Purkkirata

Olin kouluttamassa eläinetsijäkoirat Vainu:lle hajuerottelun alkeiskurssia, jossa käytimme apuna purkkirataa. Osa koirista oli jo koulutettu ID-jälkeen, mutta mukana oli myös pentu, joka aloitti koko homman tällä purkkiradalla tapahtuvalla hajuerottelulla..
Kurssi kesti 4 viikkoa. Kurssin pitäminen oli erittäin opettavaista, jouduin todella miettimään ja perustelemaan kaikki mitä tehtiin ja miksi. Koirakot olivat kaikki todella erilaisia. Jokainen koira oli eri rotuinen ja eri taustainen. Kurssin pitäminen oli haastavaa, mutta todella palkitsevaa. Oli ilo ja kunnia katsoa, miten viimeisellä tunnilla kaikki koirakot suoriutuivat heille asetetuista haasteista upeasti. Kurssi ja koirakoiden kehittyminen nopeassa tahdissa antoi minulle taas kerran lisää uskoa siihen, että purkkiradan hyväksi käyttäminen nose workin alkeissakin on enemmän kuin kannattavaa.

Siitä innostuneena ajattelinkin kirjoittaa ylös niitä syitä, miksi minä aloitan aina alkeet purkkiradalla ja pidän purkkiradan mukana koko hajutyöskentely koulutuksen ajan..

Purkki toimii vihjeenä

Etsintä on käytösketju, jonka voi pilkkoa niin pieniin osiin kuin vain kouluttaja haluaa. Olen nähnyt paljon videoita, jossa koiralle heti ensimmäisissä nose treeneissä koulutetaan koko etsintä ketjua. Esimerkiksi aloittamalla koulutus laatikko etsinällä, jossa on radalla useita eri laatikoita. Jotta koira saadaan menemään ja nuuskimaan lattialla olevia laatikoita,  käytetään apuna ruokaa. Ruokaa asetetaan jokaisen laatikon päälle, joka opettaa koiraa menemään laatikolta laatikolle.  Ahneille koirille ruoka-avun käyttäminen voi vahvistaa nuolemista/puremista/raapimista laatikoita kohtaan. Koe säännöissä lukee: koira ei saa vahingoittaa laatikko rataa. Se ei saa talloa laatikoita tai siirtää niitä nenällään. Koira ei myöskään saa nuolla laatikoita tai purra niitä. Mitä ahneempi koira on, sitä enemmän se havittelee namipalkkaa laatikolta. Toki tälläkin tyylillä voi onnistua, eikä ongelmia välttämättä tule vastaan. Mutta riskejä tässä metodissa on, ja ne on hyvä tiedostaa jotta niitä kykenee ehkäisemään ja hallitsemaan.

Itse aloitan nosen alkeet aina purkkiradalla. Ensimmäisessä treenissä pidän purkkia kädessä ja aina kun koira haistelee purkissa olevaa nose hajua, annan palkan. Koira oppii, että hajusta tulee palkkio. Koiraa ei tarvitse useinkaan edes houkutella ohjaajan kädessä olevalle purkille, vaan koira on automaattisesti kiinnostunut kädessä olevasta uudesta esineestä. Jos kiinnostus lakkaa, voi purkin viedä hetkeksi ohjaajan selän taakse ja tuoda se sitten uudelleen koiran eteen haisteltavaksi. Koira oppii jo heti ensimmäisestä treenistä lähtien menemään itsenäisesti hajua kohti ja pysymään hajulla odottaen palkkiota.
Kun tämä sujuu, alan laittamaan purkkia lattialle. Jälleen odotan, että koira menee itsenäisesti purkille ja palkkaan sen naksulla, sekä namilla. Siirtelen purkkia hiukan minusta kauemmas ja eri suuntiin. Aina kun koira laittaa nenänsä purkille, naksautan ja palkkaan purkin päältä. Nyt koira osaakin jo irtaantua ohjaajasta ja mennä kohti hajua, sekä jäädä hajulle odottamaan palkkaa.

Purkki toimii koiralle myös targettina, eli koira oppii menemään purkin luo ja painamaan nenänsä siihen. Tämä auttaa myös etsinnän alkeissa. Etsintää lähden treenaamaa niin ikään yhdellä purkilla, jossa on hajua. Liikuttelen purkkia samalla lailla kuin aikaisemminkin, ensin minusta hiukan pois päin ja loppuviimein laitan purkin esimerkiksi sohvan nurkan taakse, jolloin koira joutuukin jo käyttämään nenäänsä. Jätän purkin kuitenkin hyvin näkyville, jolloin se toimii koiralle vihjeenä: paina nenäsi purkkiin ja odota, niin saat palkkion.

Nose workin kokeissa ohjaajan tulee osata kertoa tuomarille melko tarkkaan missä piilo sijaitsee, mikäli tuomari sitä kysyy. Tämän takia itse opetan aina koiralle, että nenä laitetaan lähelle hajua ja odotetaan siinä, oli tarkoitus sitten opettaa jokin toinen tyyli ilmaisulle myöhemmin tai ei.
Purkki toimii myös erittäin hyvänä siedättäjänä kun mennään ensimmäistä kertaa vieraaseen ympäristöön. Tai jos mennään ympäristöön, mikä on koiralle todella haastava. Purkki toimii vihjeenä painaa nenä kiinni siihen. Jos koira ei kykene painamaan nenää purkkiin uudessa ympäristössä, on sille aivan turha yrittää edes tehdä mitään etsintää. Purkin avulla voin siis myös testata, onko ympäristö koiralle liian haastava vai kykeneekö se siellä toimimaan. Kun etsinnän siirtää kodin ulkopuolelle, on tärkeää etteivät treenit meni liian haastavaksi, vaan onnistumisia tulee ja koiran motivaatio pysyy korkealla.
Itse käytän purkkia myös ajoneuvoetsinnän opettamisessa. Asetan purkin renkaan viereen näkyville, jonne koira yleensä meneekin hyvällä motivaatiolla. Sitten alan siirtämään purkkia renkaan taakse tai auton toiselle sivulle. Purkin avulla saan koiran menemään innokkaasti kohti hajua, laittamaan nenänsä hajupiilolle ja pysymään siinä kunnes palkkaan. Koira tekee työn itsenäisesti, koska se tietää mitä sen tulee tehdä. Se oppii käyttämään nenäänsä, sekä se oppii että hajulle tulee jäädä kun sen löytää. Ohjaajalla ei ole tässä sen suurempaa roolia. Jos homma ei toimi, siirretään purkkia näkyville uudelleen ja pienennetään purkin siirto matkaa. Tässä on hyvä muistaa, että purkki toimii näköapuna, eikä tälläistä apua saa kovin montaa kertaa käyttää. Onhan tarkoitus kuitenkin, että koira käyttää nenäänsä, eikä silmiä etsinnässä. Itse käytän max 3 kertaa näköapua ja jos homma ei toimi sen jälkeen, palaan taaksepäin treenisuunnitelmassa.
Samaan aikaan etsinnän  opettamisen rinnalla pidän aina purkkirataa mukana. Eli kotona laitan hajustetun purkin telineelle, sekä viereen joillakin muilla hajuilla täytettyjä purkkeja. Palkkaan aina kun koira haistaa oikeaa purkkia ja vahvistan hajua runsaasti. Nosessa hyödyllisiä harjoiteltavia häiriöhajuja on ennen kaikkea toisten koirien hajut ja ruoka.

Koska purkki toimii alkuharjoituksissa vihjeenä, käytän myöhemmässä vaiheessa paljon etsintää harjoitellessa purkkeja häiriönä. Eli sijoitan hajustamattomia tai häiriöhajuilla varustettuja purkkeja etsintä alueelle. Samaa treeniä teen myös käyttäen apuna laatikkoetsinnästä tuttuja laatikoita. Eli asetan laatikoita alueelle, mutta en laita niihin hajupiiloa. Tämä häivyttää näköavun pois ja koira alkaa seuraamaan enemmän nenäänsä, sekä jättää hajuasisältämättömät kohteet rauhaan. Tällä treenillä pystyn vahvistamaan siten, ettei koira jää "jumiin" purkkeihin vaan todellakin ymmärtää, että haju on se juttu.

Purkkiradalla hiotaan tekniikka ja rakennetaan motivaatio

Purkkirata on yksinkertainen apuväline opettaa koiralle, mitä siltä halutaan. Radan avulla kykenee pitämään treenin tasoltaan helppona. Treeniä on mahdollista muuttaa haastavammaksi lisäämällä purkkeja tai asettamalla radan "kylmiin" purkkeihin koiralle kiinnostavia häiriöhajuja. Treeniä on myös mahdollista helpottaa, mikäli jokin asia osottautuukin liian haastavaksi. Liian kiinnostavan häiriöhajun voi ottaa radalta pois ja harjoitella helpommilla, kunnes vaikeustasoa on taas kohtuullista nostaa.
Mikäli treenaan useampaa koiraa saman aikaisesti, käytän häiriöhajuina samoja purkkeja kullakin koiralla. Näin ollen saan vahvistettua purkkia, jossa on opetettu haju, eikä koira reagoi myöhemminkään "kylmiin" purkkeihin, joihin on kuitenkin toiset koirat painaneet nenänsä. Tämä on suuri vahvuus, varsinkin laatikko etsinnässä. Hajutestissä ja kokeissa samoja laatikoita haistelee ainakin parikymmentä koiraa ja on sanomattakin selvää, että koirat haistelevat myös toisten koirien jättämiä hajujälkiä. Tämä voi aiheuttaa ohjaajalle virhearviointia siitä, mistä laatikosta koira on kiinnostunut ja ohjaaja saattaa ilmoittaa löydöksi väärän laatikon. Purkkiradan avulla voimme siis jo treenien alkuvaiheessa kertoa koiralle, että opetettu haju ja siinä nenän pitäminen on ainoa tie palkkioon. On syytä myös huomioida, että koirat jättävät vahvan hajujäljen oikealle purkille. Niiltä ikäänkuin tipahtaa nenästä "touhutippa" kun ne tajuavat, että tässä se hajupiilo on mistä palkkio tulee. Tämän takia itse vaihdan myös kansia, eli laitankin häiriöhajupurkkiin sen kannen mikä hetki sitten oli toisella koiralla kuumassa purkissa. Näin ollen väärässä purkissa on "touhutipan" hajua, sekä todennäköisesti palkkanamin hajua.

Purkkiradalla motivaation rakentaminen hajulle onnistuu helposti, kunhan osaa hallita treenien kriteeriä ja pitää sen sopivalla tasolla. Toistoja pystyy tekemään lukuisia pienessä ajassa, riippuen koiran nopeudesta. Ja mikäli koira on hidas luonnostaan, sen nopeutta kykenee jonkin verran kasvattamaan purkkien avulla helposti.
Kun koiran saa opetettua käyttäytymään purkeilla ilman raapimista, tallomista ja nuolemista, sama homma on helppo siirtää laatikoille ja muuhunkin etsintään. Kun koiran ilmaisu purkeilla on rauhallinen nenän painaminen, se on helppo siirtää ympäristöön kuin ympäristöön, eikä tarvitse pelätä koiran raapimista esimerkiksi ajoneuvoetsinnässä.



Purkeilla hiotaan tekniikka, vahvistetaan hajua, mitätöidään muita kiinnostavia hajuja ja harjoitellaan ilmaisukäytös ihan erillisenä toimintona. Kun ilmaisun pitää suurimmaksi osaksi erillisenä etsinnästä, saa muokattua löydöstä palkitsevan, eikä ilmaisusta muotoudu koiralle pelkkä temppu, joka vie palkkioon. Löytö on kuitenkin aina tärkein. Ilmaisu on vain temppu, jonka me koiralle opetamme, jotta meidän on helpompi lukea siitä piilon löytyminen. Mikäli ilmaisukäytöksen haluaa koiralle opettaa, kannattaa miettiä tarkkaan millainen ilmaisu on vahvuus lajia ajatellen. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, kokeissa vahvuus on mielestäni se, että ohjaaja näkee koiran ilmaisusta piilon sijainnin. Tällöin ei ehkä ole kannattavaa, että ilmaisuna on jokin hajupiilolta pois päin suuntautuva toiminto. Jos koiran ilmaisuna on esimerkiksi ohjaajan eteen istuminen, tiedätkö missä piilo sijaitsee mikäli koira on ajoneuvon toisella puolella ja juoksee sieltä luoksesi tehden ilmaisukäytöksen.

Koe sääntöihin ja kokeiden vaatimuksiin kannattaa tutustua ensin hyvin ja vasta sen jälkeen alkaa suunnittelemaan mitä haluaa koiralleen opettaa ja mitä sen ei tarvitse osata. Lajissa riittää paljon haasteita ja harjoiteltavaa. Kannattaako tuhlata hyvää treeniaikaa sellaisiin taitoihin, jotka eivät ole kokeissa tarpeellisia? Jokaisella on omat resurssinsa ja niiden mukaisesti kannattaa suunnitella koiran koulutus. Toiset hauavat viilata pilkkua, opettaa hienon ilmaisukäytöksen, vaikka se viekin aikaa ja vaivaa. Toiset taas haluavat kouluttaa suurpiirteisemmin, eikä niinkään hinkata tekniikkaa viimeisen päälle.
Vaikkei mitään hienoa ilmaisukäytöstä opettaisikaan, kannattaa kuitenkin panostaa purkkiradalla rauhalliseen ja "kauniiseen" työskentelyyn. Näin ollen koiralle ei tule laatikoillakaan ei toivottuja käytösmalleja. Kun koiralle on opetettu alusta lähtien ettei purkkien raapiminen tai pureminen tuota palkkiota, ettei se pääse kiinnostavalle häiriöhajulle nuolemalla tai haukkumalla, se kestää laatikoillakin turhauman paremmin, mikäli sellainen eteen tulee.

Purkkiradan idea on siinä, ettei koira saa ympäristöstään mitään vihjettä, joka helpottaa sen tehtävää. Se ei voi käyttää silmiään, sillä kaikki radalla olevat purkit ovat saman näköisiä. Ainoa miten se kykenee pääsemään palkkiolle, on käyttämällä nenäänsä..

Motivaation rakentaminen hajutyöskentelyyn on kaiken a ja o. Jos koiralla ei ole motivaatio korkealla, ei se jaksa suoriutua vaikeimmista etsinnöistä vaan lopettaa homman kesken. Purkkiradalla motivaatiolle kykenee rakentamaan hyvän pohjan. Treenin vaikeustasoa on helppo säädellä koiran jaksamisen ja osaaminen mukaan. Purkkien määrää voi pienentää helposti, jolloin treenikin helpottuu. Tai häiriöhajujen vaihtaminen helpompiin onnistuu käden käänteessä. Purkkitreenin voi aloittaa helposta, lisätä runsaasti haastetta ja sitten taas päättää treenisessio helppoon harjoitukseen. Treenin voi lopettaa heti kun näkee koiran alkavan väsymään. Varsinkin nuoren koiran kanssa tämä on kätevää.. kun huomaa ensimmäisiä väsymyksen merkkejä, voi purkkien määrää vähentää ja lopettaa treenin siltä kerralta hienoon onnistumiseen.


Purkeilla on myös erittäin helppo ja nopea opettaa koiralle juuri se, mitä sen tulee etsiä ja ilmaista. Usein nose workissä käytettävät hajut imeytetään, joko huopatassuun tai esimerkiksi topsitikkuun. Muovipillikin on yleisesti piilossa käytetty apuväline.
Kokeisiin mennessä tulee varmistaa, että koira todellakin etsii ja ilmaisee vain hajun, ei haju yhdistelmää (esim. eucalyptus+vanupuikko) eikä missään nimessä pelkkää siirrettä (puhdas vanupuikko). Toki tämänkin harjoituksen voi tehdä itse etsinnällä, eli sijoittaa etsintä alueelle esim. hajustamattomia huonekalutassuja. Mutta kannattaa miettiä etukäteen miten korjaat asian, mikäli koira jääkin jumiin tähän "vale piiloon".
Purkkiradalla voit laittaa "kuuman" purkin sen purkin viereen, jossa onkin pelkkä hajustamaton huonekalutassu. Mikäli koira haistelee "kylmää" purkkia ei tapahdu mitään. Koiralla on erittäin pieni kynnys ja pieni matka päästä tältä häiriöltä palkkiolle. Sen tarvitsee vain nostaa nenänsä väärältä purkilta ja laittaa se viereiselle purkille. Tämä opettaa koiralle nopeasti ja selkeästi, mikä on se juttu jota siltä haluamme.. Jos koira ei irtaannu väärältä purkilta voi koiran kutsua pois, ottaa liian houkuttelevan häiriön syrjään ja vahvistaa vain haluttua hajua. Ja sen jälkeen kokeilla uudelleen.

Ilmaisukäytöksen rakentaminen lihasmuistiin

Mikäli tarkoituksena on opettaa koiralle ilmaisuun jokin tietty käytös, onnistuu sekin mielestäni kaikkein parhaiten purkkiradan avulla. Itse treenaan paljon etsintäketjun erillisiä osia, koska koko ketju on juuri niin vahva kuin on sen heikoin lenkki. Oikeastaan vain ulkopuolisen treeneissä, missä vieras laittaa piilon ja itse en tiedä piilon sijaintia, minä treenaan koko käytös ketjua. Silloin koiran tulee etsiä, löytää ja ilmaista piilo minulle selkeästi. Vasta tämän kaiken tehtyään se saa palkkion. Muutoin itse treenaan koiralleni etsintäketjun osasia. Jos treenaan etsintää piilolle jonka olen itse laittanut ja jonka sijainnin tiedän, en vaadi täydellistä ilmaisua vaan palkkaan hyvästä etsinnästä. Jos taas treenaan ilmaisua, teen sen erillisenä etsinnästä. Silloin käytön  purkkiradalla vain yhtä purkkia, tai laitan hajupiilon johonkin tiettyyn kohteeseen. Tällöin en vaadi koiralta itse etsintää, vain tarkennusta ja hyvää ilmaisua. Palkkio tulee ilmaisukäytöksestä.



Koirilla on taipumus alkaa huijaamaan asioissa. Ne alkavat jossain vaiheessa väistämättä kokeilemaan, saisiko palkkion helpommin. Tämä voi tarkoittaa ilmaisussa sitä, ettei koira viitsi tarkentaa piiloa, vaan ilmaisee löydetyn hajupilven ohjaajalleen. Toiset taas saattavat alkaa ilmaisemaan mitä vaan, onhan ilmaisukäytöksestä tullut aina palkkio. Kun harjoittelee runsaasti ketjun eri osia erikseen, kykenee vahvistamaan etsintää ja löytymistä, palkkaamaan runsaasti siitä. Sekä erikseen ilmaisukäytöstä. Toisille koirille ilmaisu on tärkeämpi kuin etsiminen, toisille etsiminen on tärkeämpi kuin löytyminen. Homma tulisi saada pysymään balanssissa ja kaikki ketjun osat tulisivat toimia hyvin, jotta päästään hyvään lopputulokseen. Jos koiralle ilmaisu on tärkeämpi kuin löytö, se valeilmaisee. Jos taas etsiminen on tärkeämpi kuin löytö, se ei välttämättä ilmaise ollenkaan vaan jatkaa töitä. Vain treenaamalla käytösketjun eri osia erikseen, voi saada niistä toimivia yksittäisiä toimintoja, jolloin niistä tulee koiralle saman arvoisia. Koko käytösketjun jatkuva treenaaminen (etsintä+löytö+ilmaisu) saattaa syödä koiran motivaatiotakin ja erinäisiä ongelmia voi alkaa esiintyä.



Koko käytösketjun toimiminen on tietenkin tarpeellista, mutta kannattaa miettiä onko se se mitä tulee treenata eniten? Jos koirasi ei ilmaise hyvin, miten voit palkata sen hyvästä etsinnästä ja upeasta löydöstä? Jos taas koirasi ilmaisee hyvin, mutta ilmaisee mitä sattuu, mistä tiedät sokkopiiloilla onko se nyt oikeasti ilmaisu vai onko kyse valeilmaisusta?
Jos koira tekee super hienon etsinnän, ylittää omat odotuksesi mutta jostain syystä epäonnistuu ilmaisussa, jätäkö koirasi ilman palkkiota? Tai entäpä jos koirasi ilmaisee aivan mielettömän upeasti ja palkkaat sen, kunnes selviää, ettei siinä hajupiiloa ollutkaan.. mitä tulit silloin vahvistaneeksi?
Aivan kuten esimerkiksi tokossa, ei koiraa treenata jatkuvasti koko seuraamis kaaviota läpi vaikka tiedetäänkin oikein hyvin miten kisoissa kaavio menee. Jos koira osaa seuraamisen kaikki liikkeet erillisenä toimintona, se kyllä osaa liikkeet suorittaa peräkkäin kisoissa. Vain silloin tällöin kokeillaan koko pitkä seuraamiskaavio läpi, kokeillaan miten se toimii ja mitkä palaset tarvitsevat hinkkaamista. Mikä käännös onnistuu, mikä ei. Ja kuinka pitkäkestoiseen työhön koira kykenee. Sama tulisi tehdä etsinnässä. Harjoitella eri osa-alueita erikseen, hioa ne toimiviksi ja siinä sivussa aina välillä testata miten koko ketju toimii.

Purkkiradalla ilmaisukäytöksen rakentaminen hajulle onnistuu helposti. Se on koiralle selkeää ja auttaa sitä ymmärtämään mitä halutaan. Kun ensimmäisissä harjoituksissa käyttää radalla vain "kuumaa" purkkia, koira yhdistää nopeasti ilmaisutoiminnon hajuun.
Oli ilmaisukäytös sitten mikä tahansa, koira tarvitsee lukuisia, lukuisia toistoja, jotta käytös menee lihasmuistiin. Lihasmuistissa oleva käytös on koiralle automaattinen, sen ei tarvitse enää miettiä mitä sen tulikaan tehdä kun löytää hajun, vaan se suorittaa ilmaisukäytöksen täysin automaattisesti. Purkkiradalla toistojen tekeminen on helppoa ja nopeaa. Kun ketjusta poistaa etsinnän kokonaan, saa todella monta toistoa ilmaisuun pienessä ajassa.
Itse pidän koko ajan treeneissä mukana ilmaisukäytöksen (hajulle jääminen) harjoittelun erillisenä treeninä. Vasta kun ilmaisukäytös tulee luonnostaan ja ongelmitta koiralla purkkiradalla, voi olettaa, että se siirtyy ongelmitta myös etsintään. Kuitenkaan edelleenkään ei kannata aina viedä etsintä ketjua loppuun asti ja opettaa koiralle, että vain ilmaisukäytöksen jälkeen tulee palkkio. Vaan palkkiota kannattaa antaa myös hyvän etsinnän jälkeen ennen ilmaisukäytöksen tarjoamista.
Nose workissä ei ole määritelty ilmaisukäytöstä, joten sitä ei sinällään tarvitse koiralle edes opettaa. Opetettu ilmaisu on lähinnä ohjaajalle apuväline, hän tietää helpommin milloin koira on löydön tehnyt. Ilmaisuksi käy ihan hyvin esimerkiksi vain se, ettei koira enää jatka etsintää vaan jää hajupiilolle.