perjantai 27. helmikuuta 2015

Ajateltavaa..



 Koira on eläin, joka käyttäytyy perimänsä ja oppimishistoriansa mukaisesti.  Yhteiskunta vaatii tiettyjä käyttäytymismalleja, jotka eivät ole koirayksilössä välttämättä syntyperäisiä.  Hyvin käyttäytyvä koira on ylpeyden aihe omistajalle, sekä sisällä, että ulkona. Menestys, niin arjessa kuin kaikenlaisessa harrastelussakaan, ei tule ilmaiseksi. Sen eteen täytyy nähdä vaivaa, kuluttaa aikaa ja tehdä töitä.


  Tunne koirasi

Koiralla on erinomainen kuulo ja tarkka hajuaisti. Metsästyskäyttäytyminen ja muut voimakkaat ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten koira suhtautuu ympäristöön. Me emme pysty aina ymmärtämään, miten nämä voimakkaat ominaisuudet muuttavat koiran maailmankuvaa. Emme tiedä tarkalleen miten koira eri asiat käytännössä kokee. Siksi meidän onkin usein vaikea ymmärtää koiran käytöstä.
Koiran kanssa touhutessa on tärkeää ymmärtää, ettei koira ymmärrä. Koira ei ymmärrä kielioppia, eikä näin ollen sanojen sisältöä. Koira käyttäytyy reaktiivisesti perimän ja oman oppimishistoriansa mukaisesti. Kiinteät käytösmallit periytyvät sukupolvelta toiselle. Ne eivät ole tahdonalaisia käytöksiä. Kiinteät käytösmallit ovat vaikeita hallita tai poistaa. Tällaisia kiinteitä käytösmalleja ovat esimerkiksi saalistaminen, luun piilottaminen ja haukkuminen.
Koiran arvomaailma on huomattavasti erilainen kuin ihmisten. Koulutus lähtee usein väärille raiteille siinä vaiheessa, kun unohdamme olevamme tekemisissä eläimen kanssa. Asioita ei kannata aina katsoa ihmisen näkökulmasta mikäli on tarkoitus kouluttaa eläintä. Koira ei osaa olla ihmisiksi, koska se on koira. Koira ei tiedä sääntöjä ennen kuin ne sille opetetaan. Koira on oppivainen ja lahjakas. Se oppii ehdollistumisen kautta helposti, olematta kuitenkaan kovin älykäs laji. Koira on hyvin lyhytnäköinen ja elää hetkessä, ollen hyvinkin reaktiivinen. Se ei pysty ratkomaan pitkälle meneviä asioita. Koirat keskittyvät mieluiten asioihin, jotka tapahtuvat tässä ja nyt.


  Opeta oikein

Lyhytnäköinen eläin pystyy kuitenkin oppimaan monimutkaisiakin asioita, jos asiat opetetaan niille pienissä osissa, yksi osio kerrallaan. Usein haetaan  syytä siihen, miksei koira käyttäydy siten kuten haluaisimme sen  käyttäytyvän. Pahin virhe on ajatella, että koira olisi ilkeä. Tällainen ajattelutapa on nopea tie kohti suon pohjaa. Huono käytös selitetään usein johtajuusongelmaksi tai vietiksi. Ihmisen mieli keksii lukemattomia syitä miksi koira ei käyttäydy niinkuin toivottaisiin.
On hyvä pitää mielessä myös, ettei koira ole lojaali. Koira on itsekäs opportunisti. Se tekee asiat aina, kuten kokee ne omista tarkoitusperistään kannattaviksi. Ihmisen työ on saada koira tekemään asioita, joita hän haluaa sen tekevän. Kun asiasta tehdään koiralle kannattava, useilla toistoilla, eläimellä ei ole mitään syytä jättää asiaa tekemättä. Lukuisten harjoitusten jälkeen käytös muuttuu rutiiniksi, joka ylläpitää käytöstä, vaikkei palkkiota aina tulisikaan. Koirat rakastavat rutiineja. Ne ovat tyytyväisiä kun niiden ei  tarvitse poistua omalta mukavuusalueeltaan. Ennen kuin rutiini saavutetaan, kouluttaja käy ympäristön kanssa loputonta kilpailua huomiosta. Kumpi on koiran mielestä kannattavampi? Voittaja on se, jonka koira kokee sillä hetkellä mielenkiintoisemmaksi. Koira haluaa aina, tavalla tai toisella miellyttää itseään. Menestys ennen työtä tulee vain sanakirjassa. Siksi koira pitää opettaa toimimaan kuten me haluamme.



Ole reilu

Tärkeintä on opettaa koiralle, mikä on oikein. Yhtä tärkeää on opettaa koiralle mikä ei ole sallittua. Usein asiat menevät niin päin, että ihminen näyttää koiralle rajat ja alkaa vaatia niitä ilman, että ne ovat ensin koulutettu koiralle. Osa koirista kyllä oppii tälläkin tavalla, mutta suurin osa ei. Osa voi alkaa pelätä, osa voi muuttua aggressiiviseksi. Joistakin voi  tulla yliaktiivisia koheltajia ja osa voi laittaa kaiken leikiksi ja taistella vastaan. Mikäli omistaja on kiukkuinen ihminen, jotka huutaa koiralleen täysin epäjohdonmukaisesti, hänen koiristaankin tulee useimmiten yhtä räjähdysherkkiä.
Eläimen kunnioituksen saavuttamiseen tarvitaan sääntöjä. Asiat opetetaan koiralle ensin positiivisin menetelmin, jonka jälkeen koiralta voi vaatia käytöstä, jonka se jo osaa. Ilman kouluttamista koiralta ei voi vaatia mitään. Koira oppii kaiken aikaa, eikä vain silloin, kun omistaja on päättänyt kouluttaa sitä. Koiralle voi määrätietoisesti, johdonmukaisesti ja rauhallisesti osoittaa, ettei tietynlainen käytös ole suotavaa, suuttumatta. Vihan tunne nostaa yleensä päätään silloin, kun tieto ja taito ovat heikoilla. Ihminen ottaa koiran käytöksen usein henkilökohtaisena loukkauksena. On hyvä muistaa, ettei eläin kykene kostamaan tai loukkaamaan tietoisesti ihmisen tunteita. Jos ihminen reagoi eläimen käyttäytymiseen tunteella, mennään koulutuksessa väärään suuntaan.



