Häiriöhajujen harjoittelua

Hajutyöskentelyssä itse pidän tärkeä häiriöiden harjoittelua hallitusti. Hallitusti-sanalla tarkoitan sitä, että häiriöt ovat ennalta tehtyjä, ne on ohjaajan tiedossa ja näin ollen ohjaaja kykenee miettimään etukäteen miten toimia, mikäli koira tarttuu häiriöön.

Jäljellä nämä hallitut häiriöt voi hyvinkin sijoittaa ensin vähän jäljen sivuun ja sitten tuoda jäljen päälle. Tärkeintä on merkata kunnolla ja näkyvästi missä häiriö on. Mikäli koiraa joutuu jäljellä korjaamaan tulisi se tehdä siinä vaiheessa kun koira on vaihtamassa oikealta hajulta häiriölle. Riippuen häiriöhajusta koira reagoi aina hiukan eri tavalla kun kiinnostuukin toisesta kuin halutusta hajusta. Elekieli muuttuu, joka on usein nähtävissä hännän asennon muuttumisessa.
Korjaaminen jäljellä tulee siis tehdä juurikin siinä vaiheessa kun koira saa häiriöhajun ja sille tulee siihen kiinnostus. Ennen kuin koira siis tarttuu häiriöhajuun. Mikäli koira lähtee häiriöhajulle, nappaa sen nenäänsä ja  kiinnostuu siitä, on korjaaminen turhaa. Koiran on huomattavasti helpompi ymmärtää korjaamista kun se tehdään juuri oikeaan aikaan. Silloin sen on viellä mahdollista luopua kiinnostuneestaan häiriöhajusta ja valita oikean hajun seuraaminen sen sijaan. Mutta jos hommaan puututaan kun koira on etsimässä häiriöhajua, korjaamisessa puututaan vaan hajun etsimisen lopettamiseen. Tällöin koirasta voi hyvinkin tulla ohjaaja riippuvainen ja häiriöherkkä. Sille ei ole opetettu ettei oikealta hajulta saa poiketa häiriöhajulle. Sen on annettu mennä häiriöhajulle, keskeytetty homma jonkin ajan päästä ja viety se takaisin oikealle hajulle,

Purkkiradalla häiriöiden harjoittelu on vieläkin helpompaa kuin maastossa, ympäristön hallitsemisen takia. Purkeilla on todella helppo hallita se, missä häiriö on ja milloin koira vaihtaa oikealta hajulta häiriöön. Purkkiradalla häiriöhajuilta pois siedättäminen on helppoa, koira ei koskaan saa häiriöhajusta palkkaa. Se ei pääse häiriöhajuun käsiksi, eikä se tuota mitään. Pahimmassa tapauksessa oikean hajun voi napata radalta pois, jolloin koiran palkkion saamisen mahdollisuus poistuu mikäli häiriöhajun kiinnostus on liian suurta.
Koira oppii myös virheistään, eikä virheitä kannata pelätä. Se on tärkeä prosessi häiriöhajujen opettelussa. Tietenkään ei kannata heti aloittaa liian ylitsepääsemättömillä hajuilla, pihviä ei ehkä kannata tunkea purkkiradalle ensimmäisenä ruokahäiriönä.
Harjoituksen tarkoituksena on, että ihan sama mikä haisee, koira valitsee oikean hajun aina ensisijaisesti.

Häiriöhajuissa vain mielikuvitus on rajana. Suurin haaste on tietenkin se, mistä koira on eniten kiinnostunut. Joillekin se voi olla riista, joillekin ruoka. Toiset eivät voi olla haistelematta muiden koirien hajuja. Purkkiradalla tehty häiriöhajujen mitätöinti on helppo siirtää maastoon. Koira on jo oppinut ettei häiriöhaju tuota mitään, joten kynnys vaihtaa oikealta hajulta häiriöön kasvaa.

Mayan kanssa olemme alkaneet treenaamaan häiriöhajuja, siis niitä kiinnostavia. Olen alusta alkaen purkkiradalla käyttänyt "kylmissä" purkeissa jotakin hajua, mutta olen valinnut ne koiralle mahdollisimman miedoiksi ja mielenkiinnottomiksi. Yleensä käytän erilaisia tee makuja, niitä kun minulta löytyy kaapista runsaasti. Mietoja mausteita, ihmisen hajua yms. Nyt olen ottanut mukaan ruokahäiriötä ensin ihan hallitusti purkkiradalla. Tämä onkin osottautunut hyväksi treeniksi, Mayan oli todella vaikea luopua ruuan hajusta. Nuorella koiralla on muutoinkin keskittyminen hajutyöskentelyyn toisinaan vaikeaa, joten koen tämän tyyppisen harjoittelun erittäin opettavaisena ja tärkeänä. Häiriöhajujen harjoittelu vahvistaa koiran motivaatiota oikeaa hajua kohtaan, siitä se saa aina palkkion.

Purkkiradalla on helppo pitää harjoituksen onnistumis prosentti suurena. Mikäli joku häiriöhaju osottautuu ylitsepääsemättömäksi tässä vaiheessa, voi häiriöpurkin vaihtaa toiseen. Itse käytän yhdessä harjoittelussa usempaa häiriöhajua ja vaihtelen niitä harjoituksen aikana. Koiralla saattaa siis olla yhden treenin aikana 10 eri häiriöhajua, vaikka purkkitelineessä käytänkin maksimissaan neljää purkkia kerrallaan.

Tässä meiltä lyhyt pätkä ruokahäiriöstä. Pätkä on lyhyt, koska tämän reilun minuutin verran harjoitus onnistui ja sen jälkeen ruokahäiriö vei voiton. Lisää treeniä vaan...

NoseWörkätään

Viimeiset pari kuukautta on vaan satanut vettä, ollut pimeetä ja kylmää. Valoisa aika on todella kortilla ja usein siihen aikaan tulee juurikin ne pahmmat vesisateet. Myrsky on riepotellut ympäristöä jo viikon verran.
Minulla ei ole todellakaan ollut mitään intoa lähteä polkemaan Mayalle jälkiä märkään metsään, joten jäljen olemme nyt jättäneet tauolle. Kostea ja kylmä syksy on tuonut itselleni lukuiset nivelsäryt taas takaisin ja Myrskykin näyttää oireilevan välillä hiukan enenmmän. Noh, onneksi kohta on tämä vuosi taputeltu ja sitten alammekin kulkemaan kohtia valoisampaa aikaa oikein vauhdilla. Viellä pari kuukautta pimeyttä niin sitten helpottaa!

Myrsky on nauttinut märistä keleistä, se on saanut kahlata metsässä lukuisissa ojissa ja lammikoissa. Sen luonne on selvästi muuttunut nyt kun pallien poistosta on kuukausi aikaa. Se osaa näköjään oman nimensäkin ;) Ruoka on alkanut kiinnostamaan, joten se ei ole metsässä vapaana ollessaa karannutkaan hajujen perään vaan kulkee aika lähellä minua namipalojen toivossa. En tiedä voiko siitä sanoa, että se on rauhoittunut kun se ei koskaan mikään aktiivinen ole ollut.. mutta ainakin sille on tullut järkeä päähän.

Mayan kanssa olemme jatkaneet arkitoko treenejä. Ne ovatkin olleet todella mieluisia. Liikkeet joita kurssilla teemme ovat pohjaa toko liikkeille, mutta samalla ne ovat välttämättömiä arjen taitoja. Kuten esimerkiksi seuraaminen, ihmisjoukon ohittaminen, pysähtyminen, paikalla olo, luoksetulo.. ihan perus asioita ilman, että niistä viilataan ihan pilkun tarkasti toko liikkeitä.
Minulle onkin selvästi ollut haasteellista ymmärtää miten eri asiat koiralle opetetaan. Takapalkka on ollut täysin uusi asia, en ole moisesta aikaisemmin edes kuullut. On ollut todella upeeta kun on saanut oppia koko ajan uusia asioita ja koira on hienosti oppinut siinä samalla. Kouluttaja on erittäin mukava ja pitkähermoinen, sekä hän on valmis muuttamaan harjoitusta jokaiselle koirakolle sopivaksi. Toko treenimme kulkee niin, että yksi koirakko suorittaa annetun tehtävän kerrallaan ja muut odottavat omaa vuoroaan kentän sivulla. Tämä on ollut hyvä tapa. Itse pystyy seuraamaan muiden suorituksia ja oma koira oppii siinä samalla rauhoittumista vaikka toinen koira juoksee kenttää ympäri vinkulelu suussa.
Sen verran mieleni on nyt muuttunut, että alkuajatuksen mukaan arkitokokurssin jälkeen tokoon siirtyminen ei nyt enää tunnukaan niin hyvältä. Olen huomannut, että minä juttelen koiralle koko ajan suorituksien aikana ja annan vartaloapuja. Joten todennäköisesti tulemme siirtymään huhtikuun jälkeen rallytokoon, joka mitä ilmeisemmin sopii minulle paremmin. Tässä muutamia treeni videoita.








NoseWorkiä olemme Mayan kanssa harjoitelleet ahkerasti. Se onkin siinä huimasti edistynyt. Purkkiradan ohelle olemme ottaneet sisäetsintää. Mayan nenä on kyllä uskomaton ja se tuntuu löytävän hajun nopeasti ja helposti pienestä huoneesta.



Tässä ensimmäinen sisäetsintä



Kokeilin 30min vanhaa piiloa. Se ei näyttänyt tuottavan haastetta lisää ollenkaan.



Niinkuin sanoin, ilmaisu on sellainen mitä meidän mitään viellä hurjasti treenata. Itse haluaisin ilmaisuna hajulle jäämisen, eli koira todellakin jähmettyy löytäessään hajun lähteen eikä nosta siitä nenäänsä ennen kuin annan luvan.



Tällä hetkellä Maya hienosti osaa etsittävän hajun ja hienosti hajun lähteen etsiikin, mutta ilmaisu on selvästi viellä hujakoilla. Se onkin seuraava projektimme purkkiradalla harjoitteluun.
Tässä videossa näkyy hyvin miten Maya etsii hienosti hajun, menee hajulle ja jää hajulle. Mutta ilmaisu ei ole viellä kunnossa..



Olen alusta asti panostanut Mayan hajutyöskentelyssä rauhallista mielialaa ja olen erittäin tyytyväinen sen työskentelyyn tällä hetkellä. Vaikka kyseessä on suht aktiivinen ja vilkas koira, se ei hösää eikä hösellä kun se on "työmoodissa". Siitä näkee miten se keskittyy ja miten se käyttää todella nenäänsä ja aivojaan töitä tehdessään. Myrskylle tilasin aikoinaan työliivit, jotta koiran olisi helpompi hahmottaa mitä se on tekemässä ennen kuin lähetän sen etsintään. Mayalle tilasin pannan. Olenkin saman tien alkanut ottamaan hajutreenejä aina tämä panta kaulassa ja silloin kun se ei ole kaulassa, säilytän sitä purkkien kanssa samassa kaapissa, että siihen tarttuisi "työn haju". Maya on sisäistänyt pannan tarkoituksen selvästi. Sen koko olemus muuttuu kun pujotan pannan kaulaan!

Nyt kun Maya selvästi tietää mitä etsinnässä kuuluu tehdä, olen vaihtanut sen palkkaamisen ruuasta lelulle. Se kun palkkaantuu siitä tokotreeneissä selvästi enemmän.

Lelulla palkkaaminen on itselleni uutta, minulla ei aikaisemmin ole ollut koiraa, joka palkkaantuisi lelusta näin hyvin. Joten paljon on tässäkin asiassa taas opeteltavaa.

Olen saanut paljon hyviä neuvoja lelulla palkkaamiseen hajutyöskentelyssä ja yritän nyt opetella niitä parhaani mukaan. Virheitä tulee taatusti paljon, mutta niitähän ei kannata pelätä. Katsotaan mitä tästä tulee vai tuleeko yhtään mitään. Ainakin koira palkkaantuu hyvin, se on pääasia.. NoseWork on kuitenkin ihan vaan harrastuslaji, joten se ei ole niin vakavaa vaikka saisinkin jotain hullua aikaiseksi. Ilmaisu on vapaa valintainen, joskin pyrin kyllä siihen hajulle jäämiseen, mutta jos tuo nyt alkaa voltteja heittämään ilmaisuna niin hyväksytään sitten sekin.

Tässä ihka ensimmäinen lelulla palkkaamis yritys, onnistuin heittämään jopa koiraa päähän patukalla! Kyllä se tästä.. nyt vähän muokkaan saamieni neuvojen mukaan lelupalkkausta, katsotaan miten se lähtee etenemään. Purkkiradalla jatkamme ilmaisun harjoituksia.