perjantai 30. marraskuuta 2012

Hei hei Hemmo

Hemmo on poistunut keskuudestamme paikkaan, jossa kivut eivät enää haittaa. Paikkaan, jossa pappakoiran askel on taas kevyt. Paikkaan, jossa ovikello soi jatkuvasti ja Hemmo saa sitä haukkua ihan niin paljon kuin vaan jaksaa.

Kiitos Hemmolle näistä reilusta 14 vuodesta, jonka sain sinun kanssasi elää. Olit rasavilli lahkeessa roikkuja. Mestari karkaaja pentuna, mutta sinusta kuoriutui hyväsydämminen hieno mies. Hemmo oli koira, joka ajatteli aina kaikista hyvää. Se ei koskaan ollut vihainen, ei koskaan suuttunut. Hemmo näki jokaisessa ja kaikissa aina hyvät puolet. Hemmo oli uskollinen ystäväni alusta loppuun asti.

Kiitos Hemmo. Annoit minulle paljon, mutta veit mennessäsi enemmän...

Ikuisesti sinua muistaen ja kuorsaustasi kaivaten:Mimmu, Lola ja Lyyli



Ei kommentteja: