Mennyt viikko on ollut henkisesti erittäin raskas...
Hemmo on selvästi ollut kiukkuisempi kuin normaalisti ja kovasti nuolee tassujaan. Vein sen siis läääriin vähän tietääkseni missä sen kanssa mennään.
Tulokset oli lohduttomat. Hemmon kasvain virtsarakossa on alkanut kasvamaan ja vuotaa verta, siksi pissassa olen välillä kuvitellut näkeväni punaista väriä.
Virtsarakossa on myös suuri virtsakivi, jonka poistamiseen tarvittaisiin leikkaus. Lääkäri ei suosittele enää Hemmolle leikkausta, eikä kasvainta voi edes poistaa, sillä koira ei voi elää ilman virtsarakkoa.
Saimme siis kipulääkkeet ja hiukan lisäaikaa, mutta valmistaudumme pahimpaan ja seuraamme Hemmon oloa koko ajan.
Olenhan minä tähän valmistautunut jo vuosia, mutta lopullisen päätöksen teko tuntuu niin vaikealta..
Maanantai lähti normaalisti käyntiin. Kiiruhdin töistä kotiin, menin koirien kanssa metsään ja sitten vihdoin pääsimme syömään :)
Illalla vein ensin pienet koirat pidemmälle lenkille ja sen jälkeen olin lähdössä Lolan kanssa pitkälle metsälenkille, mutta Lolapa ei pystynyt kävelemään!
Sohvalta alas tuleminen oli erittäin vaikeaa ja vasemmalle etujalalle painon varaaminen tuotti selvästi suuunnatonta kipua. Onneksi minulla oli vanhoja kipulääkkeitä, joten aloitin heti tulehduskipulääke kuurin.
Seuraavana aamuna tilanne oli samalla mallilla. Lola ontui todella pahasti ja oli selvästi erittäin kipeä. Sain lääkäriajan keskiviikolle, joten tiistai mentiin jälleen kipulääkkeiden avulla ja levolla.
Keskiviikkona kiiruhdin jälleen töistä kotiin huolesta suunniltaan. Lola tuli häntä heiluen ovelle vastaan! Selvästi se ontui viellä, mutta käveli kuitenkin jo paremmin. Pakkasin ystäväni autoon ja lähdimme kohti espoon eläinsairaalaa.
Lääkäri tutki ja hutki, väänsi ja käänsi. Kehui Lolan suuria lihaksia ja sanoi, että nivelten tunnustelu on hankalaa kun lihakset on tiellä :) Lola sai myös kehuja lihasten lisäksi hyvästä kunnostaan, painoa oli tasan 50kg.
Ainoa reaktio mitä raajojen vääntelystä saatiin, oli vasemman olkanivelen liikkeet, sekä eteen, että taakse. Lola rauhoitettiin ja päätettiin kuvata, sekä kyynär, että kummatkin lonkat. Lolan kyynärät on kuvattu vuonna 2009 0/0 ja lonkat D/C.
Kuvauksissa paljastui vasemmassa olkanivelessä nivelrikkoa. Samaista muutosta löytyi myös kummastakin lonkasta. Todennäköisesti vasemmassa kyynärässä oli nivelrikon lisäksi jännetulehdus, joka aiheutti pahan ontumisen.
Lääkärin kanssa keskustelimme jatkosta. Jatkan edelleen lisäravinteiden syöttämistä, sekä aloitimme cartrophen-piikki kuurin. Tulehdukseen aluksi ainakin 2 viikkoa kipulääkettä, mutta koiran mukaan mennään ja kipulääkettä voi joutua syöttämään kuusikin viikkoa.
Sitten Lolalle annettiin herätettä ja tarkoitus oli vartin verran odotella ja sitten kotiin miettimään diagnoosia. Mutta varttipa ei riittänyt. Odoteltiin vartti, odoteltiin toinenkin. Ainoa mikä Lolassa oli elossa oli hännän pää, joka heilui kun sille juttelin. Muuten koira oli aivan pihalla. 45minuutin kuluttua lääkäri tuli antamaan toisen herätteen ja laittoi Lolan samalla tippaan. Sydäntä kuunneltiin, se oli ok ja samalla otettiin verinäytteet ja katsottiin ettei ole mitään sisäelin ongelmia. Lola alkoi heräillä noin puolen tunnin päästä tippaan laittamisesta ja oli aivan sekaisin. Se pakitti paniikissa huoneen toiseen päähän ja hetken aikaa katsoi minua kuin ei olisi tiennyt kuka olen. Rauhoittui onneksi nopeasti kun sille juttelin ja nostin sen pään syliini. Annoimme Lolalle nestettä viellä kymmenisen minuuttia, jonka aikana lääkäri tutki verinäytteen ja kertoi kaiken olevan kunnossa.
Vihdoin Lola nousi jaloilleen, ja me pääsimme kotimatkalle. Olin niin järkyttynyt diagnoosista ja Lolan heräämis vaikeuksista, että purskahdin autossa itkuun. Onneksi sain Lolani kotiin, se on pääasia!
Lolan tulevaisuus etsijäkoirana on vaakalaudalla. Olen nyt muutamien kouluttajien kanssa jutellut, että voimmeko me kuitenkin jatkaa kurssilla loppuun asti. Lolalla olisi enää yksi kurssijälki ja 2 koetta suorittamatta. Ilmeisesti tämä nyt sitten kuitenkin onnistuu ja Lolaa aletaan valmistumisen jälkeen käyttämään ns. tarkastus koirana. Eli siis Lola tarkastelee alueita, onko karkulainen siellä viellä, eikä mene itse etsintään. Etsintään en uskalla sitä nivelrikon takia viedä, sillä koskaan ei tiedä kuljetaanko kilometri vai kaksikymmentä. Mielestäni rakenteeltaan sairas koira ei tälläiseen vaativaan työhön kykene. On kuitenkin hienoa, että Lolan nenää tullaan todennäköisesti käyttämään apuna kuitenkin, aina kun sen vointi on hyvä :)
Tässä viellä lääkärin lausunto:
Eläinlääkäri Anne Muhle
Lola tutkittiin vasemman etujalan ontuman vuoksi. Lola aristaa vasemman olkanivelen ekstensiossa ja lavan abduktiossa. Otettiin rauhoituksessa röntgenkuva vasemmasta olkanivelestä, sekä lonkasta (C/D- kuvattu nuorena). Todettiin olkanivelen nivelrikko, humeruksen takapinnalla on nokkamuodostusta, tiivistymä jänteessä on todennäköisesti infraspinatus jänteessä, sekä muuttunut luun tiivistymä intertubercular groove-issa. Epäily on biceps jänteen tulehdus.
Lonkassa on nivelrikko muutoksia, enemmän vasemmassa.
Hoitona aloitettiin Rimadyl tulehduskipulääkekuuri 2-6 viikon ajan.
Aloitetiin Cartrophen pidtossarja nivelrikkohoitoon. Pistokset annetaan neljä kertaa 5-7 vuorokauden välein.
