Katselin parin vuoden takaisia purkkitreenejä, joissa opetin silloiselle koiralleni ranskanbulldoggi Lyylille hajuerottelun alkeita. Videon katsominen sai aikaan pienoista naurua. Positiivista oli kuitenkin huomata, kuinka paljon olen itse kehittynyt parin vuoden aikana. Kunhan vaan muistaa pitää mielen avoimena, kuunnella, katsella ja kokeilla, niin varmasti kehittymiseni vain jatkuu.
Yhdeksi tärkeimmistä asioista nimesin palkkion ajoituksen ja palkkion suunnan. Ne ovat mielestäni ne tärkeimmät tukipilarit kun koulutus aloitetaan. Koiran on helpompi ymmärtää mitä siltä halutaan kun palkkio tulee oikeaan aikaan oikeasta suunnasta. Alku harjoituksissa on tärkeää, että palkkio (nami) syötetään läheltä hajua, jolloin koira oppii yhdistämään palkkion hajuun. Toisethan yhdistävät hajun palkkioon.. sama se, tyylejä on monia ja idea on sama. Tärkeintä on se, että koira tietää hajuun reagoinnin tuottavan palkkiota. Jos palkkio on myöhässä, koira voi oppia käymään hajulla ja saamaan tästä käväisystä palkkion. Silloinhan itse haju ei ole palkitseva, eikä koiralle näin ollen kovinkaan merkityksellinen. Tarkoitus on kuitenkin, että hajun saatuaan koira tekisi tiettyä toimintoa. Jäljellä koiran olisi suotavaa lähteä seuraamaan hajua ja etsinnässä koiran olisi ilmaistava mistä haju tulee.
Toinen mielestäni tärkeä asian on ohjaajan rooli ja hajujen ymmärtäminen. On tärkeä nähdä koirastaan milloin se tekee töitä ja milloin se ei tee töitä. Hajujen kulkeutuminen on usein yllätyksellistä, vaikka kuinka suunnittelisi treenit huolella. Sisätiloissa ilmanpaine, lämpötila, kosteus, ilmastointi, veto, avonaiset ovet yms. kaikki vaikuttavat siihen miten hajut liikkuvat. Ja kokemuksesta voin sanoa, että jopa suuren koiran kulkeminen hajun vierestä edes takaisin saa aikaan sopivan ilmapyörteen, jotta haju liikkuu jälleen uudelle alueelle. Siihen ei siis todellakaan tarvita kummoistakaan muutosta niin hajut liikkuvatkin eri suuntaan. On siis tärkeä tietää, että koira tekee töitä ja se tekee oikein, vaikkei haistelekkaan sieltä mistä ihminen kuvittelee hajun tulevan. Varsinkin maastossa tämä hajujen liikkuminen on miltei hallitsematon kaaos. Hyvä mielikuvitus auttaa toisinaan, mutta tärkeimpänä näen treenien analysoinnin, ehkäpä jopa porukalla. Itse videoin usein treenejä, niin purkki treenejä, etsintöjä kuin jälkiäkin. Ja tuntuu, että joka kerta videota katsoessa avautuu jotain uutta. Videoista tunnen, että olen itse oppinut kaikkein eniten. Eikä vain ne omat videot, vaan katselen mielelläni muidenkin videoita. Niistä saa hyviä treenivinkkejä ja oppii paljon. Ja tietenkin se ihan tutkitun tiedon opettelu siitä, miten hajut käyttäytyy ja miksi. Kirjallisuutta aiheesta löytyy, muttei valitettavasti suomeksi.
Ja sitten yksi tärkeimmistä asioista mitä mieleeni tuli, oli se, ettei tässä lajissa ole oikotietä onneen. Jokainen koira toimii eri tavalla. Kaksi eri koiraa voivat suorittaa saman etsinnän tyystin eri tavalla, mutta päätyen samaan lopputulokseen. Koiran persoona vaikuttaa hajutyöskentelyyn suuresti. Luonteen lisäksi rakenne ja koko tekee myöskin työskentelystä toisista poikkeavaa.
Ohjaajan tuleekin olla avoin hajuharrastuksissa ja olla valmis muuttamaan omia koulutus tapojaan sen mukaan, miten koira niitä ottaa parhaiten vastaan. Se mikä toimi toisella, ei välttämättä toimi toisella alkuunkaan. Hajukoulutus on yksilöllistä, eikä siihen ole olemassa valmista kaaviota.Harjoitukset tulee suunnitella jokaiselle koiralle yksilöllisesti ja ohjaajan tulee olla valmis muuttamaan suunnitelmaa koiran tarpeiden mukaisesti. Toiset koirat oppivat nopeammin ja toisilla alkeet voivat edistyä erittäin hitaasti. Pääasia on kuitenkin se, että edistystä tapahtuu, oli se sitten hidasta tai nopeaa. Koiran ikä vaikuttaa hajutyöskentelyyn suuresti. Esimerkiksi nuoren koiran hajuaivot eivät ole viellä edes täysin kehittyneet. Kun taas vanhan koiran hajuaisti saattaa olla jo osittain heikentynyt.
Mitä paremmin jaksaa kouluttaa koiralle hajutyöskentelyyn perusteet, sekä rakentaa työhön innokkaan motivaation, sitä paremmin koira toimii myöhemmässä vaiheessa. Koiraa ei voi pakottaa haistelemaan, koiran on haluttava haistella. Nenätyöskentely on ainoa laji, jossa koira käyttää useaa aistia samalla. Se käyttää nenäänsä, analysoi haistamansa, tarkkailee ympäristöään ja ohjaajaansa silmillä, sekä kuuntelee korvilla. Hajutyöskentely vaatii koiralta siis todellista psyykkistä työtä ja se on erittäin väsyttävää. Rankka työ vaatii rinnalleen rennot huvit.
Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä se koiraharrastuksissa yleensä haastavin asia: toisten harrastelijoiden kuunteleminen ja heiltä oppiminen. Toisinaan ajatukset eivät kohtaa harrastelijoiden kesken, ei ollenkaan, mutta siltikin, sillä toisella voi olla siellä mielipiteidensä seassa se pieni tiedonjyvänen joka itsellä on hukassa. Kannatan siis avointa keskustelua vaikkei mielipiteet ja ajatukset aina täysin kohtaisikaan. Ja miksi.. noh, tämä viimeinen kuva kiteyttää asian oikein hyvin. Niitä kaikkia virheitä kun ei ole pakko kokeilla oman koiran kanssa...
