Marraskuussa Hemmo kuoli, jonka jälkeen Lyyli masentui täysin kolmeksi viikoksi. Se vain söi ja nukkui. Luulin sen päässeen surustaan yli, mutta 5kk jälkeenpäin alkoi nisäkasvaimet kasvamaan. Kävimme lääkärillä näyttämässä nyrkin kokoista kasvainta. Lääkäri tutki ja kertoi, että kasvain on poistettavissa.
Lyyli meni kasvaimen poistoon parin viikon päästä, jolloin tämän nyrkin kokoisen kasvaimen lisäksi oli kasvanut 5 muutakin, kaikki poistettiin. Lyylille jäi 4 nisää. Kuukauden päästä leikkauksesta, juuri kun luulin muorin selvinneen siitä hienosti, huomasin uuden patin. Patti oli peukalon pään kokoinen. Pari päivää myöhemmin patti oli jo kahden peukalon kokoinen ja Lyyli oli selvästi kipeä. Kävimme näyttämässä pattia lääkärillä, mutta sitä ei voinut enää leikata pois. Viimekertainen leikkaus oli vienyt Lyylin mahasta niin paljon nahkaa, ettei uusi leikkaus ollut mahdollinen.
Otin siis kipulääkkeet Lyylille ja toivoin paria lisäpäivää parhaan ystäväni kanssa. Lisäpäiviä sain onneksi viisi!!!
Kipulääkettä sai antaa yhden tabletin päivässä, mutta minä annoin Lyylille neljän päivän aikana 7 tablettia, ihan vaan, että sain sen nukkumaan. Kasvain oli ihan viimeisessä nisässä, se kasvoi suorastaan silmin nähden. Lyyli ei pystynyt istumaan, ei makaamaan, eikä hyppimään. Kuitenkin se oli oma iloinen itsensä, joskin hiukan hitaammalla temmolla...
Päätös oli erittäin rankka.. pakkohan se on ajatella koiran parasta, eikä omia tunteitaan tälläisessä tilanteessa.. vaikka se niin vaikeaa onkin.
Lyyli pääsi kivuistaan ja pääsi takaisin Hemmon luo. Olen täysin varma, että kasvaimet aiheutuivat surusta. Lyyli ei koskaan toipunut kokonaan Hemmon poismenosta.
Varjoni lähti tänään valoon.. rakas varjoni, joka aina istui kylki kylkeäni vasten. Rakas varjoni, joka nukkui kainalossani kaikki nämä miltei 9 yhteistä vuotta. Varjoni, jota pystyin pitämään aina vapaana, se tuli aina kutsusta luokse ja ymmärsi täydellisesti puhetta..
Lyyli jätti sydämeeni suuren suuren aukon. Nyt yritän täyttää sen hyvillä muistoilla.
Tänään sytytämme kynttilän Lyylin muistolle, tuolle mahtavalle suurelle persoonalle pienessä kropassa..
Suru on se tunne, jonka me rakkaudesta joudumme maksamaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti