Myrskyn kasvu on mennyt hyvin ja ongelmitta, vaikka se onkin ensimmäinen koirani, jonka olen pennusta asti barffannut. Kasvattajan hyvien ohjeiden mukaisesti ruokinta on ollut sopiva. Korkeutta "Pikkumiehellä" on nyt noin 80cm ja se on aika paljon takakorkea. Rohkenen siis epäillä, että muutamia senttejä viellä tulee lisää. Paino oli kuukausi sitten 50kg, huomenna on tarkoitus mennä taas purkkikurssin vieressä olevaan lekuriin käymään puntarilla. Myrskystä on kuoriutunut oikein komea nuorimies.
Karva alkaa olla vaihtunut, pakaroita lukuunottamatta.Oletin, että pentukarva irtoaa helpolla ja suurina tuppoina, mutta sellaista karvanlähtöä Myrskyllä ei ole ollenkaan ollut. Karvaa kyllä irtoaa koko ajan kun sitä kampaa, mutta suurina tuppoina se ei ole lähtenyt. Hännän tyvessä ja selän päällä on tummaa aikuiskarvaa, joka tuntuu hyvältä. Se on kovaa ja kiiltävää, ei takkuunnu ja selvästi hylkii vettä.
Leikkasin Myrskyn turkin lyhyemmäksi noin kuukausi sitten ja nyt annan sen kasvaa. Kasvattajan olisi tarkoitus saada Myrskyn pehko kesällä jonkinmoiseen näyttelykuntoon jos vaikka kävisimme kehässä pyörähtämässä jossain vaiheessa. Ja vaikka emme kehään menisikään, tekee minulle hyvää oppia ihan kädestä pitäen miten se nöffi kuuluisi näyttelyihin siistiä. Sinälläänhän nöffi ei ole trimmattava rotu, mutta turkkia täytyy kuitenkin siistiä. Nyttelyiden lisäksi, turkin siistiminen helpottaa myös kotielämää suunnattomasti.
Jälkitreenit ovat pyörähtäneet alkeiskurssin suorittamisen jälkeen oikein hienosti käyntiin. Myrskyn jälkityöskentelyssä on todella paljon samaa, mitä Lolalla oli. Joten minun on ollut sitä suht helppo lukea ja ymmärtää. Toisinaan vaan huomaan unohtavani, että Myrsky on vasta aloittelija, ei niin kokenut kuin Lola oli.
Treeneissä on haasteita riittänyt, mutta niistä on aina selvitty kunnialla. Tunnin vanha asvalttijälki oli selvästi erittäin haastava, mutta siitäkin selvittiin hienosti ja saatiin oikein onnistunut loppu. Viimeksi jäljellä Myrsky valitsi ilmavainun jäljen sijaan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun se suunnisti puhtaasti ilmavainulla, eikä mennyt jäljen päällä ollenkaan. Tämä jälki oli tuorre ja 600m pitkä hiekkatietä pitkin. Mutta se mistä Myrsky lähti oikomaan ilmavainulla, olisi vienyt suoraan maaliin, joka oli noin 200m päässä. Yritys oli siis hyvä kymmenen, mutta valitettavasti Myrsky hukkasi hajun kesken matkaa. Sen eleet olivat erittäin selvät tämänkin asian suhteen, se yksinkertaisesti istuutui. Se alkoi myös mutustamaan keppejä ja leikkimään niillä. Vein sitä kohti paikkaa, jossa jälki kulki. Myrsky saikin hajun 10m ennen jälkeä ja saatiin taas oikein onnistunut maaliin tulo :)
Pikkumies on erittäin taitava nenän käyttäjä ja sillä on hajuerottelun perusteet hienosti hallussa. Paljon on viellä opeteltavaa, ja sehän tämän lajin suola onkin. Koira ei sinällään koskaan ole valmis, tai jos koira on, niin voi ainakin sanoa, että ohjaajalla on aina opeteltavaa.
Harjoittelemme nyt perus juttuja jäljellä, eli häiriöitä (koirat, ihmiset, pyörät, mopot, autot), erilaisia maastoja (metsä, asvaltti, hiekkatie), pyrimme jäljestämään mahdollisimman erilaisissa ympäristöissä (kaupunki, taajama, maaseutu). Mitä vaikeampi on suunniteltu jälki, sitä helpommaksi yritän tehdä ympäristön, maaston ja häiriöiden suhteen. Joskus se ympäristön hallitseminen on kuitenkin täysin mahdotonta. Tulee vastaan niin suuria haasteita, ettei Myrsky selviä niistä viellä itse. Silloin on hyvä rakentaa koiran ja ohjaajan välistä luottamusta ja auttaa koiraa kun se kertoo ettei osaa. Tämä onkin mielestäni koiran suuri vahvuus, kertoa ohjaajalle, että nyt en osaa, sen sijaan, että lähtisi vaan huitelemaan koska haluaa kaikin tavoin miellyttää.
Myrskyn kanssa on mukava treenata. Se on ystävällinen toisille ihmisille ja toisille koirille (jota me treeneissä nähdäänkin paljon). Se ei hetkahda vieraita paikkoja, vaikka kotona kuljemmekin päivittäin metsässä. Jos se näkee jotain ihmeellistä, se tarkkailee ja miettii, sen jälkeen jatkaa hommia. Olen niin tyytyväinen tuohon pakettiin, luonteeseen, ulkonäköön ja kaikkeen. Se on juuri sitä mitä toivoinkin. Mun ihana pieni räkäposkeni, jonka kanssa arki sujuu ongelmitta ja harrastuksissa on hauskaa!!
Lola on ollut koko talven taas huonompana lonkkansa takia kuin koskaan. Jokainen talvi tuntuu olevan sille aina astetta pahempi kuin edellinen. En ole löytänyt sille mitään konstia, jolla talven oloa voisi helpottaa. Miltei kaikkea on kokeiltu, mihin talous vaan antaa myöden.
Olen siirtänyt Lolan nyt takaisin kuivamuonalle, se barffasi 3 vuotta. Ajattelin kokeilla olisiko ruokinnalla vaikutusta, jos kuitenkin syötän sitä nivelrikon kannalta väärin. Lola onkin nyt kävellyt paremmin, mutta on vaikea sanoa johtuuko se ruuasta, vai kevään lämmöstä. Vaikka ontuminen on nyt ollut pienempää, se on kuitenkin selvästi laiskistunut. Tässä parin viikon sisällä on tullut suuria muutoksia sen aktiivisuuteen. Se ei ulkona halua/jaksa kävellä. Se tekee pissat ja kakat ja saattaa sitten istuutua keskelle tietä, ei kulje kuin kotiinpäin. Koska sillä on tiedettävästi kipuja nivelissä, en ole uskaltanut sitä pakottaakaan kulkemaan. Välillä olen päässyt sen kanssa jopa ihan pienimuotoisen lenkin, mutta kotiinpäin tallustellessa se kulkee perässäni kuin vanha koira konsanaan. Menemme siis päivä kerrallaan edelleen. Onhan se ollut jatkoajalla jo monta vuotta, mutta nyt olen taas herännyt todellisuuteen, että ehkei yhteinen aikamme ole enää kovinkaan pitkä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti