Koira on eläin, joka
käyttäytyy perimänsä ja oppimishistoriansa mukaisesti. Yhteiskunta vaatii tiettyjä
käyttäytymismalleja, jotka eivät ole koirayksilössä välttämättä syntyperäisiä. Hyvin käyttäytyvä koira on ylpeyden aihe
omistajalle, sekä sisällä, että ulkona. Menestys, niin arjessa kuin
kaikenlaisessa harrastelussakaan, ei tule ilmaiseksi. Sen eteen täytyy nähdä
vaivaa, kuluttaa aikaa ja tehdä töitä.
Tunne koirasi
Koiralla on erinomainen kuulo ja tarkka hajuaisti. Metsästyskäyttäytyminen ja muut voimakkaat ominaisuudet vaikuttavat siihen,
miten koira suhtautuu ympäristöön. Me emme pysty aina ymmärtämään, miten nämä
voimakkaat ominaisuudet muuttavat koiran maailmankuvaa. Emme tiedä tarkalleen miten koira
eri asiat käytännössä kokee. Siksi meidän onkin usein vaikea ymmärtää koiran
käytöstä.
Koiran kanssa touhutessa on tärkeää ymmärtää, ettei koira
ymmärrä. Koira ei ymmärrä kielioppia, eikä näin ollen sanojen sisältöä. Koira
käyttäytyy reaktiivisesti perimän ja oman oppimishistoriansa mukaisesti.
Kiinteät käytösmallit periytyvät sukupolvelta toiselle. Ne eivät ole
tahdonalaisia käytöksiä. Kiinteät käytösmallit ovat vaikeita hallita tai
poistaa. Tällaisia kiinteitä käytösmalleja ovat esimerkiksi saalistaminen, luun
piilottaminen ja haukkuminen.
Koiran arvomaailma on huomattavasti erilainen kuin ihmisten.
Koulutus lähtee usein väärille raiteille siinä vaiheessa, kun unohdamme
olevamme tekemisissä eläimen kanssa. Asioita ei kannata aina katsoa ihmisen
näkökulmasta mikäli on tarkoitus kouluttaa eläintä. Koira ei osaa olla
ihmisiksi, koska se on koira. Koira ei tiedä sääntöjä ennen kuin ne sille
opetetaan. Koira on oppivainen ja
lahjakas. Se oppii ehdollistumisen kautta helposti, olematta kuitenkaan kovin älykäs laji. Koira on hyvin lyhytnäköinen ja elää hetkessä, ollen hyvinkin
reaktiivinen. Se ei pysty ratkomaan pitkälle meneviä asioita. Koirat
keskittyvät mieluiten asioihin, jotka tapahtuvat tässä ja nyt.
Opeta oikein
Lyhytnäköinen eläin pystyy kuitenkin oppimaan monimutkaisiakin
asioita, jos asiat opetetaan niille pienissä osissa, yksi osio
kerrallaan. Usein haetaan syytä siihen, miksei koira käyttäydy siten
kuten haluaisimme sen käyttäytyvän. Pahin virhe on ajatella, että
koira olisi ilkeä. Tällainen ajattelutapa on nopea tie kohti suon pohjaa. Huono
käytös selitetään usein johtajuusongelmaksi tai vietiksi. Ihmisen mieli keksii
lukemattomia syitä miksi koira ei käyttäydy niinkuin toivottaisiin.
On hyvä pitää mielessä myös, ettei koira ole lojaali. Koira
on itsekäs opportunisti. Se tekee asiat aina, kuten kokee ne omista
tarkoitusperistään kannattaviksi. Ihmisen työ on saada koira tekemään asioita,
joita hän haluaa sen tekevän. Kun asiasta tehdään koiralle kannattava, useilla toistoilla, eläimellä ei ole mitään syytä jättää asiaa tekemättä. Lukuisten harjoitusten jälkeen käytös muuttuu rutiiniksi, joka ylläpitää käytöstä, vaikkei
palkkiota aina tulisikaan. Koirat rakastavat rutiineja. Ne ovat tyytyväisiä kun niiden ei
tarvitse poistua omalta mukavuusalueeltaan. Ennen kuin rutiini saavutetaan, kouluttaja
käy ympäristön kanssa loputonta kilpailua huomiosta. Kumpi on koiran
mielestä kannattavampi? Voittaja on se, jonka koira kokee sillä hetkellä mielenkiintoisemmaksi. Koira haluaa aina, tavalla tai toisella miellyttää itseään.
Menestys ennen työtä tulee vain sanakirjassa. Siksi koira pitää opettaa
toimimaan kuten me haluamme.
Ole reilu
Tärkeintä on opettaa koiralle, mikä on oikein. Yhtä
tärkeää on opettaa koiralle mikä ei ole sallittua. Usein asiat menevät niin
päin, että ihminen näyttää koiralle rajat ja alkaa vaatia niitä ilman, että ne
ovat ensin koulutettu koiralle. Osa koirista kyllä oppii tälläkin
tavalla, mutta suurin osa ei. Osa voi alkaa pelätä, osa voi muuttua aggressiiviseksi.
Joistakin voi tulla yliaktiivisia koheltajia ja osa voi laittaa kaiken leikiksi ja
taistella vastaan. Mikäli omistaja on kiukkuinen ihminen, jotka
huutaa koiralleen täysin epäjohdonmukaisesti, hänen koiristaankin
tulee useimmiten yhtä räjähdysherkkiä.
Eläimen kunnioituksen saavuttamiseen tarvitaan sääntöjä. Asiat
opetetaan koiralle ensin positiivisin menetelmin, jonka jälkeen koiralta voi
vaatia käytöstä, jonka se jo osaa. Ilman kouluttamista koiralta ei voi vaatia
mitään. Koira oppii kaiken aikaa, eikä vain silloin, kun omistaja on päättänyt
kouluttaa sitä. Koiralle voi määrätietoisesti, johdonmukaisesti ja rauhallisesti
osoittaa, ettei tietynlainen käytös ole suotavaa, suuttumatta. Vihan tunne nostaa
yleensä päätään silloin, kun tieto ja taito ovat heikoilla. Ihminen ottaa koiran
käytöksen usein henkilökohtaisena loukkauksena. On hyvä muistaa, ettei eläin kykene
kostamaan tai loukkaamaan tietoisesti ihmisen tunteita. Jos ihminen reagoi
eläimen käyttäytymiseen tunteella, mennään koulutuksessa väärään suuntaan.
Tässä ja nyt
Koira elää hetkessä. Se oppii koko ajan jotain, vaikka
tarkoituksemme ei ole sitä juuri silloin opettaa. Ihminen saattaa miettiä
asioita kauaskin tulevaisuuteen, koiralle tärkeää on vain tämä hetki. Jos koiran kanssa
halutaan onnistua, on osattava elää hetkessä, tässä ja nyt. Koiran nuhtelu
ei toivotun käytöksen jälkeen, ei hyödytä mitään. Ajoissa reagointi on kaiken a ja o. Koiran
käytöstä voi muokata myös ennakoinnilla, jolloin ihminen tekee alusta alkaen ei
toivotun käytöksen mahdottomaksi, ehkäisemällä sen. Kun käytöstä ei tapahdu, se ei pääse vahvistumaan.
Positiivinen vahvistaminen vaatii ihmiseltä hieman ajattelua. Pikaisesti tehty
rankaiseminen, vaatii ihmiseltä vain reagointia. Jos kulkisimme päivittäin koirat vapaana, oma käyttäytymisemme olisi todennäköisesti hyvinkin erilaista.
Koiran kytkeminen on yhteiskunnassamme pakollista, mutta se ei saisi estää
meitä miettimästä oman käyttäytymisemme seurauksia ja sitä kautta vaikutusta koiran
käyttäytymiseen.
Kouluta, kouluta ja kouluta
Kouluttaminen on ensisijaisesti uusien käytösten luomista.
Ihmiselle on tyypillistä keskittyä kieltämään ja rankaisemaan koiraa käytöksissä,
joita ei halua sen tekevän. Olemme valmiita nyppimään hihnaa vuosi toisensa
jälkeen ja hokemaan ei-sanaa. Vaikka tilanne ei muuttuisikaan, ihminen jatkaa usein samaa käytöstään. Koulutuksen perusajatus on, että asioita
osattaisiin hallita paremmin. Koiralle sen tulisi antaa tietoa siitä,
miten sen kannattaa toimia.
Tutkimukset tuottavat jatkuvasti uutta tietoa ja maailma
muuttuu sen mukana. Olemmehan me vaihtaneet lankapuhelimetkin jo miltei
kokonaan kännyköihin. Silti,
koiraharrastajat ovat hitaita hyödyntämään uusimpien tutkimusten tuloksia ja
muuttamaan omaa käytöstään koiran kouluttamisessa. Muutosta ei tapahdu jos
jämähdämme selittelemään. Pyörittelemme vanhoja termejä, jotka ovat vailla
selkeää sisältöä. Tapa pitää ihmiset kiinni vanhoissa tutuissa kaavoissa.
Muutos lähtee aina itsestä, omien tapojen ja tottumusten muuttamisesta.
Sekä omistajalle, että koiralle rutiineissa pitäytyminen on
helpompaa kuin muutoksen tekeminen. Ihminen pitää omista mielipiteistään kiinni
vahvemmin kuin eläin. Koira muuttaa nopeastikin omaa käyttäytymistään, jos se
huomaa uuden käytöksen kannattavammaksi kuin vanhan. Ihminen sen sijaan yrittää yhä uudelleen
ja uudelleen, vaikka käytös ei tuottaisi tulosta. Kun alamme ajattelemaan
asioita uudella tavalla, joudumme astumaan ulos omalta mukavuusalueeltamme.
Rutiineista luopuminen on vaikeaa, uudet tavat vaativat keskittymistä siihen,
mitä tekee.
Eläimen kouluttaminen vaatii aikaa ja vaivaa. Ei
välttämättä paljoa, mutta koulutuksen tulee olla johdonmukaista ja säännöllistä. Jotta koira oppii uuden käytöksen rutiinin
omaiseksi, se vaatii lukuisia toistoja. Käyttäytymisen muutos on
mahdollista silloin, kun ihminen kykenee kontrolloimaan ensin omaa
käyttäytymistään ja sen myötä myös koiran käyttäytymistä.
Lopeta selittely
Meillä on aina lukuisia selityksiä sille, miksi koira ei
opi. Koira ei halua totella tai se osoittaa mieltään. Usein kuulee myös sanottavan
huonosti käyttäytyvästä koirasta, että se pyrkii johtajan paikalle. Tiedämme varsin hyvin, että koira oppii nopeasti uusia asioita. Ihminen pyrkii
usein ohjaamaan koiran käyttäytymistä rajaamalla, estämällä, kieltämällä,
tarttumalla ja rankaisemalla. Ympäristö ei tätä tee, se usein palkitsee koiran. Kun
koira valitsee ympäristön ihmisen sijaan, otamme herkästi koiran käyttäytymisen
henkilökohtaisena loukkauksena, tunnemme pettymystä, raivoa ja jopa häpeää.
Koira on eläin, eikä sen käyttäytymiseen liity mitään henkilökohtaista.
Jos koira on oppinut tulemaan nopeasti luokse kotipihassa,
se ei välttämättä osaa yleistää oppimansa. Koira on oppinut
nopeasti asian ytimen, mutta sille on vielä opetettava sama toimintamalli erilaisiin
ympäristöihin ja tilanteisiin.
On monia vaihtoehtoja, jotka saattavat hidastaa koiran
oppimista. Koiraa kouluttaessa kannattaa keskittää ajatus ja tekeminen siihen, mitä itse
haluaa. Sen jälkeen tehdään haluttu asia koiralle kaikkein kannattavimmaksi. Auta koiraasi ymmärtämään
mitä haluat ja opeta koirasi haluamaan samaa asiaa. Käytösongelmat eivät poistu
muutamassa sekunnissa. Ihmisen ja koiran ajatusmaailma on erilainen. Koirat
eivät tarjoa toisilleen nameja, eivätkä heitä toisiaan rämisevillä purkeilla.
Ne eivät myöskään nostele toisiaan tai kytke toisiaan kiinni. Koirien ja
ihmisten maailma on erilainen.
Eläimen käytöstä voi muuttaa ja muokata. Vanhaa käytöstä ei
voi poistaa, mutta sen rinnalle voi kouluttaa uusia, korvaavia käytöksiä.
Hätäkorjauksilla tai hätäratkaisuilla ei saavuteta pysyvää tulosta missään
asiassa. Pysyvät ratkaisut vaativat aina huolellista toimintaa, aikaa ja vaivaa.
Panosta pentuun
Kouluttaminen on käyttäytymisen muokkaamista. Koiralle on
rakennettu sisäiset käyttäytymismallit, jotka tulevat perimästä, sekä
ympäristön vaikutuksista. Pennun tullessa taloon on hyvä miettiä miten haluat
sen käyttäytyvän. Haluatko, että se kulkee vapaana lähelläsi? Vai haluatko, että
sen kanssa on mukava kulkea kaupungin hulinassa? Nuoren koiran käyttäytymismallit eivät ole viellä kovin
vahvoja, joten niitä on helppo lähteä muokkaamaan. Pentua voi
määrätietoisesti ja reilusti ohjata käyttäytymään eri tilanteissa toivotulla
tavalla. Helpommalla pääsee jos muistaa: Mitä et halua koiran tekevän isona, sitä
se ei saa tehdä edes pienenä.
Koirat ovat yksilöitä. Edellinen pentu saattoi
oppia hyville tavoille, ihan vaan mukana kulkiessa. Kun uusi pentu
tulee taloon, se onkin täysin vastakohta ja sillä tuntuu olevan kaikki "väärät käytösmallit" hienosti hallinnassa. Koirat ovat myös mestareita oppimaan
toisiltaan, matkimalla käytöstä. Kannattaa siis miettiä, onko
soveliasta viedä pentua yhtä aikaa remmilenkille vanhemman koiran kanssa, jolla ei ole käytöstavat hallussa. Usein tuntuu, että varsinkin ne ”ei
toivotut” käyttäytymismallit, nuori koira imee vanhemmalta koiralta itseensä
todella helposti. Tällöin on ehkä kannattavampaa ohjata nuorta
koiraa parempaan suuntaan antamalle sille runsaasti yksilöllistä ohjausta.
On hyvä pitää mielessä, että ”ei toivotun” käyttäytymistä
muokatessa, täytyy onnistumisia saada tuplasti, jopa triplasti enemmän kuin
epäonnistumisia. Näin onnistuneista tilanteista syntyisi koiralle rutiini. Aikuisen kodinvaihtajan
kanssa joutuu siis usein tekemään töitä tuplasti enemmän kuin nuoren pennun
kanssa. Ei ole välttämättä avain onneen ottaa pennun sijasta jo ”valmiiksi
koulutettua” aikuista koiraa. Toki niinkin voi käydä, että kodinvaihtaja
sulautuu luonteen ja käyttäytymisen puolesta perheeseen, aivan itsekseen. Aina
kun uusi koira on tulossa taloon, olisi hyvä selvittää perheen kesken, miten haluaa koiran käyttäytyvän. Näin ollen nuoren pennun tai
aikuisen kodinvaihtajan on huomattavasti helpompi sopeutua ja oppia perheen
tavoille. Kaikilla perheenjäsenillä tulee olla samat säännöt koiralle. Ei ole reilua,
että yhden kanssa koira saa haistella kaikki hajut ulkona, kun
toisen kanssa sen täytyy olla kontaktissa vasemmalla sivulla.
Koira toki oppii myös käyttäytymään eri ihmisten kanssa eri tavalla, mutta se
vie aikaa ja voidaan miettiä onko se koiraa kohtaan reilua?
Luo koiraasi hyvä suhde
Mikäli koira kunnioittaa sinua ja sinä koiraasi on teillä edessä mukava yhteinen taival. Kunnioitusta ei voi saada väkisin, se on ansaittava. Kiristys, uhkailu ja väkivalta on syytä unohtaa kun toimitaan eläinten kanssa. Ole rehti ja reilu. Ole koirallesi tuki ja turva. Koirat oppivat myös erehdyksen ja virheen kautta, joten virheistä ei kannata masentua. Sitä vastoin, mikäli virheitä koiran käytöksessä tapahtuu, on hyvä pysähtyä hetkeksi peilin eteen miettimään mitä teit väärin? Miksi koira käyttäytyi kyseisellä tavalla kyseisessä tilanteessa? Koiran kanssa touhutessa tärkein asia on ymmärtää, että eläin ei ymmrrä. Koiran arvomaailma on täysin erilainen kuin ihmisen. Koulutus lähtee usein vinoutumaan siinä vaiheessa, kun unohdamme olevamme tekemisissä eläimen kanssa. Koira voi olla lahjakas yksilö, mutta se on kuitenkin koira. Oppiminen ilman yhteistä kieltä toimii parhaiten saadun palautteen kanssa. Kun toiminta on oikean suuntaista siitä seuraa mukava palkkio. Koira on kuitenkin koira, se ei ole ihminen vaikka miten käytöstä muokkaisit. On myös hyvä muistaa antaa koiran olla ihan vaan koira. Sen täytyy saada toteuttaa lajilleen tyypillistä toimintaa, kaivamista, nuuhkimista, juoksemista, saalistamista. Pennun kannattaa antaa olla pentu, vaikka kyseessä olisikin toivottu harrastuskoiran alku.Perustaidot kuntoon
On olemassa muutamia niin kutsuttuja perus taitoja, jotka olisi hyvä opettaa koiralle aivan ensimmäiseksi. Ilman näitä perustaitojen osaamista,
muiden käytöstaitojen opettaminen on huomattavasti vaikeampaa. Uuden oppiminen
on lähes mahdotonta, mikäli koiraan ei saa kontaktia ja se reagoi vahvasti
ympäristön ärsykkeisiin.
Lähellä pysyminen ja
kontakti: Koira oppii pysymään
omistajan lähellä. Oppii tarkkailemaan omistajaa ja sietää ympäristön ärsykkeitä. Nuorella koiralla on yleensä suuri tarve hakea kontaktia
omistajastaan, sitä kannattaa käyttää hyväksi.
Luopuminen: Koira
oppii luopumaan haluamistaan asioista. Oppii keskittymään toimintaan palkkion sijaan, sekä saa hyvän
työmoraalin.
Paikalle
rauhoittuminen: Rauhallinen koira
osaa keskittyä annettuihin tehtäviin kiihtynyttä paremmin.
Syöminen rauhoittaa koiraa, joten ruoka toimii rauhoittavana palkkiona. Lelulla
palkkaaminen saa koiran kiihtymään. Pienikokoisen koiran pennen voi opettaa rauhoittumaan sylissä.
Kohde työskentely:
Koira opetetaan koskettamaan erilaisia kohteita, joko kuonollaan tai
tassullaan. Esimerkiksi nenäkosketus käteen, nenäkosketus kosketuskeppiin tai
tassu kosketus hiirimattoon. Kohdetyöskentely innostaa koiraa pelaamaan ihmisen
kanssa erilaisia koulutuspelejä ja oppimaan. Eläin oppii erottelemaan
kohdetyöskentelyn kautta, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Kun saamme toiminnat toimimaan
ympäristöstä riippumatta, voi periaatteessa kouluttaa ihan mitä vaan.
Koira ei ole susi
Monien ihmisten käsitys koiran käyttäytymisestä perustuu
1940-luvulla tarhaoloissa tehtyyn lyhytkestoiseen susitutkimukseen, joka antoi
väärää tietoa susien käyttäytymisestä.
Virheelliset tulkinnat susien käyttäytymisessä yleistettiin koskemaan
myös koirien käyttäytymistä, vaikka kyseessä onkin kaksi eri lajia. Susi voi
olla koiran esi-isä, mutta koira ei ole susi. Tuolloin syntynyt dominassimalli
elää kuitenkin yhä sitkeästi koiraharrastajien keskuudessa.
Myöhemmin huomattiin, että susien käytöstä on tulkittu
väärin. Susien käyttäytyminen luonnossa on paljon monimuotoisempaa kuin
tarhaolosuhteissa.
Frank Beachin tekemän koiralauma-tutkimuksen mukaan vain
pieni osa korkean statuksen omaavista koirista käyttäytyy mahtailevasti. Laumassa
arvostetaan koiraa, joka on varma omasta asemastaan. Varma koira ei pullistele
muille, eikä yritä hallita tilanteita fyysisesti. Beachin mukaan laumassa
statukseltaan korkein koira, ei hallitse muita koiria, vaan olemassa olevia
resursseja.
Kahdenkin koiran välinen suhde on erittäin monimuotoinen,
eikä arvojärjestys ole kovin vakaa. Esimerkiksi luusta taistelevista koirista
voittaa yleensä se, joka on sillä hetkellä motivoituneempi saamaan luun
itselleen. Tappelussa ei haeta johtajan paikkaa, vaan taistellaan koiran
arvostamasta resurssista. Koira haluaa pitää kiinni niistä resursseista, jotka
se kokee palkitsevana. Eri koirilla nämä resurssit ovat erilaisia asioita.
Toisille se voi olla lämmin lepopaikka, toisille herkullinen luu tai
esimerkiksi omistajan läheisyys.
Vanhoihin myytteihin perustuen meille on opetettu, ettei
koira saisi syödä ennen ihmistä. Koira ei saisi nukkua ihmisen vieressä.
Rappusten ylätasolla makaaminen on paha asia, eikä koira saa koskaan kulkea
ovesta ennen ihmistä. Koira ei saa aloittaa leikkimistä, eikä varsinkaan
vetoleikkiä saa ikinä lopettaa koiran voittoon. Pelättiin, että jos ihminen
antaisi hiemankin periksi, vahva koira pyrkisi välittömästi pomoksi pomon
paikalle. Näillä tavoilla ei kuitenkaan ole tekemistä ihmisen ja koiran
välisessä suhteessa. Tällä tavoin ihminen vain opettaa koiralle tietyt
käyttäytymismallit tiettyihin tilanteisiin. Ihmiset ja koirat eivät pysty
muodostamaan yhtä laumaa, sillä eri eläinlajit eivät laumaudu keskenään. Sen
sijaan ne voivat kuitenkin elää symbioosissa toistensa kanssa, muodostaen hyvän kumppanuus suhteen.