Kun pennulle on vahivistettu purkkiradalla hajua ja se näyttää kaikin puolin siltä, että koira ymmärtää hajun, on aika aloittaa etsinnän alkeet. Eli käytännössä otetaan hajulle meneminen muualla kuin purkkiradalla.
Koska itse käytän aina purkkirataa opettaessani koiralle hajua, tulee purkista automaattisesti koiralle kohde. Kun koira näkee tutun hajupurkin, se menee sen luo ja haistelee onko siellä hajua. Käytän tätä hyväkseni opettaessani koiraa ensimmäisiä kertoja etsimään hajua muualta kuin purkkiradalta.
Piilotan ensimmäisissä harjoituksissa hajun siis aina purkissa. Jätän purkin sen verran näkyville, että koira joutuu ensin käyttämään nenäänsä löytääkseen purkin. Lopussa sillä on purkista näkövihje, jolloin saan usein nenän käymään purkilla ihan kuten sille on radalla opetettu.
Purkkiradalla palkkaan koiran aina kun se laittaa nenänsä oikean purkin päälle. Tätä haluan myös vahvistaa etsinnässä. Eli rakennan alusta asti koiralle toiminnon, jossa hajun löydettyään se laittaa nenänsä siihen. Vaikka tarkoitus olisikin myöhemmässä vaiheessa kouluttaa jokin ilmaisukäytös, opetan aina ensimmäiseksi nenällä hajun merkkaamisen. Olen kokenut tämän todella tarpeelliseksi nose workissa, missä koiran tulee kertoa suht tarkkaan ohjaajalleen piilon sijainti. Tällöi koiralle ei tarvitse myöhemmässä vaiheessa opettaa jotakin tarkennus käskyä, jos ohjaaja ei kykene ilmaisusta lukemaan esimerkiksi missä tuolin neljästä jalasta piilo sijaitsee. Ensimmäisessä luokassa tuomari saattaa hyväksyä löydöksi oikean tuolin merkkaamisen, mutta myöhemmässä vaiheessa on pakollista, että koira merkitsee tuolista juuri sen jalan missä piilo sijaitsee. Koska koiran uudelleen kouluttaminen on aina hankalampaa ja työläämpää, koulutan ilmaisuun tarkkuuden ihan ensimmäisistä treeneistä lähtien. Opetan koiran merkkaamaan piilon jo alkeissa nenällään ja kun tämä on hallinnassa, alan tekemään erillisiä ilmaisutreenejä sitä käytöstä kohti, minkä ilmaisun koiralle haluan. Varsinkin jos ilmaisukäytös tulee olemaan jokin muu kuin hajua kohti oleva, on tärkeää, että koira merkitsee piilon ensin tarkasti. Jos opetat ilmaisuksi esimerkiksi istumisen, on sinun mahdoton tietää piilon tarkkaa sijaintia, mikäli koirasi on mennyt istumaan auton toiselle sivulla kun ohjaaja on vasta tulossa auton takaa. Tällöin on miltei pakollista opettaa koiralle jokin käsky, jolloin se näyttää piilon uudelleen ja ilmaisee uudelleen. Uudelleen ilmaisu vie aina kokeissa turhaa aikaa ja heikentää koiran sijoittumis mahdollisuuksia.
Purkki toimii siis näkövihjeenä koiralle. Näkövihjeen avulla saan koiran ilmaisemaan piilon halutulla tavalla, eli laittamalla nenänsä siihen. Vahvistan aina alussa piilolle jäämistä, eli palkkaan hajun päältä. Tämä hajun päältä palkkaamisen olen huomannut aiheuttavan koirille hajupiilon syöntiä, mutta olen onnistunut sen Mayaltakin karsimaan pois myöhemmässä vaiheessa palkan suunnan vaihdolla. Ennen kuin palkan suuntaa kykenee vaihtamaan, on koiralla kuitenkin oltava selvä mielikuva siitä, että hajupiilo tulee merkata nenällä. Onkin tärkeää, että etsintöjen rinnalla pitää jatkuvasti ilmaisutreenit mukana myöhemmässäkin vaiheessa. Eli vahvistaa hajulle menemistä, olemista ja jäämistä.
Aina alkeita opettaessani mietin siis valmista käytöstä. Mietin mitä haluan ja mistä on hyötyä. Mietin mikä on heikkous. Nose workissä tärkeintä on löytyminen. Löytö sisältää sen , että koira etsii. Sen tulee myös ilmaista piilo ohjaajalleen. Mikäli ohjaaja ei kykene koirasta lukemaan löytöä, ei löytö ole hyväksytty. Tämä vaatimus tulee eteen jo heti ensimmäisessä koettelemuksessa: hajutestissä. Helpoin tapa millä ohjaaja asian ymmärtää on se, että koira lopettaa työt, se jää hajulle odottamaan palkkaa.
Hajutyöskentelyssä koiran tulee suorittaa etsintä itsenäisesti, ohjaajasta riippumatta. Alkeissa kannattaa panostaa juurikin siihen, että koira käyttää omia aivojaan. Treenit ovat siis todellista aivotyöskentelyä pennulle ja ne kannattaa pitää helppona ja lyhyinä, jottei motivaatio kärsi. Pentu tarvitsee runsaasti onnistumisia, mutta se tarvitsee myös kohtuullista haastetta, jotta se oppii itse.
Mikäli treeni osottautuukin liian vaikeaksi, voi alkeissa auttaminen olla hyväksi. Auttaminen kannattaa kuitenkin tehdä niin, että koira joutuu tekemään työn edelleen itsenäisesti. Koiraa voi esimerkiksi ohjata hajun suuntaan, mutta ei koskaan suoraan hajulle. Aina tulee kannustaa koiraa yrittämään itse, ei tehdä töitä sen puolesta. Ohjaajan on siis suotavaa suunnitella treenit hyvin etukäteen ja tarkkailla koko ajan pennun jaksamista ja onnistumista.
Hajun ollessa tiiviissä purkissa, se ei jätä "jälkiä" vaikka hajupiiloa siirtää. Ilmaan toki saattaa jäädä pieniä määriä hajumolekyylejä, mutta tämäkin harjoitus opettaa koiraa menemään sitä kohti, missä haju on vahvimmillaan. Purkkia voi ja kannattaakin hiukan piilottaa, ettei pentu opi käyttämään pelkkiä silmiään. Pennulle tulee tehdä selväksi, että nenää käyttämällä pääsee onnistumiseen.
Kun purkin siirtely sujuu hyvin, on aika ottaa seuraava askel, eli kokeilla sisäetsintää. Edelleen pidän hajun purkissa, jotta löydettyään koiralla on näkövihje siitä, että sen tulee tökkästä löytöä nenällään. Näin saan varmistettua sen, että kykenen palkkaamaan löydöstä. Jos tässä vaiheessa en olisi käyttänyt purkkia, olisi pentu etsinyt hyvin ja löytänytkin.. mutta se käväisi nopeasti hajupiilolla ja tuli pois. Minun olisi ollut vaikea hahmottaa milloin se on oikeasti löytänyt piilon. Palkkion tulisi tulla siitä, että nenä on hajulla. Eikä siitä, että koira käy vähän siellä päin mistä hajua tulee.
Videolla Oivan ensimmäinen sisäetsintä ilman apuja. Haju oli ollut paikoillaan noin 10min, jolloin se on ehtinyt laskeutua. Ovi oli kiinni, jotta ilmapyörre olisi pienempi ja haju pysyisi paremmin paikoillaan. hajupiilo oli suunniteltu niin, että koira joutuisi kuitenkin etsimään, mutta löydettyään se saa jälleen näköavun. Videolla näkeekin hyvin miten koira käy piilolla, mutta ei viellä osaa sinne jäädä. Tämä ei kuitenkaan tuota vaikeutta oikeasta palkkaamisesta, sillä pentu tökkää purkkia hienosti nenällään. Palkkaamisessa vahvistan hajulle jäämistä, eli annan palkkion purkin päältä vaikka pentu yrittääkin tulla luokseni hakemaan palkkaa.
Tämä treeni onnistui hyvin. Pentu meni aivan suoraan hajua kohti eikä piitannut huoneen muista tavaroista. Tätä juuri haluan! Ennen sisäetsintää olin ottanut purkkiradalla treeniä jossa vahvistan hajua. Pennun kanssa aloitan aina treenisession ensin purkkiradalla ja sen jälkeen vasta otan etsintää. Näin kykenen varmistamaan sen, että pennulla on selkeä mielikuva siitä, mitä tehdään ja mitä minä haluan sen tekevän.
torstai 8. maaliskuuta 2018
sunnuntai 14. tammikuuta 2018
Pennun kanssa treenaaminen (Alkeet)
Nose workin harjoitukset voi aloittaa pennun kanssa heti kun siltä tuntuu. Iällä ei ole väliä. Maya oli aktiivinen pentu ja sen kanssa aloitin hajuhommat jo heti 10vk vanhana. Oivan kanssa aloitettiin 4kk vanhana. Myrsky oli muistaakseni 3kk kun menimme enisimmäiselle ohjatulle purkkikurssille.
Itse opetan pennut saman kaavan mukaisesti kuin opetan aikuisiakin. Ainoa ero on siinä, että aikuiset kehittyvät huomattavasti nopeammin hommassa ja niiden harjoitusta voi ja tuleekin vaikeuttaa mielenkiinnon säilymiseksi melko nopeasti. Pennun kanssa sen sijaan, kannattaa treenit pitää lyhyinä, hauskoina ja panostaa motivaation ja suhteen rakentamiseen.
Käytän itse aina purkkirataa alkeiden opettamisessa ja purkkirata kulkee mukana koko koulutuksen aikana. Radalla hinkkaan mm ilmaisun kuntoon, rakennan motivaation hajulle ja opetan uusia hajuja. Aikaisemmin en käyttänyt naksutinta, vaan merkkasin oikean toiminnon äänen avulla. Nyttemmin käytän naksutinta miltei aina, olen huomannut kuinka paljon täsmällisemmin sillä kykenee merkkaamaan oikean toiminnon ja miten paljon nopeammin koira oppii. Toisinaan tulee kuitenkin purkkien kanssa puljatessa tunne, että on liikaa liikkuvia osia, eikä kädet riitä. Silloin jätän naksuttimen pois, jotta saan homman pysymään kasassa.
Käytän aina sormustin naksutinta, joka on osottautunut pahaimmaksi tässä hommassa. Naksutin pysyy koko ajan oikeassa kohdassa ja se mahdollistaa naksautuksen oikea-aikaisuuden, jopa yllättävissä tilanteissa. Jos kämmenen sulkee on naksaus hiljainen, jos kämmenen pitää avonaisena kuuluu naksauskin lujempaa. Sormessa kiinni oleva naksu mahdollistaa myös purkkien liikuttelun naksutin kädellä, eikä naksutinta tarvitse asetella valmiiksi ennen treenisessiota. Kerran kun naksun sormeensa sujauttaa, se pysyy paikoillaan ja oikeassa asennossa vaikka kättä käyttäisikin treenin aikana. Sormus naksutin siis mahdollistaa naksukäden vapaan käytön treenin aikana.
Alkeissa kaikkein tärkein on palkkion oikea aika ja suunta. Tämä onkin mielestäni kaikkein haastavin osuus ohjaajan roolissa. Joskus se vaatii paljonkin mekaanisen taidon opettelua, että naksauttaa juuri silloin kun kuuluu, ei liian aikaisin, eikä liian myöhään. Sillä on myöhemmässä vaiheessa suuri merkitys oletko esimerkiksi palkannut koirasi siitä, että se tökkää purkkia nenällään, vai siitä että se haistelee purkissa olevaa hajua.
Pennun kanssa treenatessa palkkion oikea-aikaisuus korostuu. Useimmat ongelmat esimerkiksi siitä, miten koira käyttäytyy hajulla johtuvat palkkion ajoituksesta. Pennun kanssa ja aloittelevan aikuisenkoirankin kanssa tulisi palkkiota saada tiheään. Jos palkkio ei tule tarpeeksi ajoissa pentu alkaa nopeasti turhautumaan, raapimaan purkkia tai ottamaan sitä suuhun. Haukkumaan tai jopa lähtee pois. Joskus näitä mokia tapahtuu meille kaikille, eikä siitä kannata masentua. Mutta jos palkkio on jatkuvasti myöhässä voi pennulle muodostua käytösmalli, joka onkin sitten haasteellisempi kouluttaa pois. Koira saattaa oppia, että hajun löydettyään se raapii piiloa, joka on suuri virhe kokeita ajatellen. Tai se voi oppia, että se lopettaa hommat, eli lähtee pois eikä ohjaaja myöhemmässä vaiheessa osaa lukea koirastaan ilmaisua.
Kun palkkio tulee oikeaan aikaan, pentu ymmärtää nopeasti, että hajun löytyminen tuottaa palkkion. Ja kun palkkio tulee hajun päältä, pentu oppii nopeasti myös sen, että löydön luo jäädään, eikä löytöä jätetä ennen vapautusta. Itse opetan koiralle _aina_ nenäkosketuksen hajulle, olipa sitten myöhemmässä vaiheessa tarkoitus opettaa millainen ilmaisu tahansa. Haluan, että koira osoittaa minulle piilon nenällään, eikä jätä piiloa. Myöhemmin voin lisätä siihen esimerkiksi istumisen jos haluan. Mutta purkkiradalla opetan jo heti ensimmäisestä harjoituksesta lähtien, että nenä hajulla ja hajulle jäädään.
Kun sen nuorena oppii, sen vanhana taitaa...
Väsymyksen ensimerkit on hyvä opetella ja siksi taas kerran perään huudan sitä treenejen videointia. Meillä ihmisillä on taipumus innostua, kun homma rullaa. Jatkamme ja jatkamme, kunnes loppuviimein koira väsyy ja saamme aikaan epäonnistumisen. Se miten treenin päättää, jää koiran mieleen. Jos treeni päättyy usein siihen, että koira on väsynyt ei enää jaksa ja me yritämme väen väkisin suurien apujen kanssa saada viellä sen yhden onnistumisen, voitte kuvitella, ettei motivaatio pitkällä tähtäimellä kasva kovin hyväksi. Sen sijaan jos me treenaamme liian vähän ja liian lyhyesti, lopetamme treenit kun pentu onnistuu ja se on innokkaana tekemässä lisää, sille jää muistikuva tästä mielialasta ja se tulee seuraavaan treeniin aina innostuneena. Tarkkaile siis pentusi mielialaa koko treenin ajan, se on tärkeää. Yleensä pennun ensi oireet väsymyksen suhteen ovat ympäristön kiinnostavuus, keskittyminen raukeaa. Pennut myös usein alkavat käyttämään tassujaan tai puremaan kun väsymys iskee. Treenit olisi hyvä lopettaa siinä vaiheessa kun pennun keskittyminen alkaa rakoilla, ennen kuin tulee raapimista tai puremista. Mutta tämäkään ei onnistu kuin harjoittelemalla ja opettelemalla, missä menee oman pennun raja ja mitkä ovat ne ensi oireet väsymyksestä. Toiset kestävät kolmenkin minuutin treenin, toisille kokonainen minuuttikin on liikaa.
Ensimmäiset treenit kannattaa pennun kanssa rauhoittaa oikein kunnolla. Poistaa ympäristöstä kaikki mahdolliset häiriöt, niin äänet kuin esineet, jotta saisi koiran kiinnostumaan purkista. Kannattaa rauhoittaa myös oma käytös, kaikki turha liikehdintä ja puhe pois. Kannattaa muistaa, että myöhemmässäkin vaiheessa ohjaaja on aina koiralle suurin häiriö, joten pentua ei kannata hämmentää turhaan omilla puheillaan tai liikkumisellaan alkuharjoituksissa. Naksutin riittää ja sosiaalinen palkka, muuta puhetta ei treeniin tarvitse mukaan ottaa.
Kenties kuivaharjoittelu on tarpeellista ennen kuin pennun ottaa mukaan purkkiradalle. Miettiä missä olet, oletko seisomassa vai kyykyssä. Miten saat palkan hajulle nopasti. Mihin asetetat purkin ja mistä näet haistaako koira purkkia. Missä pidät nameja ja kummalla kädellä palkkaat. Miten siirtelet purkkeja... jos tämän kaiken miettii ja harjoittelee etukäteen voi keskittyä pennun treenaamiseen kun sen aika tulee. Kaikenlainen ylimääräinen sählääminen ja pennun hämmentäminen jää minimiin. Pennut ottavat yleensä runsaasti kontaktia ohjaajaan ja ne ovat uteliaita. On siis tärkeää, ettei pennun keskittymistä häiritä ylimääräisillä käden liikkeillä tai turhalla puheella. Mikäli taloudessa on muita koiria, on kenties syytä miettiä mihin ne laittaa pennun treenin ajaksi, jottei niistä olisi pennulle häiriöksi. Ehkäpä on myös suotavaa ennen treenisession aloittamista selvittää, mitkä makupalat pennulle kelpaa ja mitkä se kykenee syömään nopeasti ja turvallisesti. Mieti mitä välineitä treeniin tarvitset, ota ne esille ja helposti saataville.
Koirien hajureseptoreiden uusiutuminen tapahtuu noin kuukauden välein. Ne reseptorit, joita koira käyttää vahvistuvat ja turhat surkastuvat pois. Hermosto rakentaa myös siltoja aktiivisten reseptoreiden välille ja koira alkaa ajan myötä reagoimaan tiettyihin hajuihin herkemmin. Nämä hajut menevät syvälle koiran muistiin. On tärkeää, että hajulle jonka kanssa haluamme koiran työskentelevän rakentuu positiivinen mielikuva. Treenit tulee siis pitää vaatimustasoltaan helppona, jotta pentu saa runsaasti onnistumisia ja mieluisaa palkkaa. Ohjaajan tulee luoda treeniin hyvä ilmapiiri ja rakentaa pennulle hajuhommiin sopiva mieliala. Valmiiksi väsyneen pennun kanssa ei ehkä ole hyvä treenata aivotyöskentelyä vaativaa hajuhommaa, eikä kenties ole suotavaa, että pennulla on treenin aikana pahin hepuli menossa. Pennun, kuten aikuisenkin tulee olla hajutyöskentelyssä kohtalaisessa viretilassa. Sen tulee olla aktiivinen, mutta ei missään nimessä liian ylienerginen. Toiset koirat vaativat turhan energian purkamisen ennen treenejä, jotta ne kykenevät keskittymään kunnolla.
Yeisin virhe mitä ohjaaja tekee on käden meneminen taskuun ja namin hapuilu, ennen kuin naksutin on edes naksahtanut. Koira oppii nopeasti käden liikkeen ja taskun rapinan merkiksi tulevasta palkkiosta. Naksua seuraa aina maksu, mutta maksu ei saa tulla ennen naksua. Silloin me palkkaamme koiran väärästä toiminnasta.
Treenit kannattaa videoida niin, että näet oman toimintasi myös. Videota katsellessa kannattaa tutkailla kriittisesti omaa suoritustaan, palkkion ajoitusta ja suuntaa. Mutta siitä ei kannata masentua. Itse mokailen edelleen oikea-aikaisen naksauttelun kanssa. Silloin tällöin mokaaminen ei ole pahasta, mutta mikäli koko ajan palkkaa koiraa väärään aikaan ja väärään suuntaan on ongelmia tiedossa.
Ensimmäinen kriteeri on saada pentu kiinnostumaan purkista missä on hajua. Nose workin hajut ovat todella vahvoja, varsinkin ensimmäisen luokan eucalyptus. Itse laitan pennulle hajun aina puhtaaseen tupakan filtteriin, joka imee hajutipan hetkessä sisäänsä. Filtterin ulkokuori on huokoista paperia, joka vähän suodattaa hajun räjähtämistä pennun nenään. Hajun on hyvä antaa hetken aikaa muhia avonaisessa purkissa, jottei se olisi pennulle liian vahva. Mikäli pentu näyttää yhtään eleitä siitä, ettei se halua laittaa nenäänsä hajulle, kannattaa hajua vanhentaa entisestään ennen treenejä. Vain yksi tippa hajua riittää ja jos sekin tuntuu olevan liikaa, voi hammastikun kastaa hajuun ja pyyhkäistä sillä filtteriä.
Koirat ovat yleensä automaattisesti kiinnostuneita uusista asioista, varsinkin niistä mikä on ohjaajalla kädessä. Jos pentu ei tule ohjaajan kädessä ojentamalle purkille itsenäisesti, voi ohjaaja hiukan leikkiä purkilla ja saada pentukin siitä kiinnostuneeksi. Purkki kannattaa ihan ensimmäisenä pitää kädessä ja siirtää se lattialle vasta kun pentu tulee itsenäisesti purkin luo. Palkkio tulee kun pennun nenä on purkin kannen suulla. Itse pidän purkin oikeassa kädessa ja annan palkkion vasemmalla kädellä. Naksutinta en tässä vaiheessa käytä, koska koen sen hankalaksi. Vasta kun asetan purkin lattialle, otan naksuttimen mukaan.
Kriteerinä on aluksi vain se, että koira kiinnostuu purkista. Kun homma alkaa selkiytyä voi naksuttimen kanssa odottaa nonosekunnin pidempään, jolloin pentu alkaa haistelemaan purkkia. Tämän jälkeen palkkio tulee aina sen jälkeen kun pentu on haistanut.
Hajun ymmärtämistä voi kokeilla ottamalla treeniin mukaan toisen purkin, joka ei sisällä hajua. Tarkkailla miten koira käyttäytyy hajuttomalla purkilla ja miten sen elekieli muuttuu kun se on hajulla, josta saa palkkion. Lyhyet treenit ja helpot kriteerit. Jos homma ei kahdella purkilla onnistu, voi tyhjän napata pois ja jatkaa oikean hajun vahvistamista.
Parhaiten treeni toimii silloin kun pentu oivaltaa asioita itse. Yrittämistä tulee aina rohkaista. Niin kauan kun pentu yrittää on homma hallussa. Ohjaajan tehtävä on tehdä treeneistä pennulle sen verran helppoja, että pentu oivaltaa asioita itse.
Hajut ovat meille ihmisille näkymättömiä. Me emme voi nähdä, saati haistaa miten asettamamme hajupiilo käyttäytyy. Me voimme opiskella asiaa seuraamalla koirien työskentelyä ja yrittää sen mukaisesti analysoida hajun liikkumiselle mahdollisia syitä. Usein hajun liikkuminen kuitenkin yllättää, eikä koiran työskentely vastaa olettamusta. Siksi itse en panosta siihen, että opettaisin koiran etsimään tietyllä tavalla tietystä ympäristöstä. Vaan opetan koiran siihen, että se yrittää itse ja tekee työn itsenäisesti. Minä en niinkään panosta siihen, että opettaisin koiraa etsimään. Minä panostan lähinnä siihen, että kun koira saa nenäänsä kyseisen hajun se lähtee hajunlähdettä itsenäisesti etsimään. Panostan itsenäiseen työskentelyyn ja hyvään motivaatioon. Annan koiran opetella asioita itse.
Pennulle ja aloittelevalle koiralle onnistumiset ovat kuitenkin tärkeitä. Treenit tulee suunnitella niin, että koiralla on tasoonsa nähden hyvät edellytykset onnistumiselle. Motivaatio laskee liian vaikeista harjoituksista yhtä helposti kuin jatkuvasti liian helpoistakin harjoituksista. Pennun kanssa kriteeriä tulee nostaa, mutta se tulee tehdä pienin askelin. Vaikeaa harjoitusta tulee aina paikata helpommalla. Mutta helppoihin ei kannata jämähtää.
Pennun kanssa kannattaa panostaa siihen, että se menee hajua kohti innokkaasti ja hyvällä fiiliksellä. Että se pysähtyy hajulle ja saa siitä palkkion. Tämä on se pohja ja se kannattaa rakentaa kunnolla. Kun pohja on kunnossa on aika siirtyä harjoittelemaan etsimistä pienin askelin ja helpoin harjoituksin. Mutta jos pentu ei mene hajua kohti innokkaasti, ei se tule tekemään sitä etsinnässäkään, joka vaatii huomattavasti enemmän ajattelua ja nenän käyttöä kuin yhdelle purkille hakeutuminen.
Itse opetan pennut saman kaavan mukaisesti kuin opetan aikuisiakin. Ainoa ero on siinä, että aikuiset kehittyvät huomattavasti nopeammin hommassa ja niiden harjoitusta voi ja tuleekin vaikeuttaa mielenkiinnon säilymiseksi melko nopeasti. Pennun kanssa sen sijaan, kannattaa treenit pitää lyhyinä, hauskoina ja panostaa motivaation ja suhteen rakentamiseen.
Naksuttimen käyttö
Ennen kuin teen yhtään hajuharjoitusta, opetan pennulle naksuttimen ja kehu sanan, mikäli niitä ei ole sille aikaisemmin opetettu. Helpoin tapa yhdistää naksu namiin on heittää namia lattialle ja aina kun koira ottaa namin suuhun, naksauttaa. Noin 15 namia on riittänyt omille koirilleni. Asiaa voi testata niin, että naksauttaa kun namia ei ole lattialla ja jos koira reagoi ääneen ja etsii namia, se on yhdistänyt asian. Namin voi myös antaa ohjaajan kädestä ja naksauttaa ensin aina kun koira tarttuu namiin ja sen jälkeen alkaa naksauttelemaan ennen kuin antaa namin..Käytän itse aina purkkirataa alkeiden opettamisessa ja purkkirata kulkee mukana koko koulutuksen aikana. Radalla hinkkaan mm ilmaisun kuntoon, rakennan motivaation hajulle ja opetan uusia hajuja. Aikaisemmin en käyttänyt naksutinta, vaan merkkasin oikean toiminnon äänen avulla. Nyttemmin käytän naksutinta miltei aina, olen huomannut kuinka paljon täsmällisemmin sillä kykenee merkkaamaan oikean toiminnon ja miten paljon nopeammin koira oppii. Toisinaan tulee kuitenkin purkkien kanssa puljatessa tunne, että on liikaa liikkuvia osia, eikä kädet riitä. Silloin jätän naksuttimen pois, jotta saan homman pysymään kasassa.
Käytän aina sormustin naksutinta, joka on osottautunut pahaimmaksi tässä hommassa. Naksutin pysyy koko ajan oikeassa kohdassa ja se mahdollistaa naksautuksen oikea-aikaisuuden, jopa yllättävissä tilanteissa. Jos kämmenen sulkee on naksaus hiljainen, jos kämmenen pitää avonaisena kuuluu naksauskin lujempaa. Sormessa kiinni oleva naksu mahdollistaa myös purkkien liikuttelun naksutin kädellä, eikä naksutinta tarvitse asetella valmiiksi ennen treenisessiota. Kerran kun naksun sormeensa sujauttaa, se pysyy paikoillaan ja oikeassa asennossa vaikka kättä käyttäisikin treenin aikana. Sormus naksutin siis mahdollistaa naksukäden vapaan käytön treenin aikana.
Alkeissa kaikkein tärkein on palkkion oikea aika ja suunta. Tämä onkin mielestäni kaikkein haastavin osuus ohjaajan roolissa. Joskus se vaatii paljonkin mekaanisen taidon opettelua, että naksauttaa juuri silloin kun kuuluu, ei liian aikaisin, eikä liian myöhään. Sillä on myöhemmässä vaiheessa suuri merkitys oletko esimerkiksi palkannut koirasi siitä, että se tökkää purkkia nenällään, vai siitä että se haistelee purkissa olevaa hajua.
Pennun kanssa treenatessa palkkion oikea-aikaisuus korostuu. Useimmat ongelmat esimerkiksi siitä, miten koira käyttäytyy hajulla johtuvat palkkion ajoituksesta. Pennun kanssa ja aloittelevan aikuisenkoirankin kanssa tulisi palkkiota saada tiheään. Jos palkkio ei tule tarpeeksi ajoissa pentu alkaa nopeasti turhautumaan, raapimaan purkkia tai ottamaan sitä suuhun. Haukkumaan tai jopa lähtee pois. Joskus näitä mokia tapahtuu meille kaikille, eikä siitä kannata masentua. Mutta jos palkkio on jatkuvasti myöhässä voi pennulle muodostua käytösmalli, joka onkin sitten haasteellisempi kouluttaa pois. Koira saattaa oppia, että hajun löydettyään se raapii piiloa, joka on suuri virhe kokeita ajatellen. Tai se voi oppia, että se lopettaa hommat, eli lähtee pois eikä ohjaaja myöhemmässä vaiheessa osaa lukea koirastaan ilmaisua.
Kun palkkio tulee oikeaan aikaan, pentu ymmärtää nopeasti, että hajun löytyminen tuottaa palkkion. Ja kun palkkio tulee hajun päältä, pentu oppii nopeasti myös sen, että löydön luo jäädään, eikä löytöä jätetä ennen vapautusta. Itse opetan koiralle _aina_ nenäkosketuksen hajulle, olipa sitten myöhemmässä vaiheessa tarkoitus opettaa millainen ilmaisu tahansa. Haluan, että koira osoittaa minulle piilon nenällään, eikä jätä piiloa. Myöhemmin voin lisätä siihen esimerkiksi istumisen jos haluan. Mutta purkkiradalla opetan jo heti ensimmäisestä harjoituksesta lähtien, että nenä hajulla ja hajulle jäädään.
Kun sen nuorena oppii, sen vanhana taitaa...
Mieti missä treenaat ja miten
Pennun kanssa treenatessa on parempi aina treenata liian vähän ja liian lyhyitä sessioita, kuin yhtään liikaa ja liian pitkälti. Hajutyöskentelyssä pentu käyttää s nenää, silmiään ja korviaan, sekä runsaasti aivojaan. Pienen pennun hajuaivot, eivät ole kehittyneet aikuisen koiran tasolle, eikä sen hajuepideelit ole viellä herkistyneet halutulle hajulle. treenit tulee pitää erittäin helppona ja yksinkertaisena, jotta pennulle jää mielikuva hauskasta hommasta ja runsaasta palkkaamisesta.Väsymyksen ensimerkit on hyvä opetella ja siksi taas kerran perään huudan sitä treenejen videointia. Meillä ihmisillä on taipumus innostua, kun homma rullaa. Jatkamme ja jatkamme, kunnes loppuviimein koira väsyy ja saamme aikaan epäonnistumisen. Se miten treenin päättää, jää koiran mieleen. Jos treeni päättyy usein siihen, että koira on väsynyt ei enää jaksa ja me yritämme väen väkisin suurien apujen kanssa saada viellä sen yhden onnistumisen, voitte kuvitella, ettei motivaatio pitkällä tähtäimellä kasva kovin hyväksi. Sen sijaan jos me treenaamme liian vähän ja liian lyhyesti, lopetamme treenit kun pentu onnistuu ja se on innokkaana tekemässä lisää, sille jää muistikuva tästä mielialasta ja se tulee seuraavaan treeniin aina innostuneena. Tarkkaile siis pentusi mielialaa koko treenin ajan, se on tärkeää. Yleensä pennun ensi oireet väsymyksen suhteen ovat ympäristön kiinnostavuus, keskittyminen raukeaa. Pennut myös usein alkavat käyttämään tassujaan tai puremaan kun väsymys iskee. Treenit olisi hyvä lopettaa siinä vaiheessa kun pennun keskittyminen alkaa rakoilla, ennen kuin tulee raapimista tai puremista. Mutta tämäkään ei onnistu kuin harjoittelemalla ja opettelemalla, missä menee oman pennun raja ja mitkä ovat ne ensi oireet väsymyksestä. Toiset kestävät kolmenkin minuutin treenin, toisille kokonainen minuuttikin on liikaa.
Ensimmäiset treenit kannattaa pennun kanssa rauhoittaa oikein kunnolla. Poistaa ympäristöstä kaikki mahdolliset häiriöt, niin äänet kuin esineet, jotta saisi koiran kiinnostumaan purkista. Kannattaa rauhoittaa myös oma käytös, kaikki turha liikehdintä ja puhe pois. Kannattaa muistaa, että myöhemmässäkin vaiheessa ohjaaja on aina koiralle suurin häiriö, joten pentua ei kannata hämmentää turhaan omilla puheillaan tai liikkumisellaan alkuharjoituksissa. Naksutin riittää ja sosiaalinen palkka, muuta puhetta ei treeniin tarvitse mukaan ottaa.
Kenties kuivaharjoittelu on tarpeellista ennen kuin pennun ottaa mukaan purkkiradalle. Miettiä missä olet, oletko seisomassa vai kyykyssä. Miten saat palkan hajulle nopasti. Mihin asetetat purkin ja mistä näet haistaako koira purkkia. Missä pidät nameja ja kummalla kädellä palkkaat. Miten siirtelet purkkeja... jos tämän kaiken miettii ja harjoittelee etukäteen voi keskittyä pennun treenaamiseen kun sen aika tulee. Kaikenlainen ylimääräinen sählääminen ja pennun hämmentäminen jää minimiin. Pennut ottavat yleensä runsaasti kontaktia ohjaajaan ja ne ovat uteliaita. On siis tärkeää, ettei pennun keskittymistä häiritä ylimääräisillä käden liikkeillä tai turhalla puheella. Mikäli taloudessa on muita koiria, on kenties syytä miettiä mihin ne laittaa pennun treenin ajaksi, jottei niistä olisi pennulle häiriöksi. Ehkäpä on myös suotavaa ennen treenisession aloittamista selvittää, mitkä makupalat pennulle kelpaa ja mitkä se kykenee syömään nopeasti ja turvallisesti. Mieti mitä välineitä treeniin tarvitset, ota ne esille ja helposti saataville.
Kriteeri tarpeeksi matalalla
Pennun kanssa treenatessa homman tulisi pysyä ennen kaikkea hauskana ja helppona. Pennun tulee saada paljon onnistumisia. Mitä paremman motivaation hajulle saa pennulle rakennettua, sitä paremmin se kestää myöhemmin eteen tulevat haasteet ja ottaa oppia virheistään. Pennulta ei voi vaatia mitään sellaista, mitä sille ei ole opetettu ja mihin se ei viellä kykene.Koirien hajureseptoreiden uusiutuminen tapahtuu noin kuukauden välein. Ne reseptorit, joita koira käyttää vahvistuvat ja turhat surkastuvat pois. Hermosto rakentaa myös siltoja aktiivisten reseptoreiden välille ja koira alkaa ajan myötä reagoimaan tiettyihin hajuihin herkemmin. Nämä hajut menevät syvälle koiran muistiin. On tärkeää, että hajulle jonka kanssa haluamme koiran työskentelevän rakentuu positiivinen mielikuva. Treenit tulee siis pitää vaatimustasoltaan helppona, jotta pentu saa runsaasti onnistumisia ja mieluisaa palkkaa. Ohjaajan tulee luoda treeniin hyvä ilmapiiri ja rakentaa pennulle hajuhommiin sopiva mieliala. Valmiiksi väsyneen pennun kanssa ei ehkä ole hyvä treenata aivotyöskentelyä vaativaa hajuhommaa, eikä kenties ole suotavaa, että pennulla on treenin aikana pahin hepuli menossa. Pennun, kuten aikuisenkin tulee olla hajutyöskentelyssä kohtalaisessa viretilassa. Sen tulee olla aktiivinen, mutta ei missään nimessä liian ylienerginen. Toiset koirat vaativat turhan energian purkamisen ennen treenejä, jotta ne kykenevät keskittymään kunnolla.
Vältä turhaa auttamista, ohjaamista ja houkuttelua
Hajutyöskentely on laji, jossa koira suorittaa sille annetun tehtävän itsenäisesti. Sen tulee kuitenkin tehdä töitä ohjaajalleen ja ilmaista hänelle löytö. Koirat ovat mahtavia kumppaneita, koska ne osaavat lukea meidän ihmisten eleitä ja mielialoja kuin avointa kirjaa. Pieni pentukin ottaa runsaasti katsekontaktia ja opettelee omistajan eleitä sekä puhetta. Siinä missä muissa lajeissa käytetään pennun kontaktin halukkuutta hyväksi, hajuhommissa asia on päin vastoin. Pennulle tulee opettaa pienin askelin ja helpoin treenein, että sen tulee suorittaa työ itse, eikä ohjaajaan kannata kiinnittää huomiota. Mitä kontaktin haluisempi pentu on, sitä varovaisempi tulee omissa toimissaan olla.Yeisin virhe mitä ohjaaja tekee on käden meneminen taskuun ja namin hapuilu, ennen kuin naksutin on edes naksahtanut. Koira oppii nopeasti käden liikkeen ja taskun rapinan merkiksi tulevasta palkkiosta. Naksua seuraa aina maksu, mutta maksu ei saa tulla ennen naksua. Silloin me palkkaamme koiran väärästä toiminnasta.
Treenit kannattaa videoida niin, että näet oman toimintasi myös. Videota katsellessa kannattaa tutkailla kriittisesti omaa suoritustaan, palkkion ajoitusta ja suuntaa. Mutta siitä ei kannata masentua. Itse mokailen edelleen oikea-aikaisen naksauttelun kanssa. Silloin tällöin mokaaminen ei ole pahasta, mutta mikäli koko ajan palkkaa koiraa väärään aikaan ja väärään suuntaan on ongelmia tiedossa.
Ensimmäinen kriteeri on saada pentu kiinnostumaan purkista missä on hajua. Nose workin hajut ovat todella vahvoja, varsinkin ensimmäisen luokan eucalyptus. Itse laitan pennulle hajun aina puhtaaseen tupakan filtteriin, joka imee hajutipan hetkessä sisäänsä. Filtterin ulkokuori on huokoista paperia, joka vähän suodattaa hajun räjähtämistä pennun nenään. Hajun on hyvä antaa hetken aikaa muhia avonaisessa purkissa, jottei se olisi pennulle liian vahva. Mikäli pentu näyttää yhtään eleitä siitä, ettei se halua laittaa nenäänsä hajulle, kannattaa hajua vanhentaa entisestään ennen treenejä. Vain yksi tippa hajua riittää ja jos sekin tuntuu olevan liikaa, voi hammastikun kastaa hajuun ja pyyhkäistä sillä filtteriä.
Koirat ovat yleensä automaattisesti kiinnostuneita uusista asioista, varsinkin niistä mikä on ohjaajalla kädessä. Jos pentu ei tule ohjaajan kädessä ojentamalle purkille itsenäisesti, voi ohjaaja hiukan leikkiä purkilla ja saada pentukin siitä kiinnostuneeksi. Purkki kannattaa ihan ensimmäisenä pitää kädessä ja siirtää se lattialle vasta kun pentu tulee itsenäisesti purkin luo. Palkkio tulee kun pennun nenä on purkin kannen suulla. Itse pidän purkin oikeassa kädessa ja annan palkkion vasemmalla kädellä. Naksutinta en tässä vaiheessa käytä, koska koen sen hankalaksi. Vasta kun asetan purkin lattialle, otan naksuttimen mukaan.
Kriteerinä on aluksi vain se, että koira kiinnostuu purkista. Kun homma alkaa selkiytyä voi naksuttimen kanssa odottaa nonosekunnin pidempään, jolloin pentu alkaa haistelemaan purkkia. Tämän jälkeen palkkio tulee aina sen jälkeen kun pentu on haistanut.
Hajun ymmärtämistä voi kokeilla ottamalla treeniin mukaan toisen purkin, joka ei sisällä hajua. Tarkkailla miten koira käyttäytyy hajuttomalla purkilla ja miten sen elekieli muuttuu kun se on hajulla, josta saa palkkion. Lyhyet treenit ja helpot kriteerit. Jos homma ei kahdella purkilla onnistu, voi tyhjän napata pois ja jatkaa oikean hajun vahvistamista.
Parhaiten treeni toimii silloin kun pentu oivaltaa asioita itse. Yrittämistä tulee aina rohkaista. Niin kauan kun pentu yrittää on homma hallussa. Ohjaajan tehtävä on tehdä treeneistä pennulle sen verran helppoja, että pentu oivaltaa asioita itse.
Hajut ovat meille ihmisille näkymättömiä. Me emme voi nähdä, saati haistaa miten asettamamme hajupiilo käyttäytyy. Me voimme opiskella asiaa seuraamalla koirien työskentelyä ja yrittää sen mukaisesti analysoida hajun liikkumiselle mahdollisia syitä. Usein hajun liikkuminen kuitenkin yllättää, eikä koiran työskentely vastaa olettamusta. Siksi itse en panosta siihen, että opettaisin koiran etsimään tietyllä tavalla tietystä ympäristöstä. Vaan opetan koiran siihen, että se yrittää itse ja tekee työn itsenäisesti. Minä en niinkään panosta siihen, että opettaisin koiraa etsimään. Minä panostan lähinnä siihen, että kun koira saa nenäänsä kyseisen hajun se lähtee hajunlähdettä itsenäisesti etsimään. Panostan itsenäiseen työskentelyyn ja hyvään motivaatioon. Annan koiran opetella asioita itse.
Pennulle ja aloittelevalle koiralle onnistumiset ovat kuitenkin tärkeitä. Treenit tulee suunnitella niin, että koiralla on tasoonsa nähden hyvät edellytykset onnistumiselle. Motivaatio laskee liian vaikeista harjoituksista yhtä helposti kuin jatkuvasti liian helpoistakin harjoituksista. Pennun kanssa kriteeriä tulee nostaa, mutta se tulee tehdä pienin askelin. Vaikeaa harjoitusta tulee aina paikata helpommalla. Mutta helppoihin ei kannata jämähtää.
Pennun kanssa kannattaa panostaa siihen, että se menee hajua kohti innokkaasti ja hyvällä fiiliksellä. Että se pysähtyy hajulle ja saa siitä palkkion. Tämä on se pohja ja se kannattaa rakentaa kunnolla. Kun pohja on kunnossa on aika siirtyä harjoittelemaan etsimistä pienin askelin ja helpoin harjoituksin. Mutta jos pentu ei mene hajua kohti innokkaasti, ei se tule tekemään sitä etsinnässäkään, joka vaatii huomattavasti enemmän ajattelua ja nenän käyttöä kuin yhdelle purkille hakeutuminen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)