Ajattele
Koirilla on muutamia erilaisia tapoja etsiä meille haluttua hajua. Se mitä tyyliä koira käyttää, johtuu aika pitkälti koiran sisäänrakennetusta käytös mallista, johon vaikuttaa suurimmaksi osaksi jalostus ja rodun käyttötarkoitus. Tämän lisäksi vahvana vaikuttajana on koiran persoonallisuus, sekä muut yksilölliset ominaisuudet. Toisille koirille on luonnollista painaa nenä kohti maata ja seurata maassa olevia hajuja kun taas toiset kulkevat nenä pystyssä seuraten ilman mukana kulkeutuvia hajuja.
Eri lajeissa tavoitellaan hiukan eri asioita. Ja se mitä halutaan, vaikuttaa siihen miten lähdemme koiraa kouluttamaan ja miten sen koiran tulisi hajua työstää. Jos koiran tulee ilmaista jäljellä tipahtaneet esineet ja näyttää mistä kohde on kulkenut, se tulee opettaa seuraamaan tiiviisti ydin jälkeä. Jos taas tarkoituksena on löytää esim eksynyt marjastaja mahdollisimman nopeasti, silloin mutkittelevan jäljen tarkka ajaminen ei tuota toivottua lopputulosta. Jos taas ajatellaan erikois etsintää (nose work, sienestys, homekoira), jossa koira etsii ympäristöstä yhtä tiettyä hajua, ei jäljen ajaminen ole silloin edes vaihtoehtona.
Tämän takia ensimmäinen asia mitä tehdään, ennen kuin koiraa lähdetään kouluttamaan hajutyöskentelyn alkeisiin, on miettiä mitä me haluamme? Mihin me koiraa koulutamme? Miten koiran tulee etsiä haju ja miten sen tulee käyttäytyä hajun löydettyään?
Jos opetamme sienikoiran seuraamaan meidän jälkeä kun piilotamme sille sieniä metsään, homma ei toimi kun jälkeä ei enää tositoimissa ole. Ja jos meillä on sienikoiraksi suunnitteilla koira, joka on jalostettu satoja vuosia siihen, että se ajaa jälkeä, meidän täytyy ajatella sille treenit niin, että saamme häivytettyä tätä sisäänrakennettua toimintaa.
Ennen ensimmäisiä treenejä, meidän tulee tuntea laji ja sen vaatimukset. Meidän tulee miettiä mikä on onnistuminen ja mikä on epäonnistuminen. Meidän tulee tuntea haju jota käytämme treeneissä ja tietää sen käytös (kauanko säilyy haisteltavana, miten vahvistuu, miten heikkenee, miten säilytetään). Ja ennen kaikkea, meidän tule osata lukea koiraa, jotta tiedämme mitä se treeneissä tekee.
Mikäli kyseessä on kokeisiin tähtäävä treenaaminen, koesääntöjen omaksuminen ennen treenejä auttaa ei toivottujen asioiden minimoimiseen, ennen kuin niistä tulee "huono tapa".
Kolme tyyliä, kolme eri tarkoitusta
Hajua seuraavat koirat voimme jakaa kolmeen eri tyyliin sen mukaisesti, miten ne hajua työstävät. Se, mihin kategoriaan oma koira lukeutuu riippuu sekä sen synnynnäisistä ominaisuuksista, että siitä miten me sitä koulutamme. Millaista työskentelyä vahvistamme ja mitä haluamme häivyttää. Ensimmäiset treenit antavat yleensä hyvin näytteen siitä, miten koira luonnostaan hajua käsittelee. Sen mukaisesti voimme miettiä treenisuunnitelmaa eteenpäin.
1. ILMAVAINUINEN
Ilmavainuinen koira seuraa nimensä mukaisesti ilman kosteuspisaroihin liuenneita hajumolekyylejä. Nämä hajumolekyylit saattavat lentää kauas itse kohteesta ja ne liikkuvat ilmavirtauksien mukana. Tuulen suunnan jatkuva tiedostaminen on ohjaajalle tärkeää analysoidessaan koiran työskentelyä. Mutta asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen. Vaikka tiedämme tuulen puhaltavan oikealta vasemmalle, haju ei kulkeudu yhtä suoraviivaisesti. Haju mutkittelee käärmeen tavoin ja ajautuu myös sivusuuntaisesti. Jokainen este, joka hajumolekyylin eteen tulee aiheuttaa liikkeen toiseen suuntaan tai ne voivat jäädä suuremmaksi keskittymäksi esteen eteen. Kun koira haistelee jotakin intensiivisesti, se hengittää tiheämmin. Tämä tiheä sisään/ulos hengitys saa aikaiseksi pyörteen koiran nenän eteen ja hajumolekyylit pääsevät koiran aivoihin asti. Ilmaivainua käyttävällä koiralla hengitys on kuitenkin hiukan eri. Niille on tyypillistä ottaa pitkä sisäänhengitys nenän kautta ja samaan aikaan puhaltaa pitkä ulos hengitys suun kautta. Tämä aiheuttaa tarvittavan ilmapyörteen.
2. ETSIVÄ/TREILAAVA (TRAILING)
Mantrailing nimitys tuli käyttöön jo 1500-luvulla, kun suurriistan metsästykseen käytettyjä vihikoiria alettiin käyttämään myös roistojen kiinniotossa. Siinä koiran tuli etsiä haluttu henkilö nopeasti. Treilaavat koirat etsivät ominaishajua. Ne käyttävät etsintään apuna sekä maassa olevaa hajua, että ilmassa leijailevia hajumolekyylejä. Tällaiset koirat jäljestävät usein pää pystyssä. Ne ajavat jälkeä silloin, kun hajua ei tule ilmavirtauksien mukana, mutta vaihtavat hajun ilmavainuksi kun siihen on mahdollisuus. Ilmassa oleva haju on tuoreempi kuin maahan jäänyt haju. Ne seuraavat siis tuoreinta hajua ja pyrkivät menemään hajun lähteen luo. Nämä koirat harvemmin seuraavat jälkeä tarkasti. Ne saattavat oikoa kulmia, tai mennä kulman ohi muutamia metrejä ennen kuin kääntyvät. Toisinaan, jos ilmavirtaukset ovat suotuisia, ne eivät kulje jäljellä hetkeäkään löytääkseen etsimänsä. Treilaavan koiran tehtävä on löytää haluttu kohde mahdollisimman nopeasti ja suoraviivaisesti. Tyypillistä on, että alku etsintä tehdään jäljestäen ja mitä lähemmäs kohdetta tullaan, sitä vahvemmaksi tulee ilmavainun käyttö. Mikäli tarkoituksena ei ole mennä etsittävän kohteen luo, vaan jättää "turvaväliä", tulee ohjaajan osata lukea koiraansa todella hyvin. Myös ympäristön vaikutus hajujen liikkumiseen on tärkeää, sillä koira saattaa hajua seuratessaan ilmaista väärän suunnan tai hämmentyä suurista haju keskittymistä.
Treenien suunnittelussa tulee ottaa huomioon hajun liikkuminen ja ympäristön olosuhteet. Jälkeä tehdessä tulee miettiä miten jokainen luonnon tai ihmisen muovaama este liikuttaa hajua. Jälkeä ajaessa tulee tarkkailla koiran eleiden muutoksia jatkuvasti. Ja treenin analysointi on ainoa asia millä me voimme mitata onnistumista, sekä koiran kehittymistä.
3. JÄLKEÄ AJAVAT
Tälläiset koirat ajavat nimen omaisesti jälkeä, eli seuraavat vain maassa olevaa hajua. Niiden tehtävä on näyttää mistä on kuljettu ja tarpeen tullen myös ilmaista matkanvarrelle tipahtaneet esineet. Koira voi etsiä tiettyä hajua maasta tai sitten se seuraa vain sitä jälkeä, joka on tuorein. Tuoreimman jäljen nostaminen onnistuu vain pehmeällä alustalla, koska tuoreimman jalanjäljen tunnistamiseen koira käyttää apunaan maan rikkoontumisesta aiheutuneen hajun vahvuutta. Tätä hajua seuraava koira pystyy päättelemään jäljen suunnan ja erottelemaan oikean jäljen toisesta jäljestä kulkijan painon avulla. Jos alueella on paljon saman ikäisiä jälkiä ja jäljen tekijät ovat suht saman painoisia, koiralla voi olla mahdoton erottaa niitä toisistaan. Tälläisessä tapauksessa ominaishajun käyttö voi olla tarpeellista, mikäli meillä on antaa koiralle hajunäyte etsittävästä kohteesta.
Jälkeä ajavan koiran tulee seurata jälkeä. Koiralle on tyypillistä valita tuorein haju, joten maalimiehen sijoittamiseen tulee panostaa. Usein jäljen päässä ei edes ole ihmistä vaan esimerkiksi pelkkä esine, jolloin ilmavainun käyttö loppuvaiheessa saadaan poistettua.
