lauantai 20. joulukuuta 2008

Rauhoitumme joulun viettoon

Joulukuu onkin ollut kiireistä aikaa. Itselläni opinnot olivat loppusuoralla ja nyt onnellisesti ohi. Valmistuin merkonomiksi monen tuskaisen vuoden jälkeen.

Messukeskuksen voittaja näyttely on aina loppuvuoden kohokohta. Nyt se olikin ikimuistoisempi kuin koskaan. Lolan veli voitti koko rotunsa parhaan tittelin. Kehän laidalla tunnelma oli mitä mahtavin. Oli hienoa olla mukana kannustamassa Remarkabullit voittoon.

Lola kävi vuositarkastuksessa, sekä uusimassa rokotteensa. Ylipainoa lukuun ottamatta kaikki oli hyvin. Hampaita lääkäri kehui kovasti, sekä koiran käsiteltävyyttä.
Laihdutuskuuri siis jatkuu.. jatkuu ja jatkuu.. Kokeilemme kuivamuonan vaihtoa kevyt versioon. Kuin myös vaihdamme taskunamit riisikakkuihin (Lola on tästä tietysti erittäin innoissaan..).

Samalla reissulla kävin näyttämässä Lyylin nivusissa olevaan epämääräisen muotoista pattia. Patti tutkittiin ja se osottautui maitorauhas kasvaimeksi.
Lääkärin mukaan 50% kasvaimista on hyvänlaatuisia.
Koska Lyyli syö epilepsia lääkkeitä, menemme nyt ensimmäiseksi verikokeisiin kontrolloimaan, että lääkitys on kohdallaan ja munuaiset ja maksa voivat hyvin.
Jos tämä asia on kunnossa, on seuraavana vuorossa keuhkokuvaus.
Maitorauhas kasvain leviää nopeasti koiran oman hormoonitoiminnan välityksestä ja usein se leviää lääkärin kertoman mukaan koiran keuhkoihin.
Nuorella koiralla harvemmin etäpesäkkeitä keuhkoista löytyy, mutta Lyylin keuhkot tarkastetaan ennen leikkaukseen ryhtymistä.
Mikäli keuhkot ovat puhtaat, poistetaan Lyyliltä viimeinen nisä, sekä patti. Samalla olisi tarkoitus steriloida Lyyli, mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti. Lääkäri suositteli sterilointia niin kasvaimen kuin epilepsiankin takia.
Ei auta kuin uskoa, että kaikki järjestyy kyllä. Lyyli on ulkoisesti ollut täysin terveen oloinen, joten en jaksa uskoa, että tuolla energiamäärällä keuhkoista mitään löytyy.

Hemmo on vanha ja väsynyt, mutta pirteä ja hyväntuulinen. Hemmo on syönyt hyvin ja lenkkeileekin melko reippaasti. Pitkiä lenkkejä Hemmon kanssa ei enää tehdä. Remmilenkitys on maksimissaan puolituntia pitkä. Usein menemme Lyylin ja Hemmon kanssa metsään, missä kumpikin saa mennä omaa tahtiaan.

Huomenna on haku treenit Lolan kanssa ja sitten me rauhoitummekin alkuviikon työkiireiden jälkeen viettämään rauhallista joulua sukuloimalla ja kinkkua syömällä (paitsi ei Lola).

Hyvää Joulua kaikille!!






sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Sähköpostin tuomaa

Koiranko tahdot? No, yhdenkö vaan?
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaat, että oletkin köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästään löysä.

Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo eikä neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.

No uskallatko leikkiin, mites olis vielä yksi?
Kai keittiössä häkissä saa sen säilytetyksi?
Sängyillä, sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkin hoito iltoja kai pilaa.

Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.

Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuononjäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.

Ei koirien määrälle ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman oisi laumasi vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Laskut vain kasvaa ja velkaa vielä jää.

Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla on samat kuviot nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää,
kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää.

Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset.
Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä kohta oonko vainaa?
Silloin Lempisessusi pään polvellesi painaa.

Se katsoo sua rakastaen ja sinä päätät jaksaa
pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostusta varten,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkun tarpeen.

Mutta talvi on kurja, ei siitä koiratkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee; vaikka taivas räntää lykkää
tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla.
Ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.

Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut,
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi.

On maailmasi muuttunut, ei mikä enää sama,
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.

Kirjoittaja tuntematon

lauantai 6. joulukuuta 2008

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Sää on hellinyt meitä tämän päivän, pientä pakkasta ollut, joten maakin on pysynyt kuivana. En ollut uskoa silmiäni kun näin häivähdyksen auringostakin.

Mikä onkaan parempi tapa viettää rentouttavaa vapaa päivää, kuin nauttia pitkästä lenkistä luonnon helmassa.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.




torstai 4. joulukuuta 2008

Lemmikkien joulusiunaus

Kävimme Lyylin kanssa Helsingissä lemmikkien joulusiunauksessa, säästä huolimatta. Vettä tuli, oli kylmää ja märkää. Vaikka Lyyli sai päälleen talvi haalarin, kertoi ilme kaiken.

Matkustimme bussilla ja Lyyli oli erittäin hienosti sylissäni koko matkan. Mitä nyt toisinaan yritti kovasti nuuhkia etupenkille tulleita ihmisiä.

Tapasimme Helsingissä niin ranskis kuin bullmastiffi tuttuja. Paljon oli siis tuttuja paikalla säästä huolimatta.

Kunniavieraina olleet pelastuskoirat olivat ihailtavaa katseltavaa. Siellä ne kärsivällisesti istuivat omalla kunnia paikallaan, kirkon rappusilla vaikka taivaalta satoi välillä rottia.

Lyyli sai pastorilta kasteen ja on nyt siunattu. Siunausta tuo ämmä tarvitseekin.


Ensivuonna taas uudelleen, kuitenkin sää varauksella.