lauantai 7. helmikuuta 2015

Yksi ovi sulkeutui, toinen avautui

Perjantaina olimme viimeisellä Jobs For Dogs:n järjestämällä kurssi treenillä. Viimeiset harjoittelut pidettiin ulkona. Teimme ulkoetsintää koskemattomalla hangella.

Ensimmäisessä harjoituksessa Myrskylle oli viskattu hankeen 3 vanulappua, sekä yksi pienen pieni aniksen siemen. Lähetin Myrskyn etsintään, jolloin se talloi ensimmäisen vanulapun päälle, mutta ilmaisi minulle hienosti siemenen (syömällä sen tietenkin!). Yksi vanulappu löytyi hetken päästä, mutta kaksi muuta jäi löytämättä. Myrsky talloi niiden päälle, ne menivät lumen alle, eikä pimenevässä illassa voinut nähdä valkoisesta hangesta valkoisia vanulappuja. Todennäköisesti se ei vaan saanut hajua tallomistaan vanuista, meidän olisi pitänyt odottaa ainakin vartin verran, että haju nousisi lumesta. Lopetettiin tämä treeni heittämällä viellä yksi vanu hankeen ja Myrskyn ilmaistessa se, palkkasin.

Toinen harjoitus tehtiin tallotulla alueella. Talloimme auratulle parkkipaikalle ristiin rastiin jälkiä ja tiputimme sinne 4 vanulappua. Tällä kertaa Myrsky löysi vain yhden.. tai pikemminkin se etsi vain yhden. Kävi nimittäin niin, minkä olen huomannut aikaisemminkin, että väliaika autossa on sille kuin rangaistus. Se menee muuten mielellään autoon, mutta treeneissä kun se täytyisi laittaa välillä autoon huilimaan, se ei sinne mene. Joudun sen kanssa aina tappelemaan (en jaksa sitä nostaa, enkä oikein muutenkaan voi fyysisesti pakottaa), joten turhaudun. Se menee sellaiseksi käden vääntämiseksi. Ja tämän käden vääntämisen jälkeen Myrsky on usein seuraavalla treenillä ollut kuin eri koira. Sitä ei kiinnosta tehdä kanssani töitä.
Yritimme muutaman kerran saada Myrskyä jatkamaan, mutta siitä näki, ettei sitä voisi vähempää kiinnostaa. Lopetimme tämän session siihen. Tällä kertaa en vienyt Myrskyä autoon vaan menimme syrjään kävelemään siksi aikaa kun toinen koirakko suoritti harjoituksiaan.

Kolmas ja viimeinen treenisessio otettiin hiukan nose work lajia silmällä pitäen. Kouluttaja oli hajustanut meille poliisien käyttämiä metallikapuloita valmiiksi ja kapulat oli piilotettu autoon. Myrskyn kapula oli auton vasemman eturenkaan vanteessa.
Tuulen suuntaa apuna käyttäen lähetin Myrskyn auton takaosasta kohti nokkaa. Myrsky ei selvästikkään oikein ymmärtänyt auton tutkimis ideaa. Se reagoi hajuun renkaan kohdalla selvästi, mutta ei ilmaissut sitä, eli ei pysähtynyt hajulle. Otimme kapulan pois piilosta ja kun Myrsky haisteli sitä, palkkasin. Tein tämän 4-5 kertaa ja sen jälkeen haju laitettiin takaisin samalla kun minä kiersin Myrskyn kanssa auton ympäri. Nyt annoin sille etsintä käskyn auton nokan kohdalla kohti vasenta eturengasta. Hiukan Myrsky oli epävarma mutta se reagoi hajuun ja sain sen palkattua. Tämä olikin erittäin mielenkiintoinen harjoitus.

Kurssimme Jobs For Dogsissa saapui päätökseen ja hiukan haikea mieli jäi. Kurssi oli hyvin suunniteltu ja erittäin mielenkiintoinen lähinnä muiden koirakoiden osalta. Kurssilla koiraohjaajat olivat vanhoja harrastelijoita, mutta jokaisella oli erilainen harrastus historia. Historian lisäksi koirien rodut erosivat huomattavasti toisistaan, sekä koirien ikähaarukka oli laaja. Oli siis erittäin mielenkiintoista seurata niin erilaisia koiria samoissa töissä. Itseeni teki todella suuren vaikutuksen saksanpaimenkoira. Olen jo pidemmän aikaa toivonut, että saisin seurata sakemannia nenätöissä ja nyt pääsin haaveeni toteuttamaan. Sakemannin viisaus on vaan jotain sellaista, joka saa minut aivan sanattomaksi. Niiden uskollisuus, tottelevaisuus ja palvelualttius.. huoh.. ja tämä koirakko oli viellä sellainen jossa koiralla ja ohjaajalla oli aivan mahtava suhde. Tästä koirakosta vaan huokui sellainen hyvä yhdessä tekemisen ja yhdessä olemisen tunne. Sellainen toistensa kunnioittaminen ja toisiinsa luottaminen. Itse olen aika herkkä aistimaan ihmisten ja koirienkin tunnetiloja, joten aina kun törmään tälläiseen hyvää oloa huokuvaan koirakkoon, liikutun todella paljon.
Jenny oli suunnitellut treenit hyvin, vaikka se varmasti koirien historian ja suuren ikähaarukan takia oli haastavaa. Jokainen koirakko eteni hurjasti kurssilla. Loppupalaverissa jokainen tuntui olevan tyytyväinen kurssiin. Minä olin ainakin. Sain juuri niitä hyviä vinkkejä ja uusia näkökantoja joita kurssilta olin toivonutkin saavani. Voin suositella Jobs For Dogs hajuerottelukurssia kaikesta sydämestäni. Arvostan suuresti kouluttajia, jotka osaavat kouluttaa hyvinkin erilaisia rotuja, sekä persoonia. Palvelualttiin sakemannin ja teinihirviö nöffin välillä on nimittäin aika suuri ero kuinka koiran saa toimimaan. Jenny kuitenkin osasi hienosti neuvoa ihan jokaista.

Lauantai aamusta menimmekin sitten ensimmäisiin Nose Work treeneihin. Otin hajuksi mukaan anista, ettei Myrsky mene hajuista sekaisin.
Aloitimme treenit tekemällä Myrskylle pari sisäetsintää. Ensimmäinen oli niin helppo, ettei sen tarttenut juurikaan tehdä töitä. Se vain bongasi lattialta anikselta haisevan vanulapun ja otti sen suuhunsa.
Vanulappu siirrettiin teipillä kaapin seinustaan, nurkkaan ja se olikin jo vaikeampi juttu. Myrsky ei saanut hajua. Kävi vähän samalla lailla kuin aikaisemmin laittamassa videossani. Piilot olivat siis todella lähellä toisiaan, ei edes metrin väliä. Joko Myrsky ei ymmärrä etsiä ihan siitä vierestä missä aikaisemmin hajun löysi tai sitten se luulee, että se sama haju haisee siinä edelleen. En tiedä, täytyy kokeilla ja harjoitella lähekkäin olevilla piiloilla, joskos tämä ongelma saisi jonkun selvyyden.

Toisella treenikerralla tutustuimme laatikoihin. Hajua laitettiin avonaiseen pahvilaatikkoon ja katsottiin miten Myrsky siihen reagoi. Olin hiukan epävarma suostuuko se päätään laatikkoon työntämään, joten valitsimme alkuharjoituksiin varmuuden vuoksi matalat ja laakeat laatikot. En huomannut Myrskyn arastelevan mitenkään päin nenän laittamista avonaisen laatikon pohjalle. Joten nyt voimme kotona harjoitella syvemmillä laatikoilla. Laatikot tulevat kyllä kisoissa olemaan suljettuina. Myrsky erotteli hienosti kolmella laatikolla, ei ongelmia. Hajun se halusi kuitenkin syödä vaikka naksautin ennen sen pääsemistä vanulappuun käsiksi ja yritin antaa palkankin ennen kuin se sai vanulapun suuhunsa. Vanulappu meni kuitenkin suuhun. Ensin syötiin palkkanamit ja sitten vanulappu... hmmmmp

Näissä treeneissä Myrskylle tehtiin oma loossi, joten minun ei tarttenut viedä sitä välillä autoon. Myrsky osasi hienosti rentoutua ihan vieraassa paikassa vaikka itse siirryin välillä huoneen toiseen nurkkaan katsomaan muiden treenejä. Se ei vinkunut eikä  haukkunut vaikka toisinaan treenaavasta koirasta ääntä lähtikin. Hienoa! Eiköhän se voi olla seuraavallakin kerralla samassa paikassa. Kenties tämä autotappelu ongelma treenisessioiden välillä saadaan nyt mitätöityä.

Myrsky karsinassaan



Ei kommentteja: