Muutamien treenien jälkeen olen huomannut, että olen tehnyt Lolalle yksinkertaisesti liian helppoja jälkiä. Kun jälki on liian helppo, ei se viitsi sitä tehdä kunnialla, vaan alkaa temppuilemaan. Tälläisiä temppuiluita ovat esimerkiksi kulmasta ohi juokseminen, volttien heittely kun pitäisi ilmaista tai täysin väärään suuntaan vieminen ja lenkin kiertäminen.
Maalikoiralla on myös väliä. Samoja tuttuja koiria Lola ei näköjään enää jaksa etsiä. Tahti ja innostus on aivan erilaista jos maalissa onkin joku uusi kaveri. Nämä ovat kokeneempien ohjaajien mukaan normaaleja "ongelmia" kun treeneissä edistyy.
Varmuuden vuoksi olen myös nostanut palkan laatua. Emme käytä enää tavallisia ja helppoja lihapullia tai nakkeja. Nyt taskussani haisee lehmän kieli, broilerin sydän tai jotakin muuta eksoottista ja maukasta.
Näillä tiedoilla ja konsteilla olemme nyt päässeet taas treenien edistymiseen. Muutamissa treeneissä olemme käyneet joulukuun aikana hyvin tuloksin. Nyt aloitimme taas kurssijälkien suorittamisen.
Tänään korkkasimme pitkien jälkien kurssin ensimmäisen jäljen. Se oli 3km pitkä ja jäljelle lähdettiin noin 30min päästä, jäljen tekijän perään. Vuoden ensimmäinen pakkasjälki, pakkasta oli -10. Maa oli lumesta valkoinen.
Ilmavainulla mentiin, miltei koko matka. Sen verran tuuli heitteli hajua, että kuljimme kehä 3 tien toisella puolella missä jälki kulki.
Itse en tiennyt missä maali oli, joten piti vain luottaa koiraan täysin. Ja niinhän se kannatti. Nyt kun olen oppinut luottamaan Lolan työskentelyyn, en epäröinyt ollenkaan kun se lähti oikomaan pellon poikki, vaikkei siinä ollut jäljen jälkeä. En myöskään estänyt sitä kun menimme ojan yli, vaan etsin paikan josta pääsimme melko kuivina.
Ja taas se nähtiin, omia polkuja mentiin, mutta juuri sinne minne pitikin.
Piirsin jälleen kartan jäljestä vähän selvittääkseni itselleni miten me menimme ja miksi. Karttaa piirtäessä tajusin, että Lola selvästi rajasi maalikoiran olinpaikkaa. Se kiersi sen taas, niinkuin se on alkanut monesti tekemään. Ei siis mene suoraan maalille lyhintä reittiä, vaan kiertää ja kaartaa ja tulee sivusta. Nytkin tulimme pellon kautta, vaikka maaliin olisi päässyt suoraan tietä pitkin. Mutta karttaa katsoessa voi selvästi huomata, miten Lola on rajannut alueen jossa etsittävän haju oli voimakkaimmillaan.
Näin sitä oppii, aina vaan uutta. Tuumaustaukomme teki todellakin hyvää. Nyt olemme taas kunnon potkulla suorittamassa viimeisiä kurssijälkiä.
Sininen - maalikoira
Punainen - Lola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti