Nose Work möllikisat (Hyvinkää 15.4)

Mayan kanssa korkattiin tämän vuoden kisakausi käyntiin pääsiäisenä. Hyvinkäällä Hankkijan tiloissa järjestettiin 4 osion möllikisat, jotka tuomaroi Erkku.
Harmillisen vähän onkin möllikisoja tänävuonna ollut. Toivottavasti lämpenevä sää aktivoisi myös nose work kisoja.
Maya on kehittynyt hurjasti talven treenien aikana ja sen sain huomata näissä kisoissa. Ollaan menty todella hyvään suuntaan treenien kanssa. Koira kykenee toimimaan vieraassa paikassa vaikka selvästi sitä vähän ympäristö jännittääkin. Ilmaisut ovat hyviä ja helposti luettavissa. Kaikki näyttää oikeastaan siis olevan ihan hyvällä  mallilla! Olen tyytyväinen siihen miten koirani työskentelee ja miten se ilmaisee. Nyt vaan koiralle kokemuksia lisää, eli kisoja niin hyvä siitä tulee!

Kutakuinkin vuosi sitten tähän samaan aikaan olimme ihan ensimmäisissä  nose mölleissä. Muistan vieläkin miten jännittynyt olin. En kyennyt nostamaan edes kättäni ylös, saati huutamaan löytö koiran ilmaistessa hienosti piiloa. Jopa tuomari huokaisi selkäni takana.
Onneksi tämä totaalinen jäätyminen ja pakokauhun tyyppinen jännittäminen on nyt kokemuksen myötä jäänyt pois. Jäljellä on enää vaan suuri innostus ja pieni ihana kutina vatsanpohjassa kun kisaetsintään lähdetään.
Luottamus koiraan on parantunut todella paljon kisojen myötä, olenhan saanut huomata, että Maya kyllä toimii ja osaa ja tekee! Ja varsinkin ilmaisee kun löytää.

Ulkoetsintä

Hyvinkään möllit aloitettiin ulkoetsinnällä. Alueelta löytyi jotakin kukkahärpäkkeitä, ilmeisesti. Eli siis lavoja joissa oli laidat. Ja sitten oli vähän rekvisiittaa. Kuvassa piilo on merkitty punaisella ruksilla. Aikraja oli 3min.

Sää oli todella haastava. Tuuli oli toisinaan erittäin hurja ja kylmä, toisinaan ei tuullut ollenkaan. Välillä aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti, toisena hetkenä taivas pimeni ja satoi lunta.
Uusien sääntöjen mukaan hajupiilo tulee uusia kahden tunnin välein. Juuri ennen meidän vuoroa kaksituntia tuli täyteen ja jouduimme odottelemaan radalle pääsyä vähän pidempään, jotta meille laitettiin lisää hajua piiloon. Tämä oli harmillista, sillä Mayalle vanhemmat piilot ovat selvästi helpompia löytää. Tuore piilo aiheuttaa todella suuren "hajupilven" ja Mayalla on selvästi aina hankalampi tarkentaa piilon sijainti, mitä tuoreempi piilo on.
Mutta se on pelin henki ja etsintään lähdettiin hyvällä fiiliksellä kun meille siihen lupa annettiin. Maya oli innokas ja sai selvästi heti hajun nenäänsä. Tarkentaminen oli haastavaa, niinkuin olin osannut ajatellakin. Mutta kyllä se piilo sieltä löytyi aikarajan puitteissakin. 52 sekuntia Mayalla meni hajupilven selvittämiseen ja piilon löytämiseen. Ilmaisu oli upea, eikä minun tarttenut ollenkaan kyseenalaistaa sitä. Työskentely oli hienoa. Maya oli selkeesti keskittynyt, eikä sitä häirinnyt edes kuvaaja radan sivulla. Olin oikein tyytyväinen tämän radan suoritukseen. Täydet 25 pistettä ropisi ulkoetsinnästä, emmekä tehneet yhtään virhepisteitä.

Sisäetsintä

Sisäetsinnän alue oli todella haastava. Mielestäni ehkäpä ei oikein ykköstason koirakolle sopiva. Alueena oli kylmä peltinen halli, jossa ei ollut edes valoja. Joillekin koirille hämärässä työskentely oudossa tilassa voi olla todellinen haaste.
Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin, oli tuuli kova kisapäivänä. Sisäetsinnässä seinän alareuna oli täysin avonainen ja tuuli pääsi sieltä suoraan etsintäalueelle heittelemään hajua minne sattui. Kävin muutaman koirakon suorituksen katsomassa oman suoritukseni jälkeen ja sain huomata, että niilläkin oli vaikeuksia piilon tarkentamisessa. Onneksi tässä etsinnässä aikaa oli 4minuuttia, joka oli ihan sopivasti.
Maya lähti jälleen etsintään todella hyvällä motivaatiolla ja pyöri aluetta ympäri. Se ei käynyt tutkimassa alueen keskellä olevia renkaita tai puulavaa, vaan suuntasi heti takana oleville lavoille, sekä kävi pyörimässä alueen takaseinällä minne tuuli selvästi hajun heitti. Tarkennus oli mielettömän upea ja ilmaisu hieno aivan hajupiilolle!
Selvästi Mayaa hiukan jännitti tämä hämärä tila jossa tuulikin kolisutteli peltiseiniä. Mutta onneksi tämä neiti on sellainen, että jos sitä jännittää niin se sulkee kaiken muun pois mielestään ja menee vain kohti hajua. Aikaa tähän löytöön meiltä kului sama 52 sekunttia ja saimme tästäkin täydet 25 pistettä, ilman virheitä.

Ajoneuvoetsintä

Kisoissa teimme aina kaksi etsintää peräkkäin. Ensin jokainen suoritti siis ulko- sekä sisäetsinnän ja sen jälkeen pienen tauon jälkeen oli vuorossa ajoneuvo- ja laatikkoetsinnät.
Ajoneuvoissa alueena oli vihreät traktorit, jotka olivat aika kaukana toisistaan. Aikaa oli tähän etsintään vain 2 minuuttia.

Yritin pähkäillä, että mihin koirani lähetän ettei mene aikaa hukkaan. Lähetin sen sitten jotakuinkin juuri tästä kuvan otto paikasta kohti punaista traktoria. Olimme aikalailla tuulen alapuolelle.
Seuraavana oleva laatikko etintä alue oli noin 5m kuvan vasemmalla puolella, eli juuri sillä puolella missä ajoneuvon piilo sijaitsi. Vaikka lähetin Mayaa traktoreiden väliin, se sai ilmeisesti hajun nenäänsä heti lähtöviivalta ja pinkaisi oitis kohti laatikoita.. tai niin ainakin luulin. Jarrutin sitä voimakkaasti, enkä päästänyt sitä laatikko radalle, jolloin se kääntyi ja sai heti nenäänsä renkaassa olevan piilon hajun. Onni onnettomuudessa siis.. ajoneuvoetsintään meillä kului 11 sekunttia ja siitäkin täydet 25 pistettä ilman virheitä!
Mielestäni oli kuitenkin kurja, että etsintäalueet olivat näin lähellä toisiaan, varsinkin kuin tuuli oli koko päivänä erittäin kova. Kisa alueella olisi kyllä tilaa riittänyt sijoittaa etsinnät reippaasti erilleen toisistaan, jottei toisen radan haju tulisi häiritsemään toisen radan etsintää. Ykkösluokassa kun koiralta ei edes vaadita viellä usean piilon löytöä, niin se voi olla koiralle todella suuri haaste. Saada hajua nenäänse useammasta eri suunnasta.
Noh, meillä kävi tosiaan hyvä tuuri tämän kanssa. Jos haju olisikin ollut toisessa vihreässä traktorissa, en tiedä miten olisi käynyt. Olisiko Maya suostunut etsimään sieltä ollenkaan, sillä se sai selvästi laatikolta hajua ja oli sinne menossakin. Onneksi Maya ei ole kovin herkkä koira liinastoppailuille, vaikka se olikin ihan oikein hajulle menossa. Se teki työt kuitenkin erittäin hienosti stoppauksen jälkeenkin. Ilmaisi tarkasti ja hyvin! Tämän etsintäalueen me voitimme ajallisesti ja Maya sai siitä palkinnoksi luun.

Laatikkoetsintä

Viimeisenä alueena oli laatikkoetsintä, joka suoritettiin heti ajoneuvon jälkeen. Lähetys oli edellisen piilon kohdalta, eli tuulen sivusta. Laatikoina oli matkalaukkuja ja piilo oli metallisen laukun sisällä. Ympäristö oli aakea ja laakea, tuuli oli todella kova, mutta kuitenkin tähän etsintään oli asetettu vain 45sekunnin aikaraja, joka jo rataan tutustumisen yhteydessä oli mielestäni aika hurja olosuhteisiin nähden.
Ja jottei haasteet siihen loppuisi, lähetysmerkkinä oli tuomarin TARVIKELAATIKKO. Eli siis muovinen laatikko missä hän säilytti hajua, sekä piiloihin käytettäviä tarvikkeita. Kun meidän vuoro oli, oli laatikon kansi auki!!
Hajuhommissa on aina paljon asioita joita tulisi miettiä, eikä kaikkea pysty koskaan edes täysin hallitsemaan. Mielestäni kuitenkin tälläinen tarvikelaatikon käyttö alkupisteenä on turha virhe. En siitä sen enempää jaksanut mieltäni pahoittaa, koska olimmehan möllikisoissa. Mutta toivon ettei tälläisiä juttuja sitten yhdistyksen virallisissa kisoissa tulla tekemään.
Maya nimittäin työnsi nenänsä saman tien laatikon sisään kun lähetin sen etsintään. Ja sen verran mitä haastattelin muita, oli heille käynyt sama juttu! Eihän se auttanut kuin taas kerran nyppästä koira reippaasti pois hajulta ja lähettää toiseen suuntaan.

Maya etsi hajua hienosti, mutta tuuli teki tehtävänsä. Se kävi jopa tuolla takana näkyvien puisten lavojen luona ja tuli sieltä sitten pyörimään mustien laukkujen kohdalle. Kävi haistelemassa useampaan kertaan myös takana näkyvän pilkullisen laukun ja palasi sitten mustiin laukkuihin. Aika loppui meiltä kesken, mitä olin pelännytkin. Ajan loputtua Maya oli keskimmäisen mustan laukun tarkastamisessa. Se olisi ihan varmasti löytänyt piilon jos aikaa olisi ollut hiukan enemmän. Mutta tällä kertaa näin.. Pisteitä ei tästä alueesta ropissut, mutta oli lohduttavaa huomata, että eipä niitä pisteitä tästä muillekaan pahemmin tullut. Aikaraja oli siis selvästi liian tiukka. Sisällä tämä olisikin voinut olla ihan hyvä, mutta kovassa tuulessa miltei mahdoton.

Tässä peukalokuvassa näkyy viellä tuo laatikko alue kunnolla, sekä oikealla lähetysmerkkinä oleva valkoinen tarvikelaatikko.

Yhteenveto

Olin enemmän kuin tyytyväinen Mayan suoritukseen näissä mölleissä. Vaikka kisat olivat mielestäni haastavimmat missä olen koskaan ollut, Maya suoriutui etsinnöistä todella hyvin. Valeraskaus tekee tuloaan ja se selvästi vaikuttaa taas Mayan mielialaan. Se oli herkällä tuulella ja jopa reagoi jonkin verran kisakavereiden haukkumiseenkin. Sen verran se jännitti koko kisatapahtumaa, että se hilseili aika runsaasti. Se myöskin selvästi paleli kun odottelimme ulkona omaa vuoroamme.
Kaikesta huolimatta se kykeni hyvään keskittyneeseen suoritukseen etsintä etsinnän jälkeen! Hermot on tällä koiralla kyllä täyttä kultaa!
Ilmaisut olivat erittäin hyviä. Maya tarkensi kunnolla loppuun asti ja kun piilon oli löytänyt painoi nenänsä siihen ja jämähti. Nenä nousi piilolta sanottuani "löytö", mutta koira ei liikkunut piilolta mihinkään, ennen kuin annoin sille luvan! Aivan mahtavaa!

Tällä kerralla suorituspisteemme ja löytö aikamme eivät vieneet meitä kolmen kärkeen, mutta olen kuitenkin erittäin erittäin tyytyväinen tuloksiin. Tulimme viidenneksi ilman virhepisteitä!
Nyt odottelen innolla seuraavia möllejä, sekä kesän ensimmäisiä yhdistyksen omia "virallisia" kisoja. Maya on kyllä todellakin jo kisavalmis ja olisi hienoa päästä tekemään niitä yhdistyksen rekisteriin jääviä tuloksia.

Kisakentällä tunnelma oli taas kerran aivan mahtava. Tutustuin uusiin harrastajiin, sekä tapasin vanhoja tuttuja. Rento tunnelma jälleen kerran.
Hiukan kisojen aikataulut pissivät. Kisat alkoivat myöhässä ja kaksi ensimmäistä etsintäosiota eivät menneet oikein jouhevasti. Viimeiset kaksi taas tehtiin vähän heittämällä, sillä alueen käyttämiselle oli aikaraja, joka oli menossa umpeen. Kisojen järjestäminen ja niiden sujuva toteuttaminen, sekä läpivienti on varmasti haastavaa ja siihen tarvitsee juuri sitä kokemusta, mitä möllit mahdollistavat. Kaikenkaikkiaan kisoissa kului aikaa 6 tuntia. Onneksi seura oli hyvää ja Hankkija tarjosi meille kuumia juotavia ilmaiseksi niin paljon kun jaksoimme niitä vaan kiskoa.
Kisapaikka oli hyvä, mutta alueet tosiaan mielestäni haastavia. Säätä nyt ei voinut valita tietenkään, mutta sekin toi kisapäivään todella paljon haastetta.

Ohjasinko - luento (Karita Häkkinen)

Eilen kävin kuuntelemassa Järvenpäässä, Koirien hyvinvointi keskuksella, Karita Häkkisen pitämän "ohjasinko" luennon. Luento oli suunnattu hajukoirien ohjaajille. Sen tarkoitus oli kertoa Karitan omista kokemuksista ja näkemyksistä, miten saat hajutyö koirasta koulutettua mahdollisimman ohjaaja riippumattoman työskentelijän. Vaikka hajutyökoiran tulee tehdä töitä ohjaajalleen, on hyvä koira sellainen, joka ei ota työskennellessään vaikutteita ohjaajan käytöksestä.. ei tahallisista, eikä tahattomista.
Tahallisia ohjauksia onkin helppo kontrolloida harjoittelun myötä, mutta ne ohjaamiset ja vinkit, mitä ihminen koiralle antaa tiedostamattomasti ovat hankalia hallittavia. Ne saattavat olla suurikin sudenkuoppa, joka tulee ilmi vasta myöhemmässä vaiheessa kun koira ei onnistukaan. Syiden selvittäminen ongelmien ytimeen voi olla haastavaa, hidasta ja työlästä.

Luento aloitettiin aiheella: miten koiran oppiminen tapahtuu. Koirat oppivat tottumalla (esim kaupungin hälinä), ehdollistumalla, mallioppimalla (kokenut koira tekee nuoren koiran kanssa töitä), sekä oivaltamalla.

Tämän jälkeen Karita piti meille demo esityksen omalla, koulutetulla lutikka koirallaan. Saimme hajun, joka tuli piilottaa sisätilaan. Karita tuli koiransa kanssa jälkikäteen tilaan ja aloittivat etsinnän.Myöhemmässä vaiheessa etsinnän edetessä meille kerrottiin, ettei piilottamassamme hajusiirteessä ollutkaan koiralle tunnistettavissa olevaa hajua. Koira ei tosiaan piiloa löytänyt, meni ohi eikä siihen reagoinut, mutta Karita pystyi kuitenkin kertomaan meille todella tarkkaan missä piilo oli. Me katsojat annoimme siis niin paljon vinkkejä piilon sijainnista ohjaajalle, että hän pystyi kertomaan piilon sijainnin!! Aika silmiä avaava demo!

Kävimme läpi muutamia virkakoirille maailmalla tehtyjä tutkimuksia siitä, kuinka ohjaajan toiminta vaikuttaa esimerkiksi siihen, että koira ilmaisee tai jättää ilmaisematta, riippumatta onko paikassa hajua vai ei. Perus pointtina tutkimuksista tuli ilmi se, että jos ohjaaja luulee tietävänsä, koira yleensä ilmaisee. Jopa koulutettu työkäytössä oleva virkakoira.
Jos koiraa painostaa, se saattaa ilmaista tästä syystä. Jos etsintä on liian vaikea ja pitkäkestoinen, koira saattaa ilmaista ihan vaan, että saa homman poikki.

Hyvänä esimerkkinä siitä, miten hyvin eläimet kykenevät meitä ihmisiä lukemaan oli hevonen nimeltä Hans.



Tämän jälkeen meille demostroitiin kuinka jäljellä seuraajilla on suuri vaikutus koiran työskentelyyn omilla käytöksillään. Ensin mietittiin asioita teoriassa, kuinka ihminen tiedostamattomasti käyttäytyy ja sen jälkeen katsoimme muutaman treilaus videon. Videolla ohjaaja ei tiennyt jäljen suuntaa, mutta seuraajat tiesivät.. tai luulivat tietävänsä, heille kun oli annettu väärää tietoa. Vaikka koira meni täysin oikein ja hajujen mukaan, seuraajien käytöksellä oli niin suuri vaikutus, että ohjaajakin alkoi estämään koiran pääsyä oikeeseen suuntaan.

Tämä oli minulle valitettavan tuttua huttua etsijäkoiraliitto ajoilta, jolloin jouduin toisinaan miltei raivon valtaan kun jälkeä seuraamaan tulleet jäivät seisomaan risteykseen koirani paahtaessa kulmasta väärään suuntaan. Tai "väärään" suuntaan.. usein kun koirani meni ilmavainulla kohti maalia, eikä siitä mihin jälki oli poljettu.
Ompahan tullut koettua jäljellä myös sekin, miten koira jäljestää just eikä melkein ohjaajan kädessä olevan kartan mukaisesti vaikka todellisuudessa maali olikin mennyt vahingossa täysin vastakkaiseen suuntaan..

Koiralla aistit ovat paremmat kuin meillä ihmisillä ja me tunnumme sen unohtavan usein. Niiden kuulo on parempi, ne kuulevat askeleemme ja kuinka hidastamme tahtia kulman lähestyessä. Ne kuulevat hengityksemme hidastuvan ja tietävät, että ilmaistava piilo on lähellä. Koirien näkökenttäkin on laajempi kuin ihmisten, joten sekin on hyvä pitää mielessä.

Koiran itsenäinen työskentely vaatii ohjaajalta passiivisuutta. Ohjaajan toiminta vaikuttaa eniten koiran työskentelyyn.
Kuitenkin toisinaan on koiran ohjaaminen tarpeellista, joten sekin on ihan harjoittelemisen arvoinen asia. Koiralle kannattaa opettaa myös ohjaajan lähellä oleminen, ilman että koira siitä paineistuu tai ahdistuu. Etsintöjen keskeytyksiä tulee harjoitella, varsinkin jäljellä urbaanissa ympäristössä koiraa joutuu joskus pysäyttelemään parhaimmassa vauhdissa ihan turvallisuuden takia. Työskentelyn tauottaminen ja ohjaajan kääntymisen eri suuntaan kuin missä koira työskentelee ovat myös hyviä harjoituksen aiheita..
Koiran ohjaaminen tulisi tapahtua aina ja vain silloin kun koira tekee aktiivisesti töitä. Mikäli koira lopettaa työt, tulee pyytämään ohjaajalta apuja ja ohjaaja alkaa tämän jälkeen koiraansa ohjaamaan, koira ottaa tämän auttamisena. Silloin se ei ole enää ohjaamista, vaan se on auttamista ja koira tulee pyytämään aina vaan useammin ja useammin apuja.

Minä olen tehnyt itse juurikin tätä auttamista Mayalle. Eli kun se ei ole löytänyt, on lopettanut etsinnän ja tullut eteeni istumaan, olen lähtenyt näyttämään sille paikkoija mistä sen tulisi haistella. Onneksi olen videoinut aina treenini ja analysoin niitä ehkä vähän liiankin kriittisesti 😂 Tälläinen auttaminen meillä aiheutti aika nopeasti koiran motivaation laskemisen vaikeimmissa etsinnöissä. Tajutessani sen, olen alkanut keskeyttämään harjoituksen mikäli koira tulee eteeni istumaan ja pyytämään apuja. Toisinaan syy on ollut siinä, että ympäristö onkin heittänyt hajua niin, että harjoitus on yksinkertaisesti liian vaikea. Usein keskeyttämisen jälkeen, olen pitänyt koiralle pienen viiden minuutin tauon ja lähettänyt sen uudelleen samalle piilolle. Miltei aina, koira on löytänyt piilon heti tauon jälkeen, ilman ohjauksia tai ilman apuja. Vain yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat kun piilo on jäänyt oikeasti löytymättä. Meillä tämä on toiminut ja Maya on selvästi alkanut etsimään paremmalla motivaatiolla ja sitkeämmin. Enää se ei luovuta helpolla ja tule pyytämään apuja, koska se tietää, että minä en voi sitä auttaa. Ainoa mitä voin tehdä on ohjata sitä alueelle mitä se ei ole viellä tarkastanut, mutta tätä vältän suuresti silloin kun itse tiedän missä piilo on.

Luennon loppu keskustelussa tulimme siihen tulokseen, että treenit on suunniteltava sellaiseksi, että koiralla on mahdollisuus löytää. Jos koira ei löydä, on keskeyttäminen ja uuden treenin suunnittelu hyödyllisempää kuin auttaa koiraa hajupiilolle. Älä auta, älä painosta, vaan suunnittele uudelleen!

Luento antoi hurjasti taas ajattelemisen aihetta omiin treeneihin. Vaikka pääasiassa esimerkit koskivat jäljestystä, voi yhtä lailla noseworkissä katsomo antaa koiralle tai ohjaajalle vinkkejä hajupiilon sijainnista.
Nose kisoissa rataan tutustumisessa olen huomannut aina järjestäen alkavani ajattelemaan mihin piilo olisi voitu laittaa. Se on todellinen sudenkuoppa onnistuneelle etsinnälle! Onneksi olen tämän tiedostanut ja kyennyt tyhjentämään ajatukseni lähettäessäni koirani etsintään. Muutoin olisin takuulla ohjannut koiraani väärin ja kenties löytöä ei ajan puitteissa olisi koskaan saatukaan. Koskaan piilo ei ole ollut siellä missä itse olen luullut. Sen sijaan koirani on kyllä tiennyt missä piilo on!!

Mielenhallintaa, kehon hallintaa ja liinan hallintaa... ihan tarpeellisia opeteltavia taitoja.