Matkustimme Myrskyn kanssa lauantai aamupäivästä Myrskyn veljen, Kodan mökille Iittiin. Hellettä piisasi koko viikonlopun ja sain käyttää todella mielikuvitusta pakatessani Myrskyn kolmituntiselle reissulle autoon. Tuulettimet, häkin päälle levitetty lakana, päiviä aikaisemmin aloitettu nesteytys ja auton ilmastointi tuottivat hyvän tuloksen. Myrsky ei juurikaan takakontissa läähättänyt ja oli koko matkan rento ja levollinen.
Saavuttuamme mökille, veljekset aloittivat heti tutustumisen toisiinsa. Olihan se välillä vähän liikaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita täynnä tuollaisten nuorten miesten touhut. Pojat pääsivät tasaisin väliajoin terassin eri puolelle remmiin jäähylle ja sitten taas homma jatkui levon jälkeen.
Mökin ranta
Päätöntä painia
Väsynyttä touhua
Pojat kyllä nauttivat toistensa seurasta
Puimme veljeksille samanlaiset pelastusliivit ja siirryimme vesileikkeihin kuuman sään takia. Pojat touhusivatkin innoissaan, hakivat venettä, leluja ja yrittävät parhaansa mukaan pelastaa uimarin, joka ei tainnut olla kovin mielissään kauhukaksikon pelastamisesta...
Koda etualalla ja Myrsky takana
Myrsky haki patukan
Pelastuspartiolla liivit päällä ja huomio keskittynyt kohteeseen...
Ihminen selkeesti pulassa, partio lähtee liikkeelle..
Kohde miltei saavutettu, sitten olisi kohteen kiertäminen..
Mutta jos toinen menee toistepäin ja toinen toistepäin, ei pelastettavalla näyttäisi olevan kovinkaan turvallinen olo...
Kohde kierretty, pelastuspartio palaa rantaan. 
Pieni tehtävän analysointi porukan kesken samalla kun rantaudutaan.
Pian pelastuspartio sai uuden tehtävän.. vene pulassa.
Ihan hirmu iso vene ja ihan hirmu painava, onneksi tiimityöskentely toimi.
Koda taisi ihmetellä miksi Myrsky oli koko ajan vedessä.. ehkä Myrskyllä on jokin ongelma?
Lauantai illasta ajoimme kasvattajan mökille, jossa meille annettiin oikein tehokasta ja antoisaa vepe opetusta. Opetus oli kultaakin arvokkaampaa. Harjoitukset olivat tehokkaita, koirat toimivat hienosti ja ohjaajatkin saivat olla mukana juuri siellä missä tarvittiin.
En ole aikaisemmin saanut Myrskyä oikein tekemään mitään, silloin kun olemme vepe treeneissä olleet. Noh, nyt tajusin missä oli vika. Vika oli treenityylissä.
Kun koiran ohjaaja ja kouluttaja ovat siellä missä koirakin on koiraa helppo ohjata toimimaan oikein. Koiraa pystyy myös käskyttämään ja kehumaan juuri oikeaan aikaan, sillä ohjaaja on koiran lähellä ja näkee mitä siinä tapahtuu. Kouluttaja pystyi antamaan reaaliaikaisia vinkkejä, ongelmakohtiin voitiin puuttua heti, eikä vasta suorituksen jälkeen. Myös ohjaaja sai heti palautteen, sekä neuvoja kuinka toimia, jotta koira toimisi niinkuin toivoisi.
Myrsky ei ole mikään toiminnan mies. Se raaaakastaa vettä ja on mielellään vedessä. Se ei kuitenkaan rakasta niinkään vesityöskentelyä, päin vastoin kuin veljensä. Myrsky kyllä tekee asioita vedessä ja varsinkin tällä tyylillä kun itse olen sen kanssa niitä tekemässä, se tekee liikkeet rauhallisen varmasti, yhtään kiirehtimättä. Myrskyn veli oli kuin sähikäinen vedessä. Oli hauska katsoa kuinka erilaisia veljekset luonteeltaan olivatkaan.
Myöhään illalla ajoimme takaisin Kodan mökille, söimme iltapalat ja yritimme saada veljekset rauhoittumaan ja nukkumaan. Kyllä se sitten loppuviimein onnistuikin ja saimme kaikki nauttia oikein hyvistä yöunista.
Myrsky herätti minut kuuden jälkeen aamulla läiskäisemällä tassulla silmään.. niinkuin se yleensäkin tekee. Katkerana mutisin kuinka Kodakin vain nukkui viellä, mutta siirryimme sitten Myrskyn kanssa nauttimaan auringon noususta ja tuoreesta kahvikupposesta. Myrsky kävi aamu-uinnilla, sen jälkeen toisella aamu-uinnilla ja olisiko se jopa kerennyt kolmannenkin kerran aamu-uinnille, ennen kuin sen velipoika suvaitsi nousta. Niin epäreilua...
Heräsimme kauniiseen aamuun.. mikäs siellä kelluessa.
Kuplien puhaltelua, ihan vaan omaksi ilokseen.
Heti aamusta oli parisen kymmentä astetta lämmintä..
Myrsky viihtyy vedessä.. niinkuin ihan aikuisten oikeesti.
Sunnuntaina lähdimmekin heti puolen päivän aikaan takaisin kasvattajan rannalle, jossa jatkettiin eilisiä treenejä. Sää suosi ja vesi oli todella lämmintä. Itse olen todella herkästi palelevaa sorttia, mutta nyt ei haitannut ollenkaan, että pääsi vähän kastumaan. Sain lainata märkäpukuakin ja olin sen ominaisuuksiin niin tyytyväinen, että oma puku on nyt laitettu ostoslistalle.
Veljekset olivat erittäin väsyneitä edellispäivän rankoista treeneistä, sekä omista riehumisistaan. Sunnuntaina otimmekin kevyemmät treenit ja keskityimme lähinnä hauskaan yhdessä tekemiseen. Olin Myrskyn suorituksiin erittäin tyytyväinen. En ole onnistunut aikaisemmin saamaan sitä edes veneeseen, mutta oikealla konstilla ja oikeilla neuvvoilla se meni veneeseen kuin vanha tekijä. Hypytimme sitä ensin muutaman kerran edes takaisin, veneeseen ja pois ollessamme rannalla. Sitten se pyydettiin veneeseen kanssani istumaan ja lähdimme soutelemaan. Muutama toisenlainen harjoitus väliin ja sitten taas veneeseen josta hyppäsimme yhdessä pois! En olisi ikinä uskonut, että Myrsky joskus suostuisi veneestä hyppäämään, saatika sinne edes tulemaan. Myrsky ei empinyt hetkeäkään kun annoin sille merkin, että nyt hypätään. Niin me hyppäsimme. Toisella hyppykerralla Myrsky jo selvästi itse valmistautui hyppyyn ennen kuin annoin sille lähtömerkin.
Harjoitukset olivat erittäin mukavia. Ihan niinkuin jäljestyksessä perustuu vepekin (ainakin tositoimissa) puhtaaseen tiimityöskentelyyn. Pidin erityisen paljon tälläisistä harjoitteista, missä ohjaaja tekee koiran kanssa erilaisia tehtäviä vedessä. Koiran kouluttaminen on huomattavasti helpompaa kun on itse koiran vieressä, pystyy ohjaamaan koiraa haluttuun suuntaan ja tekemään sen haluttuja asioita. Myöhemmin kun koira jo osaa, voi itse siirtyä kauemmas.
Myrsky oli rauhallisesti veneessä. Se hyppäsi sieltä hienosti. Se pelasti minut hukkumasta useita kertoja mallikkaasti kiertämällä, toi venettä rantaan ja jopa vei pelastusliivit suussaan rantaan! Aivan huippuhienoja suorituksia!! Loistan vieläkin kuin naantalin aurinko.
Viikonloppu oli todellakin antoisa ja se opetti minulle erittäin paljon. Sain hurjasti hyviä neuvoja ja ohjeita omiin treeneihin. Itseäni harmittaa kuitenkin vietävästi suomessa vallitseva tyyli treenata vepeä, se kun perustuu vain koeliikkeiden hiomiseen. Kaikki hauskuus ja yhdessä tekemisen riemu puuttuu. Mielestäni tämä on juuri oikea tapa harjoitella koeliikkeen osioita ja sitten kun koira ne osaa, voi itse siirtyä rannalle seisomaan ja käskyttämään.
Pidin myös erityisen paljon koirien vaihtamis tyylistä. Treenattavat koirat olivat rannalla koko ajan läsnä, remmillä puissa kiinni. Näin koirat pystyivät oppimaan asioita katselemalla, sekä koirien vaihto onnistui ihan käden käänteessä. Aikaa ei kulunut hukkaan ollenkaan. Kahdessa tunnissa menimme kolmen koiran kesken ainakin 10 kierrosta. Treeniliikkeet olivat ytimekkäitä, eikä niiden suunnittelemiseenkaan kulutettu aikaa, sillä kouluttajalla (Myrskyn kasvattajalla) oli selvät suunnitelmat mielessään. Oi kuin tälläisiin treeneihin pääsisi ihan joka ikinen viikko!!!
Vepe treenien jälkeen siirryimme kahvittelemaan ja annoimme koirille lepotauon. Kahvittelun jälkeen suoritimme perhepotretti kuvaamista ja sitten aloitimmekin Myrskyn kanssa helteisessä säässä kotimatkan taivaltamisen. Myrsky oli niin väsynyt, että se nukkui koko matkan. Pysähdyimme vain kerran, jolloin se pääsi jalottelemaan +31 asteeseen ja juomaan. Mielellään se kömpi takaisin viileään konttiin.
Kuvat: Bettina Salmelin
Myrsky 12kk
Myrsky, Koda, Ruuti, Merita ja Baron
Tälläisen mahtavan kokemuksen ja hyvien neuvojen avulla sain rutkasti lisää avaimia kaikkeen siihen, mitä voin Myrskyn kanssa vedessä puuhata. Ja vaikkei minulla mitään tavotteita vepe puolella olekkaan, on tämä sen verran hauskaa touhua, että jatkamme puuhastelua aivan varmasti. On myös huippuhienoa huomata miten Myrskyn pelastus vaistot heräävät koko ajan enemmän ja enemmän henkiin.. joten siinäkin mielessä koulutus on kyllä ihan tarpeellinen vedessä käyttäytymiselle.
Kiitos kaikille viikonlopusta!!!
