Torstaina kävimme tekemässä alkeiskurssista toisiksi viimeisen jäljen, joka oli 400m pitkä ja 30min vanhennettu. Jälki tehtiin illalla, joten otsalamppujen varassa suunnistimme pimeässä metsässä koiraan luottaen.
Myrsky nappasi suuhunsa alkuhajua antaessani koko pussin karvoineen päivineen. Sain onneksi nyhdettyä karvat ja pussin rippeet pois suusta ja sain sen nuuhkimaan alkuhajua.
Matkaan lähdettiin hitaasti ja keskittyneesti. Selvästi tämä puolituntia vanhennettu jälki oli haasteellinen. Alkumatka mentiin rauhallista vauhtia, Myrsky teki tarkkaa työtä ja kulki nenä maassa jälkeä pitkin.
Puolessa välissä oli kulma. Jälki kulki metsästä leveän polun yli ja polun toiselle puolelle oli tehty kulma. Myrsky oikaisi kulman kääntymällä leveälle polulle. Se kulki polkua pitkin muutaman kymmenen metriä ja vei minut sitten takaisin jäljen päälle. Mitä lähemmäs maalia tultiin, sitä nopeammaksi kävi vauhti. Ilmaisu oli selkeä, Myrky nousi kallion päälle, pysähtyi ja nosti häntänsä kohti taivasta. Maali oli kallion juurella.
Perjantaina kävimme tekemässä alkeiskurssin viimeisen jäljen, joka oli pitkä eli 500m. Itseäni hiukan mietitytti oliko ratkaisuni viisas, tehdä kaksi jälkeä peräkkäisinä päivinä. Päätimme kuitenkin mennä kokeilemaan ja mikäli Myrsky olisi liian väsynyt, jälkeä lyhennettäisiin.
Mutta ei, jälkeä ei todellakaan tarvinnut lyhennellä. Myrsky juoksi koko 500m matkan, minä narun päässä roikkuen ja oksiin kompastellen. Yritin sitä vähän jarrutellakin, eikä tuo näyttänyt siitä nokkiinsa ottavan.
Annan sen juosta viellä motivaation takia alkeiskurssin kokeen jos sillä on vauhti päällä, mutta sen jälkeen varsinaisissa treeneissä minun täytyy alkaa hidastamaan sen tahtia. Oma kunto ei kestä juosta koiran perässä, eikä se välttämättä ole koiran työskentelynkään kannalta suotavaa. Nytkin Myrsky oikaisi pari kulmaa. Se oikaisi ne hienosti ja oikeaan suuntaan käyttäen ilmavainua. Laitoin kuitenkin merkille, että kulmien kohdalla vauhti oli suurimmillaan, joten olisiko voinut käydä niin, että se juoksi kulmasta ohi ja otti sitten vasta ilmavainua huomatessaan ettei ole jäljellä?
Niin tai näin, Myrsky suoriutui jäljestä täydellisesti kuitenkin. Vauhti tulee kyllä hidastumaan itsestäänkin kunhan päästään metsämaastosta taajamaan ja kaupunkiin, pelkkä maaston vaihdos tuo jo omat haasteet ja rutkasti lisää häiriötä matkalle.
Alkuhajuna minulla oli kaulapanta, jonka sujautin purkkiin. Havaitsin jäljen alkupäässä maassa olevat jäljet. Myrsky meni aivan koiran taluttajan jälkeä pitkin, painoi nenän askeleelle, eikä noteerannut metrin päässä meneviä koiran jälkiä.
Luulen, että Myrsky nappasi alkuhajusta ihmisen hajun, eikä koiran hajua. En ole tästä täysin varma, eikä sitä oikein voi tietääkään. Lumessa olevien jälkien mukaan näin päättelin. Niin tai näin, Myrsky kuitenkin löysi sekä maalikoiran, että maalikoiran taluttajan ;) Pelkkä epäilykseni kuitenkin riittää siihen, että otamme Myrskylle mahdollisimman puhdasta alkuhajua jatkossa, alkuhajuun ei saa maalikoiran taluttaja koskea!
Ja sitten se video Pikkumiehen mallikelpoisesta suorituksesta. Vanhaa jälkeä en videoinut, tosiaan kun se tehtiin pimeässä, mutta tässä tämä pitkä jälki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti