10.12.2009
klo 14.00
Paikkana Tuusula,
Jokelantien hiihtomaja.
Lolalle tehtiin noin 600m pitkä jälki.
Jälki alkoi hiekkaiselta kävelytieltä, noin 400m,
josta se kääntyi 90 asteen kulmassa niitty polulle.
Polkua pitkin noin 200m.
Alku lähti taas kerran hienosti.
Lola haisteli perusteellisesti annetun alkuhajun
ja löysi heti jäljen, jota lähti seuraamaan.
Lola poikkesi hiekkatieltä metsäpolulle,
jatkoi sitä noin 10m,
pysähtyi,
nosti päänsä ja katsahti minuun.
Silloin tiesin,
että jälki ei mene siellä ja palasimme hiekkatielle.
Matka jatkui.
Vastaamme tuli hiekkatien pientareella sähköpömpeli.
En tiedä mitä herkullisia hajuja pömpelin vieressä oli,
mutta Lola jäi pitkäksi aikaa haistelemaan.
Se haisteli ja haisteli,
aina vaan samaa kohtaa.
Annoin sen hetken aikaa rauhassa haistella,
mutta kun haistelu vaan jatkui,
eikä se näyttänyt liittyvän meidän projektiimme,
kutsuin Lolan luokseni ja vein sitä eteenpäin,
pömpelin ohi.
Annoin varmuuden vuoksi uudelleen alkuhajun,
olihan Lola muutamia minuutteja nuuhkutellut jotain kiinnostavampaa.
Matka jatkui jälleen.
Päättäväisesti Lola kääntyi hetkeäkään miettimättä tieltä oikealle polulle.
Kulma sujui jälleen kerran hienosti.
Polulla vauhti kiihtyi,
olimmeko jo lähellä?
Tahti oli päättäväisen reipasta.
Kesken kaiken Lola pysähtyi,
jähmettyi sekunniksi ja juoksi sitten kenguruloikalla
eteeni istumaan.
Tiesin sen olleen ilmaisu.
Tuollaisia kenguruloikkia se on tehnyt silloin,
kuin olen kehunut sitä ilmaisusta.
Lola sai kanapyöryköitä palkkioksi.
Aloin katsomaan hämärtyvään niittyyn näkyikö maalimiestä missään.
Ja siellähän se olikin, 10 metrin päässä pusikon takana näkyi hahmo.
Aivan mahtava ilmaisu!
Tälläkertaa se oli niin selkeä,
etten voinut olla sitä huomaamatta.
Tuo olisikin hienoa,
jos Lola oppisi aina ilmaisemaan laukkaamalla luokseni.
Olisi huomattavasti helpompi lukea noin selviä merkkejä.
Onneksi Lola on sen verran viisas koira,
että jos en sen ilmaisua tahdo tajuta,
se vääntää sen minulle rautalangasta.
Juurikin tälläisellä eteeni istumisella
ja välillä jopa haukkumalla palkkaa itselleen.
Tänään, ensimmäistä kertaa treeneissämme maa oli lumessa.
Lumi ei näyttänyt haittaavan laisinkaan työskentelyä.
Oli taas mahtava katsoa Lolan intoa.
Vauhti oli reipas kun Lola oli jäljellä.
Välillä se aina pysähteli ja tarkasti tulenko perässä.
Heilautti häntäänsä kun huomasi minut
ja jatkoi innokkaasti matkaa.
Hienot treenit!!
Viikonloppuna onkin sitten taas kauan odotettu Messukeskusken näyttely.
Menen paikanpäälle sunnuntaina kannustamaan tiimimme voittoon.
Loppu päivän tulenkin sitten viettämään
etsijäkoiraliiton ständillä.
Toivottavasti osaan vastata kysymyksiin
ja olla hyödyksi.
klo 14.00
Paikkana Tuusula,
Jokelantien hiihtomaja.
Lolalle tehtiin noin 600m pitkä jälki.
Jälki alkoi hiekkaiselta kävelytieltä, noin 400m,
josta se kääntyi 90 asteen kulmassa niitty polulle.
Polkua pitkin noin 200m.
Alku lähti taas kerran hienosti.
Lola haisteli perusteellisesti annetun alkuhajun
ja löysi heti jäljen, jota lähti seuraamaan.
Lola poikkesi hiekkatieltä metsäpolulle,
jatkoi sitä noin 10m,
pysähtyi,
nosti päänsä ja katsahti minuun.
Silloin tiesin,
että jälki ei mene siellä ja palasimme hiekkatielle.
Matka jatkui.
Vastaamme tuli hiekkatien pientareella sähköpömpeli.
En tiedä mitä herkullisia hajuja pömpelin vieressä oli,
mutta Lola jäi pitkäksi aikaa haistelemaan.
Se haisteli ja haisteli,
aina vaan samaa kohtaa.
Annoin sen hetken aikaa rauhassa haistella,
mutta kun haistelu vaan jatkui,
eikä se näyttänyt liittyvän meidän projektiimme,
kutsuin Lolan luokseni ja vein sitä eteenpäin,
pömpelin ohi.
Annoin varmuuden vuoksi uudelleen alkuhajun,
olihan Lola muutamia minuutteja nuuhkutellut jotain kiinnostavampaa.
Matka jatkui jälleen.
Päättäväisesti Lola kääntyi hetkeäkään miettimättä tieltä oikealle polulle.
Kulma sujui jälleen kerran hienosti.
Polulla vauhti kiihtyi,
olimmeko jo lähellä?
Tahti oli päättäväisen reipasta.
Kesken kaiken Lola pysähtyi,
jähmettyi sekunniksi ja juoksi sitten kenguruloikalla
eteeni istumaan.
Tiesin sen olleen ilmaisu.
Tuollaisia kenguruloikkia se on tehnyt silloin,
kuin olen kehunut sitä ilmaisusta.
Lola sai kanapyöryköitä palkkioksi.
Aloin katsomaan hämärtyvään niittyyn näkyikö maalimiestä missään.
Ja siellähän se olikin, 10 metrin päässä pusikon takana näkyi hahmo.
Aivan mahtava ilmaisu!
Tälläkertaa se oli niin selkeä,
etten voinut olla sitä huomaamatta.
Tuo olisikin hienoa,
jos Lola oppisi aina ilmaisemaan laukkaamalla luokseni.
Olisi huomattavasti helpompi lukea noin selviä merkkejä.
Onneksi Lola on sen verran viisas koira,
että jos en sen ilmaisua tahdo tajuta,
se vääntää sen minulle rautalangasta.
Juurikin tälläisellä eteeni istumisella
ja välillä jopa haukkumalla palkkaa itselleen.
Tänään, ensimmäistä kertaa treeneissämme maa oli lumessa.
Lumi ei näyttänyt haittaavan laisinkaan työskentelyä.
Oli taas mahtava katsoa Lolan intoa.
Vauhti oli reipas kun Lola oli jäljellä.
Välillä se aina pysähteli ja tarkasti tulenko perässä.
Heilautti häntäänsä kun huomasi minut
ja jatkoi innokkaasti matkaa.
Hienot treenit!!
Viikonloppuna onkin sitten taas kauan odotettu Messukeskusken näyttely.
Menen paikanpäälle sunnuntaina kannustamaan tiimimme voittoon.
Loppu päivän tulenkin sitten viettämään
etsijäkoiraliiton ständillä.
Toivottavasti osaan vastata kysymyksiin
ja olla hyödyksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti