Ohjasinko - luento (Karita Häkkinen)

Eilen kävin kuuntelemassa Järvenpäässä, Koirien hyvinvointi keskuksella, Karita Häkkisen pitämän "ohjasinko" luennon. Luento oli suunnattu hajukoirien ohjaajille. Sen tarkoitus oli kertoa Karitan omista kokemuksista ja näkemyksistä, miten saat hajutyö koirasta koulutettua mahdollisimman ohjaaja riippumattoman työskentelijän. Vaikka hajutyökoiran tulee tehdä töitä ohjaajalleen, on hyvä koira sellainen, joka ei ota työskennellessään vaikutteita ohjaajan käytöksestä.. ei tahallisista, eikä tahattomista.
Tahallisia ohjauksia onkin helppo kontrolloida harjoittelun myötä, mutta ne ohjaamiset ja vinkit, mitä ihminen koiralle antaa tiedostamattomasti ovat hankalia hallittavia. Ne saattavat olla suurikin sudenkuoppa, joka tulee ilmi vasta myöhemmässä vaiheessa kun koira ei onnistukaan. Syiden selvittäminen ongelmien ytimeen voi olla haastavaa, hidasta ja työlästä.

Luento aloitettiin aiheella: miten koiran oppiminen tapahtuu. Koirat oppivat tottumalla (esim kaupungin hälinä), ehdollistumalla, mallioppimalla (kokenut koira tekee nuoren koiran kanssa töitä), sekä oivaltamalla.

Tämän jälkeen Karita piti meille demo esityksen omalla, koulutetulla lutikka koirallaan. Saimme hajun, joka tuli piilottaa sisätilaan. Karita tuli koiransa kanssa jälkikäteen tilaan ja aloittivat etsinnän.Myöhemmässä vaiheessa etsinnän edetessä meille kerrottiin, ettei piilottamassamme hajusiirteessä ollutkaan koiralle tunnistettavissa olevaa hajua. Koira ei tosiaan piiloa löytänyt, meni ohi eikä siihen reagoinut, mutta Karita pystyi kuitenkin kertomaan meille todella tarkkaan missä piilo oli. Me katsojat annoimme siis niin paljon vinkkejä piilon sijainnista ohjaajalle, että hän pystyi kertomaan piilon sijainnin!! Aika silmiä avaava demo!

Kävimme läpi muutamia virkakoirille maailmalla tehtyjä tutkimuksia siitä, kuinka ohjaajan toiminta vaikuttaa esimerkiksi siihen, että koira ilmaisee tai jättää ilmaisematta, riippumatta onko paikassa hajua vai ei. Perus pointtina tutkimuksista tuli ilmi se, että jos ohjaaja luulee tietävänsä, koira yleensä ilmaisee. Jopa koulutettu työkäytössä oleva virkakoira.
Jos koiraa painostaa, se saattaa ilmaista tästä syystä. Jos etsintä on liian vaikea ja pitkäkestoinen, koira saattaa ilmaista ihan vaan, että saa homman poikki.

Hyvänä esimerkkinä siitä, miten hyvin eläimet kykenevät meitä ihmisiä lukemaan oli hevonen nimeltä Hans.



Tämän jälkeen meille demostroitiin kuinka jäljellä seuraajilla on suuri vaikutus koiran työskentelyyn omilla käytöksillään. Ensin mietittiin asioita teoriassa, kuinka ihminen tiedostamattomasti käyttäytyy ja sen jälkeen katsoimme muutaman treilaus videon. Videolla ohjaaja ei tiennyt jäljen suuntaa, mutta seuraajat tiesivät.. tai luulivat tietävänsä, heille kun oli annettu väärää tietoa. Vaikka koira meni täysin oikein ja hajujen mukaan, seuraajien käytöksellä oli niin suuri vaikutus, että ohjaajakin alkoi estämään koiran pääsyä oikeeseen suuntaan.

Tämä oli minulle valitettavan tuttua huttua etsijäkoiraliitto ajoilta, jolloin jouduin toisinaan miltei raivon valtaan kun jälkeä seuraamaan tulleet jäivät seisomaan risteykseen koirani paahtaessa kulmasta väärään suuntaan. Tai "väärään" suuntaan.. usein kun koirani meni ilmavainulla kohti maalia, eikä siitä mihin jälki oli poljettu.
Ompahan tullut koettua jäljellä myös sekin, miten koira jäljestää just eikä melkein ohjaajan kädessä olevan kartan mukaisesti vaikka todellisuudessa maali olikin mennyt vahingossa täysin vastakkaiseen suuntaan..

Koiralla aistit ovat paremmat kuin meillä ihmisillä ja me tunnumme sen unohtavan usein. Niiden kuulo on parempi, ne kuulevat askeleemme ja kuinka hidastamme tahtia kulman lähestyessä. Ne kuulevat hengityksemme hidastuvan ja tietävät, että ilmaistava piilo on lähellä. Koirien näkökenttäkin on laajempi kuin ihmisten, joten sekin on hyvä pitää mielessä.

Koiran itsenäinen työskentely vaatii ohjaajalta passiivisuutta. Ohjaajan toiminta vaikuttaa eniten koiran työskentelyyn.
Kuitenkin toisinaan on koiran ohjaaminen tarpeellista, joten sekin on ihan harjoittelemisen arvoinen asia. Koiralle kannattaa opettaa myös ohjaajan lähellä oleminen, ilman että koira siitä paineistuu tai ahdistuu. Etsintöjen keskeytyksiä tulee harjoitella, varsinkin jäljellä urbaanissa ympäristössä koiraa joutuu joskus pysäyttelemään parhaimmassa vauhdissa ihan turvallisuuden takia. Työskentelyn tauottaminen ja ohjaajan kääntymisen eri suuntaan kuin missä koira työskentelee ovat myös hyviä harjoituksen aiheita..
Koiran ohjaaminen tulisi tapahtua aina ja vain silloin kun koira tekee aktiivisesti töitä. Mikäli koira lopettaa työt, tulee pyytämään ohjaajalta apuja ja ohjaaja alkaa tämän jälkeen koiraansa ohjaamaan, koira ottaa tämän auttamisena. Silloin se ei ole enää ohjaamista, vaan se on auttamista ja koira tulee pyytämään aina vaan useammin ja useammin apuja.

Minä olen tehnyt itse juurikin tätä auttamista Mayalle. Eli kun se ei ole löytänyt, on lopettanut etsinnän ja tullut eteeni istumaan, olen lähtenyt näyttämään sille paikkoija mistä sen tulisi haistella. Onneksi olen videoinut aina treenini ja analysoin niitä ehkä vähän liiankin kriittisesti 😂 Tälläinen auttaminen meillä aiheutti aika nopeasti koiran motivaation laskemisen vaikeimmissa etsinnöissä. Tajutessani sen, olen alkanut keskeyttämään harjoituksen mikäli koira tulee eteeni istumaan ja pyytämään apuja. Toisinaan syy on ollut siinä, että ympäristö onkin heittänyt hajua niin, että harjoitus on yksinkertaisesti liian vaikea. Usein keskeyttämisen jälkeen, olen pitänyt koiralle pienen viiden minuutin tauon ja lähettänyt sen uudelleen samalle piilolle. Miltei aina, koira on löytänyt piilon heti tauon jälkeen, ilman ohjauksia tai ilman apuja. Vain yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat kun piilo on jäänyt oikeasti löytymättä. Meillä tämä on toiminut ja Maya on selvästi alkanut etsimään paremmalla motivaatiolla ja sitkeämmin. Enää se ei luovuta helpolla ja tule pyytämään apuja, koska se tietää, että minä en voi sitä auttaa. Ainoa mitä voin tehdä on ohjata sitä alueelle mitä se ei ole viellä tarkastanut, mutta tätä vältän suuresti silloin kun itse tiedän missä piilo on.

Luennon loppu keskustelussa tulimme siihen tulokseen, että treenit on suunniteltava sellaiseksi, että koiralla on mahdollisuus löytää. Jos koira ei löydä, on keskeyttäminen ja uuden treenin suunnittelu hyödyllisempää kuin auttaa koiraa hajupiilolle. Älä auta, älä painosta, vaan suunnittele uudelleen!

Luento antoi hurjasti taas ajattelemisen aihetta omiin treeneihin. Vaikka pääasiassa esimerkit koskivat jäljestystä, voi yhtä lailla noseworkissä katsomo antaa koiralle tai ohjaajalle vinkkejä hajupiilon sijainnista.
Nose kisoissa rataan tutustumisessa olen huomannut aina järjestäen alkavani ajattelemaan mihin piilo olisi voitu laittaa. Se on todellinen sudenkuoppa onnistuneelle etsinnälle! Onneksi olen tämän tiedostanut ja kyennyt tyhjentämään ajatukseni lähettäessäni koirani etsintään. Muutoin olisin takuulla ohjannut koiraani väärin ja kenties löytöä ei ajan puitteissa olisi koskaan saatukaan. Koskaan piilo ei ole ollut siellä missä itse olen luullut. Sen sijaan koirani on kyllä tiennyt missä piilo on!!

Mielenhallintaa, kehon hallintaa ja liinan hallintaa... ihan tarpeellisia opeteltavia taitoja.