Katselin blogini tilastoja ja huomasin, että edelleen kiinnostavin juttuni on purkkiradalla työskentelyn ohjeet. Olen kirjoittanut sen vuonna 2014, silloisten muistiinpanojeni mukaisesti ja julkaisin sen seuraavana vuonna 2015. Näköjään aihe kiinnostaa edelleen kovasti ja ajattelin tehdä samasta aiheesta hiukan päivitetyn version ja muuttaa sen nimenomaan nose work lajille. Silloin 2015 ei niinkään koulutettu nosea purkkiradalla, mutta nykyään siitä on tullut ihan miltei suosituin tyyli aloittaa alkeet.
Purkkirata on yksi konsti aloittaa koko nose work laji. Tarkoitukseni oli kirjoittaa omasta tekemisestäni ohjeistus, josta aloittavakin harrastaja ymmärtäisi mikä siinä on ideana ja kuinka sitä lähdetään tekemään.
Jutusta tulikin aika pitkä ja perusteellinen. Mutta varmasti jäi paljon asioita kertomatta kuitenkin. Noh, toivotaan, että tästä on jollekin jotain iloa ja kenties jopa ihan sitä hyötyä 😊
HAJUEROTTELU PURKKIRADALLA
Miksi sitten purkkiradalla alkeiden opettaminen on nostanut suosiotaan tässä reilun viiden vuoden aikana huimasti? Jos mietitään tämän koulutustyylin vahvuuksia, niin suosion nousu ei ole ihme.
Hajuerottelun harjoitteleminen purkeilla auttaa koiraa täsmälliseen työskentelyyn. Purkkeja käyttäessä on helppo hallita ympäristön häiriöitä, sekä häiriöhajuja. Koiralle pystyy antamaan puhtaita hajulähteitä ja me pystymme tietämään mitä hajua sille opetamme. Koiran osaamista on helppo tarkkailla, virheisiin on helppo puuttua ja jopa ehkäistä. Purkkiradalla ilmaisukäytöksen rakentaminen on helppoa.
Purkkitreeni sopii yleensä koiralle kuin koiralle, aktiviteetiksi, energian purkamiseksi, erilaisten ongelmien ratkaisemiseksi tai ihan vaan taitojen syventämiseksi. Kotitreenit on helppo ja nopea toteuttaa.
Purkkikoulutuksen avulla on helppo opettaa koiralle jokin tietty haju, tai useita eri hajuja. Koirat ymmärtävät idean aika nopeasti ja itse olen käyttänyt purkkirataa jo ihan 9vk ikäisellä pennullakin. Se on siis varsin helppo tapa treenata, se on nopea tapa toteuttaa, se on kokemukseni mukaisesti koiralle helppo ymmärtää ja se on helppo hallita (treenit voi lopettaa heti kun koira näyttää väsymisen merkkejä tai häiriöhajut voi poistaa jos ne olivatkin liian haastavia).
Jos sitten ajatellaan mitä haittaa purkkitreeneistä voi olla, niin minulle ei tule mieleen kuin harjoittelun mekaanisuus. Jos koira ei kestä toistoja jo lähtökohdistaan, voi purkkitreeni laskea motivaatiota. Purkkirataa ei myöskään oikein voi tehdä kuin ruokapalkalla, joten jos koira ei palkkaannu ruualla, vaihtaisin koulutustyyliä kokonaan.
Ihan kuten kaikessa muussakin hajutreeneissä, itse suosittelen suuresti videoimaan myös purkkitreenit. Se mitä minä huomioin aina videota katsoessani, on koiran viretila ja oma toiminta
( palkkion ajoitus + suunta ). Purkkiradalla treenatessa naksuttimen oikea-aikainen käyttö vaikuttaa hurjan paljon siihen, miten koira alkaa käyttäytymään.
Ohjaajan mekaaniset taidot ovat siis tärkeät. Mutta ei hätää, tekemällä oppii 😊
HAJUEROTTELU
Mitä "hajuerottelu" käytännössä tarkoittaa? Lyhyesti: Se tarkoittaa sitä, että koira erottelee eri hajut toisistaan, vertaa niitä keskenään, analysoi ja tallentaa.
Koirien kyky erotella eri hajuja on erinomainen. Siihen vaikuttaa suureksi osaksi rodun alkuperäinen käyttö (jalostus), sekä koiran persoonallisuus. Jokainen koira on oma yksilönsä, sillä on omat vahvuudet ja heikkoudet. Jokainen koira kehittyy hiukan eri tahtiin.
Treenit tulee suunnitella aina koiralle sopivaksi ja jatkuva koiran kehittymisen tarkkailu on suotavaa. Jotkut koirat eivät kestä mekaanisen harjoittelun toistoja, se täytyy huomioida varsinkin purkkiradalla, jossa toistoja on helppo tehdä useasti ja tehokkaasti. Ja vaikka koira toistoja kestäisikin, tulisi harjoitus lopettaa aina silloin kun koira onnistuu parhaimmalla mahdollisella tavalla, ennen kuin se väsyy. Väsymys heikentää keskittymiskykyä ja alkaa aiheuttamaan virheitä.
Malttia siis harjoitteluun. Mieluummin parin minuutin harjoituksia useasti päivässä kuin yksi liian pitkä treenisessio viikossa. Joillekin koirille minuutin mittainen purkkitreeni on sopiva. Myrsky nöffin kanssa minuuttikin oli alussa liikaa.
Kun lajia alkaa tekemään purkkiradan avulla, tulee muistaa, että rakennamme pohjan koko työskentelylle. Meidän tulee pitää huoli siitä, että työ pysyy koiralle koko ajan mieluisena. Hajusta, sekä koko tekemisestä sille tulee jäädä hyvä tunnetila päälle. On siis parempi lopettaa treenit liian aikaisin, kuin yhtään liian myöhään. Hyvä nyrkkisääntö on lopettaa harjoitus siihen, kun juuri harjoiteltava asia onnistuu hyvin.
VÄLINEET
Purkit.
Aloitetaan tästä, koska ilman purkkeja ei pysty hajuerottelua purkkiradalla toteuttamaan.
Purkkeja valitessa kannattaa ottaa huomioon muutama asia. Purkkien tulisi olla tyhjänä keskenään saman hajuisia, eli niissä tulisi olla sama "pohjahaju". Näin voimme varmistaa taas hiukan enemmän sitä, mitä hajua me oikeasti koiralle opetamme. Mikäli välttämättä haluat käyttää pilttipurkkeja, tulisi niiden kaikkien olla sisältänyt samaa pilttiä. Vaikka purkit pesee, hajua saattaa jäädä kuitenkin.
Itse suosin alkuharjoituksissa aina uusia purkkeja, jossa ei ole aikaisemmin säilytetty mitään. Mitä paremmin me saamme alkeita tehdessä koiralle esiteltyä mahdollisimman puhtaan hajun, sitä helpompi koiran on ymmärtää mitä me siltä haluamme.
Lasipurkkeja käyttäessä koira pystyy käyttämään purkkiradalla apuna myös silmiään. Tämän takia kaikkiin purkkeihin tulee laittaa sisälle samaa ainetta mihin hydrolaatinkin imeyttää. Hydrolaatti tippa kannattaa aina imeyttää johonkin materiaaliin, eikä tipauttaa tippaa suoraan purkin pohjalle. Näin meillä on parempi mahdollisuus saada treenien jälkeen purkki puhtaaksi hajusta ja voimme käyttää sitä uudelleen.
Minä käytän aika usein purkeissa vanulappua. Ehkäpä sen takia kun vanulappu sattuu olemaan saman kokoinen kuin purkkini pohja? Se ei liiku purkissa kovin helpolla vaikka purkkia liikuttelee. Topsitikku rullaa purkin reunoja pitkin ja hajua tarttuu enemmän purkin sisäpinnoille.
Itse käytän metallipurkkeja. Nämä ovat tomusokeri sirottimia ja varsinkin joulun aikaan niitä on saatavilla suuremmista ruokakaupoista, missä myydään muitakin keittiö välineitä. Toisissa sirottimissa on verkko kantena ja toisissa on reikiä. En ole huomannut näiden välillä mitään eroa koiran työskentelyyn. Verkko menee helpommin rikki mikäli koiralla on tapana käyttää tassuaan raivokkaasti. Kannellinen purkki on kätevä. Jos koira kaataa purkin, haju ei pääse sieltä lattialle. Metallipurkkien kanssa koiran mahdollisuus silmien käyttöön, mitätöidään. Sen on pakko käyttää työskentelyyn nenäänsä.
Purkkien merkkaaminen on ohjaajalle tärkeää. Kun purkkiradalla purkkien määrä kasvaa ja paikkoja vaihdetaan tiheästi, on pysyttävä koko ajan perillä oikeasta purkista. Emmehän halua palkata koiraa väärästä hajusta.
Merkkasin alussa tussilla purkin pohjaan ruksin, jossa hajua oli. Tämä pohjassa oleva merkki oli kuitenkin aika epäkäytännöllinen. Niinpä laitoin merkit purkkien alareunaan. Leikkasin paperista pieniä erivärisiä neliöitä ja laitoin teipin päälle, että ne kestäisivät myös pesua. Ja hyvin ovatkin kestäneet, myös konepesua. Merkit kannattaa olla mahdollisimman pienet ja kaikki purkit kannattaa merkata. Tällä saamme taas kerran mitätöityä sen, että koira pääsee palkkiolle käyttäen silmiään.
Teline.
Purkkitelineen tarkoitus on pitää purkit pystyssä, vaikka koira niitä haistellessaan nenällään tönisikin. Se onkin oikeastaan ainoa asia mihin telinettä tarvitaan. Millaisen telineen hankkii, riippuu täysin ohjaajan mieltymyksistä.
Onko teline pakollinen? Ei. Riippuu koirasta tarvitsetko telinettä koskaan, tarvitsetko sitä vain alussa, vai onko se hyvä pitää mukana aina. Itse käytän telinettä usein ensimmäisissä treeneissä ja varsinkin pennun kanssa touhutessa. Kumoon mennyt purkki on selvästi pennuille ihan todella mahtava lelu 😁
Purkkitelineitä on markkinoilla erilaisia. Osaan tulee purkit mukana ja osaan ei. En oikein osaa itse sen enempää mitään lähteä suosittelemaan, mutta ehkä muutaman asian mitä niiden hankkimisessa kannattaa huomioida voisi mainita.
Purkkien välit. Koiran tulisi purkkiradalla työskennellessään haistella purkit läpi. Se on idea. Jotta hajut pysyvät puhtaana ja homma toimii, tulee meidän pitää huoli siitä, että koira kerkeää ja pystyy puhaltamaan sisään hengitetyn ilman ulos ennen kuin se työntää nenänsä seuraavaan purkin päälle.
Jos näin ei käy, on riskinä, että koira puhaltaa edellisen purkin hajut seuraavan purkin sisään. Tämä kannattaa pitää mielessä jos jossain vaiheessa tuntuu, että koiran työskentely saakin takapakkia. Väärän purkin ilmaisu saattaa johtua tästä hajujen sekoittumisesta.
Mikä on sitten hyvä väli purkeille? Koira määrittelee sen itse. Nopea koira tarvitsee hiukan pidemmät välit kun taas matalavireisen koiran mielenkiinto saattaa lopahtaa liian pitkiin etäisyyksiin.
Markkinoilla on myös ihan yksittäisiä telineitä, jotka on suunniteltu siten, että siihen saa vain yhden purkin pystyyn. Näiden avulla purkkien välimatkaa on helppo muuttaa ja jopa koko kuviota pystyy muuttelemaan vapaasti. Ne on myös helpompi siirtää paikasta toiseen ja säilyttää pienessä tilassa.
Esimerkiksi vainuvoima myy aika laajalla valikoimalla erilaisia vaihtoehtoja purkkiradan perustamiseen.
Purkkien välien lisäksi toinen mikä kannattaa huomioida on purkkiradan helppo puhtaana pito. Yllä oleva kuva on omasta purkkiradastani ja se oli oikeastaan aika hankala tilanne jos ruokapalkkaa tipahtikin tyhjästä reijästä telineen sisälle. Tässä telineessä reijät olivat liian lähekkäin, joten koko telinettä ei pystynyt hyödyntämään. Telineessä oli jokaisessa treenissä tyhjiä reikiä, johon namia saattoi tipahdella. Tämän telineen suurin vahvuus oli sen liikuteltavuus tason päälle. Varsinkin Myrskyn kanssa, jolla oli kyynäret 3/3, oli tärkeää, ettei sen ollut pakko haistella alaspäin ja rasittaa kyynäriään.
Naksutin.
Itse en ole koskaan ollut mikään naksuttimen suuri fani. Kaikki ylimääräinen liikkuva osa on minulle aina rasite. Varsinkin purkkiradalla. Naksutin kädessä purkkien siirtely on sellainen asia, jota suosittelen harjoittelemaan ennen kuin ottaa siihen koiran mukaan. Olen kuitenkin huomannut omin silmin, miten koira toimi huomattavasti paremmin naksuttimen kanssa. Oikean toiminnon täsmällinen merkkaaminen on helpompaa naksuttimen avulla. Suosittelen siis vahvasti naksuttimen käyttöä, varsinkin harjoituksen alkuvaiheessa.
Parhaimmaksi naksuttimeksi olen huomannut tässä lajissa "sormustimen". Se ei pyöri kädessä, sitä ei tarvitse asetella koko ajan oikeaan asentoon ja sitä ei tarvitse ottaa oikeasta asennosta pois siirtääkseen purkkeja. Käsi on siis miltei vapaassa käytössä ja naksutin on koko ajan valmiina.
Haju.
Tarvitsemme tietenkin treeneissä käytettävän hajun ja siihen muutamia oheistuotteita. Kohdehajussa tulisi vältellä ohjaajan omaa hajua, jottei koira ehdollistu siihen. Tarvitset siis jotakin millä käsittelet hajustettuja siirteitä. Metalliset pinsetit tai ottimet. Sen lisäksi tarvitset jotakin, mihin hydrolaatti tipan laitat.
Muutama sananen nose workissä käytettävästä hydrolaatista.
Ensimmäisessä luokassa käytetään eukalyptusta, joten sillä kannattaa harrastus aloittaa.
Hydrolaatti tulee säilyttää auringolta suojattuna ja viileässä. Jääkaapissa ja suljetussa lasipurkissa esimerkiksi.
Hajuja saa ostaa 10ml pulloissa, muovisissa sekä lasisissa. Nyt on saatavilla myös 5ml hydrolaatti pulloja, joille suuri suositus. Mikäli jossain vaiheessa tuntuu, että koiralla on vaikeuksia kohdehajun merkkaamisessa, kannattaa hydrolaattineste vaihtaa uuteen. 10ml pullosta olen joutunut usein heittämään lähes puolet pois, käytetäänhän treeneissä piiloihin enintään yksi tippa.
Eteerisistä öljyistä löytyy myös nose workissä käytetyt hajut. Niitä en suosittele. Hydrolaattikin on niin vahva, että on suotavaa antaa sen haihtua purkissa hetken ennen treenejä. Hydrolaatissa on eteeristä öljyä noin 0,01-3%, joten tämä varmaan selvittää miksi eteerinen öljy on aivan liian vahvaa koiralle haisteltavaksi.
Palkka.
Palkan voisi luulla olevan itsestään selvyys, mutta annetaan sillekin hiukan huomiota, sillä se on yksi tärkeimmistä asioista koiran motivaation rakentamisessa. Tehtävissä, jotka vaativat keskittymistä, tiheitä toistoja ja rauhallista mielentilaa on ruokapalkka paras. Itse käytän aina ruokapalkkaa purkkitreenin alkuvaiheessa. Palkkion tulee olla sellainen, että koira siitä myöskin palkkaantuu. Kannattaa kokeilla eri palkkanameja ja huomioida mistä koira oikeasti tykkää. Omille koirilleni kaikkein paras palkka on ollut keitetty kanan sydän.
Palkkanamit tulee olla pieniä, jotta koira ei tukehdu vaikka se sen nielaiseekin pureksimatta. Tämän takia palkkanamin tulee olla myös pehmeä. Vaikka palkkanamin tulee olla pieni ja pehmeä, sen tulee olla sellainen, jota ohjaaja kykenee käsittelemään. Namia ei saisi lennellä ympäristöön kun koiraa palkkaa. Namin olisi myös hyvä olla sellaisessa muodossa, että niitä on helppo ottaa taskusta yksi kerrallaan.
Palkkion antamisessa huomioitavia asioita on ennen kaikkea palkkion suunta. Alkeissa haluamme vahvistaa oikeaa hajupurkkia, joten palkkion täytyy tulla koiralle hajulta/purkin päältä. Niin läheltä hajua kuin mahdollista.
Toinen mainitsemisen arvoinen asia on tiedostaa, että ensin tulee naksu ja sitten vasta maksu. Kuulostaa helpolta ja itsestään selvältä asialta, mutta aina se ei kuitenkaan niin mene. Ohjaajan käsi menee helposti taskuun kun koira lähestyy oikeaa purkkia. Tämä saa aikaan sen, että käden menemisestä taskuun tulee koiralle merkkiääni tai jopa vihje. Tämä tuo mukanaan ongelmia treenien vaativuustason kasvaessa.
Sanotaan, että kaikki mikä naksun ja maksun välillä tapahtuu, vahvistuu. Totta, mutta maksun kanssa ei tarvitse panikoida eikä varsinkaan ennakoida. Jos koira alussa kääntyykin hajupurkilta sinua kohti kun annat sille palkkion, se loppuu kyllä harjoitusten edetessä 😊
HYVIN SUUNNITELTU ON PUOLIKSI TEHTY
Ennen kuin voimme aloittaa varsinaiset treenit, meidän tulee tehdä suunnitelma. Miettiä mitä me opetamme koiralle ensimmäiseksi ja mitä seuraavaksi. Missä vaiheessa olemme valmiita siirtymään suunnitelman seuraavaan kohtaan, eli mikä on kriteeri. Miten määrittelemme mikä on onnistuminen ja milloin asia tarvitsee lisää harjoitusta. Tulee olla siis mielikuva siitä, millainen on valmis onnistunut suoritus, jota kohti lähdetään asioita kouluttamaan pala kerrallaan.
Se mikä on minun tavoitteeni ja ihanteeni, ei välttämättä olen sinun tavoitteesi ja ihanteesi. Jokainen ohjaaja on aina vastuussa oman koiransa koulutuksesta. Eli siitä, että koira kehittyy kohti sitä, mitä ohjaaja tavoittelee. Kun sinulla on selkeä mielikuva siitä, millainen on onnistunut suoritus, sinun on helppo huomata matkanvarrella ne asiat, mitkä eivät siihen ihanne suoritukseen kuulu. Ne kannattaa pyrkiä mitätöimään, ennen kuin niistä muodostuu koiralle vahvoja käytösmalleja.
Suosittelen myös tutustumaan nose workin uusiin koesääntöihin. Sieltä löytyy muutamia sellaisia koiran toimintoja etsinnässä, jotka aiheuttavat virhepisteitä. Nämä kannattaa pitää mielessä koulutus vaiheessa.
Tässä yksi Mayan purkki video, jonka suoritukseen olen erittäin tyytyväinen. Tämä on kylläkin tehty ihmisen hajulla. Jokaisessa purkissa oli eri ihmisen hajua ja Mayan tuli näyttää minulle missä on sitä samaa hajua josta annoin sille alussa hajunäytteen.
Kun valmiin suorituksen, eli lopputuloksen näkemys on kunnossa, aletaan koko käytösketju pilkkomaan pieniin osiin. Jokainen osa koulutetaan koiralle erikseen. Kun kaikki osat toimivat, ne yhdistetään yhdeksi käytösketjuksi.
Kuinka pieniin osiin ketju kannattaa sitten pilkkoa? Se riippuu ohjaajasta ja koirastakin. Kannattaa seurata koiran kehittymistä analysoimalla jokainen harjoitus jälkeenpäin. Koiralla voi olla sellaisia valmiita ominaisuuksia, ettei jokaista suunniteltua osaa kannatakaan alkaa opettamaan.
Hajuerottelu purkkiradalla on siis käytös ketju, joka menee tiivistettynä näin:
koira lähetetään radalle --> koira haistelee purkit --> koira ilmaisee oikean purkin
Tätä ketjua voi pilkkoa pienempiin osiin ja miettiä jo valmiiksi miltä se onnistunut suoritus näyttää. Mitä kaikkea koiran tulee osata? Ja mitä meidän tulee sille opettaa?
* Koira lähetetään radalle * Koira haistelee purkit
- koira istuu ohjaajan sivulla - koiran ei tarvitse haistella kaikkia
- koira on rauhallisessa mielentilassa purkkeja kunhan löytää oikean
- koira on keskittynyt - koira ei reagoi vääriin hajuihin radalla
- koira lähtee töihin vasta saatuaan luvan
- koira tottelee käskyä "etsi"
* Koira ilmaisee oikean purkin
- koira jähmettyy oikean purkin kohdalle
- koira painaa nenänsä kiinni oikeaan purkkiin
- koira pysyy oikealla purkilla kunnes se vapautetaan
- koira vapautetaan käskyllä "kiitos"
Käytösketjun voi opettaa etuperin ketjuttamalla tai takaperin ketjuttamalla.
Etuperin ketjuttaessa koiralle opetetaan ensin ketjun ensimmäinen osa, eli radalle lähetys. Sekä kaikki siihen liittyvät asiat (rauhoittuminen, sivulla istuminen, käsky...). Sen jälkeen koiralle opetetaan purkkiradan läpi haistelu. Ja viimeisenä sille opetetaan kohdehajun ilmaisu.
Minä olen aina tehnyt ketjun takaperin. Takaperin ketjuttaessa mennään siis "ilmaisu edellä". Koira oppii heti ensimmäisestä harjoituksesta lähtien mitä siltä halutaan kun se haistaa tietyn hajun. Panostetaan siis alusta lähtien ilmaisuun.
Jos ilmaisu ei toimi, ei toimi mikään. Koira voi tehdä koko tehtävän täysin oikein, mutta jos se ei ilmaise oikeaa purkkia, me emme voi sanoa osasiko se vaiko ei.
Takaperin ketjuttamalla teen aina jo hiukan edellisessä harjoituksessa seuraavaa harjoitusta nähden pohjaa. Harjoittelu etenee koiralle systemaattisesti ja pienin askelin.
Koulutus tapoja on yhtä monta kuin on kouluttajaakin. Ja tärkeintä on se, että oman suunnitelman osaa muokata koiralle sopivaksi.
Nyt kerron mitä minä olen tehnyt omien koirieni kanssa. Siksi tässä esitelty tapakin on ilmaisu edellä- tyylillä, eli takaperin ketjuttaen:
- Ehdollistetaan koira hajuun
- opetetaan koira nuuhkimaan
- opetetaan koiralle ilmaisukäytös (purkille nenän painaminen ja siihen jääminen)
- opetetaan hajuerottelu
- opetetaan häiriöhajut merkityksettömäksi
- opetetaan koira hakeutumaan purkkiradalle itsenäisesti
- opetetaan koiralle alkurutiinit
- laitetaan palaset yhteen
- Yleistäminen
Tässä koko purkkikoulutus yksinkertaistettuna.
Sitten voimme miettiä jokaiselle kohdalle kriteerin, milloin koira sen osaa ja milloin voimme siirtyä seuraavaan kohtaan.
Täysin onnistunutta suoritusta ei kannata jäädä odottamaan vaan koulutuksessa tulee kuitenkin päästä etenemään. Mikäli jää hinkkaamaan liikaa samaa asiaa, voi koiran motivaatio laskea.(huomioi asia varsinkin pennun kanssa!) Myös ohjaajan motivaatio voi laskea, mikäli jokin kohta ei tunnu onnistuvan kunnolla millään.
Jokaista osasta voi ja kannattaa harjoitella erikseen, vaikka koko ketju jo toimisikin.
Itse pidän mm ilmaisutreenin aina mukana vaikka en muuten enää purkkirataa koulutuksessa käyttäisikään.
1. EHDOLLISTETAAN KOIRA HAJUUN
Opetetaan koiralle eukalyptus.
Eli laitamme yhteen purkkiin yhden tipan hydrolaattia vanulappuun imeytettynä. Tässä harjoituksessa käytämme vain yhtä purkkia, olemmehan nyt opettamassa hajua, emme erottelua.
Tässä pienen nöffilapsen ensimmäinen purkkitreeni.
Purkissa oli toisen koiran karvaa, koska tarkoitus oli kouluttaa Myrskystä etsijäkoira. Mutta teen harjoituksen samalla tavalla vaikka purkissa olisi eukalyptusta.
Ensimmäisessä harjoituksessa pidän purkkia kädessäni. Koirat ovat usein automaattisesti kiinnostuneita siitä mitä sinulla on, joten sen suurempia houkutuksia ei yleensä tarvita. Ojentamalla koiralle purkkia, se haistelee sitä automaattisesti kiinnostuneena.
Palkka annetaan aina kun nenä menee purkille. Jos nenän purkille meno tuottaa haasteita, lasketaan kriteeriä ja palkataan esim ensin vain kaikkeen mikä vähänkään kohdistuu purkkiin päin.
Sivuhuomautuksena: tämä oli sitä aikaa kun en käyttänyt naksutinta. Osasta videoistani siis puuttuu se naksuttimen käyttö, jonka hyödyn olen löytänyt vasta myöhemmin.
"Älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon" 😁
Tästä jatketaan harjoitusta edelleen yhtä purkkia käyttäen, mutta purkki siirretään kädestä lattialle (tai telineeseen jos homma näyttää samalta kuin tässä videolla). Periaatteessa tässä samalla hajua vahvistaessa tulemme myös opettaneeksi koiralle kohtaa 6, jossa tavoitteena oli koiran itsenäisesti purkkiradalle hakeutuminen.
Omaa paikkaa purkkiin kannattaa lähteä varovasti muuttamaan pienin askelin. Tarkoitus siis, että koira menisi purkille itsenäisesti ja hyvällä motivaatiolla. Myrskyllä on ainakin motivaatio kohdillaan tässä videossa..
Ja tässä sama harjoitus Oivan kanssa. Pennun kanssa touhutessa pitää aina tarkkailla koiran käyttäytymistä. Oivaa jännitti jostain syystä metallinen purkki todella paljon. Siksi asettelin nameja purkin päälle, että sain sen rohkaistumaan.
Nyt on se nakustinkin mukana ja video alkaa siitä, miten koiralle opetetaan aivan ensimmäiseksi:
naksu = maksu.
2. OPETETAAN KOIRA NUUHKIMAAN
Tämä riippuu aina vähän koirasta, että kuinka paljon tai tarvitseeko ollenkaan nuuhkimista opettaa. Kun on tehty yhdellä purkilla harjoituksia, koira on oppinut menemään purkille ja laittamaan purkille nenänsä.
Joskus voi käydä niin, että koira menee purkille ja tökkää purkkia, eikä sinällään sitä kuitenkaan ymmärrä haistella. Nyt siis kiinnitetään huomiota siihen, ettei purkista tule koiralle pelkästään targetti, jota nenällä tökkäämällä saa palkan, vaan tarkoitus on tosiaankin se, että koira haistelee purkin sisältöä.
Ihan ensimmäisissä treeneissä itse olen hyväksynyt pelkän nenällä tökkäämisenkin, jotta saan koiran kanssa pelin auki. Se saa onnistumisia ja motivaatio kasvaa. Vasta kun tämä yhdellä purkilla puljaaminen on koiralle tuttua, alan vaatia purkin haistamista.
Harjoituksen teen samalla lailla kuin ihan ensimmäisen treenin, eli pidän purkkia kädessäni. Erona nyt on se, että naksu ja maksu ei tule heti kun koira laittaa nenänsä purkille, vaan pidän siinä pientä viivettä.
Yleensä kun koira ei nyt saakaan palkkaa heti, se alkaa painamaan nenällään purkkia enemmän. Palkkio tulee nyt tästä.
Kun purkki on kädessä, on helppo tuntea miten voimakkaasti koira purkkia nenällään painaa. Tässä samalla tulee periaatteessa myös koulutettua kohtaa 3 jo etukäteen: ilmaisukäytöstä, nenäkosketusta/hajulle jäämistä.
Myrsky saa jälleen toimia esimerkkivideona. Se oli niin rauhallinen, ettei se touhunnut juurikaan mitään muuta, joten sen videoita on helppo katsoa. 😁
Jos homma ei mitenkään tunnu onnistuvan, voi purkkiin vaihdella hajuja. Kunhan saa koiran oikeasti haistelemaan purkkia.
Tässä kohtaa voisin sanoa, ettei kohdan 1. harjoitukseen kannata jämähtää kovin pitkäksi aikaa. Jos koira oppii siinä vain nenätökkäisyn purkille, ja se tekee sitä kauan, sen muuttaminen purkin haisteluun on vaikeampaa.
Itse olen siirtynyt nuuhkimis- vaiheeseen heti, kun koira menee itse purkille ja laittaa purkin päälle nenänsä.
3. ILMAISUKÄYTÖKSEN RAKENTAMINEN
Tehtyäsi koulutus suunnitelman ja miettiessäsi millainen on lopullinen onnistunut suoritus, sinulla todennäköisesti oli myös näkemys siitä, miten koira oikean purkin ilmaisee. Nyt voimme alkaa rakentaa ilmaisulle pohjaa.
Jotta ilmaisusta tulee vahva ja luotettava, se vaatii lukuisia toistoja. Tässä vaiheessa ei siis kannata, tai ainakaan itse en opeta ilmaisua valmiiksi. Rakennan siihen vain sellaisen pohjan, että kun seuraavassa vaiheessa aloitetaan useammalla purkilla erottelu, niin koira tietää mitä se tekee oikealle purkille päästyään. Ja minä toivottavasti jo osaan sitä hiukan lukea ja erotan tämän käytöksen. Sitä mukaa kun harjoittelu etenee, tulee ilmaisua aina vahvistettua. Takaperin ketjuttamalla harjoitus päättyy aina ilmaisuun.
Ilmaisukäytöksestä ja sen tarpeellisuudesta voit lukea edellisestä jutustani.
Minä olen opettanut aina pidemmän nenäkosketuksen ilmaisuksi purkeille. Etsinnässä tämä ilmaisu on sitten yleensä muokkaantunut hajulle jäämiseen.
Eli koira jää pitämään nenäänsä oikean purkin päälle ja pysähtyy siihen. Tämän olen todennut hyväksi, koska se tyyli millä muutenkin purkkeja koulutan, opettaa koiralle tämän ilmaisun siinä samalla. Tämä on myös siinä mielessä hyvä, että se on helppo vaihtaa jälkeenpäin joksikin toiseksi toiminnoksi jos tahtoo.
Nose workissä koiran tulee osata ilmoittaa ohjaajalleen piilon sijainti. Jos koira opetetaan tähän nenä hajulla jähmettymiseen, siihen on myöhemmin helppo lisätä esim istuminen. Tällöin koira on opetuttu merkkaamaan ensin piilon sijainti ja istuminen tulee vasta sitten.
Suosittelen siis nenäkosketusta purkkitreeneissä ilmaisuksi.
Harjoitukset tehdään jälleen vain yhtä purkkia käyttäen. Minulla on ilmaisuharjoituksissa aina mukana se haju, mille ilmaisun haluan rakentaa. Työstän sen siis heti alusta lähtien vain kohdehajulle.
Viimeksi opetimme koiran nuuhkimaan, eli pitämään nenäänsä purkin päällä. Emme enää hyväksyneet pelkkää tökkäystä vaan vaadimme, että siinä tulee hengitystä mukana. Nyt jatkamme samalla lailla, mutta allamme ottamaan vähän enemmän kestoa siihen, kuinka kauan koira nenäänsä purkilla pitää. Eli lisäämme kestoa, ei muuta. Pienin askelin. Se on sääntö nro 1.
Jos koira nostaa nenänsä pois purkilta, yritimme liikaa. Koira määrittelee tahdin, jolla kestoa voidaan rakentaa.
Tähän on olemassa kaikenlaisia hienoa laskukaavoja montako sekuntia milloinkin odotetaan. Niitä voi googlettaa hakusanalla "keston lisääminen". Itse olen tehnyt oman pääni mukaisesti, olen muutenkin mestari palkan epäsäännöllisessä antamisessa. Minun koirillani ei ole koskaan ollut ilmaisut mitenkään super upeita jähmettymisiä, minulle riittää se, että koira pysähtyy hajulle etsinnässäkin.
Mutta, jokainen asettaa omat kriteerinsä ja kouluttaa koiransa niiden pohjalta. 😊 Pääasia siis se, että välillä annamme palkan heti, välillä odotamme 2 sekuntia ja välillä 5. Opetamme koiralle pienin askelin, että oikealla purkilla ollaan kunnes palkka tulee ja se palkkahan aina tulee.
Tässä yhden purkin ilmaisutreeni Mayan kanssa.
Metallinen purkki vaihtui tähän treeniin muoviseen, läpinäkyvään mukiin. Läpinäkyvä sitä varten kun halusin mitätöidä hajun syömistä
(joka on aika yleinen ongelma alussa kun koira yhdistää vahvasti haju = nami).
Kanneton purkki on tässä harjoituksessa hyvä. Koira alkaa työntämään kuonoaan syvemmällä purkkiin kun palkkaa ei kuulu.
Olen huomannut, että koiran on helpompi pitää kuonoaan jossain kolossa kuin tasaisella alustalla. Olen saanut itse selvästi helpommin kestoa kannettomalla purkilla kuin purkilla, jossa on ollut kansi päällä.
Metallipurkin reunus on sen verran terävä, että niitä en ole käyttänyt ilman kantta. Kannattaa siis sormella kokeilla purkin reunaa ja miettiä, aiheuttaako se koiralle kipua mikäli koira sinne kuononsa voimakkaasti työntää.
4. HAJUEROTTELU
Sitten pääsemmekin harjoittelemaan hajuerottelua. Eli otamme mukaan toisen purkin.
Ideana eli kriteerinä on se, että koira ilmaisee meille sen purkin missä on eukalyptus. Toista purkkia se saa ja sen tulisikin haistella, mutta siitä se ei saa palkkiota.
Alkuharjoituksissa ei kannata käyttää sellaista hajua "väärässä" purkissa, mikä kiinnostaa koiraa. Pyritään rakentamaan treenit niin, että koira saa runsaasti onnistumisia. Minä käytän yleensä puhdasta vanulappua ensimmäisissä harjoituksissa. Samalla tulen jo vähän mitätöimään sitä hajua mikä ei lopulliseen tehtävään kuulu.
Eli "väärään" purkkiin laitan sormilla puhtaan vanulapun ja hajustettuun purkkiin laitan pinseteillä vanulapun ja siihen yhden tipan eukalyptusta.
Ja sanotaan sekin tässä sivuhuomautuksena, että käsittelen häiriöhajut aina ensin, etten vahingossakaan tule sotkeneeksi sinne sormistani kohdehajua.
Eli ensimmäinen häiriöhaju, jota lähden koiralle opettamaan merkityksettömäksi, on:
oma hajuni + vanulappu.
Suosittelen harjoittelemaan purkkien siirtelyä ennen kuin koiran ottaa harjoitukseen mukaan. Kannattaa miettiä mihin laitat purkit, miten vaihdat niiden paikkaa (missä koira silloin on) ja missä pidät palkkanamisi. Palkan tulisi tulla koiralle mahdollisimman nopeasti hajun päältä, joten kannattaa testata myös kuinka helposti saat taskustasi namia ja missä sinun kannattaa olla.
Esimerkiksi ohjaajan vaikeus kumartua purkin tasolle vaatii purkkitelineen sijoittelulle suunnitelmallisuutta.
Alamme tässä vaiheessa myös ketjuttamaan kokonaisuutta. Eli koira tulee työskentelemään purkkiradalla ja lopettamaan työskentelynsä ilmaisu käytökseen. Kannattaa kiinnittää huomiota myös työskentely tyyliin. Tämä on se vaihe missä me voimme muokata sitä, miten koira tulee työskentelemään.
Jos haluat, että koira haistelee järjestelmällisesti kaikki purkit, sinun tulee opettaa se koiralle. Minä olen koulutuksessani antanut painoarvoa sille, että koira menisi vain mahdollisimman nopeasti kohdehajulle ja ilmaisee sen.
Tässä vaiheessa kannattaa muistella koiran hajuaistin toimintaa ennen harjoittelun aloittamista. Voimme miettiä miten koira hajuja käsittelikään. Se ensin nuuhkutus hengittää. Sen jälkeen hajut kulkeutuvat sieraimien kautta aivoihin. Tämän jälkeen haju kulkeutuu aivojen syvään osaan ja vasta siellä koira analysoi hajut, sekä tallentaa ne. Tämä vie hiukan aikaa.
Purkkiradalla onkin ihan normaalia, että koira haistelee oikeaa purkkia, mutta jatkaa matkaansa seuraavalle purkille, palatakseen sitten takaisin. Koirilla on siis pieni viive siinä, että ne ymmärtävät mitä ne ovat haistaneet.
Mitä ylivireisempi koira on, eli mitä nopeammassa temmossa se radalla etenee, sitä todennäköisemmin se menee oikean purkin ohi. Viretilaan kannattaa kiinnittää huomiota.
Vaikka nose kokeissa etsintään kulutettu aika on yksi kriteeri, se ei ole kriteeri silloin kun me koulutamme tekniikkaa.
Vauhtia ja tekniikkaa ei voi, eikä kannata treenata samaan aikaan, toinen kärsii aina.
Suosittelen siis opettamaan koiralle matalan viretilan hajutyöhön. Tällöin se pystyy keskittymään siihen, mitä se haistaa ja myös ymmärtää haistamansa.
Nopeus ei tarkoita sitä, että koira juoksee päättömänä etsintä alueella. Nopeus tarkoittaa sitä, että koira menee kohdehajulle piittaamatta mistään muusta. Ja tähän kannattaa pyrkiä.
Pieni amstappinen saa toimia nyt mallina. Voin sanoa, että minulla oli hiukan opettelemista oman toimintani kanssa kun nöffin jälkeen sain tällaisen paketin 😁 Mutta tekemällä oppii. Ja tämä onkin samalla hyvä esimerkki siitä, kun ohjaaja ei malta lopettaa treenejä ennen kuin pentu väsyy.
Pennun kanssa olisi tärkeää, kuten myös aikuisen koiran kanssa, että treenit loppuisivat aina onnistumiseen. Kun koira väsähtää, on joskus vaikea saada sitä yhtä, viimeistä onnistumista.
Sen takia kannattaa olla herkkänä ja opetella ne eleet mitä koira antaa kun se alkaa väsymään. Silloin pystyy lopettamaan treenit oikeaan aikaan.
Kun harjoitus onnistuu kahdella purkilla, otetaan mukaan kolmas purkki. Tässä vaiheessa pidetään koiralle kuitenkin harjoitus vielä helppona erotteluna ja käytetään kummassakin väärässä purkissa samaa hajua. Eli radalla on vain yksi purkki, joka on selkeästi eri hajuinen ja se on kohdehaju.
Harjoitukseen voi lisätä neljännenkin purkin, mutta periaatteessa kun koira selviää kolmesta purkista, se hallitsee jo idean.
Tältä videolta puuttuu alku . Eli vaikka harjoittelun suunnitelma on treenata neljällä purkilla, aloitan treenin aina yhdellä purkilla vahvistaen ilmaisua ensimmäiseksi. Lähinnä siis muistutan koiralle ensin mitä ollaan tekemässä. Sitten lisään harjoitukseen halutun purkkimäärän.
5. HÄIRIÖHAJUT
Sitten voimmekin aloittaa häiriö hajujen harjoittelun.