Se, mihin tarkoitukseen me koiraa käytämme, se vaikuttaa siihen miten asioita lähdetään opettamaan. Se vaikuttaa myös siihen mikä määrittelee meille onnistumisen ja millainen on epäonnistuminen.
Jos jälkeä ajava koira menee jatkuvati kulmista ohi, meillä on ongelma. Sen sijaan jos ilmavainuinen koira ei välitä kulmista vaan menee suoraan kohteen luo, se on onnistuminen.
Ensimmäiseksi tulee miettiä mitä koiralta halutaan ennen kuin voidaan lähteä sitä opettamaan. Mitä laji vaatii? Miten vaatimukseen päästään?
Opettele lukemaan koiraasi
Koirat kommunikoivat meille eleiden avulla koko ajan. Hajutöitä tehdessä, elekieli muuttuu lukemattomia kertoja työskentelyn aikana. Toisilla eleet ovat hienovaraisia, toisilla erittäin selkeitä. Tähänkin asiaan vaikuttaa sekä jalostus, että persoonallisuus. Omaan koiraan kannattaa tutustua ennen treenien aloittamista ja sen elekieleen opetella. Tämä onnistuu parhaiten koiraa seuraamalla erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Miten se reagoi kun havaitsee pakoon juoksevan jäniksen? Miten elekieli ja olemus muuttuu?
On tärkeää erottaa koirastaan milloin se on tuoreella hajulla, milloin se on hajun reunalla ja milloin se on hukannut hajun. Tärkeää on myös erottaa milloin se on hyvällä motivaatiolla ja milloin se alkaa turhautumaan tai väsymään. Missä menee oman koirasi raja? Milloin se kykenee vielä kuuntelemaan sekä oppimaan ja milloin se ei enää siihen kykene?
Koiran persoonallisuus vaikuttaa siihen mihin meidän tulee panostaa. Rauhalliselle koiralle on turha opettaa rauhoittumista, se osaa sen jo.
Vilkkaan koiran vireyttä tuskin tarvitsee nostaa, mutta ehkä me voisimme opettaa sille hiukan rauhoittumista, jotta se kykenee keskittymään pitkäkestoiseen työhön paremmin..
METSÄSTYSKETJUN HYÖDYNTÄMINEN
Etsintä on koiralle luonnollinen käytös. Se on sisäänrakennettu moodi. Etsiminen on käytösketju, joka perustuu koiran metsästysviettiin. Voisimme puhua myös eloonjäämis vietistä niin sen tärkeys avautuu paremmin. Rodun käyttötarkoitus vaikuttaa aika paljon siihen, kuinka vahvana tämä vietti koirassa on. Sen lisäksi tulee huomioida jokaisen yksilölliset piirteet. Yleensä koirasta kuin koirasta löytyy metsästysvietti, mutta joidenkin kanssa sitä pitää herätellä. Uskokaa tai älkää, kaikki koirat eivät juokse heitetyn pallon perään.
On mahdollista, että metsästysketju ei ole koiralla kokonainen. Jalostuksella on pystytty vaikuttamaan tähänkin asiaan.
Metsästysketjuun kuuluu kokonaisuudessaan:
1. etsiminen
2. tuijotus
3. vaaniminen
4. takaa-ajo
5. tarttumis purenta
6. tappopurenta
7. paloittelu
8. syöminen
Jos koiralla on heikkona takaa-ajo, meidän tulee sitä kasvattaa jottei tekeminen sammu kesken pidempikestoisessa tehtävässä. Jos koiralla on vahvana etsiminen, voimme joutua panostamaan siihen, että se lopettaa lyhytkestoisessa tehtävässä työt kun löytää. Niille, joilla tarttumis purenta on vahvana, lelupalkka toimii hyvänä palkkiona. Toiset taas palkkaantuvat ruuan syömisestä enemmän.
Jokaisella koiralla on omat vahvuudet ja heikkoudet, aivan kuten meillä ihmisillä. Jos me emme pysty tiedostamaan oman koiran heikkouksia, meidän on vaikea edetä treeneissä tehokkaasti ja päästä parhaaseen mahdolliseen tulokseen. On turha tuhlata hyvää treeniaikaa harjoitellakseen asioita, jotka koira jo osaa. Se tie ei vie eteenpäin. Meidän tulee harjoitella niitä asioita, joiden parantaminen parantaa koko suoritusta.
