Luukissa

Käytiin Luukissa kävelemässä ja siellä riittikin Lolalle ihmettelemistä. Oli pyöräilijöitä, lenkkeilijöitä, koirakoita ja sauvakävelijöitä. Lola meni todella hienosti ja reippaasti.

Lopuksi otettiin pikkuisen näyttelytreenejä ja hulluteltiin muuten vaan =)

Lyyli kouristeli jälleen

Lyyli sai taas epilepsia tyyppisen kohtauksen eilen.
Tulin töistä kotiin normaalia aikaisemmin ja koirat tulivat unisina vastaan. Ajattelin lähteä samantien niiden kanssa metsälenkille ja menin keittiöön täyttämään namitaskun.
Lyyli tuli oudon näköisenä keittiöön.. sen korvat olivat tiukassa luimussa ja sen silmät olivat pyöreät kuin lautaset. Kävelykin oli jotenkin hoippuvaa.Tajusin heti mistä on kyse ja menin lattialle istumaan Lyylin viereen. Lyyli kömpi heti syliini ja alkoi sitten kouristelemaan.Lihakset jäykistyivät ja sen jälkeen alkoi vapina ja tutina.
Silittelin Lyyliä ja samalla juttelin sille rauhoittavasti. Kohtaus kesti pari minuuttia (nyt kun en mennyt itse hysteeriseen paniikkiin tajusin katsoa kelloa) ja läähätystä kesti saman verran. Sitten Lyyli joi ja oli taas hetken päästä oma itsensä.

Täytyy varata Lyylille aika neurologiselle.. toivotaan parasta..

Lolan juoksut alkoivat

Niin se aika vaan kuluu ja pennut kasvaa. Sain todeta taas omin silmin, että minulla ei ole enää pentua. Lolan ensimmäiset juoksut alkoivat sen ollessa reilut 8kk.

Lola on selkeesti ollut hiukan masentuneen oloinen ja normaalia enempi (jos se on enää edes mahdollista) sylivauva.
Olimme raunio treeneissäkin ja vähän jänskätti kuinka tuo nyt sitten juoksuisillaan siellä menee, mutta Lola meni hienosti! Sain siihen kontaktia radalla ja se kuunteli minua ja jopa totteli.. ei karannut tälläkertaa =)

Kohta olisikin sitten se Lohjan näyttely ja Lolalla on luultavasti juuri ne herkuimmat ajat silloin.. että taidamme aiheuttaa yleistä kaaosta..

Hemmo kävi lääkärissä

Viime yönä Hemmo oli levoton. Se ei löytänyt millään sopivaa nukkumis asentoa, kääntelehti, vääntelehti ja vaihtoi paikkaa jatkuvasti. Se tuli ihan kiinni minuun ja hakkasi minua tassullaan kuin pyytäen apua.
Silloin tiesin, että Hemmolla on kipuja. Silittelin ja yritin rauhoitella sitä ja samalla kokeilin hellästi mitä paikkaa se aristaa.. maha se paikka tuntui olevan. Hemmon tapoihin ei todellakaan kuulu kivun näyttäminen, joten varasin sitten heti samaksi päiväksi lääkärin.

Lääkärissä selitin ensin Hemmon historiaa ja sen jälkeen teimme toiminta suunnitelman. Hemmo röntgenkuvattiin, katsottiin keuhkot, sydän, munuainen, maksa ja kaikki muutkin mahdolliset sisäelimet. Kaikki näytti ihan hyvältä mutta virtsarakossa näkyi jotakin.

Ultrassa näkyi virtsakiviä. Niiden lisäksi virtsarakossa oli jotakin muutakin, kasvain oli vahva epäilys.

Hemmo sai antibiootit ja nyt katsotaan olisiko kivet vaan tulehduksen aiheuttamaa. Seuraavaksi olisikin sitten tiedossa koepalan otto...

Reissu oli rankka, mutta Hemmo oli reipas. Se joutuin röntgenissä olemaan kyljellään ja selällään pitkiäkin aikoja ja oli hienosti paikoillaan.

Nyt Hemmo lepäilee soffalla..
Pidetään lippu korkealla!!

Lämpöisiä päiviä

Sää on suosinut pidemmän aikaa ja kameraakin on ulkoilutettu.
Tytöt oli keppihippasilla ja tälläkertaa selvittiin ilman naarmuja ja katkenneita kynsiä =P

Aaapuuaaa, se saa kohta kiinni

Lyylin tuima tuijotus taitaa tepsiä Lolaan.. Lola on kauhusta kankeena

Mun keppi!!

Piän poseeraus

Hemmo 10vee

Hemmo täytti 13.5 hienot ja pyöreät kymmenen vuotta!!

Kiitos Hemmomömmölle näistä kaikista vuosista ja toivottavasti meillä on monta yhtä hyvää yhteistä vuotta viellä edessä.

Jos tässä maailmassa kaikki koirat olisivat kuin sinä, olisi maailma huomattavasti parempi paikka.. joskin äänekkäämpi.


Rakkaudella: Miia, Lola ja Lyyli