Blogin kirjoittaminen on ollut koko kesän aikamoisella retuperällä, pahoitteluni siitä. Korona sekoitti kesän suunnitelmat ja kaikenlaiset koira koulutukset, näyttelyt ja kokeet oli miltei kokonaan peruttu. Nyt syksyllä kun vihdoin alkoi näyttämään siltä, että elämä palaa ruotuun, on korona taas nostanut päätään ja kaikki peruttu loppuvuodelta.
Vuosi on ollut koronan lisäksi muutenkin erittäin raskas. Jälleen yksi koira on päästetty kivuistaan pois ja luovuin Myrskystä maaliskuussa. Päätös oli jälleen kerran entistä raskaampi, vaikka kuvittelin että se kokemuksen myötä helpottuisi. Tässä on jouduttu luopumaan liian monesta ystävästä. Ikävä on suuri edelleen. Jätti karhuni, tuo leppoinen nalle, on poissa ja vain hyvät muistot ovat jäljellä.
Myrskyn jalat olivat jo todella huonossa kunnossa. Se ei enää halunnut lenkille, eikä nousta autoon.Valitettavasti suussa sen ikenet kasvoivat ja peittivät hampaat alleen. Syöminen vaikeutui ja sillä oli kipuja. Lääkärin mukaan tällainen ikenien liikakasvu saattoi johtua lääkkeiden sivuvaikutuksesta (Myrsky söi kipulääkkeitä jalkoihinsa lähes koko elämänsä) tai sitten se oli syöpää. Niin tai näin, mutta pidin lupaukseni ja päästin Myrskyn pois kärsimästä sen enempää.
Liian monta koiraa on lähtenyt pienen ajan sisällä. Se repii sieluni rikki. Myrskyn lähdön jälkeen päätin, etten enää koiraa ota, olin niin rikki. Mutta niinhän siinä sitten kuitenkin kävi.. Myrskyn lähdön myötä Bitka menetti ystävänsä ja jäi yksin, joten jotain oli keksittävä. Taloomme tuli toukokuussa tiibetinmastiffin narttupentu Owelan kennelistä.
Aikaisempaa kokemusta laumanvartijoista minulla ei ole. Ja tämän takia valitsimme vahtikoiraksi tiibetinmastiffin, joka on laumanvartijoista seurakoiramaisin. Deessä on samoja piirteitä kuin Myrskyssä oli (rauhallisuus ja tasapainoisuus), mutta luonne on selvästi topakampi ja vahtiviettiä löytyy. Jo heti parin päivän yhteiselon jälkeen saimme huomata, että se on ulkokoira isolla U:lla. Se ei siis viihdy yksinkertaisesti sisällä juuri ollenkaan. Yöllä otan sen sisälle nukkumaan ja ruoka tarjoillaan sisällä, muuten se sitten onkin mieluummin ulkona makoilemassa. Sateella sitä ei oikein tahdo saada sisälle ja ukkosella jouduin sen houkuttelemaan makkaran avulla suojaan. Se on luonteeltaan erittäin itsenäinen, eikä sinällään paljoa seuraa vaadi, viihtyy itsekseen pihalla ja tulee välillä katsomaan onko kaikki sisällä ok. Se on pienestä asti ollut topakka tyttö. Luopumisen opetteluun on siis jouduttu panostamaan kun tippaakaan nöyryyttä ei löydy. Kovapäinen neiti.
Koko tontin aitaaminen on aloitettu, että Dee saa sitten toteuttaa sitä, mihin se on jalostettu. Urakka on suuri. Tien puoleinen sivu tulee lauta-aidalla ja loput tontista on tarkoitus aidata riista-aidalla. Isoille koirille on myös lukolliset tarhat.
Deen kanssa on suunnitelmissa tehdä verijälkeä ja katsoa miten se siihen taipuu ja olisiko siitä ihan kokeisiin asti. Alku on sujunut ainakin ihan moitteettomasti, tässä lajissa se saa tehdä töitä täysin itsenäisesti.. katsotaan miten homma lähtee etenemään.
Nose workkiin en ole saanut oikein motivaatiota.. Olen tässä hiukan alkanut miettimään noseen uutta kisakoiraa, sellaista jolla perus ominaisuudet lajiin olisivat kunnossa. Vielä sen aika ei kuitenkaan ole.. Olen joutunut nyt 3 harrastuskoiraa laittamaan monttuun ennenaikaisesti, joten kynnys neljännen ottamiselle alkaa olla melko suuri. Toivotaan, että sen aika vielä tulee. Olen liittynyt NWF:n koulutustoimikuntaan ja teen sitten lajin eteen välillä vähän muuta työtä.
Olin pitämässä eläin etsijäkoirat Vaunu ry:lle haju luentoa, jossa kerroin hajuista, sekä siitä miten koira niitä käsittelee. Edellisestä luennosta olikin kulunut jo kaksi vuotta ja oli erittäin innostavaa palauttaa tärkeitä asioita omaankin mieleen. Teorian tunteminen haju työskentelyssä on tärkeää, teki sitten nose workkiä tai ajoi jälkeä. Kaikkiin pätee samat teoriat ja ne tuppaa unohtumaan, sekä niiden merkitys hiipumaan.
Ainiin.. Nostetaan hattua sille, että ensimmäiset viralliset nose work kokeet on nyt suomessa korkattu. Suuri kiitos kaikille niille ahkerille, jotka ovat töitä tehneet lajin eteen. Ensimmäisissä kokeissa nähtiin hienoja suorituksia ja luokkanousuja. Meillä on suomessa jo virallisia kolmosluokan nosekoiria!!
