Kaikenlaisessa hajutyöskentelyssä tärkeintä on opettaa koiralle hyvät eväät pohjalle, ennen kuin lähdetään tekemään sen suurempia harjoituksia. Hajutyöskentelyä ei voi tehdä mikäli koira ei nuuhki, tai toki voi ja odottaa/olettaa, että koira oppii sen jossain vaiheessa. Joku voi oppia, joku ei... mutta onko siinä järkeä?
Kuinka moni lähtee toko kokeeseen jos koira ei osaa perus asentoa? Kuinka moni lähtee agilitykisoihin kokeilemaan, jos koira ei pysy lähdössä paikoillaan? Miksi mennä vepekokeeseen koiran kanssa, joka ei osaa uida?
Kuitenkin, niin usein näkee, kuinka jälkiä tehdään koirille ihan kylmiltään, ilman että niitä opetetaan nuuhkimaan. Eli rakennetaan se perus valmius.
Mutta jokainen koira haistelee luonnostaan? Hajuaisti toimii koirilla aisteista ensimmäisenä, jo heti vastasyntynyt suunnistaa emon nisälle hajuaistinsa avulla. Kyllä, juuri näin. On kuitenkin hyvä muistaa, että haistelulla ja nuuhkimisella on eroa.
Syvällä koiran nenässä sijaitsee hajuepiteeli, jossa puolestaan sijaitsee noin tuhat erilaista hajureseptoria. Hajumolekyylit kulkeutuvat hajureseptoreille ainoastaan silloin, kun koira nuuhkii voimakkaasti. Voimakas nuuhkiminen aiheuttaa turbulenssin nenän eteen. Nuuhkiminen pumppaa ilmaa nenään, jonka seurauksena hajumolekyylejä sisältävä ilma tunkeutuu syvälle nenäonteloihin. Ilma menee koiran nenään edestä sisälle ja poistuu nenän sivuilta taaksepäin.
Voimakkaan nuuhkimisen vahvistaminen on hajukoulutuksessa tärkeää. Nuuhkimisen aiheuttama turbulenssi lämmittää ja kosteuttaa hajumolekyylejä. Päästäkseen hajureseptoreille hajumolekyylien on ensin liuettava kosteille limakalvoille. Hajureseptorit lähettävät hermosolujen avulla signaalin aivojen eri osiin.
Kun hajureseptorit aktivoituvat, niihin liittyvät hajuaistin hermosolut reagoivat ja lähettävät impulssin aivoihin. Hermosolut, jotka ovat usein käytössä vahvistuvat. Muisti syntyy monien hermosolujen solmimasta yhteydestä. Mitä useammin kyseiset hermosolujen yhteydet ovat käytössä, sitä vahvemmaksi ne kehittyvät.
Koira käsittelee hajusta saadun tiedon, ensin aivojen limbisessä järjestelmässä. Se on aivojen tahdosta riippumattomien, motivaation ja mielentilojen säätelyyn osallistuva alue. Sinne tallentuvat muun muassa koiran muistot. Opitut asiat ja analysointi tapahtuvat isoissa aivoissa. Hajumuisti on voimakas ihmisilläkin. Jokaisella on varmasti jokin tuoksu, joka tuo saman tien mieleen jonkun tietyn muiston. Koirilla useimmat muistot ovat kytköksissä hajuihin. Voimme estää koiraa tekemästä joitakin asioita, mutta emme voi estää sitä haistamasta ja reagoimasta hajun synnyttämän tunteen vaikutuksesta.
Tieodon käsitteleminen limbisessä järjestelmässä on nopeaa. Käytös on leksinomainen reaktio, jolle koira ei voi mitään. Koiralla on muiden nisäkkäiden tavoin nenäontelossa myös jacobsonin elin. Elimen todennäköisin tehtävä liittyy seksuaalisuuteen, feromonien haisteluun. Tämän elimen kautta kulkeutuva tieto menee ainoastaan aivojen limbiniseen järjestelmään. Koiran käytöksessä saattaa tapautua muutoksia, joita se ei kykene tietoisesti muuttamaan.
Jotta saamme koiran työskentelemään niiden hajujen kanssa, joita me haluamme on koira opetettava nuuhkimaan kunnolla. Kunnollinen nuuhkiminen vie hajut aina isoihin aivoihin asti, jossa tapahtuu hajujen analysointi ja niiden ymmärtäminen. Ei ole siis saman tekevää haisteleeko koira kiihkoissaan nopeasti annetun alkuhajun ja ryntää sen jälkeen vauhdikkaasti etsimään hajua, vai nuuhkiiko koira huolella hajua rauhallisessa mielentilassa, tallentaa sen aivojen isoon osaan, analysoi ja lähtee sen jälkeen etsimään vastaavaa hajua ympäristöstään. Mitä paremmin koira alkuhajun nuuhkii hajumuistiinsa, sitä paremmin se muistaa mitä se etsii, kestää häiriöitä ja kykenee erottelemaan eri hajuja. Alkuhajun antoa kannattaa harjoitella. Koiralle on hyvä opettaa esimerkiksi ohjaajan sivulla istuminen rauhallisessa, mutta aktiivisessa mielentilassa. Alkuhaju tulee haistella huolella, eikä heti haistelun jälkeen kannata opettaa koiraa ryntäämään etsintään. Alkuhajun annon ja etsintään lähettämisen välille on hyvä tehdä rutiini. Opettaa koira odottamaan käskyä, jolloin ohjaaja kerkeää laittaa alkuhajun pois kädestään ja ottamaan liinasta kunnon otteen. Vasta käskyn saatuaan koira saa lähteä etsimään hajua. Tämä mahdollistaa koiran hajun analysoimisen muutaman sekunnin ajan, joka taas usein auttaa siihen, että hajun ollessa lähellä, koira ei juokse siitä ohi vaan keskittyy työhön täysillä jo heti siitä lähtien kun se käskyn saa ja takamuksensa nostaa ohjaajan vierestä.
Rauhallisessa tilassa koira hengittää sisään ja ulos noin 15-31 kertaa minuutissa. Nuuhkiessaan koiran hengitystiheys on noin 140-200 kertaa minuutissa. Voimakas nuuhkiminen on koiralle raskasta työtä ja aina tulisi muistaa myös pyhittää lepopäivä jopa nenän lihaksille.
Koiran kouluttaminen hajutyöskentelyyn koostuu osa-alueista, näitä ovat: hajun erottelu, tunnistaminen, etsiminen ja ilmaisu. Kaikki osa-alueet tulisi opettaa koiralle erikseen, jonka jälkeen ne tulee ketjuttaa toisiinsa. Koulutuksessa on hyvä kiinnittää huomiota käytössä oleviin hajuihin, sekä muihin vahingossa syntyneisiin vihjeisiin, joihin koira voi oppia keskittymään. Koiran liiallista ohjaamista tulee välttää. Jos koira etsii ja ohjaaja touhuaa mukana, koira ei keskity työhön vaan alkaa tarkkailla ohjaajaansa. Koiralle on opetettava, että haju on ainoa palkkioon johtava tie.
Parhaiten koira oppii, kun se kokee työn kannattavaksi ja se saa itse oivaltaa asioita. hajut muuttuvat erilaisilla pinnoilla ja olosuhteissa. Näissä tilanteissa on hyvä antaa koiran rauhassa stabilisoida nenäänsä ja pohtia hajukuva uusiksi. Jos koira tekee aktiivisesti töitä, ei sen työskentelyyn kannata puuttua. Ohjaajan tulee tanssia hajutyöskentelyssä koiran kanssa samaan tahtiin. Pysähtyä kun koira pysähtyy, peruuttaa jos koira peruuttaa, edetä jos koira etenee. Koiralle tulee antaa tilaa työskentelyyn, silloin se saa itse oppia ja oivaltaa.