  Tässä ja nyt

Koira elää hetkessä. Se oppii koko ajan jotain, vaikka tarkoituksemme ei ole sitä juuri silloin opettaa. Ihminen saattaa miettiä asioita kauaskin tulevaisuuteen, koiralle tärkeää on vain tämä hetki. Jos koiran kanssa halutaan onnistua, on osattava elää hetkessä, tässä ja nyt. Koiran nuhtelu ei toivotun käytöksen jälkeen, ei hyödytä mitään.  Ajoissa reagointi on kaiken a ja o. Koiran käytöstä voi muokata myös ennakoinnilla, jolloin ihminen tekee alusta alkaen ei toivotun käytöksen mahdottomaksi, ehkäisemällä sen. Kun käytöstä ei tapahdu, se ei pääse vahvistumaan. Positiivinen vahvistaminen vaatii ihmiseltä hieman ajattelua. Pikaisesti tehty rankaiseminen, vaatii ihmiseltä vain reagointia. Jos kulkisimme päivittäin koirat vapaana, oma käyttäytymisemme olisi todennäköisesti hyvinkin  erilaista. Koiran kytkeminen on yhteiskunnassamme pakollista, mutta se ei saisi estää meitä miettimästä oman käyttäytymisemme seurauksia ja sitä kautta vaikutusta koiran käyttäytymiseen.





Kouluta, kouluta ja kouluta

Kouluttaminen on ensisijaisesti uusien käytösten luomista. Ihmiselle on tyypillistä keskittyä kieltämään ja rankaisemaan koiraa käytöksissä, joita ei halua sen tekevän. Olemme valmiita nyppimään hihnaa vuosi toisensa jälkeen ja hokemaan ei-sanaa. Vaikka tilanne ei muuttuisikaan, ihminen jatkaa usein samaa käytöstään. Koulutuksen perusajatus on, että asioita osattaisiin hallita paremmin. Koiralle sen tulisi antaa tietoa siitä, miten sen kannattaa toimia.
Tutkimukset tuottavat jatkuvasti uutta tietoa ja maailma muuttuu sen mukana. Olemmehan me vaihtaneet lankapuhelimetkin jo miltei kokonaan kännyköihin.  Silti, koiraharrastajat ovat hitaita hyödyntämään uusimpien tutkimusten tuloksia ja muuttamaan omaa käytöstään koiran kouluttamisessa. Muutosta ei tapahdu jos jämähdämme selittelemään. Pyörittelemme vanhoja termejä, jotka ovat vailla selkeää sisältöä. Tapa pitää ihmiset kiinni vanhoissa tutuissa kaavoissa.  Muutos lähtee aina itsestä, omien tapojen ja tottumusten muuttamisesta.
Sekä omistajalle, että koiralle rutiineissa pitäytyminen on helpompaa kuin muutoksen tekeminen. Ihminen pitää omista mielipiteistään kiinni vahvemmin kuin eläin. Koira muuttaa nopeastikin omaa käyttäytymistään, jos se huomaa uuden käytöksen kannattavammaksi kuin vanhan. Ihminen sen sijaan yrittää yhä uudelleen ja uudelleen, vaikka käytös ei tuottaisi tulosta. Kun alamme ajattelemaan asioita uudella tavalla, joudumme astumaan ulos omalta mukavuusalueeltamme. Rutiineista luopuminen on vaikeaa, uudet tavat vaativat keskittymistä siihen, mitä tekee.
Eläimen kouluttaminen vaatii aikaa ja vaivaa. Ei välttämättä paljoa, mutta koulutuksen tulee olla johdonmukaista ja säännöllistä. Jotta koira oppii uuden käytöksen rutiinin omaiseksi, se vaatii lukuisia toistoja. Käyttäytymisen muutos on mahdollista silloin, kun ihminen kykenee kontrolloimaan ensin omaa käyttäytymistään ja sen myötä myös koiran käyttäytymistä.



  Lopeta selittely

Meillä on aina lukuisia selityksiä sille, miksi koira ei opi. Koira ei halua totella tai se osoittaa mieltään. Usein kuulee myös sanottavan huonosti käyttäytyvästä koirasta, että se pyrkii johtajan paikalle. Tiedämme varsin hyvin, että koira oppii nopeasti uusia asioita. Ihminen pyrkii usein ohjaamaan koiran käyttäytymistä rajaamalla, estämällä, kieltämällä, tarttumalla ja rankaisemalla. Ympäristö ei tätä tee, se usein palkitsee koiran. Kun koira valitsee ympäristön ihmisen sijaan, otamme herkästi koiran käyttäytymisen henkilökohtaisena loukkauksena, tunnemme pettymystä, raivoa ja jopa häpeää. Koira on eläin, eikä sen käyttäytymiseen liity mitään henkilökohtaista.
Jos koira on oppinut tulemaan nopeasti luokse kotipihassa, se ei välttämättä osaa yleistää oppimansa. Koira on oppinut nopeasti asian ytimen, mutta sille on vielä opetettava sama toimintamalli erilaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin.
On monia vaihtoehtoja, jotka saattavat hidastaa koiran oppimista. Koiraa kouluttaessa kannattaa keskittää ajatus ja tekeminen siihen, mitä itse haluaa. Sen jälkeen tehdään haluttu asia  koiralle kaikkein kannattavimmaksi. Auta koiraasi ymmärtämään mitä haluat ja opeta koirasi haluamaan samaa asiaa. Käytösongelmat eivät poistu muutamassa sekunnissa. Ihmisen ja koiran ajatusmaailma on erilainen. Koirat eivät tarjoa toisilleen nameja, eivätkä heitä toisiaan rämisevillä purkeilla. Ne eivät myöskään nostele toisiaan tai kytke toisiaan kiinni. Koirien ja ihmisten maailma on erilainen.
Eläimen käytöstä voi muuttaa ja muokata. Vanhaa käytöstä ei voi poistaa, mutta sen rinnalle voi kouluttaa uusia, korvaavia käytöksiä. Hätäkorjauksilla tai hätäratkaisuilla ei saavuteta pysyvää tulosta missään asiassa. Pysyvät ratkaisut vaativat aina huolellista toimintaa, aikaa ja vaivaa.



  Panosta pentuun

Kouluttaminen on käyttäytymisen muokkaamista. Koiralle on rakennettu sisäiset käyttäytymismallit, jotka tulevat perimästä, sekä ympäristön vaikutuksista. Pennun tullessa taloon on hyvä miettiä miten haluat sen käyttäytyvän. Haluatko, että se kulkee vapaana lähelläsi? Vai haluatko, että sen kanssa on mukava kulkea kaupungin hulinassa? Nuoren koiran käyttäytymismallit eivät ole viellä kovin vahvoja, joten niitä on helppo lähteä muokkaamaan. Pentua voi määrätietoisesti ja reilusti ohjata käyttäytymään eri tilanteissa toivotulla tavalla. Helpommalla pääsee jos muistaa: Mitä et halua koiran tekevän isona, sitä se ei saa tehdä edes pienenä.
Koirat ovat yksilöitä. Edellinen pentu saattoi oppia hyville tavoille, ihan vaan mukana kulkiessa. Kun uusi pentu tulee taloon, se onkin täysin vastakohta ja sillä tuntuu olevan kaikki "väärät käytösmallit" hienosti hallinnassa. Koirat ovat myös mestareita oppimaan toisiltaan, matkimalla käytöstä. Kannattaa siis miettiä, onko soveliasta viedä pentua yhtä aikaa remmilenkille vanhemman koiran kanssa, jolla ei ole käytöstavat hallussa. Usein tuntuu, että varsinkin ne ”ei toivotut” käyttäytymismallit, nuori koira imee vanhemmalta koiralta itseensä todella helposti. Tällöin on ehkä kannattavampaa ohjata nuorta koiraa parempaan suuntaan antamalle sille runsaasti yksilöllistä ohjausta.
On hyvä pitää mielessä, että ”ei toivotun” käyttäytymistä muokatessa, täytyy onnistumisia saada tuplasti, jopa triplasti enemmän kuin epäonnistumisia. Näin onnistuneista tilanteista syntyisi koiralle rutiini. Aikuisen kodinvaihtajan kanssa joutuu siis usein tekemään töitä tuplasti enemmän kuin nuoren pennun kanssa. Ei ole välttämättä avain onneen ottaa pennun sijasta jo ”valmiiksi koulutettua” aikuista koiraa. Toki niinkin voi käydä, että kodinvaihtaja sulautuu luonteen ja käyttäytymisen puolesta perheeseen, aivan itsekseen. Aina kun uusi koira on tulossa taloon, olisi hyvä selvittää perheen kesken, miten haluaa koiran käyttäytyvän. Näin ollen nuoren pennun tai aikuisen kodinvaihtajan on huomattavasti helpompi sopeutua ja oppia perheen tavoille. Kaikilla perheenjäsenillä tulee olla samat säännöt koiralle. Ei ole reilua, että yhden kanssa koira saa haistella kaikki hajut ulkona, kun toisen kanssa sen täytyy olla kontaktissa vasemmalla sivulla. Koira toki oppii myös käyttäytymään eri ihmisten kanssa eri tavalla, mutta se vie aikaa ja voidaan miettiä onko se koiraa kohtaan reilua?

Luo koiraasi hyvä suhde 

Mikäli koira kunnioittaa sinua ja sinä koiraasi on teillä edessä mukava yhteinen taival. Kunnioitusta ei voi saada väkisin, se on ansaittava. Kiristys, uhkailu ja väkivalta on syytä unohtaa kun toimitaan eläinten kanssa. Ole rehti ja reilu. Ole koirallesi tuki ja turva. Koirat oppivat myös erehdyksen ja virheen kautta, joten virheistä ei kannata masentua. Sitä vastoin, mikäli virheitä koiran käytöksessä tapahtuu, on hyvä pysähtyä hetkeksi peilin eteen miettimään mitä teit väärin? Miksi koira käyttäytyi kyseisellä tavalla kyseisessä tilanteessa? Koiran kanssa touhutessa tärkein asia on ymmärtää, että eläin ei ymmrrä. Koiran arvomaailma on täysin erilainen kuin ihmisen. Koulutus lähtee usein vinoutumaan siinä vaiheessa, kun unohdamme olevamme tekemisissä eläimen kanssa.  Koira voi olla lahjakas yksilö, mutta se on kuitenkin koira.  Oppiminen ilman yhteistä kieltä toimii parhaiten saadun palautteen kanssa. Kun toiminta on oikean suuntaista siitä seuraa mukava palkkio. Koira on kuitenkin koira, se ei ole ihminen vaikka miten käytöstä muokkaisit. On myös hyvä muistaa antaa koiran olla ihan vaan koira. Sen täytyy saada toteuttaa lajilleen tyypillistä toimintaa, kaivamista, nuuhkimista, juoksemista, saalistamista. Pennun kannattaa antaa olla pentu, vaikka kyseessä olisikin toivottu harrastuskoiran alku.



  Perustaidot kuntoon

On olemassa muutamia niin kutsuttuja perus taitoja, jotka olisi hyvä opettaa koiralle aivan ensimmäiseksi. Ilman näitä perustaitojen osaamista, muiden käytöstaitojen opettaminen on huomattavasti vaikeampaa. Uuden oppiminen on lähes mahdotonta, mikäli koiraan ei saa kontaktia ja se reagoi vahvasti ympäristön ärsykkeisiin.
Lähellä pysyminen ja kontakti:  Koira oppii pysymään omistajan lähellä. Oppii tarkkailemaan omistajaa ja sietää ympäristön ärsykkeitä. Nuorella koiralla on yleensä suuri tarve hakea kontaktia omistajastaan, sitä kannattaa käyttää hyväksi.
Luopuminen: Koira oppii luopumaan haluamistaan asioista. Oppii keskittymään toimintaan palkkion sijaan, sekä saa hyvän työmoraalin.
Paikalle rauhoittuminen:  Rauhallinen koira osaa keskittyä annettuihin tehtäviin kiihtynyttä paremmin. Syöminen rauhoittaa koiraa, joten ruoka toimii rauhoittavana palkkiona. Lelulla palkkaaminen saa koiran kiihtymään. Pienikokoisen koiran pennen voi opettaa rauhoittumaan sylissä.
Kohde työskentely: Koira opetetaan koskettamaan erilaisia kohteita, joko kuonollaan tai tassullaan. Esimerkiksi nenäkosketus käteen, nenäkosketus kosketuskeppiin tai tassu kosketus hiirimattoon. Kohdetyöskentely innostaa koiraa pelaamaan ihmisen kanssa erilaisia koulutuspelejä ja oppimaan. Eläin oppii erottelemaan kohdetyöskentelyn kautta, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Kun saamme toiminnat toimimaan ympäristöstä riippumatta, voi periaatteessa kouluttaa ihan mitä vaan.



  Koira ei ole susi

Monien ihmisten käsitys koiran käyttäytymisestä perustuu 1940-luvulla tarhaoloissa tehtyyn lyhytkestoiseen susitutkimukseen, joka antoi väärää tietoa susien käyttäytymisestä.  Virheelliset tulkinnat susien käyttäytymisessä yleistettiin koskemaan myös koirien käyttäytymistä, vaikka kyseessä onkin kaksi eri lajia. Susi voi olla koiran esi-isä, mutta koira ei ole susi. Tuolloin syntynyt dominassimalli elää kuitenkin yhä sitkeästi koiraharrastajien keskuudessa.
Myöhemmin huomattiin, että susien käytöstä on tulkittu väärin. Susien käyttäytyminen luonnossa on paljon monimuotoisempaa kuin tarhaolosuhteissa.
Frank Beachin tekemän koiralauma-tutkimuksen mukaan vain pieni osa korkean statuksen omaavista koirista käyttäytyy mahtailevasti. Laumassa arvostetaan koiraa, joka on varma omasta asemastaan. Varma koira ei pullistele muille, eikä yritä hallita tilanteita fyysisesti. Beachin mukaan laumassa statukseltaan korkein koira, ei hallitse muita koiria, vaan olemassa olevia resursseja.
Kahdenkin koiran välinen suhde on erittäin monimuotoinen, eikä arvojärjestys ole kovin vakaa. Esimerkiksi luusta taistelevista koirista voittaa yleensä se, joka on sillä hetkellä motivoituneempi saamaan luun itselleen. Tappelussa ei haeta johtajan paikkaa, vaan taistellaan koiran arvostamasta resurssista. Koira haluaa pitää kiinni niistä resursseista, jotka se kokee palkitsevana. Eri koirilla nämä resurssit ovat erilaisia asioita. Toisille se voi olla lämmin lepopaikka, toisille herkullinen luu tai esimerkiksi omistajan läheisyys.
Vanhoihin myytteihin perustuen meille on opetettu, ettei koira saisi syödä ennen ihmistä. Koira ei saisi nukkua ihmisen vieressä. Rappusten ylätasolla makaaminen on paha asia, eikä koira saa koskaan kulkea ovesta ennen ihmistä. Koira ei saa aloittaa leikkimistä, eikä varsinkaan vetoleikkiä saa ikinä lopettaa koiran voittoon. Pelättiin, että jos ihminen antaisi hiemankin periksi, vahva koira pyrkisi välittömästi pomoksi pomon paikalle. Näillä tavoilla ei kuitenkaan ole tekemistä ihmisen ja koiran välisessä suhteessa. Tällä tavoin ihminen vain opettaa koiralle tietyt käyttäytymismallit tiettyihin tilanteisiin. Ihmiset ja koirat eivät pysty muodostamaan yhtä laumaa, sillä eri eläinlajit eivät laumaudu keskenään. Sen sijaan ne voivat kuitenkin elää symbioosissa toistensa kanssa, muodostaen hyvän kumppanuus suhteen.


 

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Laatikko etsintää

Myrsky on oppinut nopeasti ja helposti eucalyptus hajun. Se osaa erotella ja ilmaista eucalyptuksen häiriöhajujen joukosta. Olemme nyt alkaneet harjoittelemaan laatikko etsintää, joka on yksi osa-alue nose work lajissa. Idea on sama kuin purkki radassa, mutta purkkien sijaan lattialla on yli 10 pahvilaatikkoa, joista vain yhdessä on hajua. Koiran tulee ilmaista hajustettu laatikko niin, että ohjaaja osaa lukea ilmaisun.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, (ihan kuin purkki radallakin) koiran tulee haistella myös niitä tyhjiä laatikoita. Ainakin itselleni tuo suurta varmuutta jos näen, että koira käy kaikki (tai ainakin suurimman osan) läpi, ennen kuin ilmaisee oikean. Sitä en tiedä, kuinka paljon kisa tilanteessa laatikossa on hajua. Voiko koira saada sen hajun pitkänkin matkan päästä? Tällöin voi tulla tilanne, että koira kävelee suoraan oikealle laatikolle käymättä muita läpi. Kisoissa laatikot tulevat olemaan suljettuja, eikä koira saa niitä vahingoittaa. Koira ei myöskään saa tuhota tai potkia "vääriä" laatikoita, vaan sen tulee kävellä radalla rauhallisesti ja laatikoiden asetelmaa sotkematta.


Viellä minulle ei ole selvillä ihan kaikki kisasäännöt, en itseasiassa ole edes sääntöjä viellä nähnyt. Tietoni perustuu siis vain siihen mitä olen kuullut, joten ne voivat hyvinkin olla myös vääristynyttä tietoa. Kaikki selvinnee aikanaan.

Aloitin Myrskyn kanssa laatikkotreenit käyttäen ensin hyödyksi purkkia. Se on niin ehdollistunut purkkiin, että tietää paikassa kuin paikassa mikä on homman nimi, nähdessään purkin.
Asetin ensin purkin laatikon viereen ja kun ilmaisu sujui hyvin, sujautin purkin avonaisen laatikon sisään. Tämä olikin hyvä konsti. Myrsky selvästi oli hiukan hölmistynyt kun lattialla olikin purkin sijaan laatikko. Se lähti kuitenkin apujen kanssa kohti hajua ja kun näki laatikossa purkin jäi siihen. Aluksi oli selvästi haastavaa laittaa päätään laatikon sisään. Olin tarkoituksella valinnut harjoitus laatikoksi pienet laatikot. Niin pienet, ettei Myrsky saa työnnettyään kuonoaan laatikon pohjalle, jolla kykenen (toivottavasti) ehkäisemään epätoivottua hajun syömistä. Aluksi palkkasin ihan vain laatikon haistamisesta ja siitä, että se jäi laatikolle. Sitten aloin lisäämään vaatimus tasoa ja odotin, että se työnsi nenänsä laatikon sisään.
Kun homma alkoi selvästi sujua, otin purkin pois ja tiputin pelkän hajustetun vanulapun laatikkoon.


Yritin olla täsmällinen naksutuksessa. Naksauttaa kun pää on laatikossa (nenäkosketus) mutta ennen kuin se alkaa hapuilemaan vanulappua suuhunsa.
Tämä on se heikko kohtani, oikea-aikainen naksautus.. Noh, yritän ainakin sitten naksauttaa liian aikaisin kuin liian myöhään, vaikka niitä jälkimmäisiä näyttää kyllä edelleen ihan kiitettävästi tulevan.


Se täytyy kyllä sanoa, että Myrsky käveli todella varovasti laatikoiden seassa ja hienosti haisteli niitä kaikkia. Yritin kysellä kuinka kauan hajun täytyisi laatikossa olla, että se haisisi parhaiten. Keskusteltuani aiheesta tulin siihen tulokseen, että ensi kerralla annan hajun hautua suljetussa laatikossa 10 min, ennen kuin aloitan treenit. Eri ikäisiä ja eri määrällisiä hajuja on hyvä treenata. Sitäkään kun en tiedä, kuinka vanhaa hajua kisoissa käytetään ja kuinka paljon sitä hajua kohteeseen laitetaan. Sehän nyt on kuitenkin sanomatta selvää, että 10min kohteessa ollut haju liikkuu eri tavalla kuin juuri tuore hajulähde. Paljon on siis pikkuisia asioita joita toivon mukaan muistan sitten myös treenata.


Niin ja sekin on ihan huomion arvoinen asia, että merkitsee sen oikean laatikon jotenkin, jotta tietää mistä palkkaa.. itse olen aina palkannut koiran hajulle, sen jälkeen heittänyt namin syrjään ja sitten vaihtanut purkkien paikkoja. Riippuu aina vähän minne nami menee ja kuinka nopeasti Myrsky sen imuroi, että onko siinä sekuntti vai kaksi aikaa vaihtaa purkkien paikkoja. Ja kun kyseessä on suuremmat laatikot, ei siinä kiireessä (ainakaan aluksi) ihan kaikki pikkuasiat pysy mielessä... kuten se oikean laatikon olinsija. Myöhemmässä vaiheessa on hyvä jos ei itse tiedäkkään oikeaa laatikkoa, mutta alkuvaiheessa itse ainakin haluan palkata vain ja ainoastaan onnistumisesta, eli oikean ilmaisusta. Näin voin saman tien minimoida valeilmaisut, jotka ovat koiralle ihan normaalia toimintaa jossain vaiheessa. Koirat yrittävät usein jossain vaiheessa joskos palkkio tulisikin helpolla. Jos tälläisessä kokeiluvaiheessa palkkaa väärää ilmaisua voi olla varma, että tilanne toistuu. Useasta väärästä ilmaisusta palkkaus tuo tullessaan miltei varmasti suuriakin ongelmia.

Tässä viellä videon pätkää ensimmäisestä laatikko treenistämme. Olin kyllä positiivisesti yllättynyt, että tämä harjoitus meni näinkin hyvin. Myrsky selvästi ymmärsi idean ja harjoitus onnistui jopa neljällä laatikolla. Hidashan se on, toivotaan että kun kokemus ja osaaminen kasvaa siihen tulisi hitusen lisää nopeutta. Mutta sitten taas toisaalta, Myrskyä on helppo lukea ja palkkaaminen on helppoa sillä se toimii niin rauhallisen varmasti.




maanantai 9. helmikuuta 2015

Hajun opettaminen

Kaikenlaisissa "temppujen" opettamisessa koiralle on olemassa monia eri konsteja. Toinen konsti ei ole toista parempi, eikä varmasti huonompikaan. Tärkeintä on, että valitsee itselleen ja koiralleen sopivimmat tavat. Ja jos ne toimivat niin miksi korjata ehjää?

Nose work on kilpailulaji, jossa ensimmäisessä luokassa etsitään yhtä hajua. Toisessa luokassa etsittäväksi hajuksi tuodaan toinen lisää ja kolmannessa kolmas. Käsittääkseni ylemmissä luokissa, joissa hajuja on useampi, voivat piilot olla joko jompaa kumpaa tai sitten näiden kahden hajun yhdistelmä. On siis tärkeää, että koira reagoi myös siihen ensimmäiseksi opetettuun hajuun, ihan kaikissa kilpailuluokissa.

Nose work on niin uusi laji (tullut suomeen tammikuussa 2015), etteivät säännötkään ole viellä ihan hioutuneet. Voi myös olla, että sääntöihin tulee myöhemmässä vaiheessa muutoksia, sitä mukaan kuin epäkohtia havaitaan. Perus asiat pysyvät varmasti samoina, mutta luulen, että pilkkua tullaan viilaamaan viellä moneen kertaan.
Tällä hetkellä säännöt eivät kiellä alkuhajun käyttöä. Eli periaatteessa koiralle ei tarvitsisi edes opettaa eucalyptuksen hajua pitkäkestoiseen hajumuistiin. Hajunäytteen voi antaa ihan hyvin alkuhajuna ennen koiran lähettämistä etsintään, myös kisoissa. Ylemmissä luokissa voisi hyvinkin laittaa alkuhajuun eri hajujen yhdistelmiä, jolloin koira kykenee niistä erottamaan yhden hajun tai sitten etsimään sitä yhdistelmää.

Meille alkuhajun käyttö on tuttua juttua. Aloitimme purkkitreenit Myrskyn ollessa 3kk ja käytimme siitä lähtien alkuhajua. Koska haluan itse opetella uusia asioita, enkä pelkää epäonnistumisia tai huonoja valintoja haluan opettaa nämä nose work hajut Myrskylle hajumuistiin, jolloin en käytä tutuksi tullutta alkuhajua.
Itseasiassa koiran on paljon helpompi muistaa hajuja kuin unohtaa niitä. Joten, pitkäkestoiseen muistiin hajun laittaminen on huomattavasti helpompaa kuin alkuhajun käyttö, jossa periaatteessa koira ei saisi enää yhden etsinnän jälkeen reagoida siihen hajuun mitä etsittiin.

Jobs For Dogs kurssilla opetin Myrskylle aniksen. Se oli ensimmäinen kerta kun opetin sille tieytyn hajun. Se oppi sen nopeasti ja ymmärsi idean pian. Viiden viikon aikana se ehdollistui anikselle niin hyvin, että ilmaisi ulkoetsinnässä yhden nuppineulan päätä pienemmän siemenen.

Olen päättänyt, että opetan sille nose work hajutkin samalla lailla muistiin. Aloitamme ensimmäisestä hajusta ja jos etenemme uralla, opetan sille toisen hajun rinnalle. Näihin hajuharjoituksiin itse tykkään käyttää purkkeja. Purkit ovat minulle tuttuja, niiden kanssa pelaaminen on jo hyvin hallinnassa. Purkeilla pystyn tietoisesti testaamaan kuinka hajuerottelu onnistuu ja miten hyvin tietty haju on ehdollistunut koiran mieleen. Purkeilla pystyn hallitsemaan häiriöhajuja ja kontrolloimaan treenin kulkua. Voin vaikeuttaa treeniä tai vastavuoroisesti helpottaa sitä, mikäli tarve vaatii. Purkeilla pystyn viemään hajuerottelun hifistelyn tasolle, niillä voin testata reagoiko koira esimerkiksi eri ikäiseen hajun lähteeseen.

Vahvoja hajuja opettaessa voi käyttää apuna ruokaa, joka varmasti on ahneelle koiralle helppo konsti. Vahvat hajut ovat hajuja, jotka koira pysyy haistamaan ruuan läpi, esimerkiksi juurikin nose work hajut. Hajun voi laittaa kuppiin, päälle siivilän tai reiällisen kannen ja antaa koiran syödä hajun päältä. Tällöin koira yhdistää hajun ruokaan, se saa palkan hajusta.

Kuvassa koiraa ehdollistetaan hajuun kupin avulla. Kaksi muovikulhoa on sisäkkäin. Pieni kulho suuren sisällä, jossa on haju ja suuren kulhon päällä kansi, johon on tehty reikiä. Koira syö kannen päältä, jolloin se samalla saa hajua nenäänsä.

Itse en ole tätä tyyliä kokeillut, mutta olen varma, että se toimii.. ainakin joillekin. Minä tykkään opettaa koiran haistelemaan ja palkkaamaan sen nimen omaan haistelemisesta. Palkkaan koiran siis kun se haistelee, en siitä, että se syö ja haistaa samalla.
Kun koira haistelee, opetan sen reagoimaan haistamaansa asiaan. Liitän hajuun nimen (käskysanan), jolloin koira reagoi käskysanaan etsimällä hajua.

Alkuharjoitukset teen tyhjillä purkeilla, jolloin epäonnistumisen riski on erittäin epätodennäköinen. Vain oikea haju haisee, muut ovat tyhjiä purkkeja. Koiran on siis helppo ymmärtää mikä purkki sen tulee merkata. Kun tämä on ymmärretty otan mukaan häiriöhajuja. Tällöin alkaa se hajuerottelu. Myrsky on tällä tyylillä hienosti oppinut aniksen, joten lähdimme nyt samalla tyylillä opettelemaan eucalyptusta.

Tässä video ensimmäisestä eucalyptuksen haistelusta. Yhdessä purkissa oli hajustettu vanulappu ja muut purkit olivat tyhjiä. Otimme käyttöön ensimmäistä kertaa myös saamani purkkitelineen, joka hyvin näkyykin treenin alussa pienoisena häiriönä. Purkkiteline oli Myrskylle uusi juttu ja se sisälsi paljon uusia hajuja (ostin telineen käytettynä). Teline osottautui ensimmäisten treenien jälkeen kuningas hankinnaksi. Myrskyn oli selvästi helpompi haistella korkealla olevia purkkeja, treenit sujuivat nopeasti ja näppärästi. Minun oli helpompi palkata se purkin päälle kun ei tarttenut enää kumarrella lattialle. Purkkiteline on asetettu olohuoneen pöydän reunalle, joka näyttikin olevan oikein sopiva korkeus.


Innostuin taas vähän liikaa ja Myrsky alkoi selvästi väsyä. Onneksi huomaan sen vireystason jo hienosti ja osaan saman tien lopettaa treenit onnistumiseen, esimerkiksi juuri purkkeja vähentämällä ja onnistuneella lopetuksella.

Tästä olisi nyt tarkoituksena jatkaa niin, että otan saman harjoituksen uusiksi ja sen jälkeen lisään purkkeihin häiriöhajuja. 
Kun Myrsky merkitsee oikean purkin häiriöhajuista, voin olla varma, että se on oppinut hajun ja siirrymme tekemään laatikko etsintää.

Katsotaan miten homma etenee...

lauantai 7. helmikuuta 2015

Yksi ovi sulkeutui, toinen avautui

Perjantaina olimme viimeisellä Jobs For Dogs:n järjestämällä kurssi treenillä. Viimeiset harjoittelut pidettiin ulkona. Teimme ulkoetsintää koskemattomalla hangella.

Ensimmäisessä harjoituksessa Myrskylle oli viskattu hankeen 3 vanulappua, sekä yksi pienen pieni aniksen siemen. Lähetin Myrskyn etsintään, jolloin se talloi ensimmäisen vanulapun päälle, mutta ilmaisi minulle hienosti siemenen (syömällä sen tietenkin!). Yksi vanulappu löytyi hetken päästä, mutta kaksi muuta jäi löytämättä. Myrsky talloi niiden päälle, ne menivät lumen alle, eikä pimenevässä illassa voinut nähdä valkoisesta hangesta valkoisia vanulappuja. Todennäköisesti se ei vaan saanut hajua tallomistaan vanuista, meidän olisi pitänyt odottaa ainakin vartin verran, että haju nousisi lumesta. Lopetettiin tämä treeni heittämällä viellä yksi vanu hankeen ja Myrskyn ilmaistessa se, palkkasin.

