Kävin päivällä koirien kanssa pidemmällä lenkillä ja illan viimeinen lenkki oli tarkoitus tehdä klo 16. Lähdin ensin Mayan kanssa, mutta valitettavasti silloin jo paukkui. Jouduin kiertämään lenkin loppuun, koska oikaisumahdollisuutta ei ollut. Maya kuunteli raketteja ja katseli taivasta hiukan epäluuloisena. Kulki häntä alhaalla, muttei ollut suorastaan paniikissa, sanoisin, että se oli lähinnä epäluuloinen. Pääsimme hyvin lenkin loppuun ja turvallisesti kotiin. Myrskyn kanssa kun oli lähdössä pamahti juuri kun tulimme ovesta ulos. Myrsky istahti terassille kuuntelemaan. Kysyin halusiko se käydä pissalla vai mennä sisään, se kääntyi takaisin ovelle.
Loppuilta oltiinkin sitten sisällä. Verhot oli kiinni, radio päällä ja katselimme leffoja. Myrsky tuli aina välillä hakemaan tukea ja halauksia, istui eteeni ja nojasi jalkojani vasten. Se rauhoittui kuitenkin aina nopeasti ja kävi jalkojeni juureen nukkumaan. Maya katseli ikkunasta raketteja ja haukahteli kovimmille paukkeille. Keskiyön pommituksen aikana Myrsky olikin jo umpi unessa. Maya kiersi olohuonetta epäluuloisena pariin kertaan ympäri ja asettui sitten sohvalle viereeni.
Aamulenkille lähdettiin klo 5.30 ja kumpikin koirista oli ihan normaali. Viime vuonna Myrsky oli herkempi äänille parin päivän ajan, nyt se oli ihan normaali. Tänävuonna ei kylläkään paukkunut ihan niin paljon kuin viimevuonna.
Myrskyn vuosi
Reilu vuosi sitten maailmani romahti kun sain tietää Myrskyn luustokuvausten tulokset. Etupään ollessa 3/3 en osannut nähdä tulevaisuutta kovinkaan valaisevana. Tässä menneen vuoden aikana Myrskyn vointi on ollut välillä huonompi. Se sai carto-piikkikuurin syksyllä ja kuuri näytti auttavan. Myrsky on voinut yllättävän hyvin. Talvella olen joutunut sille antamaan silloin tällöin kipulääkettä kuuriluontoisesti, mutta viellä ei syödä lääkkeitä päivittäin. Olen myös antanut yötä vasten kipulääkkeen mikäli Myrsky on ollut levoton. Minun on edelleen hiukan vaikea lukea sen kipukäytöstä. Se kun ei sinällään onnu, sillä kumpikin etujalka on huono. Mutta nyt olen huomannut, että ainakin levottomuus on yksi kivun merkki. Myrsky saattaa illalla alkaa haukkumaan, että haluaa ulos nukkumaan ja kun sen päästää ulos, se haukkuu hetken päästä takaisin sisään. Se ei siis oikein kykene rauhoittumaan nukkumaan aina iltaisin.Myrskyn kanssa lenkkeillään noin 30 minuutin lenkkejä kerrallaan. Välttelen jyrkkiä mäkiä, sillä se selvästi käy sen etupäähän pahasti. Metsässä olemme kulkeneet nyt vain tallottuja polkuja pitkin, selvästi etujalkojen voimakas nostelu aiheuttaa kipua. Liukkaat kelit ovat aiheuttaneet omat haasteensa lenkkeilyyn nivelrikkoisen kanssa.
Olen kuitenkin erittäin iloinen, että Myrsky on voinut olosuhteisiin nähden hyvin, paremmin kuin osasin toivoa. Se nauttii suunnattomasti pihalla makoilusta ja jos sillä on päiviä kun lenkkeily ei onnistu, emme ole lenkille menneet. Mayan kanssa en anna sen riehua, vaikka se välillä siihen innostuukin.
Toivotaan, että Myrskyn kunto pysyy tänävuonnakin yhtä hyvänä!!
Mayan vuosi
Mayan kanssa vuosi on ollut erittäin tapahtuma rikas. Niin harrastuksien parissa kuin ihan kotosallakin. Syksyn juoksut toivat mukanaan erittäin vaikean valeraskauden. Maya oli miltei kuukaiden verran todella, todella masentunut. Kun valeraskaus hellitti, kuoriutui sen alta nuori koira, jolla on pahin teinivaihe ikinä!! Virtaa on riittänyt ja korvia ei ole. Mitäään jo opittuja asioita ei osata ja kaiken käyttäytymisen olen joutunut opettamaan uudelleen. Toivotaan, että teiniys joskus helpottaa ja alta paljastuisi viisas aikuinen koira. Tällä hetkellä saan kyllä repiä hiuksiani päästäni miltei päivittäin..Mayan kanssa korkattiin Nose workissä kisakentät. Itselleni nämä olivat ensimmäiset kisat ikinä minkään koiran kanssa. Sen lisäksi, että koirani toimii hienosti treenien lisäksi myös kisoissa, olen erittäin ylpeä omasta kehittymisestäni. Olen tehnyt paljon töitä oman jännittämiseni eteen, se kun on aina ollut esteenä minulla kaikkiin tälläisiin asioihin. Nyt olen päässyt jo mielentilaan, jossa kisoihin mennessä mahassa pyörii ihania kevyitä perhosia ja mieliala on innostunut. Enää en jäädy kisatilanteessa täysin toiminta kyvyttömäksi, vaan aivot toimii ja pystyn olla koirani kanssa etsinnässä täysillä mukana. Tämä onkin näkynyt heti myös tuloksissa. Vuoden viimeisessä kisassa vetäsimme Mayan kanssa täydet pisteet kotiin 100/100 kaikista neljästä osiosta!
Olen saanut Nose workin kautta paljon uusia ystäviä ja tuttavuuksia. Kisakaverit ovat olleet mukavia ja kisoissa on ollut kannustava ilmapiiri. Toivon, että tämä asia säilyy lajissa!
Tänävuonna jatkamme treenejä. Harjoittelemme jo kakkosluokan taitoja ja Maya onkin oppinut jo hienosti etsimään kahta hajua. Tavoitteenamme on päästä tänävuonna virallisissa kisoissa nousemaan kakkosluokkaan. Möllikisat ovat sujuneet niin hienosti, että pienenä toiveena olisi tälle vuodelle myös Nw2 tittelin saaminen. Mutta katsotaan miten käy ja tietenkin nyt riippuu suuresti myös siitä, milloin virallisia kisoja alkaa tulemaan ja kuinka paljon niitä järjestetään.
Kursseja on tiedossa Noseworkin parissa, sekä sen lisäksi täytyisi hiukan päättää mitä jälkilajia lähtisimme treenaamaan hiukan enemmän. Joko se tulee olemaan verijälki tai sitten menemme mukaan etsijäkoiraliittoon kokeilemaan miten eläinetsintä sujuisi.. katsotaan miten käy ja mikä Mayalle Nosen lisäksi sopii.
Vuosi 2017
Tälle vuodelle en ole suunnitellut juuri mitään. En ole asettanut Mayan kanssa Nosetusta enemmän mitään tavotteita millekkään osa-alueelle, enkä oikeastaan edes kaipaa mitään muutosta mihinkään. Olen todella tyytyväinen kaikkeen siihen, mitä elämä on minulle antanut ja mitä minulla tällä hetkellä on. Toivon, että sama tyytyväisyys jatkuu myös tänävuonna! En ole tehnyt mitään lupauksia, joten vuosi 2017 on todellakin ihan täysin tyhjä sivu, jota lähden innolla täyttämään.Pentukuume on ainoa pahe, joka taas jostain syystä alkaa nostamaan päätään. Ehkei siihen tautiin ole olemassa mitään pidempiaikaista parannuskeinoa? Rotu alkaa olemaan selvillä seuraavaa tulokasta varten ja sen verran voin paljastaa, että taas mennään uuteen rotuun ja hiukan eri tyyppiseen kaveriin. Pääasia on kuitenkin se, että arki sujuisi koirien kanssa mahdollisimman mutkattomasti. Ja tietenkin rodun valintaan on vaikuttanut suuresti hajutöihin soveltuvuus. Mutta tämä ei ole nyt tämän vuoden asia, Maya saa kasvaa henkisesti ainakin vuoden viellä, ennen kuin voin edes alkaa vakavissani harkita kolmatta koiraa taloon! Kärsitään siis tämä vuosi pentukuumeesta ja pidetään järki päässä!! Helpommin sanottu kuin tehty...
Hyvää Uutta Vuotta 2017!!!
