Etsijäkoiraliiton syyspäivät järjestettiin tänään Nuuksiossa.
Tapahtuma alkoi klo 12.
Olimme Lolan kanssa mukana.
Autot jouduimme jättämään kilometrin päähän majapaikastamme.
Selässäni oli siis painava reppu,
jotta kaikki tarvittava tavara kulkeutui kerralla mukana.
Syyspäivät alkoivat tervetuliais puheella.
Paikalla meitä oli parikymmentä ihmistä
ja arvioni mukaan, reilut kymmenen koiraa.
Porukka jaettiin neljän koirakon ryhmiin
ja halukkaille tehtiin jäljet heti ensimmäiseksi.
Lolalle tehtiin nyt mahdollisimman helppo jälki toiveitteni mukaisesti.
Jälki oli noin 400m pitkä , jossa oli yksi suorakulma.
Vaikka tilanne olikin vähän erilainen ja Lola selvästi jännitti syyspäiviä,
sujui jäljestys hienosti.
Lola lähti varmasti liikkeelle ja jatkoi yhtä varmasti loppuun asti.
Jälki kulki metsää pitkin ja meni hiekkatien poikki,
jatkuen toiselle puolelle tietä olevaan metsään.
Hienosti Lola tarkasti hiekkatien suunnat, siihen saavuttuamme.
Löysi täysin omin avuin oikean suunnan.
Kun etsittävä oli näkyvissämme,
Lola lopetti jäljestyksen ja alkoi syömään keppejä.
Mukana kulkenut kouluttaja arvioi,
että Lola oli ilmaissut maalikoiran,
mutta se oli mennyt itseltäni taas ohi.
Niinpä vein Lolaa vähän matkaa eteenpäin,
jolloin sain siltä ilmaisun kun se katsoi maalikoiraa,
ja se sai palkkion hyvin tehdystä työstä.
Todella varmasti Lola kulki jälkeä pitkin koko matkan.
Vauhtiakin riitti,
jouduin välillä jopa jarruttelemaan,
että olisin pysynyt perässä.
Oli jälleen kerran ihana katsella Lolan innokasta työskentelyä.
Sää ei suosinut syyspäiviä.
Onneksi sade oli lakannut,
mutta metsä oli vettä valuvan märkä.
Oli todella raskasta rämpiä upottavassa sammaleessa
ja yrittää pysyä koiran perässä.
Kun saavuimme löydöksemme kanssa takaisin alkupisteeseen,
menimme Lolan kanssa maaliin.
Maalissa odottelimme hyvän aikaa,
ja paleleminen alkoi.
Kumisaappaat olivat oiva jalkine valinta,
mutta ne olivat erittäin kylmät.
Niinpä me jätimme Lolan kanssa makkaran paiston väliin
ja lähdimme kotia kohti , heti treenien jälkeen.
Oli erittäin hyvät treenit.
Oli mukava tutustua uusiin ihmisiin,
sekä uusiin koiriin.
Tapahtuma alkoi klo 12.
Olimme Lolan kanssa mukana.
Autot jouduimme jättämään kilometrin päähän majapaikastamme.
Selässäni oli siis painava reppu,
jotta kaikki tarvittava tavara kulkeutui kerralla mukana.
Syyspäivät alkoivat tervetuliais puheella.
Paikalla meitä oli parikymmentä ihmistä
ja arvioni mukaan, reilut kymmenen koiraa.
Porukka jaettiin neljän koirakon ryhmiin
ja halukkaille tehtiin jäljet heti ensimmäiseksi.
Lolalle tehtiin nyt mahdollisimman helppo jälki toiveitteni mukaisesti.
Jälki oli noin 400m pitkä , jossa oli yksi suorakulma.
Vaikka tilanne olikin vähän erilainen ja Lola selvästi jännitti syyspäiviä,
sujui jäljestys hienosti.
Lola lähti varmasti liikkeelle ja jatkoi yhtä varmasti loppuun asti.
Jälki kulki metsää pitkin ja meni hiekkatien poikki,
jatkuen toiselle puolelle tietä olevaan metsään.
Hienosti Lola tarkasti hiekkatien suunnat, siihen saavuttuamme.
Löysi täysin omin avuin oikean suunnan.
Kun etsittävä oli näkyvissämme,
Lola lopetti jäljestyksen ja alkoi syömään keppejä.
Mukana kulkenut kouluttaja arvioi,
että Lola oli ilmaissut maalikoiran,
mutta se oli mennyt itseltäni taas ohi.
Niinpä vein Lolaa vähän matkaa eteenpäin,
jolloin sain siltä ilmaisun kun se katsoi maalikoiraa,
ja se sai palkkion hyvin tehdystä työstä.
Todella varmasti Lola kulki jälkeä pitkin koko matkan.
Vauhtiakin riitti,
jouduin välillä jopa jarruttelemaan,
että olisin pysynyt perässä.
Oli jälleen kerran ihana katsella Lolan innokasta työskentelyä.
Sää ei suosinut syyspäiviä.
Onneksi sade oli lakannut,
mutta metsä oli vettä valuvan märkä.
Oli todella raskasta rämpiä upottavassa sammaleessa
ja yrittää pysyä koiran perässä.
Kun saavuimme löydöksemme kanssa takaisin alkupisteeseen,
menimme Lolan kanssa maaliin.
Maalissa odottelimme hyvän aikaa,
ja paleleminen alkoi.
Kumisaappaat olivat oiva jalkine valinta,
mutta ne olivat erittäin kylmät.
Niinpä me jätimme Lolan kanssa makkaran paiston väliin
ja lähdimme kotia kohti , heti treenien jälkeen.
Oli erittäin hyvät treenit.
Oli mukava tutustua uusiin ihmisiin,
sekä uusiin koiriin.
Lola autossa odottamassa,
joskos se luukku sulkeutuisi ja kotimatka alkaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti