Mökkeilty on

Säät suosi mökkireissua ihan mukavasti. Hellettä ei ollut mutta aurinko paisteli päivisin. Iltaisin saimmekin sitten nauttia sateesta.
Matka sujui hyvin, koirat matkustivat nätisti ja levähdyspaikoilla käytiin jalottelemassa. Tapasimme bulldoggi ihmisen taukokahvilassa ja kummasti sitä tuli heti hyvin juttuun.

Pieni pösö jaksoi hyvin kuskata koko lauman ja tavaramme.

Lolan ensi kosketus veteen.
Taidan haudata vepe-haaveet nyt ainakin muutamaksi vuodeksi, tämän lähemmäs vettä Lola ei suostunut menemään..

Pääkuvia:

Hemmo

Lola

Lyyli

Tytöt olivat onnesta soikeena.
Maalla sai olla ulkona silloin kun tahtoi ja mennä sisälle nukkumaan silloin kun väsytti. Ensimmäiset pari päivää tytöt riehuivatkin sydämensä kyllyydestä. Mökkitietä juostiin edestakaisin ja tietysti aina suuren kuralätäkön läpi.

Hurjan näköinen kuva, mutta leikkiä se on vaan =)
Haavereilta säästyttiin koko reissun ajan, ei edes katkenneita kynsiä vaikka tanner tömisikin ja voltit olivat viikon jumppaliike.
Lyyli ei suostunut yhtenä päivänä astumaan takajalallaan. Luulin sen johtuvan aloitetusta epilepsia lääkityksestä (takajalat ovat muutenkin toimineet hiukan huterammin lääkkeiden takia). Tutkin jalkaa, enkä huomannut siinä mitään erikoista. Hieronnalla ja parin tunnin unilla Lyylin jalkaongelma selvisi. Seuraavana päivänä huomasin Lyylillä nivusissa patin. Olisikohan ampiainen pistänyt? Patti on lähtenyt pienemään päin ja kävely sujuu normaalisti. Lääkityskin alkaa ilmeisesti jo tasoittumaan, enää Lyyli ei ole niin kännissä.

Lola löysi lempipaikan mökin viereiseltä kalliolta.
Siinä se istuskeli päivät pitkät ja vahti metsää. Aina kun käpy tipahti puusta, siitä piti ilmoittaa.
Oli ainakin turvallinen olo. Kyllä varmasti karhut ja hirvet pysyivät loitolla tai jos eivät olisi pysyneetkään, niin me olisimme saaneet niistä varoituksen hyvissä ajoin.
Upea vahtikoira, joka haukkui ohimennen myös ämpärit, grillin, aurinkotuolin, limsapullon...

Coca-Lola

Joskus kun sitä riehuu liikaa saattaa tulla vaahto-ongelma suun lisäksi myös nenään

Lyylin tyylinäyte.
Epilepsia lääkkeet eivät ainakaan tämän tytön elämää ole lannistaneet.

Lepotaukoa.
Persiissit nurmelle ja katse kohti rantasaunaa. Osaakohan se isäntä lämmittää sen saunan?

Hemmokin innostui leikkimään.
Lola päätti kuitenkin pitää Hemmoon turvallisen välimatkan. Vanhukset kun eivät usein jaksa nuorempien touhuja.

Ja välillä oli hyvä ihan vaan istua ja olla ja kuunnella luonnon ääniä

Onhan se mukavaa olla taas "ihmisten ilmoilla" mutta kyllä minun sydämeni halajaa rauhallisemmille seuduille.

Ensiviikolla alkaakin sitten taas arki tässä laumassa. Remmit kaivetaan esiin ja herätyskello laitetaan soimaan..
Onneksi loman toinen puolikas odottaa syyskuussa ja silloin on ohjelmistossa taas mökkeilyä, vuokramökillä tälläkertaa.