Koska itse käytän aina purkkirataa opettaessani koiralle hajua, tulee purkista automaattisesti koiralle kohde. Kun koira näkee tutun hajupurkin, se menee sen luo ja haistelee onko siellä hajua. Käytän tätä hyväkseni opettaessani koiraa ensimmäisiä kertoja etsimään hajua muualta kuin purkkiradalta.
Piilotan ensimmäisissä harjoituksissa hajun siis aina purkissa. Jätän purkin sen verran näkyville, että koira joutuu ensin käyttämään nenäänsä löytääkseen purkin. Lopussa sillä on purkista näkövihje, jolloin saan usein nenän käymään purkilla ihan kuten sille on radalla opetettu.
Purkkiradalla palkkaan koiran aina kun se laittaa nenänsä oikean purkin päälle. Tätä haluan myös vahvistaa etsinnässä. Eli rakennan alusta asti koiralle toiminnon, jossa hajun löydettyään se laittaa nenänsä siihen. Vaikka tarkoitus olisikin myöhemmässä vaiheessa kouluttaa jokin ilmaisukäytös, opetan aina ensimmäiseksi nenällä hajun merkkaamisen. Olen kokenut tämän todella tarpeelliseksi nose workissa, missä koiran tulee kertoa suht tarkkaan ohjaajalleen piilon sijainti. Tällöi koiralle ei tarvitse myöhemmässä vaiheessa opettaa jotakin tarkennus käskyä, jos ohjaaja ei kykene ilmaisusta lukemaan esimerkiksi missä tuolin neljästä jalasta piilo sijaitsee. Ensimmäisessä luokassa tuomari saattaa hyväksyä löydöksi oikean tuolin merkkaamisen, mutta myöhemmässä vaiheessa on pakollista, että koira merkitsee tuolista juuri sen jalan missä piilo sijaitsee. Koska koiran uudelleen kouluttaminen on aina hankalampaa ja työläämpää, koulutan ilmaisuun tarkkuuden ihan ensimmäisistä treeneistä lähtien. Opetan koiran merkkaamaan piilon jo alkeissa nenällään ja kun tämä on hallinnassa, alan tekemään erillisiä ilmaisutreenejä sitä käytöstä kohti, minkä ilmaisun koiralle haluan. Varsinkin jos ilmaisukäytös tulee olemaan jokin muu kuin hajua kohti oleva, on tärkeää, että koira merkitsee piilon ensin tarkasti. Jos opetat ilmaisuksi esimerkiksi istumisen, on sinun mahdoton tietää piilon tarkkaa sijaintia, mikäli koirasi on mennyt istumaan auton toiselle sivulla kun ohjaaja on vasta tulossa auton takaa. Tällöin on miltei pakollista opettaa koiralle jokin käsky, jolloin se näyttää piilon uudelleen ja ilmaisee uudelleen. Uudelleen ilmaisu vie aina kokeissa turhaa aikaa ja heikentää koiran sijoittumis mahdollisuuksia.
Purkki toimii siis näkövihjeenä koiralle. Näkövihjeen avulla saan koiran ilmaisemaan piilon halutulla tavalla, eli laittamalla nenänsä siihen. Vahvistan aina alussa piilolle jäämistä, eli palkkaan hajun päältä. Tämä hajun päältä palkkaamisen olen huomannut aiheuttavan koirille hajupiilon syöntiä, mutta olen onnistunut sen Mayaltakin karsimaan pois myöhemmässä vaiheessa palkan suunnan vaihdolla. Ennen kuin palkan suuntaa kykenee vaihtamaan, on koiralla kuitenkin oltava selvä mielikuva siitä, että hajupiilo tulee merkata nenällä. Onkin tärkeää, että etsintöjen rinnalla pitää jatkuvasti ilmaisutreenit mukana myöhemmässäkin vaiheessa. Eli vahvistaa hajulle menemistä, olemista ja jäämistä.
Aina alkeita opettaessani mietin siis valmista käytöstä. Mietin mitä haluan ja mistä on hyötyä. Mietin mikä on heikkous. Nose workissä tärkeintä on löytyminen. Löytö sisältää sen , että koira etsii. Sen tulee myös ilmaista piilo ohjaajalleen. Mikäli ohjaaja ei kykene koirasta lukemaan löytöä, ei löytö ole hyväksytty. Tämä vaatimus tulee eteen jo heti ensimmäisessä koettelemuksessa: hajutestissä. Helpoin tapa millä ohjaaja asian ymmärtää on se, että koira lopettaa työt, se jää hajulle odottamaan palkkaa.
Hajutyöskentelyssä koiran tulee suorittaa etsintä itsenäisesti, ohjaajasta riippumatta. Alkeissa kannattaa panostaa juurikin siihen, että koira käyttää omia aivojaan. Treenit ovat siis todellista aivotyöskentelyä pennulle ja ne kannattaa pitää helppona ja lyhyinä, jottei motivaatio kärsi. Pentu tarvitsee runsaasti onnistumisia, mutta se tarvitsee myös kohtuullista haastetta, jotta se oppii itse.
Mikäli treeni osottautuukin liian vaikeaksi, voi alkeissa auttaminen olla hyväksi. Auttaminen kannattaa kuitenkin tehdä niin, että koira joutuu tekemään työn edelleen itsenäisesti. Koiraa voi esimerkiksi ohjata hajun suuntaan, mutta ei koskaan suoraan hajulle. Aina tulee kannustaa koiraa yrittämään itse, ei tehdä töitä sen puolesta. Ohjaajan on siis suotavaa suunnitella treenit hyvin etukäteen ja tarkkailla koko ajan pennun jaksamista ja onnistumista.
Hajun ollessa tiiviissä purkissa, se ei jätä "jälkiä" vaikka hajupiiloa siirtää. Ilmaan toki saattaa jäädä pieniä määriä hajumolekyylejä, mutta tämäkin harjoitus opettaa koiraa menemään sitä kohti, missä haju on vahvimmillaan. Purkkia voi ja kannattaakin hiukan piilottaa, ettei pentu opi käyttämään pelkkiä silmiään. Pennulle tulee tehdä selväksi, että nenää käyttämällä pääsee onnistumiseen.
Kun purkin siirtely sujuu hyvin, on aika ottaa seuraava askel, eli kokeilla sisäetsintää. Edelleen pidän hajun purkissa, jotta löydettyään koiralla on näkövihje siitä, että sen tulee tökkästä löytöä nenällään. Näin saan varmistettua sen, että kykenen palkkaamaan löydöstä. Jos tässä vaiheessa en olisi käyttänyt purkkia, olisi pentu etsinyt hyvin ja löytänytkin.. mutta se käväisi nopeasti hajupiilolla ja tuli pois. Minun olisi ollut vaikea hahmottaa milloin se on oikeasti löytänyt piilon. Palkkion tulisi tulla siitä, että nenä on hajulla. Eikä siitä, että koira käy vähän siellä päin mistä hajua tulee.
Videolla Oivan ensimmäinen sisäetsintä ilman apuja. Haju oli ollut paikoillaan noin 10min, jolloin se on ehtinyt laskeutua. Ovi oli kiinni, jotta ilmapyörre olisi pienempi ja haju pysyisi paremmin paikoillaan. hajupiilo oli suunniteltu niin, että koira joutuisi kuitenkin etsimään, mutta löydettyään se saa jälleen näköavun. Videolla näkeekin hyvin miten koira käy piilolla, mutta ei viellä osaa sinne jäädä. Tämä ei kuitenkaan tuota vaikeutta oikeasta palkkaamisesta, sillä pentu tökkää purkkia hienosti nenällään. Palkkaamisessa vahvistan hajulle jäämistä, eli annan palkkion purkin päältä vaikka pentu yrittääkin tulla luokseni hakemaan palkkaa.
Tämä treeni onnistui hyvin. Pentu meni aivan suoraan hajua kohti eikä piitannut huoneen muista tavaroista. Tätä juuri haluan! Ennen sisäetsintää olin ottanut purkkiradalla treeniä jossa vahvistan hajua. Pennun kanssa aloitan aina treenisession ensin purkkiradalla ja sen jälkeen vasta otan etsintää. Näin kykenen varmistamaan sen, että pennulla on selkeä mielikuva siitä, mitä tehdään ja mitä minä haluan sen tekevän.
