Aktiivisen koiran kanssa treenaaminen

Mikäli koira käy liian kuumana hajuhommiin lähetettäessä, se harvemmin kykenee haistelemaan heti huolellisesti. Se saattaa ensin juosta etsintä aluetta ympäri halitsemattomasti ja vasta muutaman minuutin päästä aloittaa oikean hajutyöskentelyn. Toki lajista riippuu, että mikä on missäkin hyväksi ja mikä huonoksi. Nose workkiä jos ajatellaan, jossa on kuitenkin kullekin hajupiilolle asetettu aikaraja, ei ole kovin suotavaa, että koira kuluttaa puolet ajasta pelkkään haahuiluun. Jäljestystä jos ajatellaan, on erittäin tärkeää, että koira kykenee nostamaan oikean jäljen ja seuraamaan sitä oikeaan suuntaan. Tämä on haasteellista mikäli koira käy niin kuumana, ettei sen hajuaisti toimi parhaalla mahdollisella tasolla. Oikea mielentila on tärkeä kaikenlaisessa hajutyöskentelyssä. Koiran  tulee olla hyvässä vireessä, aktiivinen ja innostunut, mutta keskittymiseen kykenevä. Kultainen keskitie siis.. jälleen kerran.

Rauhoittuminen

Itse rauhoitan aktiivisen koirani aina ennen kuin se pääsee hajuhommiin. Olen tehnyt aloituksesta rutiinin. Koirani istuu vierelläni. Aluksi pidin sitä pannasta/valjaista kiinni kunnes sen viretila laski sopivaksi. Nykyään se kykenee jo kotioloissa rauhoittumaan ilman kiinni pitämistä. Sanoisinkin, että paikalla olo on hyvä perus osaaminen hajutöissä.
Samalla kun koira rauhoittuu ohjaajan vieressä se kykenee kalibroimaan nenänsä. Omasta koirastani olen huomannut, että se aloittaa haistelun jo sivulla istuessani. Tämä tietenkin auttaa etsintöjä sen verran, että mikäli koira saa hajun heti siihen lähtökohtaan, sen on helppo ja nopea suunnistaa hajupiilolle. Onhan se jo haistanut piilon.




Aloituksen rauhoittaminen on myös ohjaajalle tärkeää. Viimehetken suunnitelman kertaus, on usein hyväksi. Jälkiliina saattaa olla pahastikin solmussa, se tulee selvittää ennen jäljelle lähtöä. Ei ole myöskään suotavaa, varsinkaan alkuvaiheessa jossa rakennetaan koiralle hyvää motivaatiota hajutöihin, että sitä joutuu voimakkaasti estämään hajulle pääsemisestä. Töihin karkaava koira täytyy joko pysäyttää voimakkaasti, joka voi syödä motivaatiota tai sitten ohjaaja joutuu lähtemään töihin vain puolittain valmistautuneena.
Sekä koiralle, että ohjaajalle on kummallekin mieluisampaa, mikäli aloitus tapahtuu hallitusti ja silloin, kun kaikki on valmista. Kun koira on saanut nenänsä kalibroitua ja ohjaaja ajatuksensa selvitettyä voi töiden alettua keskittyä puhtaasti siihen mitä tapahtuu, miettimättä muita asioita enää.

Tauottaminen

Toisinaan treenit kulkevat niin, että koiralle pitää antaa paussi vaikkei sitä veisikään pois tehtävä alueelta. Esimerkiksi silloin kun homma ei toimi. Koira ei ilmaise syystä tai toisesta. Tai jos ohjaajan täytyy saada miettiä hetken jotakin ongelmakohtaa, tai esimerkiksi suoristaa solmuun mennyt liina. Koiraa pitää kenties juottaa kesken kaiken. Tilanteita on monia, jolloin homma täytyy keskeyttää minuutiksi tai muutamaksi. Tämäkin on tuiki tärkeä asia, opettaa koiralle tauko.
Jäljellä tulee usein tilanteita vastaan, jolloin koira on parhaassa draivissa mutta liina saattaa juuttua puuhun. Taajamassa jäljestettäessä, koira on menossa suurella innolla autotien yli, mutta se on pakko pysäyttää ja odottaa sopivaa tien ylitys hetkeä. Tällöin koiran työ tulee tauottaa. Koiralle on hyvä opettaa, että se lopettaa tekemisen ja jatkaa taas kun sille annetaan siihen lupa.
Tauottamisen voi opettaa koiralle esimerkiksi niin, että ottaa pannasta kiinni. Aina kun ohjaaja ottaa koiran lähelleen ja pitää pannasta kiinni, silloin on tauko ja silloin ei tehdä mitään. Koiralle voi myös opettaa esimerkiksi maahan menon, jolloin koira makaa maassa käskyn saatuaan niin kauan, kunnes toisin sanotaan.
Tauottaminen kannattaa miettiä tarkkaan, missä vaiheessa sen tekee mikäli vaihtoehtoja sen ajankohdalle on. Jäljellä ollessa taukoa ei kannata pitää siinä vaiheessa kun koira on selvästi hukannut hajun. Tällöin tauolta töihin palaaminen on mahdotonta. Jälkeä ajaessa tauottaminen tulee tehdä silloin kun koira on vahvasti jäljellä. Silloin ohjaaja tietää missä jälki kulkee ja koiran on helppo jatkaa töitä.
Periaatteessa hajuhommassa kuin hommassa tauko tulisi pitää silloin, kun koira on parhaimmillaan. Ei silloin kun se on väsynyt tai hukassa.

Keskeyttäminen

Toisinaan tulee eteen tilanteita, jolloin on parempi keskeyttää harjoitus. Lopettaa siis kokonaan vaikka koira viellä haluaisi tehdä töitä. Tälläinen voi johtua esimerkiksi siitä, että annettu aikaraja on tullut umpeen eikä koira ole kyennyt tarkentamaan hajupiiloa. Tai se voi tapahtua maastossa jälkeä ajaessa. Koira kenties meneekin kulmasta niin pahasti ohi ettei vaan yksinkertaisesti löydä enää tietään takaisin hajulle. Toiset auttavat koiran tälläisissä tilanteissa loppuun asti, neuvovat mistä hajupiilo löytyy tai vievät koiran taluttaen takaisin jäljelle. Mutta mitä koira siitä oppii? Että kun tulee ongelma, ohjaaja kyllä auttaa?
Hajutöissä joka perustuu siihen, että koira hoitaa tehtävän, koska me ihmiset emme siihen kykene, kannattaa miettiä etukäteen, ennen treenaamista, että mitä teet jos löytöä ei tule.
Koira oppii myös epäonnistumisista. Jos aika loppuu kesken, koiran työskentely lopetetaan, alkaisiko se ensikerralla toimia nopeammin? Jos jäljen hukkaaminen tarkoittaa työn loppumista, tulisiko koirasta huolellisempi jäljen seuraamisessa?
Keskeyttäminenkään ei tarvitse olla koiralle rangaistus, koiran voi palkata hyvin tehdystä työstä vaikkei lopputulos olisikaan onnistunut. Usein hajuhommissa keskitytään siihen viimeiseen osa-alueeseen, löytöön ja ilmaisuun. Ja unohdetaan, että välissä on monta pientä osaa joiden toimivuus takaa parhaimman lopputuloksen. Jos koira osaa seurata hajua, se kyllä löytää. Mutta jos koira ei osaa seurata hajua, voiko se löytää?

Lopettaminen

Kun työt on tehty, löytö suoritettu ja homma paketissa, on aika viedä koira pois harjoitus alueelta ja päättää treeni. Tähänkin kannattaa uhrata pieni ajatus, kuinka saat tehtyä lopettamisesta koiralle niin selkeän, että se ymmärtää homman olevan nyt ohi? Välineiden riisuminen voi olla yksi konsti. Jäljen päätteeksi, palkan saatuaan otetaan valjaat pois. Koira ymmärtää aika nopeasti, että työt on tehty ja treenit ohi.
Liinan vaihtaminen remmiin voi olla toinen konsti kertoa koiralle harjoituksen päättymisestä. Valjaista liinan lukon siirtäminen pantaan on sekin hyvä konsti antamaan vinkkiä lopettamisesta.
Teki sen sitten miten, selväksi se kannattaa kuitenkin tehdä. Kun treenit on ohi, koiran ei anneta enää hötkyillä etsintä alueella. Silloin ei enää treenata, silloin ei enää etsitä.
Lopettamisessa kannattaa ottaa huomioon myös koiran viilennys, hajuhommat ovat fyysistä työtä, eikä koiraa kannata koskaan laittaa suoriltaan autoon ilman kunnon viilennystä ja loppuverryttelyä.

Selkeät rutiinit auttavat koiraa ymmärtämään milloin se on töissä ja milloin vapaalla. Se kykenee rentoutumaan tauolla ja toimimaan jälleen parhaimmalla mahdollisella vireellä töissä.