Toinen harjoitus tehtiin tallotulla alueella. Talloimme auratulle parkkipaikalle ristiin rastiin jälkiä ja tiputimme sinne 4 vanulappua. Tällä kertaa Myrsky löysi vain yhden.. tai pikemminkin se etsi vain yhden. Kävi nimittäin niin, minkä olen huomannut aikaisemminkin, että väliaika autossa on sille kuin rangaistus. Se menee muuten mielellään autoon, mutta treeneissä kun se täytyisi laittaa välillä autoon huilimaan, se ei sinne mene. Joudun sen kanssa aina tappelemaan (en jaksa sitä nostaa, enkä oikein muutenkaan voi fyysisesti pakottaa), joten turhaudun. Se menee sellaiseksi käden vääntämiseksi. Ja tämän käden vääntämisen jälkeen Myrsky on usein seuraavalla treenillä ollut kuin eri koira. Sitä ei kiinnosta tehdä kanssani töitä.
Yritimme muutaman kerran saada Myrskyä jatkamaan, mutta siitä näki, ettei sitä voisi vähempää kiinnostaa. Lopetimme tämän session siihen. Tällä kertaa en vienyt Myrskyä autoon vaan menimme syrjään kävelemään siksi aikaa kun toinen koirakko suoritti harjoituksiaan.

Kolmas ja viimeinen treenisessio otettiin hiukan nose work lajia silmällä pitäen. Kouluttaja oli hajustanut meille poliisien käyttämiä metallikapuloita valmiiksi ja kapulat oli piilotettu autoon. Myrskyn kapula oli auton vasemman eturenkaan vanteessa.
Tuulen suuntaa apuna käyttäen lähetin Myrskyn auton takaosasta kohti nokkaa. Myrsky ei selvästikkään oikein ymmärtänyt auton tutkimis ideaa. Se reagoi hajuun renkaan kohdalla selvästi, mutta ei ilmaissut sitä, eli ei pysähtynyt hajulle. Otimme kapulan pois piilosta ja kun Myrsky haisteli sitä, palkkasin. Tein tämän 4-5 kertaa ja sen jälkeen haju laitettiin takaisin samalla kun minä kiersin Myrskyn kanssa auton ympäri. Nyt annoin sille etsintä käskyn auton nokan kohdalla kohti vasenta eturengasta. Hiukan Myrsky oli epävarma mutta se reagoi hajuun ja sain sen palkattua. Tämä olikin erittäin mielenkiintoinen harjoitus.

Kurssimme Jobs For Dogsissa saapui päätökseen ja hiukan haikea mieli jäi. Kurssi oli hyvin suunniteltu ja erittäin mielenkiintoinen lähinnä muiden koirakoiden osalta. Kurssilla koiraohjaajat olivat vanhoja harrastelijoita, mutta jokaisella oli erilainen harrastus historia. Historian lisäksi koirien rodut erosivat huomattavasti toisistaan, sekä koirien ikähaarukka oli laaja. Oli siis erittäin mielenkiintoista seurata niin erilaisia koiria samoissa töissä. Itseeni teki todella suuren vaikutuksen saksanpaimenkoira. Olen jo pidemmän aikaa toivonut, että saisin seurata sakemannia nenätöissä ja nyt pääsin haaveeni toteuttamaan. Sakemannin viisaus on vaan jotain sellaista, joka saa minut aivan sanattomaksi. Niiden uskollisuus, tottelevaisuus ja palvelualttius.. huoh.. ja tämä koirakko oli viellä sellainen jossa koiralla ja ohjaajalla oli aivan mahtava suhde. Tästä koirakosta vaan huokui sellainen hyvä yhdessä tekemisen ja yhdessä olemisen tunne. Sellainen toistensa kunnioittaminen ja toisiinsa luottaminen. Itse olen aika herkkä aistimaan ihmisten ja koirienkin tunnetiloja, joten aina kun törmään tälläiseen hyvää oloa huokuvaan koirakkoon, liikutun todella paljon.
Jenny oli suunnitellut treenit hyvin, vaikka se varmasti koirien historian ja suuren ikähaarukan takia oli haastavaa. Jokainen koirakko eteni hurjasti kurssilla. Loppupalaverissa jokainen tuntui olevan tyytyväinen kurssiin. Minä olin ainakin. Sain juuri niitä hyviä vinkkejä ja uusia näkökantoja joita kurssilta olin toivonutkin saavani. Voin suositella Jobs For Dogs hajuerottelukurssia kaikesta sydämestäni. Arvostan suuresti kouluttajia, jotka osaavat kouluttaa hyvinkin erilaisia rotuja, sekä persoonia. Palvelualttiin sakemannin ja teinihirviö nöffin välillä on nimittäin aika suuri ero kuinka koiran saa toimimaan. Jenny kuitenkin osasi hienosti neuvoa ihan jokaista.

Lauantai aamusta menimmekin sitten ensimmäisiin Nose Work treeneihin. Otin hajuksi mukaan anista, ettei Myrsky mene hajuista sekaisin.
Aloitimme treenit tekemällä Myrskylle pari sisäetsintää. Ensimmäinen oli niin helppo, ettei sen tarttenut juurikaan tehdä töitä. Se vain bongasi lattialta anikselta haisevan vanulapun ja otti sen suuhunsa.
Vanulappu siirrettiin teipillä kaapin seinustaan, nurkkaan ja se olikin jo vaikeampi juttu. Myrsky ei saanut hajua. Kävi vähän samalla lailla kuin aikaisemmin laittamassa videossani. Piilot olivat siis todella lähellä toisiaan, ei edes metrin väliä. Joko Myrsky ei ymmärrä etsiä ihan siitä vierestä missä aikaisemmin hajun löysi tai sitten se luulee, että se sama haju haisee siinä edelleen. En tiedä, täytyy kokeilla ja harjoitella lähekkäin olevilla piiloilla, joskos tämä ongelma saisi jonkun selvyyden.

