Viikon mittainen kesälomani oli aika paljon täynnä hajuharjoituksia. Lomalla on aikaa ja energiaa panostaa treeneihin enemmän.
Lauantaina kävimme aamusta Mayan kanssa jälkimetsässä. Tarkoitus oli testata millä tasolla koira oikeasti on. Koiran oikea taso ei selviä millään muulla kuin tekemällä tuplasokon, eli jäljen niin ettei ohjaaja tiedä missä se kulkee. Näin ollen koiran auttaminen tietoisesti tai tiedostamattomasti on mahdotonta. Silloin ei ole muita vaihtoehtoja kuin kulkea koiran perässä ja koira joko löytää tai ei löydä. Ei sen ihmeellisempää. Ja jos homma ei toimi, sitten mietitään missä meni vikaan ja se osanen harjoitellaan kuntoon. Itselleni tämä on siis hyvä keino katsoa mitä pitää treenata ja todeta mikä on hallussa, mitä ei tarvitse enää hinkata.
Epäonnistuminen opettaa, eikä siitä kannata masentua.
Tein ensin Mayalle 200m pitkän jäljen yhdellä kulmalla ja kahdella esineellä, ihan vaan, että se saa pahimmat höyryt pois. Sen verran sillä höyryjä olikin että se ampui hienosti kulmasta ohi. Palautui kyllä itse jäljelle, onneksi se huomaa nopeasti ettei hajua enää ole, eikä se ajaudu kovin kauas hukkaan. Muuten tämä ensimmäinen omapolkema jälki meni hyvin. Hyvä esineille jämähdys ja hyvä motivaatio!
Tämä jälkeen laitoin Mayan autoon huilimaan ja meille lähdettiin polkemaan toista jälkeä, tuplasokkoa. Ensimmäistä kertaa joku toinen polki Mayalle jäljen, joten otin jäljelle kuitenkin omat tutut esineet jotka jäljen polkija hajusti.
Ennen kuin lähdimme jäljelle sain tietää jäljen pituuden, alkukohdan sekä viimeisen esineen värin (että tiedän jäljen loppuvan jos kaikkia esineitä ei löydetä).
Matkaan lähdin hiukan jännittäen miten käy. Olen yrittänyt olla ohjaamatta Mayaa jäljellä, mutta aina se ohjaaminen ei ole tiedostettua. Sitä voi alkaa huomaamattaan hidastamaan vauhtia kun tietää koiran menevän kulman ohi. Vaikka miten yrittää olla puuttumatta niin usein sitä kuitenkin tulee tehtyä liinalla ohjaamisia vaikkei haluisikaan.
Tässä jäljestä video. Eikä kait siitä sen enempää tarvitse jauhaa.. oikein onnistunut suoritus ja olen todella tyytyväinen! Nyt uskallan ottaa taas askeleen eteenpäin treenisuunnitelmissa.
Sunnuntai kuluikin etsijäkoiraliiton koirakoiden seurassa. Heillä oli etsintävalmiille koirakoille treenit, jotka olivat myös tuplasokkoja. Etukäteen sovistusta paikasta saimme alkuhajun, sekä kartan, johon oli merkitty karkaamis paikka sekä viimeisin näköhavainto alue. Jokaisella koirakolla oli mukanaan kartturi ja minä pääsin kartturoimaan yhtä koirakkoa.
Treenit olivat erittäin mielenkiintoiset ja opettavaiset. Itselläni kartan luku ei ole mitenkään hyvällä mallilla, mutta onnistuin siinä yllättävän hyvin. Kävimme sipoon kansallispuiston uumenissa ja jouduin todella keskittymään siihen, että saan pidettyä meidät kartalla koko ajan.
Meidän tiimi valitettavasti epäonnistui näissä harjoituksissa. Löytöä ei tullut ja kahden tunnin etsinnän jälkeen keskeytimme. Jälkeempäin analysoidessa reittiä huomasimme, että olimme käyneet todella lähellä maalia, ihan muutaman sadan metrin päässä. Koira ei kuitenkaan ilmaissut meille maalia joten jatkoimme matkaa siitä 2.5km eteenpäin kunnes keskeytimme.
Oli hienoa päästä seuraamaan vierasta koiraa ja yrittää lukea sen eleitä jäljestyksen aikana. Todella opettavaista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti