Kisajännitys

10.6 kävin kuuntelemassa Anne Talvitien luentoa, joka käsitteli kisajännitystä. Sen lisäksi, että sain erittäin hyvää teoriatietoa jännittämisestä, sen aiheuttajasta, sen käsittelemisestä, pureuduimme parityöskentelynä myös jokaisen omaan henkilökohtaiseen jännittämiseen. Oli mielenkiintoista purkaa omia tuntemuksiaan pilkun tarkasti paperille, niitä kun ei aikaisemmin ole tullut mietittyä sen tarkemmin.
Itse olen työstänyt omaa kisajännitystäni tässä vuoden päivät, ihan vain kuuntelemalla omaa kroppaani ja miettimällä jännittämiseen minulle sopivia lieventäviä keinoja. Ensimmäiset nose kisat menivätkin täysin penkin alle, koska minä en vain yksinkertaisesti kyennyt jännittämiseltäni toimimaan, en ollenkaan. Nyt olen päässyt hienosti eteenpäin tässä asiassa ja se on näkynyt jo kisakentilläkin. Kykenen jo keskittymään koiran tekemiseen melkein satasella ja hallitsemaan omaakin tekemistäni. Viellä on kuitenkin parannettavaa, jotta kykenen parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Tämän takia ilmottauduin luennolle, jotta saisin niitä puuttuvia palasia lisää palapeliini ja niitä toden totta irtosikin!
Asiaa tuli todella paljon ja muistiinpanot jäivät pieneksi. Yritin ammentaa kaiken jaetun tiedon mahdollisimman hyvin, mutta ihan kaikkea en ole vieläkään täysin sulattanut. Voi olla, että muistiinpanoni eivät ole täysin sitä mitä luennoitsija tarkoitti, mutta ajattelin ne nyt kuitenkin avata tänne blogiini, mikäli joku toinenkin saisi niistä jotakin irti.
Ei siis kannata syyttää luennoitsijaa, mikäli tektissäni on selviä asia virheitä!

***** 

Luento aloitettiin miettimällä mitä jännittäminen on. Miltä se tuntuu. Jännittäminen on tunnetila, eikä sillä ole mitään tekemistä järjen kanssa. Se on siis pelkkiä tunteita.
Jännittämistäkin on positiivista, sekä negatiivistä. Heti alussa käsittelimme myös täydellisen "nollatilan", eli tilan jossa  ei jännitä ollenkaan. Huomasimme, että silloin ei välttämättä kykene parhaaseen mahdolliseen suoritukseen kuitenkaan. Jos tekeminen ei tunnu missään, onko se silloin mielekästä? Onko tuloksella merkitystä?
Piirsimme mittarin jossa oli sekä positiivinen, että negatiivinen jännitys. Mittariin kirjasimme muutamia tunteita, jotka kuvastavat tilaa. Sen jälkeen sijoitimme itsemme mittarille.

Minä olen ollut selvästi "pelon" ja "kauhun" välissä, mutta tällä hetkellä tunnen olevani "oksennuksen" ja "pelon" välissä. Viellä kuitenkin selvästi punaisella puolella. Töitä on tehtävä, jotta pääsen jännittämisessä positiivisen puolelle. Toisinaan, olen jo päässytkin innostumiseen. En ihan jokaisessa kisassa, mutta jo selvästi muutamassa. Parempaan suuntaan olen siis menossa.

Jännittäminen on jokaiselle henkilökohtainen asia. Jokainen tuntee jännityksen eri tavalla ja eripuolella kehoa. Siihen ei ole olemassa yhtä oikeaa "näin pääset eroon jännityksestä" konstia. Luento ei siis antanut valmiita avaimia sille, miten jännityksestä pääsee eroon, se antoi hyvät avaimet siihen miten omaa jännitystään voi alkaa purkamaan. Työ on jokaisen tehtävä itse omassa päässään, kukaan muu ei sitä voi puolestasi tehdä.

Ensimmäinen asia millä jännitystä lähdetään purkamaan on tiedostaa itsensä. Tietää mikä laukaisee jännityksen. Missä tilanteessa jännitys tulee. Kun tunnet itsesi ja oman jännittämisesi, vain silloin voit alkaa niihin vaikuttaa.

Kun puhuimme kisajännityksestä, esiin nousi erilaisia "oireita". Osa kertoi että jalat tärisivät ja tuli pelko siitä, että pysyykö pystyssä. Osa sanoi, ettei ajatukset pysyneet kasassa, vaan päähän syntyi eräänlainen ajatusluuppi, josta ei päässyt irti. Käsittelimme fokusta. Mihin pitää keskittyä, milloin ja millä lailla. Homman idea on siinä, että keskittyy oikeisiin asioihin oikeeseen aikaan. Mielen hallintaa.. kun suorittaa koiran kanssa, ei ole parhain mahdollinen keskittää fokus silloin yleisöön ja miettiä miltähän suoritus mahtaa muiden silmissä näyttää. Tasapaino, siihen tulee pyrkiä.

Kävimme läpi hiukan niitä palikoita mistä me ihmiset olemme rakentuneet. Vaikka me pidämme itseämme "järki" olentoina, on selvää, että meidän tunteita ja tekemisiä ohjaavat kuitenkin tiedostamattomat, sisään rakentuneet toiminnot. Ne ovat niin automaattisia, ettemme aina edes tiedosta niiden olemassaoloa, emmekä välttämättä niitä edes huomaa. Niihin vaikuttaa meidän aikaisemmat kokemukset, lapsuus, nuoruus, kasvatus. Ne ovat meidän sisällä tiukassa ja niistä tuskin koskaan voi päästä kokonaan eroon, mutta niitäkin kykenee hallitsemaan, mikäli niitä oppii tiedostamaan. Automaattiset toiminnot ovat nopeita, todella nopeita. Ne toimivat ennen kuin niitä ehtii edes ajattelemaan. Esimerkiksi pelko reaktio. Käärmeen kohdatessa saattaa hypähtää taaksepäin ennen kuin järki kerkeää edes tajuta käärmeen olevan kyseessä. 98% toiminnoistamme on automaattisia. Ne on jokaisella henkilökohtaisia. Vaikka miten luulemme toimivamme järjellä, emme sitä tee. Ihminen ei vain ole rakentunut niin. Tunteet tulevat aina ensin, vasta sen jälkeen järki.
Ihmisen toiminnasta 2% on järkiperäistä, eli tiedostettua. Tiedostettu toiminta on huomattavasti hitaampaa kuin tiedostamaton. Tästä syystä on hyvä pysähtyä ja antaa tunteiden laskeutua ennen suurien päätöksien tekemistä. Tämä olisi hyvä muistaa myös some keskusteluissa. Kannattaa tosiaan antaa tunnekuohun laantua ennen kuin vastaa johonkin tunteita kuohuttavaan viestiin...

Ihmisellä on suuri kyky havainnoida vain niitä asioita, mitä me olemme päättäneet. Meillä on tarve olla oikeassa. Mikäli päätämme, että me emme osaa, me emme oikeasti tule koskaan oppimaan. Jos päätämme, että koira ei ole paras mahdollinen, se ei todellakaan tule koskaan parhaaksi mahdolliseksi. Havainnoimme vain niitä asioita, jotka tukevat ajatuksiamme, tunteitamme. Tämän takia tunteiden muuttamisella voi olla erittäin suuri vaikutus.
Kun asiat kirjoittaa paperille ylös, ne eivät ole enää tunteiden tasolla, vaan niistä tulee järkiperäisiä. Onkin hyvä tehdä ihan listaa omasta osaamisestaan, sekä koiran osaamisesta. Mitä osataan, missä ollaan hyviä, missä heikkoja.

Onnitsuminenkin on hyvä purkaa auki. Sen voi purkaa niin pieniin osiin kuin vain itse haluaa. Miettiä mitä onnistuminen on ja mitä siihen pitää olla, että onnistuminen on mahdollista. Tämä auttaa suuresti myös treenien suunnittelussa ja pilkkomisessa. Kannattaa pitää myös mielessä, että ihminen ei kehity ilman virheitä!

Minä purkasin auki nose workin onnistuneen suorituksen ja lähdin miettimään mitä onnistumiseen tarvitaan. Tulin siihen tulokseen, että onnistuminen edellyttää nopeaa etsintää, hyvää ilmaisua ja koiran lukutaitoa.
Tämän jälkeen lähdin purkamaan nämä kolme kohtaa auki ja mietin kutakin erikseen. Mitä pitää olla, että etisnnästä tulee nopea?  Koiran tulee tietenkin olla innokas. Mitä pitää olla, että koira on innokas? Mielestäni sen tulee silloin olla hyvin motivoitunut. Entäpäs mitä pitää olla, että koirasta tulee motivoitunut. Sen tulee tietenkin saada työstä mieluinen palkka.
Hyvän ilmaisunkin purin samalla lailla auki. Aloin miettiä, mitä hyvään ilmaisuun täytyy olla. Mielestäni hyvä ilmaisu on nopea ja tarkka. Jotta sen saa nopeaksi ja tarkaksi se täytyy rakentaa koiran lihasmuistiin, että siitä tulee automaattinen toiminto (joka on siis nopeampi kuin järkiperäinen). Jotta saan sen automaattiseksi, siihen tarvitsee lukuisia toistoja. Ja jotta saan ilmaisuun lukuisia toistoja, se vaatii useita treenejä.
Onnistumiseen tarvitaan myös ohjaajan reagointi ja piilon löytymisen ilmoittaminen. Eli koiraa täytyy osata lukea. Hyvään koiran lukemiseen tarvitaan mielestäni luottamusta. Ohjaajan tulee luottaa siihen, että koira ilmaisee oikean piilon. Luottamus rakentuu mielestäni kokemuksen kautta. Kokemusta taas saa useista toistoista. Ja jotta saa toistoja paljon, tarvitsee paljon treeniä.

