torstai 2. helmikuuta 2017

Motivaatio

...Se on kaiken a ja o.
Jos koira ei halua tehdä töitä, syystä tai toisesta, on treenaaminen haastavaa. Koiran painostaminen ja pakottaminen hajutyöskentelyyn ei koskaan tuota toimivaa lopputulosta.
Vaikka nosesta sanotaan, että se sopii koiralle kuin koiralle, olen itse erimieltä. Kaikki koirat eivät sovi kaikkiin lajeihin.  Kaikkien motivaatio etsimiseen ei vaan riitä, toiset eivät syty etsimiseen intohimoisesti, ei vaikka heittäisit kärrynpyörää. Nollasta on vaikea rakentaa motivaatiota lajiin, jossa koiran tulisi toimia itsenäisesti ja nopeasti. Näin se vain on. Jos koiraa ei kertakaikkiaan kiinnosta hajuhommat, ei sitä saa niitä tekemään ilman pakotteita ja painostusta. Koiralla tulee olla sydän mukana tässä hommassa, silloin se kykenee toimimaan haastavissakin olosuhteissa.

Jos on Lusikalla annettu, ei voi Kauhalla ottaa

Jos vertaan omia koiriani, ne ovat kuin yö ja päivä. Maya rakastaa etsimistä, saalistamista. Sillä on ollut pienestä lähtien luontainen halu seurata hajuja.
Sitten on taas Myrsky, tuo leppoisaakin leppoisampi nöffi. Sillä ei ole mitään riistaviettiä, eikä saalisviettiä. Se ei piittaa maassa olevista jäljistä, sitä voi käytännössä pitää vapaana täysin huolletta, sitä ei kiinnosta hajut juurikaan, jollei kyse ole jostain herkullisesta nartusta tai naapurin Lempistä ;)

Myrskyn nose koulutus piti tehdä erittäin pienissä osissa. Alku harjoitukset olivat minuutin mittaisia, jos meni yli se lopetti työt. Yritin rakentaa sille motivaatiota etsintään. Se ei kuitenkaan koskaan yltänyt sille tasolle, että homma olisi ollut sille äärettömän hauskaa. Se etsi kaikessa rauhassa, jos ei sattunut olemaan mitään muutakaan kiinnostavaa. Jos vaikeutin harjoituksia, sen työmotivaatio sammui. Se lopetti hommat kesken, kun olisi pitänyt tehdä vähän enemmän töitä.

Sitten taas Maya. Se on äärimmäisen kiinnostunut kaikenlaisista hajuista. Sillä on suuri saalisvietti ja se palkkaantuu lelulla kaikkein parhaiten. Se on erittäin taistelutahtoinen ja pitää haasteista. Se menee läpi vaikka harmaan kiven jos haluaa.
Mayan nose kouluttaminen on ollut alusta alkaen helppoa. Aloitimme sen ollessa 9vk vanha ja se kesti toistoja erittäin hyvin. Se syttyi etsintään ja tykkäsi siitä silmin nähden. Tällä koiralla tuntui vaan olevan kaikki palikat kohdallaan tähän lajiin. Maya on myös ajanut jälkeä erittäin hyvin ja innokkaasti!



Oman kokemukseni mukaan, kaikki koirat eivät syty lajiin. Kaikilla koirilla ei ole luontaisesti tähän lajiin soveltuvia palikoita. Itse en enää treenaa Myrskyn kanssa. Se on huomattavasti onnellisempi saadessaan tehdä muita asioita. Laji koiran mukaan. Harrastuksen tulee olla koiralle ja ohjaajalle mieluista, ehkä tärkeämpänä näen sen, että koiralla on hauskaa.. Ja jos etsiminen ei ole koirasta hauskaa, miksi pitäisi?
Jokaisella koiralla on omat persoonalliset piirteensä. Harrastuslajeja on niin monia, että sieltä löytyy kyllä varmasti jokaiselle koiralle ja ohjaajalle sopiva. Laji koiran mukaan, niin se pitäisi mennä. Itse en koskaan voisi ottaa koiraa vain jonkun harrastuslajin takia. Toki minulla on aina suunnitelmia, mutta suunnitelmat laitetaan uusiksi jos siltä näyttää.


Motivaation rakentaminen

Se lähtee jo ensimmäisistä treeneistä liikkeelle. Koiralle rakennetaan mielikuva siitä, että tietty haju tuo mielihyvää. Oli se mielihyvä sitten lelua tai ruokaa tai ohjaajan kanssa touhuamista, mutta homma pitää olla koiralle hauskaa. Mitä nuorempi koira, sitä vähemmän siltä tulee vaatia alussa. Aivotyötä vaativat treenisessiot tulee pitää lyhyinä. Treenit tulee lopettaa ajoissa, aina ennen kuin koira väsähtää. Parhain aika  lopettaa treeni on juuri silloin, kun kaikki onnistuu täydellisesti. Usein ohjaaja on innostunut onnistumisesta ja haluaisi ottaa "viellä sen yhden onnistumisen." Ohjaajan on kuitenkin hyvä osata pitää järki päässä, niin onnistumisissa kuin epäonnistumisissakin. Treeni tulisi aina päättää onnistumisen tunteeseen, se on se joka jää koiran mieleen ja jonka se muistaa seuraavan treenikerran alussa. Pieleen mennyt treeni tulee korvata onnistumisella ja onnistunutta treeniä ei kannata pilata epäonnistumisella.



Palkkion laatu

Se, miten ja millä, ohjaaja palkkaa koiraa, sen määrittelee aina koira.
Meillä kaikilla on omat mieltymyksemme, mutta ne eivät välttämättä ole koiralle kaikkein miellyttävintä. Tulisi aina tarkkailla koiraa ja kuinka palkkio vaikuttaa sen työskentelyyn. Vaikka koira syö sille annetun namipalkan, onko se kuitenkaan sen perusteella se kaikkein parhain palkkio?
Koirat voivat myös kyllästyä palkkioon. Jos ne saavat aina saman palkan riippumatta siitä, kuinka vaativan työn ne tekivät ja kuinka onnistunut suoritus oli, palkkio voi menettää merkityksensä. Joskus kannattaa miettiä, olisiko koirallekin palkan korotus kohdallaan sitä mukaan, kun hommasta tulee vaativampaa ja raskaampaa.

Maya on erittäin nirso koira ja se syö vain elääkseen. Olen monen kokeilun jälkeen löytänyt sille muutamia nameja mitä se syö ihan mielellään ja sitten super namia, jonka se syö todella mielellään. Kotitreeneissä saatan antaa sille välillä palkkioksi näitä vähänpätöisempiä nameja, mutta aina kun treenataan muualla, annan super herkkua. Usein minulla on taskussa aina lelu (josta se palkkaantuu parhaiten) ja nameja. Palkkion valitsen sen mukaan miten koira tehtävästä suoriutui. Enkä tarkoita nyt aina sitä onnistunutta löytöä, vaan lelu lentää välillä haastavaksi osottautuneen treeninkin päätteeksi. Mitä enemmän ja paremmalla motivaatiolla koira tekee töitä, sitä paremman palkan se saa.



Jatkuvaa tasapainoittelua

Sen lisäksi, että ohjaaja analysoi jälkeenpäin jokaisen treenin, olisi hyvä myös analysoida mitä tapahtuu kun treeni päättyy. Palkkaantuuko koira oikeasti saamastaan palkkiosta? Lähteekö se seuraavaan etsintään paremmalla motivaatiolla ja onko se innokas. Näkyykö koirasta onnistumisen  ja epäonnistumisen ero?  Ymmärtääkö se milloin se onnistuu ja milloin se epäonnistuu.
Kun koira onnistuu, sen tulisi näkyä ja kuulua. Silloin on hyvä ottaa ohjaajan tunteet mukaan hommaan. Sen tulee olla koiran ohjaajalle maailman paras asia. Siitä tulee olla aidosti onnellinen ja omasta koirasta tulee olla äärettömän ylpeä.
Ei pidä liikaa peilata oman koiransa osaamista toisiin, jokainen kehittyy omaan yksilölliseen tahtiinsa. Se mikä toiselle on haaste, ei toiselle tuota päänvaivaa ollenkaan. Mutta kaikilla on omat haasteensa ja kun niistä haasteista selviää tulee ottaa ilo irti onnistuneesta treenistä!

Kilpailemisesta saattaa tulla tavoite, se ainoa tavoite. Unohdetaan kaikki se työ ja hauskuus, mikä tavoitteen eteen tulee tehdä, ja keskitytään vain suorittamiseen. Aina kun pelataan hajujen kanssa, on hyvä muistaa, että se on täysin hallitsematon kaaos. Jos koira ei löydä, ei se välttämättä aina johdu koirasta. Ja varsinkin jos otetaan etsintään aikaraja, joka nosessa on käytössä, voi aika vaan yksinkertaisesti loppua kesken. Tuuli saattaa kuljettaa hajun niin pitkälle, ettei koira kerkeä aikarajan puitteissa tehdä tarkennusta. Näitä sattuu, sille ei voi mitään. Ei niistä kannata sen suurempaa ongelmaa tehdä.
Jos joku väittää, että hänen koiransa löytää aina ja onnistuu aina, kyseenalaistaisin  hänen treenityylinsä.

Palkkion eteen joutuu tekemään töitä

 

Koiran ei tule saada palkkiotaan ilmaiseksi, vaan sen tulee tehdä töitä palkkion saamisen eteen. Ja joskus myös ohjaaja joutuu tehdä töitä, jotta palkkion laatu olisi paras mahdollinen.
Etsintä on koiralle metsästysketju, jossa se etsii "saalista". Ja kun saalis on löydetty ja ilmoitettu ohjaajalle, voi ruokapalkkakin tuntua paremmalta mikäli koira saa senkin metsästää itselleen. Sen sijaan, että ruokaa tunkee koiran nenän eteen, voi palkkakättä liikuttaa koirasta pois päin kannustaen sen saalistamaan palkkansa. Koiraa voi härnätä namilla ja heittää namin sitten pidemmälle, jolloin koira saa hyökätä palkkion kimppuun.

Jos koira palkkaantuu lelusta, on hyvä opetella ensin yhteiset säännöt lelulla palkkaamiseen. Muuten palkkaaminen voi koitua ongelmaksi sen sijaan, että se olisi mukava päätös hyvälle työlle. Koiran tulee osata luopua lelusta. Muutoin leikkihetki voi pahimmassa tapauksessa päättyä ohjaajan ja koiran taisteluksi lelun herruudesta. Lelulla palkkaaminen ei ole myöskään mukavaa, mikäli koira puree lelun sijaan ohjaajaa käteen. Silloin se on lähinnä vaarallista.

Leikkimisen tulisi olla koiran ja ohjaajan yhteinen juttu. Leikkiminen lujittaa ohjaajan ja koiran välistä suhdetta, mutta usein sekin tulee opetella.
Palkkiolla on suuri merkitys motivaatioon. Tarkkaile koiraasi, tunne sen mielentilat. Opi näkemään milloin se on onnellinen. Toiset koirat eivät pidä riehumisesta, saatika ohjaajan kovaäänisestä onnen kiljumisesta, toiset taas rakastavat sitä yli kaiken. Tunne koirasi ja anna sen määritellä palkkio.



Oikea viretila

 

Usein sanotaan, että koiran tulisi olla rauhallinen tehdessään hajutyöskentelyä. Se on totta. Ilman keskittymistä koira ei kykene viemään hajuja aivoihin asti, jossa tapahtuu hajujen analysointi ja tallennus. Mutta, vaikka koira onkin rauhallinen, tulee sen ennen kaikkea olla innostunut. Sen tulee työskennellä innokkaasti ja halukkaasti, ei masentuneena tai alistuneena. Mitä innokkampi koira on, sitä paremmin se kestää epäonnistumiset. Se ei lannistu niistä, vaan ottaa opikseen ja yrittää seuraavalla kerralla enemmän.
Alkuharjoituksissa en itse juurikaan panostaisi rauhoittumiseen, esim sivulle istumista ennen etsintää. Pääasia on, että sinne hajulle mennään ja sinne mennään innoissaan. Myöhemmin kun työn idea on koiralle selvillä, otan alkurutiiniin rauhoittumisen, mikäli tarve vaatii. Olen kuitenkin  varovainen, en halua laskea koiran intoa hajua kohtaan. Vauhdikasta lähtöä voi hillitä liinasta pidättämällä tai sitten voi harjoitella runsaasti piiloja, jotka ovat lähellä lähetys kohtaa, jotta koira oppii haistelemaan heti lähetyksestä lähtien.
Koiran tulee olla innokas. Sen tulee haluta etsiä ja varsinkin löytää. Sen tulee olla  sopivassa viretilassa, kykenee haistelemaan ja toimimaan ripeästi. Tässäkin asiassa on hyvä tuntea oma koiransa. Korkeassa vireessä käyvä koira, tuskin laittaa kovin pahaksi vaikka sitä rauhoittelisikin ennen etsintää.Sen sijaan matalavireinen koira voi menettää motivaation jo ihan vain sillä, että sitä ei päästetty heti etsintään.


Mikä motivoi

 

Sepä se.. Arvoitus, jonka vastaus on jokaisen koiran kohdalla hiukan eri. Koira määrittelee itse sen, millä ja mistä se motivoituu. Ohjaajan tulee puolestaan löytää siihen konstit.
Toiset ihmiset käyvät epätyydyttävässä työssä vuodesta toiseen, ihan vaan, koska siitä maksettava palkka on riittävän hyvä. Toiset eivät voisi ikinä tehdä epätyydyttävää työtä päivästä toiseen, vaikka  maksettaisiin mitä. Motivoituminen on yksilöllistä. Jokaisella on omat juttunsa, mitkä motivoivat tekemään samaa työtä päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Toiset kaipaavat jatkuvia haasteita, toiset rakastavat rutiineja.
Sen lisäksi, että treeneissä analysoi tarkkaan epäonnistumiset, tulee analysoida myös ne onnistumiset. Miksi koira onnistui. Miksi se suoriutui hyvin. Miksi se teki hyvällä motivaatiolla työn. Miksi se oli innokas.. Koiran mielentilaa on hyvä tarkkailla jokaisessa treenissä ja pohtia mahdollisia syitä sen muutoksiin. Jos ohjaaja on tarpeeksi herkkänä koiran motivaation suhteen, hän kykenee säilyttämään koiran työskentelymotivaation ja  kasvattamaan sitä. Työskentelyhalun laskeminen voi toisinaan johtua liian haastavista treeneistä, useista epäonnistumisista. Se voi myös johtua liian helpoista treeneistä, haasteiden puutteesta. Joskus kyse voi olla,  koiran tuntemasta kivusta ja/tai sairaudesta. Mitä aikaisemmin "oireet" tunnistaa, sitä paremmin motivaatiota pystyy hallitsemaan.

Riko rutiinit, äläkä kangistu kaavoihin. Vaihtelu virkistää. Ja vaikka harrastaisikin tavoitteellisesti, muista pitää hauskuus mukana.

Ilman motivaatiota, ei kukaan jaksa tehdä töitä.. ei ihmiset, eikä edes koirat.


Mikä motivoi ohjaajia: 
(nose work ryhmästä poimittuja kommentteja)

"Koirien into ja ilo. Tavallaan helppo laji, koska harjoitella voi lähes missä vain ja aloituskynnys on matala, mutta haastetta saa lisättyä varmaankin melkein loputtomasti. Ei vaadi koiran kropalta mahdottomia."

"Helppous. Melkein sohvalta voi harrastaa."

"Koira on älykäs ja itsenäinen, ja se kyllästyy helposti, jos hommassa ei ole tarpeeksi haastetta ja vastuuta. Nosetus sopii tälle kaverille kuin nenä päähän, sillä siinä vilkas koira rauhoittuu keskittyneeseen työmoodiin ja kokee olevansa "oikeissa töissä". Itsekin tykkään, kun lajissa riittää loputtomasti variointimahdollisuuksia, ja koiran hajuaistin ulottuvuudet jaksavat aina hämmästyttää"
"Monipuolisuus, hajutyöskentelyn/hajujen/hajuaistin loputtoman kiehtova maailma, se että olen laiska treenaaja ja silti koirani saavat treenata lähes päivittäin kun treenejä on helpohkoa järjestää."

 "tässä lajissa koira saa olla ihan oma itsensä ja suorittaa etsinnän omalla persoonallisella tyylillään. Koiraa ei tartte pakottaa johonkin muottiin vaan etsintätyyli on vapaa."

"Ainoa laji, jossa kisoissakin saa olla herkut mukana"