Se, mikä on koiralle häiriöhaju, koira määrittelee itse. Toisille suurin häiriö on ruoka, toisille se on riista. Nyt voi käyttää mielikuvitustaan. Jos ei tiedä mihin koira reagoi, niin purkkiradalla se on helppo kokeilla.
Tutustutaampa nose workin uusiin koesääntöihin..
Tämän hetkisten koesääntöjen mukaisesti 1. luokassa ei ole tahallisesti sijoiteltuja koiria houkuttelevia hajuja. Kokeissa on myös yleisesti muutamat häiriöhajut kiellettyjä.
Periaatteessa siis ylemmissä luokissa etsintä alueella voi olla mitä tahansa koiraa kiinnostavaa hajua, joka ei kieltolistalla ole. Häiriöhajujen harjoittelu kannattaa pitää mukana vaikkei purkeilla enää niin puljaisikaan. Sitä mukaan kun huomaa mistä hajusta koira kiinnostuu etsinnässä, sitä voi alkaa häivyttämään.
Minä olen lähinnä häivyttänyt ruokaa, pupun papanoita ja sitten yksi ihan varteen otettava häiriö haju joka kannattaa häivyttää on koiran "ilotippa".
En tiedä tälle oikeaa nimitystä, kutsun sitä ilotipaksi. En oikein edes tiedä mitä sen on 😁 Mutta jos yritän sen selittää, niin ehkä ymmärrät miksi se kannattaa ottaa mukaan jo näissä ensimmäisissä harjoituksissa.
Nose workissä aika yleinen ilmaisukäytös, jota suositaan ensimmäisessä luokassa, on nenäkosketus hajulle. On huomattu, että koiran löytäessä kohdehajun ja painaessa nenänsä siihen, nenästä tulee jotakin sellaista tuoksua mihin seuraavana etsintävuorossa olevat koirat yleensä reagoivat.
Onko se joku mielihyvän haju? En tiedä. Mutta moni seuraava koira siihen tuppaa reagoimaan. Tämä ei haittaa jos käy niin onnekkaasti, että edellinen koira on ilmaisut oikean paikan.
Mutta entäs kun tällainen "ilotippa" onkin väärässä paikassa? Kun yksi koira ilmaisee väärää paikkaa, pari seuraavaa koiraa saattaa ilmaista täsmälleen saman kohdan.
Jotta voit varmistua, ettei sinun pisteesi kokeissa kärsi tämän häiriöhajun takia, suosittelen sen tekemistä koiralle merkityksettömäksi.
Tämä onnistuu todella helposti purkkiradalla. Sinun ei tarvitse kuin pyytää kaverilta purkin kantta lainaksi, jossa hänellä oli treeneissä kohdehaju. Kansi sisältää yllin kyllin tätä "ilotippaa" ja varmasti kuolaa ja ruokaa yms.
Asetetaan se radalle yhdeksi häiriöpurkiksi. Eli tyhjä purkki käytetyllä kannella.
( Pienenä vinkkinä ilmaisukäytöstä suunnitellessa mainitaan se, että tällä hetkellä käydään keskustelua siitä, tullaanko nenäkosketus ilmaisuna kieltämään kokeissa edellä mainituista syistä. )
Tässä Mayan yksi ruokahäiriö harjoituksista. Muistaakseni laitoin nakkeja häiriö purkkeihin. Jos koiralle häiriö osoittautuu näin suureksi, kannattaa palkkio antaa heti, kun se luopuu häiriöstä. Ei siis kannata panostaa siihen hienoon ilmaisuun, vaan nyt kriteerinä on häiriöstä luopuminen.
Mikäli häiriö osoittautuu liian suureksi ja koira ei vaan pääse siitä irti, voi purkin poistaa. Samaa häiriöhajua voi sitten yrittää uudelleen myöhemmässä vaiheessa.
Purkkien määrällä ei ole merkitystä, häiriöhajujen harjoittelu on koiralle sitä selkeämpää mitä vähemmän vaihtoehtoja sillä on. Eli kannattaa tämäkin aloittaa vain kahdella purkilla, toisessa kohdehaju ja toisessa houkutus.
Ennen tätä videota Mayalle on tehty runsaasti häiriö harjoituksia, siksi minulla on sille nyt rakennettuna ultimate ruokahäiriö. Aloita siis kuitenkin aina kahdella purkilla!
6. OPETETAAN ITSENÄINEN PURKKIRADALLE MENO
Tähän mennessä koko purkkirata harjoittelu on ollut aika teknistä treeniä. Siksi olenkin ottanut tähän seuraavaan osaseen mukaan leikin, jonka olen huomannut myös myöhemmässä vaiheessa erittäin hyödylliseksi.
Olen saanut sillä kasvatettua koiran nopeutta hajulle menemiseen, sekä onnistuin sillä saamaan Mayan asenteen laatikkoetsintää kohtaan paremmaksi.
Aina treenin ei tarvitse olla tekniikan hinkkaamista. Ja nyt kun kriteerinä on hajulle meno (mieluummin tietenkin nopeasti) niin unohdetaan se tekniikka.
Minä olen pitänyt tätä "juokse ja näytä" leikkiä mukana ja tehnyt sitä epäsäännöllisen säännöllisesti. Yleensä Mayan kanssa tämä oli se ainoa, mitä me teimme kun kokeeseen valmistauduimme.
Alussa kannattaa käyttää sitä jo koiralle tuttua purkkia, jossa on kohdehaju. Minä en vaadi tässä intensiivistä haistelua, enkä ilmaisukäytöstä. Kriteerinä on hajulle meno.
Tässä vaiheessa voi liittää halutun käskysanan.
Eli juuri ennen naksautusta, kun koira on menossa purkille sanon "etsi", sitten tulee naksu ja sitten lentää maksu.
Muutaman toiston jälkeen alan sanomaan "etsi" sanan aina vaan aikaisemmin ja aikaisemmin.
Tarkoituksena tehdä koiralle selväksi, että "etsi" tarkoittaa sen tietyn hajun luo menemistä ja ilmaisemista.
Tässä video missä muutin Mayan mielikuvaa laatikkoetsintään. Jostain syystä se piti laatikoita erittäin tylsänä tehtävänä ja meillä olikin sen osa-alueen kanssa alussa ongelmia.
Sain kasvatettua sen motivaation ja laatikoista tuli sille mieluisa "läpi juosten" suoritettava tehtävä.
7. ALKURUTIINIT
Nyt kun koira osaa jo purkkiradalla työskentelyn, voimme alkaa hämmentämään sitä ennen töihin päästämistä.
Mitä nyt sitten kukakin haluaa alkurutiineiksi ottaa.. Mayan kanssa minulla oli sivulla istuminen. Näin pystyin asettelemaan liinan oikein käteeni ja hengittämään hetken ennen suoritusta, jotta kykenin keskittymään koiran tekemiseen kunnolla.