Oma asenne on tärkeä. Mutta me ihmiset tarvitsemme myös muita ihmisiä, joilta saamme tukea ja kannustusta. Tämän takia kannattaakin valita treeniporukka hyvin. Sellainen porukka, jossa uskallat tehdä virheitä. Sellainen joka kannustaa, iloitsee ja on positiivinen. Jossa puhalletaan yhteen hiileen ja jossa uskallat oikeasti harjoitella niitä asioita, jotka eivät suju. Treeneihin tulisi aina mennä asenteella "en ole täällä näyttämässä, olen oppimassa", jotta kehittyminen on mahdollista.
Minulla on lukuisia erilaisia kokemuksia siitä, mitä huono treeniporukka voi pahimmillaan saada aikaan. Se pysäyttää totaalisesti kehittymisen, ei pysty oppimaan mitään uutta. Epäonnistumiset tiputtavat vain syvemmälle sen sijaan, että niihin tartuttaisiin ja niitä parannettaisiin. Sen lisäksi, että huono treeniporukka voi syödä ohjaajan motivaation, se on hyvä konsti myös koiran motivaation tappamiselle. Ja siinä onkin sitten työtä, rakentaa koiralle uudelleen motivaatio työhön, joka sen tulisi suorittaa nopeasti ja tarkasti ja kaiken lisäksi itsenäisesti.
Omien kokemuksieni kautta olen aina mennyt lyhyelle kurssille jos menen jonkun uuden kouluttajan koulutukseen. Olen huomannut sen olevan turvallisin tapa kokeilla kepillä jäätä. Jos kouluttaja ei saa luotua minuun ja koiraani innostuneisuutta en ole mennyt uudelleen samaan paikkaan.
Nose work on onneksi laji jota harrastaa moni erilainen koira. En ole tässä lajissa törmännyt kertaakaan rotu ennakkoluuloihin tai asenteisiin. Muistan kuinka bullmastiffini kanssa haaveilin aikoinaan tokosta, mutta hyvän treeniporukan löytyminen jäi. En koskaan löytänyt meille sellaista porukkaa, joka olisi ollut ennakkoluuloton ja innokas meitä kouluttamaan. Usein jäimme toko treeneissä taka-alalle kun eri kouluttajat keskittyivät antamaan pilkun tarkkoja neuvoja "potentiaalisemmille" roduille. Se oli todella harmillista ja se söi minun koko motivaation lajiin. Ehkä se onkin yksi suurimmista syistä miksi nose work on innostanut niin paljon. Siellä ei koskaan kukaan ole katsonut nenän varttaan pitkin kokeissa, eikä treeneissä minua tai koiraani.. ei koskaan!

Käsittelimme myös valtaa ja vastuuta. Jokaisen tulisi kantaa valta ja vastuu omista tekemisistään. Jokaisen tulisi huolehtia omista asioistaan, eikä muiden asioita. Ihminen kykenee vaikuttamaan vain omiin asioihin, muiden asioihin ei yleensä meillä ole mitään vaikutusvaltaa. Pystymme ainoastaan vaikuttamaan siihen, miten me suhtaudumme muiden asioihin. Valtaa ja vastuuta ei tulisi koskaan luovuttaa ulkopuoliselle, se on este kehittymiselle.
Luennoitsija antoi hyvän esimerkin siitä kuinka moni luovuttaa vallan kouluttajalle. Tällöin kouluttajalla on valta koiran kehittymisestä, siitä miten ja mitä harjoitellaan. Kun treenaaja luovuttaa vallan ja pitää itse vastuun, on pettymykset suuria epäonnistumisissa.
Mikäli treenaaja luovuttaa sekä vallan, että vastuun kouluttajalle. On treenaaja todella huoleton. Eihän hänen tarvitse kantaa mitään huolta mistään. Jos koira ei opi ja epäonnistuu, on se kouluttajan vika. Tälläinenkään ei kanna kovin pitkälle.
Valta ja vastuu tulisi aina pitää itsellä, silloin kehittyminen on parhainta. Sinulla on itselläsi valta siitä mitä ja miten koiraa treenataan. Kannat vastuun siitä miten se kehittyy. Mitä se osaa. Missä se on hyvä ja mitä pitää viellä harjoitella. Pidät huolen omista asioistasi ja keskityt asian ytimeen.
Epäonnistumisen laittaminen esimerkiksi huonon sään syyksi on vallan antamista säälle. "koska sataa", "koska on kova tuuli", "on liian kuuma". Se mitä me ajattelemme olevamme, sitä me olemme. Jos ajattelemme että koira ei kykene hyvään suoritukseen kuin +20 asteessa ja puolipilvisellä säällä, se ei todellakaan kykene siihen sateella. Asenteella ja ajatuksilla on suuri rooli käyttäytymisessämme.

*****

Saimme myös muutamia käytännön ohjeita sille miten jännitystä voi lähteä purkamaan kun sen huomaa tulevan. Tärkeintä on tosiaan tiedostaa ensin se tilanne mikä jännityksen laukaisee. Miettiä sille syitä. Usein ne syyt ovat meidän omassa päässämme. Me asetamme itsellemme ajatuksia siitä, että meidän tulee näyttää muille mitä osaamme. Me luulemme, että se on meidän osaamisemme mittapuu, että pärjäämme kokeissa tai kisoissa. Että se määrittelee meidän ihmisarvon.

Tavoitteissa ei ole mitään pahaa, mutta tavoitteiden syyt kannattaa selvittää. Nämä syyt on hyvä rakentaa itselleen sellaiseksi, että ne antavat itsellesi juuri sitä mitä tarvitset. Niihin ei kannata sekoittaa ympäristöä, jolloin paineet kasvavat. Me pystymme vaikuttamaan vain ja ainoastaan omiin asioihimme, emme muiden. Joten kannattaa pysyä omissa asioissa.

Me itse annamme tilanteille erilaisia merkityksiä, tilanteet eivät itsessään luo tunteita. Mikäli meidän kisatilanne on merkitykseltään "näytön paikka", on sanomattakin selvää, että kisaan mennessä meillä on erittäin suuret paineet onnistumiselle. Jos sen sijaan alammekin ajattelemaan kisatilannetta niin, että se on testi minulle ja koiralleni, testi joka mittaa meidän sen hetkistä osaamista, on sanomattakin selvää että koko kisatilanne saa täysin erilaisen merkityksen.

Yksi konsti saada jännitys hallintaan ja sitä kautta pienennettyä on tehdä siitä konkreettinen. Viedä tunne tiedostetun puolelle, kuvitella se yksityiskohtaiseksi ja sen jälkeen lähteä sitä muuttamaan. Tätä tulee harjoitella jatkuvasti. Mitä enemmän sitä harjoittelee, sitä helpommaksi se muuttuu.

Kriisitilanteissa on käytetty seuraavaa konstia jännityksen purkamiseksi

Kaiken a ja o on siirtää tunne tiedostettuun osaan aivoja, jolloin sitä voi tiedostetusti hallita. Se osa aivoistamme, joka käsittelee tunteita, on automaattinen toiminnaltaan, eikä sillä ole mitään tekemistä järjen kanssa. Koska tämä osa aivoja ei käsittele sanoja, saamme tunteen siirrettyä tiedostetulle puolelle nimeämällä sen. Sen jälkeen voimme alkaa sitä muokkaamaan järjen avulla.

Koska minulla on suuria ongelmia kisajännityksen kanssa, olen nyt aloittanut kisojen merkityksen muuttamisen. Olen huomannut, että osa puhuu nose kisoista kisa nimellä, osa koe nimellä.

Olen aina käyttänyt kisa nimitystä, joka varmasti on osa syy sille, miksi jännitän niin paljon. Onhan kisalla paljon suurempi merkitys kuin kokeella ympäristöä (muita ihmisiä) ajatellen.

Tästä lähtien muutan asennettani parempaan suuntaan, jotta saan jännitykseni paremmin hallintaan. Asennoidun kisoihin niin, että ne mittaavat minun ja koirani tämän hetkistä osaamista, eivät mitään muuta. Alan puhumaan niistä nimellä "koe", koska sitähän ne ovat ja sen takia minä sinne osallistun. Nähdäkseni millä tasolla ollaan ja mikä vaatii viellä treeniä.

Tästä se lähtee!! Näillä fiiliksillä valmistaudumme kohti lauantain KOEtta. Innokkaasti ja positiivisella jännityksellä!