Eilen, 15.3 kävimme suorittamassa Myrskyn kanssa alkeiskurssin loppukokeen. Koe ei sinällään minua jännittänyt, olihan meillä kaikki harjoitus jäljet menneet erittäin hyvin, vaille mitään suurempia ongelmia.
Myrsky on saanut harjoitusten lomassa hurjasti itsevarmuutta, joka näkyi erittäin hyvin kokeessa. Se kulki hyvällä ryhdillä ja häntä pystyssä. Eteni varmasi ja verkkaisesti, kuitenkin tarkastaen tasaisin väliajoin, että minä roikuin viellä mukana. Se on alkanut käyttämään koko ajan enemmän ja enemmän ilmavainua, kokeessa kulma oikaistiin hienosti. Myrsky on erittäin suuri eleinen, sitä on helppo lukea. Kun se vaihtaa maavainun ilmavainuun, se nostaa ihan oikeasti nenän kohti taivasta, siitä ei voi erehtyä. Maata haistellessa se kulkee pää matalalla, toisinaan nenä kiinni maassa.
Jäljestyksessä sen motivaatio on hurjan hyvä. Se ei ole kertaakaan lopettanut kesken, ei edes huilahtamaan. Sillä on kova into päästä jäljen loppuun. Kokeessa aloin nyt jarruttamaan sitä oikein tosissaan, vauhti on niin hurja etten jaksa sen perässä juosta. Haastavaahan se on tuollaista reilua 50 kiloa pidätellä, joten kädet olivat aika kovilla. Luulen, että vauhti hidastuu nyt kun päästään metsästä haasteellisempiin maastoihin. Metsä onkin hyvä pitää Myrskylle sellaisena palauttavana ja helppona jälkimaastona.
Häiriöitä Myrsky sietää hienosti. Luulen sen johtuvan aika paljon purkkikurssista, jota käymme edelleen kerran viikossa aina toukokuun loppuun asti. Purkkien kanssa on ollut helppoa siedättää sitä erilaisiin häiriöihin, yleensä häiriöt ovat olleet toisien koirien haukunnat. Myrsky on sellainen pieni työmyyrä, kun sille laittaa valjaat päälle se on jo kovasti menossa töihin, eikä silloin mitään muuta ajattele.
Koska asumme maalla, täällä kaiken hiljaisuuden keskellä tulen panostamaan Myrskyn kanssa erityisesti taajama työskentelyyn. Lolan kanssa tein aikoinaan sen virheen, että pysyimme liian kauan metsäjäljillä. Jo rauhallinen taajama osottautui Lolalle haasteelliseksi, jonka se kyllä loppuviimein oppi. Mutta kaupunkikoiraa siitä ei koskaan tullut. Se ei vaan yksinkertaisesti kyennyt kaupungin hulinassa työskentelemään niin hyvin, että olisin sen voinut oikeisiin töihin ikinä kaupunkiin ilmoittaa. Niimpä pyrimme nyt Myrskyn kanssa treenaamaan mahdollisimman paljon maastoissa, jotka eivät kuulu meidän normaaliin elinympäristöön. Katsotaan miten se tulee menemään. Myrsky on kyllä sen verran lunkki tyyppi, etten usko siinä tulevan suurempia ongelmia. Kunhan saan sen itsevarmuuden kasvatettua myös kaupunki ympäristössä, niin en näe mitään estettä miksei se siihen pystyisi.
Aikoinaan kun Lolalle seuraajaa mietin, halusin saman tyyppisen jäljestäjän kuin Lolakin oli. Minusta Lolaa oli aina kovin helppo lukea, sen eleet olivat suuria ja se oli treenatessa erittäin anteeksi antava minun mokilleni. Ainoa ero mitä halusin, oli sosiaalisuus ja itsevarmuus. Lolahan on todella epävarma, niin ympäristön kuin muiden koirien ja ihmistenkin suhteen. Se toi tiettyjä haasteita treeneihin, haasteita, jotka vähän söivät luottamusta koiraa kohtaan. Pimeys oli Lolalle ehkä se suurin haaste, sen kanssa ei voinut mennä iltaisin jäljelle, sille iski aina vahti-moodi päälle.
Myrsky on juuri sellainen mitä toivoinkin. Siinä on kaikki ne luonteenpiirteet sekä työskentelytyylit, mitä salaa toivoin. Uskon, että purkkien kanssa hajutyöskentelyn aloittaminen on rakentanut Myrskylle vahvan pohjan hajutyöskentelyyn. Niin vahvan, että se meni oikeastaan koko alkeiskurssin kaikki jäljet täysin ongelmitta. Se on kehittynyt hurjasti näiden muutamien jälkien aikana. Ilmaisu on rakentunut hienosti, kokeessa se pysähtyi aivan itse noin 5m päähän maalista ja kehuista tuli hakemaan minulta palkkaa.Se selvästi tietää mitä sen kuuluu tehdä ja tekee sen erittäin innoissaan.
Alkeiskurssin jälkeen siirrymme Myrskyn kanssa treenirinkiin. Treenaamme erilaisia jälkiä, erilaisissa maastoissa, erilaisilla haasteilla ainakin vuoden verran. Erikseen on viellä "listajälkiä", jotka tulee suorittaa onnistuneesti ennen jatkokurssille hakeutumista. Noin vuoden verran tässä nyt sitten treenataan. Lolan kanssa treenattiin puolitoistavuotta, luulen ettei Myrskyn treenaus vie niin kauaa. Riippuu tietenkin tulevasta kesästä, että kuinka paljon päästään treenaamaan, vai päästäänkö kuumuuden takia ollenkaan.
On aivan mahtava tunne, kun minulla on taas työpari jonka kanssa pääsee jälkitreeneihin! Kaksi vuotta olen ollut näistä hommista sivussa ja nyt pääsen taas tositoimiin. Ja viellä koiran kanssa, joka on todella, TODELLA potentiaalinen tosietsintöjä ajatellen. Toivotaan, että sinne asti pääsemme ja jos emme pääsekään, niin ainakin Myrskyn kanssa on aivan hurjan mahtava treenata. Ja sehän se pääasia onkin, että harrastus on mielekästä kummallekin.. kaikki muu onkin sitten plussaa.
Tässä video koe jäljestä. Kevät loppui edellisenä päivänä ja lunta oli tullut yön aikana noin 20cm. Lumi oli upottavaa ja oli todella rankkaa kävellä. Myrskyn tahtia raskas lumi ei hidastanut.
Alkuhajuna meillä oli talouspaperiin pyyhittyä koiran hajua.