Ainiin ja valjaat, niin tietenkin. Tämä on se vaihe kun kannattaa alkaa totuttamaan koira niihin välineisiin, mitä se tulee sitten nose workissä käyttämään.
Se, istuuko koira ennen etsintään lähetystä vai makaako, on ihan ohjaajan oma valinta. Tärkeintä tässä alkurutiinit osa-alueessa on kuitenkin rakentaa koiralle oikea viretila.
Kuten sanoin jo aikaisemminkin, koira ei saa olla liian kiihtynyt. Sen tulee kyetä haistamaan ja ymmärtämään haistamansa heti siitä lähtien kun se töihin lähetetään. Nose workissä piilo saattaa olla aivan lähetysviivan vieressä, jolloin liian vauhdikkaat koirat saattavat juosta piilon ohi.
Tuleeko sinun siis panostaa koirasi viretilan laskemiseen vai joudutko sitä kenties hiukan sitä nostamaan, että motivaatio säilyisi etsinässä paremmin?
Myrskylle haastavinta oli odotella omaa vuoroaan. Se väsähti ja sen motivaatio tippui. Jouduin siis panostamaan siihen, että se pysyi koko ajan hyvässä vireessä myös vuoroaan odotellessa.
Terriereiden kanssa ei tällaista ongelmaa ole ollut. Sen sijaan niiden kanssa on saanut viretilaa laskea. Mayan kanssa pyysin usein vielä kokeissakin tuomarilta pienen hetken aikaa, että sain istuttaa Mayaa sivullani ennen etsintää.
Ensimmäisissä harjoituksissa jouduin istuttamaan Mayaa useita minuutteja ennen kuin se oli sopivassa viretilassa. Harjoittelu auttoi ja sen viretila laski jo muutamassa sekunnissa kun laitoin sen sivulleni istumaan.
Eli alussa kannattaa kiihkeän koiran kanssa kasvattaa myös omia hermojaan ja odottaa, että se rauhoittuu. Ei kannata opettaa koiraa ryntäämään etsintään lähdettäessä. Alussa valjaista pidättäminen voi olla tarpeen, tai sitten liinapidätys kun koira työskentelee kytkettynä.
Purkkiradalla on merkitystä sillä, kuinka pitkältä koiran radalle lähetät. Mitä lähempänä rata on kiihkeää koiraa, sitä vähemmän se pystyy ryntäämään.
Matalavireiselle koiralle täytyy myös tarkkaan miettiä radan oikean etäisyys alkuharjoituksissa. Jos motivaatio ei ihan meinaa riittää ja rata on kaukana, saattaa koira kiinnostua radalle mennessään jostain muusta..
Tässä Mayan hajutesti suoritus. Olisin voinut istuttaa sitä hetken pidempään niin ehkei minun olisi tarttenut antaa niin voimakasta liinapidätettä..
Mitä enemmän treenaa, sitä paremmaksi homma muuttuu. Nii se vain on..
Keskitytään niihin asioihin, missä on haasteita.
Ne mitkä sujuu hyvin, voimme jättää vähemmälle huomiolle.
8. Liitetään palaset yhdeksi kokonaiseksi käytösketjuksi
Nyt ollaankin jo siinä vaiheessa, että voimme alkaa testaamaan miten homma toimii.
Jotta pystymme näkemään totuuden, mikä osa on heikko ja mikä vahva, meidän täytyy tehdä sokkotreeni.
Sokkotreenin idea on se, että ohjaaja ei tiedä mikä purkeista sisältää kohdehajua. Sokkotreenien harjoittelu on tärkeää kehittymisen kannalta. Kotona tehty purkkitreeni onkin ollut helppoa. Koira toimii ja ilmaisu on helppo lukea, kun sitä osaa odottaa oikeaan aikaan.
Mutta miten käy kun et tiedä piilon sijaintia?
Ensin kannattaa harjoitella koko ketju kotona, tutussa ympäristössä. Katsoa, että kaikki toimii. Jos se jää kiinni häiriöhajuun tulee kohtaa 5 harjoitella vielä vähän. Jos koira ei ilmaisekaan oikeaa purkkia, tulee palata kohtaan 3.
Sinun on helppo nyt huomata mikä osa-alue vaatii lisää harjoitusta. Jos kaikki toimii hienosti, niin sitten ei muuta kuin apuria hankkimaan ja sokkotreeniä kokeilemaan.
Tämä on mielestäni se kaikkein vaikein ja joskus jopa tuskaisin vaihe. Se saattaa onnistua oikein hienosti tai sitten ei. Mutta masentua ei kannata. Sokkotesti kertoo meille hyvin sen, mitä meidän tulee harjoitella lisää ja mikä taas on hienosti kunnossa.
Laitan tähän Myrskyn ensimmäisen sokkotreenin, koska tämä jaksaa naurattaa aina vaan. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, Myrskyllä suurin ongelma oli motivaatiossa.
Se rakasti naisia ja varsin jalkojen välistä tunkeutumista. Kun tuollainen miltei 90cm korkea koira tunkeaa väkisin jalkojen välistä, siinä lentää yksi jos toinenkin tai vähintään saa hetken ratsastaa nöffillä 😁
9. YLEISTÄMINEN
Kun sokkotreeni onnistuu, onnistuu koko ketju. Voidaan siis sanoa, että VALMIS!!!!!
Tämän jälkeen keskitytään yleistämään, eli viedään sama haju pois purkkitelineeltä, pois kotoa ja mahdollisimman moneen erilaiseen paikkaan.
Alamme harjoittelemaan niitä asioita, mitä nose work koe säännöt vaativat.
Mutta se ei ole enää purkkitreeniä, joten siihen en tässä sen enempää paneudu. Voin kirjoittaa siitä vaikka oman jutun, miten purkkirata harjoitusta voi hyödyntää myös yleistämiseen.
Kuten aikaisemmin mainitsin, jatkan yleensä ilmaisuharjoituksia niin kuin teimme tässä purkki koulutuksessa. Yhdellä purkilla.
Pidän sen mukana epäsäännöllisen säännöllisesti.
Ja mikäli sitten myöhemmässäkin vaiheessa tuntuu, että jokin etsinnän osa-alue alkaa menettää hohtoaan, voimme aina palata koulutuksessa taaksepäin ja vahvistaa sitä osaa purkkiradan avulla.
Loppu kevennyksenä vielä Myrskyn hieno suoritus jäljellä. Hajun se sai kaulaliinasta.
Kyllä sillä motivaatio jäljestämiseen riitti, mutta purkkityöskentely oli sille melkoista pakkopullaa. Naisia se etsi metsästä mielellään 😁 Koulutin Myrskyn ID etsintään (trailing) käyttämällä purkkirataa apuna alkeissa..