Toisella treenikerralla tutustuimme laatikoihin. Hajua laitettiin avonaiseen pahvilaatikkoon ja katsottiin miten Myrsky siihen reagoi. Olin hiukan epävarma suostuuko se päätään laatikkoon työntämään, joten valitsimme alkuharjoituksiin varmuuden vuoksi matalat ja laakeat laatikot. En huomannut Myrskyn arastelevan mitenkään päin nenän laittamista avonaisen laatikon pohjalle. Joten nyt voimme kotona harjoitella syvemmillä laatikoilla. Laatikot tulevat kyllä kisoissa olemaan suljettuina. Myrsky erotteli hienosti kolmella laatikolla, ei ongelmia. Hajun se halusi kuitenkin syödä vaikka naksautin ennen sen pääsemistä vanulappuun käsiksi ja yritin antaa palkankin ennen kuin se sai vanulapun suuhunsa. Vanulappu meni kuitenkin suuhun. Ensin syötiin palkkanamit ja sitten vanulappu... hmmmmp

Näissä treeneissä Myrskylle tehtiin oma loossi, joten minun ei tarttenut viedä sitä välillä autoon. Myrsky osasi hienosti rentoutua ihan vieraassa paikassa vaikka itse siirryin välillä huoneen toiseen nurkkaan katsomaan muiden treenejä. Se ei vinkunut eikä  haukkunut vaikka toisinaan treenaavasta koirasta ääntä lähtikin. Hienoa! Eiköhän se voi olla seuraavallakin kerralla samassa paikassa. Kenties tämä autotappelu ongelma treenisessioiden välillä saadaan nyt mitätöityä.

Myrsky karsinassaan



keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Treenikuvia ja juttuja

Sain Jobs For Dogs kurssilta treenikuvia :)

Tässä opetellaan aniksen hajua



Tässä tehdään jotain...


Haistelua


Palkataan haistelusta

 Ja haistellaan lisää..


Tässä mentiin sitten purkille jo ilman alkuhajua.


Myrsky ilmaisee lattialla olevaa purkkia.



 Tässä ollaan suorittamassa ensimmäistä sisäetsintää



Pidimme aluksi hajun purkissa ja piilotimme purkin huoneeseen.



 Tässä Myrsky merkkaa pöydän kulmaa. Purkit on häivytetty pois ja hajustettuja vanulappuja piilotettiin huoneeseen.


Tauko...


Treeneissä on tärkeä opettaa koiralle myös tauotus. Itse tykkään merkata koiralle tauko ajat ottamalla pannasta kiinni. Näin koira tietää, että aina kun nappaan pannasta, se voi rentoutua ja huilia.


Naamasta näkee, että töitä on tehty...


Ja sitten on tietenkin hyvä myös kuunnella kouluttajalta saatavia ohjeita.. niin koira kuin ohjaaja...



Perjantaina meillä onkin sitten tämän kurssin viimeinen kerta. Silloin otamme ulkoetsintää. Saas nähdä miten se homma sujuu.
Myrskyn kanssa olemme nyt treenanneet kotona sisäetsintää. Olen innostunut asiasta, sillä en ole aikaisemmin saanut Myrskyä etsimään mitään, mikä ei ole purkeissa. Olen ollut jopa hiukan toivoton kun ilman purkkeja homma ei ole toiminut. No nyt toimii. En tiedä miksei Myrsky ole aikaisemmin ideaa tajunnut, enkä tiedä miksi se on nyt sen tajunnut. Pääasia on, että sillä on syttynyt lamppu päähän ja se etsii INNOISSAAN.

Tässä pieni nopea kotitreeni, etsittävänä hajuna anis.
Laitoin monta piiloa pienelle alueelle, toiveena saada palkattua Myrsky usein ja nopeaan tahtiin. En kuitenkaan osannut edes arvata, että tämä treeni ei tuottanut mitään haastetta. Myrskyn ei yksinkertaisesti tarttenut tehdä juurikaan töitä, se vain käveli vanulapulta toiselle ja imaisi ne hienosti.
En kerennyt edes käskysanaa antaa, kun Myrsky jo lähti hommiin...


Tässä toisessa kotitreenissä laajensin hiukan etsintä aluetta. Halusin kokeilla myös miten Myrsky suhtautuu mikäli piilot ovat korkeammalla ja se joutuu pikkuisen tekemään töitä päästäkseen niiden luo. Treeni sujui mahtavasti!
Viimeinen piilo oli hankala ja jouduin siinä aika paljon auttamaan. Osaan huomata milloin Myrskyn moottori alkaa sammua ja silloin on parempi antaa sille onnistuminen (vaikka sitten apujen kanssa) kuin odottaa, että sen moottori sammuu kokonaan, jolloin se ei vaan enää tee. En tiedä johtuiko viimeisen piilon vaikeus siitä, että kaksi piiloa oli niin lähekkäin. Vai eikö yksinkertaisesti hajua tullut. Myrsky nimittäin sai hajun selvästi vasta kun kiipesi sohvalle. Niin tai näin, erittäin upea treeni. Hyvä motivaatio, hienot ilmaisut! Ilmaisuna haluan, että Myrsky pysähtyy niin lähelle hajua kuin vain pääsee ja jää siihen. Ilmaisu ei ihan viellä ole sillä mallilla kuin toivoisin. Tällä hetkelle Myrsky menee hienosti hajulle, pysähtyy siihen, mutta sitten se kyllä haluaa ottaa hajun myös suuhun. Tämän suuhun ottamisen tahtoisin siltä pois ja luulen, että saankin sen helposti opeteltua nestemäisen hajun avulla. Katsotaan miten käy.
Koska nose workissä on etsinnässä aikaraja, eikä Myrsky ole nopea koira, olen ottanut mukaan myös käsimerkit, joilla saisin ohjattua sitä haluamaani suuntaan. Hienosti se näytti käsimerkkejäni tottelevan. Tarkoitus ei siis ole ohjata käsimerkeillä koira suoraan hajupiiloon, vaan tarkoitus on pyytää sitä etsimään hajua käden osoittamasta suunnasta (näin pystyn sitä auttamaan tilanteissa, joissa voi käyttää tuulen suuntaa hyväkseni). Kyllä se tästä.. hienosti menee!!