Jälkipainotteinen viikonloppu

Viikon mittainen kesälomani oli aika paljon täynnä hajuharjoituksia. Lomalla on aikaa ja energiaa panostaa treeneihin enemmän.
Lauantaina kävimme aamusta Mayan kanssa jälkimetsässä. Tarkoitus oli testata millä tasolla koira oikeasti on. Koiran oikea taso ei selviä millään muulla kuin tekemällä tuplasokon, eli jäljen niin ettei ohjaaja tiedä missä se kulkee. Näin ollen koiran auttaminen tietoisesti tai tiedostamattomasti on mahdotonta. Silloin ei ole muita vaihtoehtoja kuin kulkea koiran perässä ja koira joko löytää tai ei löydä. Ei sen ihmeellisempää. Ja jos homma ei toimi, sitten mietitään missä meni vikaan ja se osanen harjoitellaan kuntoon. Itselleni tämä on siis hyvä keino katsoa mitä pitää treenata ja todeta mikä on hallussa, mitä ei tarvitse enää hinkata.
Epäonnistuminen opettaa, eikä siitä kannata masentua.

Tein ensin Mayalle 200m pitkän jäljen yhdellä kulmalla ja kahdella esineellä, ihan vaan, että se saa pahimmat höyryt pois. Sen verran sillä höyryjä olikin että se ampui hienosti kulmasta ohi. Palautui kyllä itse jäljelle, onneksi se huomaa nopeasti ettei hajua enää ole, eikä se ajaudu kovin kauas hukkaan. Muuten tämä ensimmäinen omapolkema jälki meni hyvin. Hyvä esineille jämähdys ja hyvä motivaatio!

Tämä jälkeen laitoin Mayan autoon huilimaan ja meille lähdettiin polkemaan toista jälkeä, tuplasokkoa. Ensimmäistä kertaa joku toinen polki Mayalle jäljen, joten otin jäljelle kuitenkin omat tutut esineet jotka jäljen polkija hajusti.
Ennen kuin lähdimme jäljelle sain tietää jäljen pituuden, alkukohdan sekä viimeisen esineen värin (että tiedän jäljen loppuvan jos kaikkia esineitä ei löydetä).
Matkaan lähdin hiukan jännittäen miten käy. Olen yrittänyt olla ohjaamatta Mayaa jäljellä, mutta aina se ohjaaminen ei ole tiedostettua. Sitä voi alkaa huomaamattaan hidastamaan vauhtia kun tietää koiran menevän kulman ohi. Vaikka miten yrittää olla puuttumatta niin usein sitä kuitenkin tulee tehtyä liinalla ohjaamisia vaikkei haluisikaan.

Tässä jäljestä video. Eikä kait siitä sen enempää tarvitse jauhaa.. oikein onnistunut suoritus ja olen todella tyytyväinen! Nyt uskallan ottaa taas askeleen eteenpäin treenisuunnitelmissa.



Sunnuntai kuluikin etsijäkoiraliiton koirakoiden seurassa. Heillä oli etsintävalmiille koirakoille treenit, jotka olivat myös tuplasokkoja. Etukäteen sovistusta paikasta saimme alkuhajun, sekä kartan, johon oli merkitty karkaamis paikka sekä viimeisin näköhavainto alue. Jokaisella koirakolla oli mukanaan kartturi ja minä pääsin kartturoimaan yhtä koirakkoa.
Treenit olivat erittäin mielenkiintoiset ja opettavaiset. Itselläni kartan luku ei ole mitenkään hyvällä mallilla, mutta onnistuin siinä yllättävän hyvin. Kävimme sipoon kansallispuiston uumenissa ja jouduin todella keskittymään siihen, että saan pidettyä meidät kartalla koko ajan.

Meidän tiimi valitettavasti epäonnistui näissä harjoituksissa. Löytöä ei tullut ja kahden tunnin etsinnän jälkeen keskeytimme. Jälkeempäin analysoidessa reittiä huomasimme, että olimme käyneet todella lähellä maalia, ihan muutaman sadan metrin päässä. Koira ei kuitenkaan ilmaissut meille maalia joten jatkoimme matkaa siitä 2.5km eteenpäin kunnes keskeytimme.
Oli hienoa päästä seuraamaan vierasta koiraa ja yrittää lukea sen eleitä jäljestyksen aikana. Todella opettavaista!