskuu kun sitä yrittää purra.



Takapihamme on viellä täysin laittamatta ja siellä on jos jonkinmoista lautakasaa ja työkoneita. Myrskyä ei näytä mikään hetkauttavan suuntaan, eikä toiseen. Tänään aamupissalla se meni tohkeissaan pomppimaan pressukasan päälle. Se tuntuu pikemminkin olevan onnellinen ja innoissaan kun näkee ja kokee jotain uutta, kun taas Lola piti pentuna "opettaa" kaikkeen uuteen.

Mitä enemmän opin tuota pentua tuntemaan, sitä mahtavammalta se tuntuu. Nyt alan pikkuhiljaa käsittää kun nöffin omistajat kertovat, miten suuri sydän näillä on. Ja miten ne haluavat olla aina auttamassa, mekin ripustimme eilen hienosti pyykit yhdessä!

Myrsky tututustuu sirkkeliin:

Kohta, kohta, kohta

Tarkalleen ottaen enää 5 päivää!!!
Uskomatonta miten aika menee nopeasti. Puolitoista vuotta on hurahtanut pentua odotellessa ja nyt se tulee vihdoin kotiin, ihan vaan muutaman päivän päästä.
Noin kaksi vuotta on kulunut siitä kun aloin rotua miettimään ja sain valinnan päätökseen.

Pentua on odoteltu kuin kuuta nousevaa. Ihana päästä taas touhuamaan, kouluttamaan ja treenaamaan. Oman jännityksensä tuo myös rotuvalinta, nöffejä kun en lähemmin tunne. Olen toki lukenut ja kysellyt, mutta omakohtaisia kokemuksia ei ole. Rotuvalinta tuntuu koko ajan okeammalta, mitä enemmän luen omistajien kertomuksia. Suuri koira suurella sydämmellä on hartain toiveeni. Siihen ripaus itsepäisyyttä ja rutkasti huumorintajua..

Kävin torstaina katsomassa pikkuisen vajaa 7 viikon ikäisiä pentuja ja rakastuin niihin oitis. Pennut olivat aivan mahtavan reippaita, iloisia ja ystävällisiä. Ne eivät vierastaneet hetkeäkään, vaan kun huomasivat vieraan ihmisen kyykistyvän maan tasolle, alkoi tanner tömistä. Kaikki juoksivat kiitolaukkaa luokseni ja hyppäsivät syliini. Yksi puri hihasta, toinen roikkui letissäni, kolmas yritti epätoivoisesti päästä nuolemaan naamaani ja neljäs löysi samaan aikaan kengän nauhani.




Myrsky on alkanut uimaankin jo, pennuista ainoa joka ui vesikupissa. Harmi kun en kerennyt kameralla ikuistaa kyseistä tapahtumaa. Muut pennut joivat kauniisti, mutta Myrsky otti ilon irti vesikupistakin. Täytyy ilmeisesti kotona laittaa vesikuppi pesuhuoneeseen vesivahinkojen välttämiseksi.

Muutama työpäivä viellä jäljellä. Perjantaina aloitan parin viikon mittaisen loman ja haen Myrskyn kotiin..