Lolalle tehtiin noin 400m pituinen jälki, maastona hiekkatietä, isoa kivimurskaa ja lopussa asvalttia. Jäljessä oli kolme kulmaa.
Lola oli intopinkeenä lähdössä jäljelle. Alkuhajun se haisteli tarkasti ja matkaan lähdettiin oitis hurjalla vauhdilla. Itsekin olin sen verran innoissani, etten tajunnut menoa jarrutella. Joten, menimme vauhdilla ensimmäisen kulman ohi.
Onneksi Lola näytti selkeästi (pysähtymällä täysin), ettei jälki enää jatkunut menosuuntaan.
Palasimme taaksepäin ja Lola löysi itse kulman. Loppumatka sujuikin ongelmitta.
Jälki kulki rekkaparkki alueen reunoja pitkin. Alueen reunat olivat korkeaa kalliota. Oli mielenkiintoista nähdä miten Lola käytti tuolla alueella todella paljon maavainua. Tuuli taisi pyörittää kallion kupeessa hajua sen verran, että maavainu oli paras.
Lola menee niin vahvasti ilmavainun kanssa, joten maavainun käyttö oli erittäin hienoa seurattavaa :)
Maalikoiran Lola ilmaisi jo aidoitetun alueen nurkan takaa. Hienosti Lola kiersi aidan vierustaa ja vei minut noin 5m päähän kohteesta. Ilmaisu oli selkeä.
Maalissa meillä oli nuori labukka uros ja mikäs sen parempi palkkio kuin pienimuotoinen leikkihetki.
Oli mahtava nähdä Lolan innokkuus. Silmät loistivat ja häntä vispasi kun se sai palkkion hyvin tehdystä työstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti