Kyllähän olen niistä juttua kuullut, mutta nyt vasta muuton myötä täytyy sanoa, että olen saanut ne kokea. Täällä kuhisee metsät hirvikärpäsiä. Eikä tarvitse välttämättä edes metsään mennä. Riittää kun kävelee hiekkatiellä niin kotona löytää kavereita hiuksistaan.
Ehkä tämä nyt vain kaipaa totuttelua.. kaupunkilainen ei ole tottunut luonnon eläimiin hiuksissaan ja housuissaan, joten ehkä se tästä. Muistuttakaa hirvikärpäsistä, kun valitan talvella kylmyyttä ;)
Syksyn alkeiskurssi on pyörähtänyt käyntiin. Mielenkiintoisia rotua kurssilla, muutama sellainen, joita en ole aikaisemmin nenätyöskentelyssä päässyt tapaamaan. Jokainen koira on aina yksilönsä myös nenän käytössä, mutta kyllä saman rotuisissa on aina tietyt samat piirteet. Siksi olenkin aina erittäin innoissani kun pääsen kouluttamaan rotuja, joita en ole aikaisemmin päässyt edes seuraamaan. Ja tietenkin sekarotuiset ovat aina erittäin mielenkiintoisia. Niissä rotua enemmän vaikuttaa selvästi koiran taustat. Meillä on aika paljon kodinvaihtajia, jotka ovat eläneet tarhalla, joten se näkyy alkeiskurssilla usein myös työskentelyssä. Näiden kanssa saa joskus tehdä vähän enemmän työtä ja rakentaa ohjaajan ja koiran välistä suhdetta toimivaksi. Ja näiden koirakoiden eteneminen on erittäin palkitsevaa katseltavaa :)
Itse pidän aina omaa kirjanpitoa alkeiskurssilaisista. Kirjoitan ylös vähän mitä asioita jäljellä havaittiin, miten jälki meni yms. pienimuotoista muistikirjaa siis. Sitten vuoden päästä kun tälläinen alkeiskurssilainen tulee treeneihini, on ihana katsoa miten koirakko on kehittynyt ja osaa antaa palautetta koirakolle asiasta, kun lähtökohtakin on muistissa.
Omat treenaukset on tällä hetkellä jäähyllä. Lola voi sinällään ihan hyvin, ei ole ontunut nyt pariin viikkoon. Mutta en kuitenkaan viitsi sitä treeneihin viedä, ettei se rasittuisi. Itselläni on treenien vetämisen motivaatio kadoksissa Lolan sairastelun myötä. On hienoa, että alkeiskurssin vetäminen tuli tähän tilanteeseen, näin ollen saan itselleni virikkeitä. Normaaleja treenejä en ole vetänyt pitkään aikaan... ei ole ollut oikein motivaatiota kun en pysty omaa koiraa treenaamaan :(
Koska elämässäni on nyt kausi, jolloin minulla ei ole koiraa, jonka kanssa voisin aktiivisesti harrastaa, olen päättänyt kouluttaa itseäni. Nyt minulla on aikaa lukea kirjoja, käydä luennoilla ja ensiviikolla pyörähtää käyntiin puolen vuoden mittainen kouluttajakoulutus koirakoulu visiossa. Sitä odotankin innolla!
Syksyn ja ehkäpä talvenkin siis keskityn omaan opiskeluuni koirien kouluttamisessa. Siinä ohella yritän saada Lolan etsintävalmiiksi, olemmehan me jo loppusuoralla.
Ensi kesän suunnitelmat ovat suuret, mutta niistä paremmin lähempänä. Kaikki on kuitenkin toistaiseksi vasta suunnittelu asteella. Mutta sanotaan niin, että nyt on oikein hyvä aika keskittyä omaan opiskeluun, ensivuonna aikaa tuskin enää näin paljoa liikenee...
Kuvia montulta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti