Aloitetaan Myrskystä.
Minulla on ollut sellainen pieni kutina sen kanssa, ettei sillä kaikki ole ok. Jäljellä se on toisinaan juossut ja toisinaan se on saattanut lopettaa kesken, juuri kun se on mielestäni mennyt parhaimmalla innolla. Nose workissä olen huomannut, ettei se oikein ilmaise matalalla olevia piiloja. Sen on myöskin ollut hankala purkkiradalla laittaa nenää maassa oleviin purkkeihin ja saman olen huomannut ihan arjen touhuissa, nenän laittaminen maahan on hankalaa.
Perjantaina 9.10 kävimme luustokuvauksissa. Valitettavasti tulos on kutakuinkin juuri kuten olin ajatellut. Lonkat olivat lääkärin arvion mukaan ok, mutta kyynärissä oli vikaa. Oikea kyynär oli pahempi. Lääkäri ei oikein osannut antaa mitään arviota, mutta sanoi etteivät kyynärät ainakaan terveet ole. Hän sanoi, että todennäköisesti virallinen tulos tulee olemaan ainakin ykkönen, mutta hän uskalsi veikata kakkosta tai jopa kolmosta.
Nyt odottelemme muutaman viikon, että viralliset tulokset saapuvat ja sitten vaan toivomme parasta, että Myrsky pystyy kyynäriensä kanssa elämään hyvän elämän.
Päätös on kuitenkin jo tehty, Myrsky saa jäädä pois hajuhommista. Olen miettinyt, että onkohan sillä kyynärissä jotakin pohjautuen sen käytökseen jäljellä, etsinnöissä ja purkkiradalla.
Opettavaisinta tässä on se, että nyt minä tiedän. Mikäli joskus viellä vastaani tulee koira, joka hajuhommissa tekee samalla tavalla kuin Myrsky: osaa muttei tee. On innostunut mutta lopettaa.. nyt tiedän, että terveys kannattaa tutkia ensin. Ja kun puhutaan hajutöistä, sanoisin että kyynärät ja niska/selkä.
Oloni on lohduton. Siitä ei ole kuin reilu vuosi kun menetin edellisen koirani kyynärän nivelrikolle ja nyt minulla on täällä toinen :( Toivon ja rukoilen, että Myrskyllä on edessään viellä pitkä elämä, mutta en laske sen varaan. Samalla lailla kuin Lolakin, se oireilee jo parivuotiaana.
Minä olen edelleen sitä mieltä, että mikäli koiraa osaa lukea ja sen liikkeitä katsoa, ei yksikään koira elä oireettomana nilvelrikon kanssa. Tätä väitettä kuulee usein ja minä väitän, että se on kakka puhetta!
Jatkamme Myrskyn kanssa kuitenkin leppoisaa seurakoiran elämää ja samalla jatkamme vepe harrastusta. Uiminen tekee hyvää nivelille ja siitä Myrsky nauttii! Vepeä voi myös harrastaa niin, että jättää veneestä hypyt pois ja katsoo ettei vedestä vedettävät lastit ole kovin painavia.
Yritetään pysyä positiivisena vaikka minua harmittaa ja surettaa ihan vietävästi
Maya kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Korkeutta alkaa olemaan jo polveeni asti ja kiloja on tällä hetkellä 5kk vanhalla neitokaisella tasan 20kg. Vauhtia piisaa ja järki puuttuu.. joten päivämme täyttyvät suurimmalta osalta vauhdilla ja vaarallisilla tilanteilla. Toivon ettei tuo vaan satuttaisi itseään, toisinaan kun vauhti on niin lujaa ettei se kykene pysähtymään.
Arkitoko on pyörähtänyt käyntiin ja Maya saa minut jokaisella treenikerralla hämmästymään. Mayan oppiminen on hurjan nopeaa ja se tykkää tehdä asioita. Ja kun se jotain tekee, se tekee sen satasella, ei yhtään vähemmällä. Se kestää hienosti häiriöitä, se keskittyy treeneissä vain minuun ja siihen, miten se saa palkkion. Sen kanssa on todella mieluisaa treenata, sillä se kehityy ihan jokaisella treenikerralla huimasti eteenpäin.
Mayan luonne on jotenkin vain sellainen, että se kolahtaa minuun ja lujaa. En osaa selittää sen tarkemmin. Meillä vaan yhteistyö pelaa ihan uskomattoman hyvin. Se tykkää tehdä minun kanssa töitä ja minä rakastan tehdä sen kanssa.
Olen saanut sen pidettyä toko treeneissä aika matalassa viretilassa ja se onkin osottautunut hyväksi oppimisen kannalta. Yritin sitä palkata lelulla, mutta en itse pidä siitä, että se kiihtyy. Nameilla tämä mopo pysyy paremmin hanskassa, joten jatketaan namilla palkkaamista nyt ainakin niin kauan, että minä opin tämän vauhtineidin tahtiin. Itselleni on nimittäin tuottanut pienoisia hankaluuksia oikea aikainen palkkaaminen nyt, kun on nopea koira käsissä.
Arkitokoa me jatkamme nyt aina huhtikuulle asti. Katsotaan sitten mitä keksitään. Toisaalta mieleni tekisi sen jälkeen siirtyä rallytokoon, mutta BH:n suorittaminen olisi kaukainen haaveeni..sitä silmällä pitäen voisi olla parempi pysyä ensialkuun ihan toko puolella. Noh, onneksi tässä on aikaa katsoa miten hyvin me kehitymme ja miettiä sitten jatkoa paremmin. Koiralla varmasti on potentiaalia, mutta oma koulutustaitoni toko jutuissa ei ole kovinkaan kummoinen. Onneksi meillä on hyvä kouluttaja kurssilla, joka osaa ohjata ja antaa neuvoja toisinaan ihan rautalangasta vääntäen.
Olen tehnyt Mayalle jälkikoulutus suunnitelman ja aikamoinen väkerrys siinä olikin... eikä se ole edes viellä täysin valmis. Alkeis harjoitukset on kirjattu ylös ja olemme tämän suunnitelmani pohjalta nyt lähteneet harjoittelemaan jäljestystä.
Jäljestyksen koulutussuunnitelmani alkaa suorilla jäljillä, joita pidennetään pikkuhiljaa. Pidentämisen jälkeen suunnitelmani mukaan alamme ottaa jäljelle ikää ja tämän jälkeen vasta harjoittelemme kulmia. Kulmajäljet tulevat kuitenkin olemaan pakostakin pidempiä, joten ne automaattisesti myös kerkeävät vanhenemaan ennen kuin niitä pääsee ajamaan. Joten siksi olen suunnitellut järjestyksen näin.
Mayan kanssa aloitamme jäljestyksen metsäjäljellä, jossa koira valitsee tuoreimman jäljen ja seuraa maan rikkoontumisen hajua. Mukana on kuitenkin myös osittain tunnistusjäljestystä, sillä jäljellä on jäljen tekijän (minä) esineitä. Haluan, että Maya pysähtyy aina esineen luokse, joten alkuharjoituksissa olen käyttänyt esinettä vain maalissa, eli siihen myös aina jälki loppuu ja koira saa mahtavan palkan. Esineenä olen käyttänyt värikkäitä pyyhkeitä joiden sisään olen laittanut muutaman namin. Maya onkin tällä konstilla hienosti pysähtynyt aina esineelle ja jäänyt siihen. Se kaivaa innoissaan namia pyyhkeen sisältä, jolloin minä olen kerennyt sen luo, antamaan sille taskustani lisäpalkkaa. Tästä olisi tarkoitus sitten ajan myötä jättää pyyhkeen sisältä namit pois, jolloin palkka tulee vain minulta pyyhkeen päälle. Ja kun tämä sujuu alan ottamaan aina vaan pienempiä esineitä. Esineilmaisuun saan hyvin toistoja kunhan päästään tekemään pitkiä jälkiä, jolloin esineitä voi tiputtaa jäljelle useamman. Katsotaan miten homma tästä lähtee etenemään, alku on ainakin sujunut paremmin kuin uskalsin odottaa!
Tässä on Mayan ihan ensimmäinen treeni. Teemme aina 3 jälkeä kerrallaan kunnes pituudet kasvavat..
Toisia treenejä en saanut valitettavasti videoitua, sillä oli unohtanut ladata kameran. Mutta tässä on kolmannet treenimme. Vahingossa yhteen jälkeen tuli jo nyt polun ylitys, mikä näkyy videolla hyvin haasteena. Maya kuitenkin suoriutui tehtävästä erittäin mallikkaasti.
Vanhoja jälkivideoita katsoessani olen huomannut, että ohjaan koiraa helposti liinalla. Pidätän, enkä anna välttämättä koiralle koko liinan mittaa tehdä töitä itsenäisesti. Yritän niinkuin koko ajan puuttua koiran tekemiseen.
Maya on nyt sen verran nopeakin jäljellä, että en edes kerkeä sitä ohjailemaan, mutta yritän tässä samalla parantaa omaa toimintaani liinan päässä kohti mahdollisimman neutraalia roolia. Lähdössä liikun vasta kun liina on kireällä ja jos koira kiertelee, yritän itse pysyä paikoillaan.
Noh, ehkä se tästä. Ensimmäinen asia omaan kehittymiseen on myöntää omat heikkoutensa ;) Mayan työskentelyyn olen sen sijaan erittäin tyytyväinen. Siinä on sitä tekemisen meininkiä, jota on vaan niin ihana seurata. Iloista menoa, hyvällä motivaatiolla.
Maya tykkää jäljestä ihan hurjasti. Pimenevät kelit asettavat hiukan haasteita löytää aikaa jäljestämiseen.. mutta mihinkäs tässä kiire on. Nautin suunnattomasti tämän neitikoirasen kanssa touhuamisesta.
Mayan kanssa kävimme Lohjalla hyväntekeväisyys mätsärissä. Se oli minun kolmas mätsäri kokemus ja Mayan ensimmäinen. Emme olleet harjoitelleet seisomista, hampaiden näyttöä saatika juoksemista yhtään! Maya sai isojen pentujen luokasta punaisen nauhan ja loppuviimein tultiin punaisten ykköseksi!!!!
Ensimmäinen kehä kokemus meni vähän säätämiseksi, mutta sitten meillä alkoi yhteistyö pelaamaan tässäkin asiassa. Sain Mayan seisomaan nätisti nameilla ja se juoksi hienosti vierelläni kehuista. Se näytti oppivan siinä muutamalla kerralla, että mistä tässä onkaan kysymys. BIS kehästä ei tullut sijoitusta, mutta Maya meni sen hienosti! Se seisoi hienosti ja se juoksi hienosti. Olin siihen todella tyytyväinen. Ehkäpä me nyt tämän positiivisen ensimmäisen kokemuksen myötä uskaltaudumme uudelleen kehässä pyörähtämiseen...
isojen pentujen punainen 2. ja Maya oli 1.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti