Kahden päivän tehotreeni - kurssilla

27.3-28.3 Järjestettiin NoseWork kurssi "edistyneille" koirakoille, eli vaatimuksena oli koiran osaavan etsittävä haju.
Mayan kanssa ilmottauduttiin innolla mukaan, mehän emme ole harjoitelleet kuin vasta kotona lajia. Vieraassa ympäristössä ja häiriöissä työskentelyn harjoittelemisen aika on nyt käsillä.

Kurssi aloitettiin kisan omaiselle treenillä, eli hajutestillä. Lattialle oli tehty 12 pahvilaatikosta kaksi riviä, joissa yhdessä oli hajua. Haju oli laitettu pahvilaatikkoon 4 tuntia aijemmin, joten se oli kerennyt haihtua hyvän aikaa. Emme olleet aikaisemmin kokeilleetkaan näin vanhalla hajulla ja selvästi haju oli laimentunut. Maya sai hajun vasta ihan läheltä.

Koe sääntöjen mukaan me emme olisi läpäisseet hajutestiä. Aikaa piilon löytöön Mayalta kului 2,98min, kun aikaraja on 3min. Mayalla kului valtaosa ajasta ympäristön tutkimiseen. Annoin sen tutkia tilaa, puutuin tilanteeseen vasta kun se halusi tutkia samaa paikkaa toiseen kertaan. Mielestäni oli hyvä, että Maya oli hirmu kiinnostunut uudesta paikasta, se on aina positiivista kun ajattelee tulevia sisäetsintöjä. Ainahan se on helpompaa jos koira ihan oma-alotteisesti lähtee tutkimaan tilaa.
Aikarajan lisäksi itse mokasin kun Maya ilmaisi oikean laatikon. Hajutestissä koiran saa palkata, mutta se tulee tehdä vähintään 20cm laatikosta ettei hajupiilolle tipahda ruokaa. Automaattisesti treeneistä tuttuun tapaan aloin palkkaamaan Mayaa suoraan oikean laatikon päälle.

Tämä treeni opetti minulle paljon. Mayan kanssa emme olekkaan harjoitelleet pahvilaatikolla aijemmin, joten tuntui ettei tuo oikein ensin edes tajunnu mikä homman nimi oli. Sitten kun se vihdoin sai hajun nenäänsä (näkyy upeasti videolla), se teki kuten olen opettanut. Eli etsi hajun lähteen ja jäi siihen!! Olen kyllä hurjan tyytyväinen tähän treeniin, Maya suoriutui mielestäni hienosti. Nyt vaan lisää treeniä koiralle, että se ymmärtää laatikkojonon idean. Minun pitää opetella palkkaaminen oikein  ja kenties voisin antaa koiralle enemmän tilaa työskentelyyn (kunhan se oppii ne laatikot). Ja se jännittämiseni, voi jestas sentään. Onneksi se ei näy ulospäin. Minä tulen kyllä tarvitsemaan niin paljon kisakokemusta ettei tosikaan. En ymmärrä miten tälläisessä treenissäkin voin mennä niin jännittyneeseen tilaan, että korvissa vain humisee enkä mitään muista jälkeenpäin. Onneksi tämäkin videoitiin niin pääsin näkemään kuinka treeni todellisuudessa sujui.

Sain palautetta viralliselta Nosework tuomarilta, että olin hienosti kärsivällinen nuoren koirani kanssa. Mayan tuomari kehui potentiaaliseksi lajin harrastajaksi. Sanoi, että sillä on pirun hyvä ja tarkka nenä, jota se myös osaa käyttää.



Tämän treenin jälkeen harjoittelimme seuraavaksi ilmaisuja koirien kanssa. Oli erittäin mielenkiintoista kun kurssin kaikilla koirilla oli vähä eri tavoitteet siihen, millainen ilmaisukäytös tulee olla. Pääsi näkemään montaa eri ilmaisukäytöksen harjoittelua. Paljon tuli hyviä vinkkejä omaankin harjoitteluun.
Mayalla on jo hyvä ilmaisu. Olen opettanut sille hajulle jäämistä, eli se lopettaa etsinnät ja jämähtää paikoilleen pitäen nenää mahdollisimman lähellä hajua. Toki nykyisestä ilmaisusta on viellä matkaa siihen, mitä toivoisin ilmaisun olevan. Mutta täytyy sanoa, että hyvä pohja on jo rakentunut.

Treeneissä lattialla oli yksi hajulaatikko ja palkkasin Mayan aina kun se laittoi nenänsä reikään, jossa haju oli. Kun tämä sujui ongelmitta treenikaverit alkoivat puhumaan. Sama homma, eli puheesta huolimatta palkkasin aina kun nenä oli hajulla.
Tästä siirryimme liikkuvaan häiriöön, eli yksi ihminen lähti kävelemään treenitilaa ympäri. Jälleen sain upeita suorituksia ja jopa kestoa ilmaisuun.
Lisää häiriöitä tehtiin liikkuvan ihmisen heilutellessa kävellessään vilttiä ja samalla itsekin aloin liikkua koiraa ympäri. Palkka tuli aina vain silloin kun Mayalla oli nenä hajulla teki kuka muu mitä tahansa huoneessa.
Aivan mahtavan upea harjoitus ja se onnistui mielettömän hienosti!! Täytyy kotona nyt jatkaa tätä ilmaisutreeniä ja varsinkin niin, että itse liikun. Olen nimittäin huomannut, että Mayan ilmaistessa kun lähden koiraa kohti viedäkseni sille palkan, se nostaa usein nenänsä hajulta ja katsoo kohti. Meinaan tähän puuttua jo heti alku vaiheessa, ettei minulla ole pian koira joka vaan tökkää hajua. Haluan siis todellakin, että koira jämähtää hajulle ja on siinä niin kauan kunnes vapautan sen.

Toisen päivän treenit aloitettiin teorialla. Teimme suunnitelmaa siitä, missä järjestyksessä lajissa koiralle asioita opetetaan ja mitä kaikkea tulee opettaa. Etsintähän on käytösketju, joka alkaa koiran lähettämisellä etsintään ja päätyy ilmaisusta palkkaamiseen. Väliin mahtuu runsaasti asioita, jotka tulee opettaa ennen kuin ketju toimii alusta loppuun sujuvasti.
Teoriaosuus laittoikin ihan oikeasti miettimään näitä asioita. Mitä opetat ja miten. Millainen oma koira on, miten saat sen toimimaan. Vahvuudet, heikkoudet..
Puhuimme myös hajujen käyttäytymisestä niin ulkona kuin sisälläkin. Itselleni vahva jäljestys historia on kyllä opettanut takaraivoon hajujen liikkumisen, mutta sitten taas nämä nosework hajut ovat huomattavasti vahvempia kuin ihmisen ominaishaju. Joten sanoisin, että tässä hajut liikkuvat ehkäpä herkemmin, ainakin jos ajatellaan koiran haistamis kykyä. Selvästi piilon iällä on myöskin suuri merkitys. Tuore haju haisee erittäin vahvasti kun sitten taas tuollainen 4h vanha ei enää niin laajalle leviäkään..

Aivoja herättelevän teoriaosuuden jälkeen ajoimme autot läheisen shellin pihaan ja otimme parkkipaikalla häiriöiden alla ihan perus treeniä. Kun koirat olivat ok ympäristön kanssa (söivät namia, reagoivat omaan nimeen, istuivat käskystä yms) aloitimme ihan perus harjoittelemisella yleistämisen.
Mayalle olin ottanut hajupurkin mukaan. Se kun on meille vähän niinkuin kosketusalusta, hyvä vinkki mitä pitää tehdä (painaa nenä purkille). Myrskyllä käytin myös purkkia apuna aina uudessa ympäristössä ja se toimi silläkin hienosti.
Laitoin purkin maahan ja Maya meni oitis purkille, painaen siihen nenänsä. Näin me saimme vieraassa paikassa treenit käyntiin. Kun homma alkoi sujua ihan kuten kotona, vein purkkia aina vähän kauemmas. Loppuviimein piilotin purkin suuren mainostelineen alle, jonka Maya ilmaisi aivan mielettömän upeasti!

Seuraava vaihe Shelli treeneissä oli ulkoetsintä. Kävimme ensin tutustumassa etsintäalueeseen ilman koiria. Katsoimme mihin suuntaan ilmavirtaus seinän vierellä kulki, käyttäen hyödyksi kuivaa heinää. Se olikin mielenkiintoista nähdä miten ilmanvaihtokanavien kohdalla kuiva heinä lenteli täysin toiseen suuntaan kuin pari metriä sivummalla.
Tämäkin avasi silmiä aika paljon. Että se etsintäpaikka tutkitaan ENNEN kuin laitetaan koira etsimään, jolloin koiran etsiessä ei mietitä mihin tuuli hajua kuljettaa, vaan silloin voi keskittyä täysin koiran työskentelyyn. Ilmavirtauksien tutkiminen ennen etsintää on siis todell hyödyllistä, joskus kun voi käydä niin, että koira ilmaisee hajupyörrettä, mutta piilo onkin selän takana. Tälläisessä tilanteessa koiraa saa auttaa ja se on avain onnistumiseen, mikäli ohjaaja osaa lähettää koiran oikeaan paikkaan ongelmatilanteen satttuessa. Hajupiilo kun ei välttämättä ole aina siinä missä hajua on kaikkein eniten.

Olin jälleen kerran todella, todella ylpeä Mayan suorituksesta. Sillä ei näyttänyt olevan asian kanssa mitään ongelmaa. Se sai hajun jo kaukaa, reagoi siihen ja lähti oitis etsimään ilman mitään käskyä tai lähettämistä. Ihmisiä oli seuraamassa meidän suoritusta, jopa kuvaaja toisella reunalla, mutta Maya ei ottanut niistä suurempaa häiriötä. Vähän Mayan elekieli huokuu epävarmuutta, mutta olen ihan sata varma, että iän myötä se tulee itsevarmemmaksi koko ajan. Ja hännän huiskutus!! Olen aina sanonut, että ihailen koiria jotka suorittavat etsintää häntä vispaten, hyvällä fiiliksellä. Ja Maya on tälläinen!! Se todellakin tykkää etsimisestä.



Ulkoetsinnän jälkeen teimme autoetsinnän alkeet. Sekin sujui hienosti ja sain hyviä vinkkejä miten lähteä sitä harjoittelemaan nyt itsenäisesti. Tuulen suunta on tärkeä. Se on koiralle aina helpompi jos saa sen lähetettyä tuulen alapuolelta, jolloin se saa jo lähetyksessä hajun nenäänsä. Silloin sen ei tarvitse kuin tarkentaa.
Autoetsinnässä tarkennus onkin tärkeää. Videolla näkyvä autoetsintä oli toinen lähetys samalle piilolle. Siksi videolla ei näy itse etsintää, vain hieno piilon tarkennus. Maya etsi hienosti hajupiilon, meni aluksi renkaan alle ja haisteli auton alta. Ilmeisesti tuuli kuljetti hajun renkaan toiselle puolelle.

Kurssin viimeinen harjoitus oli sisäetsintä. rata rakennettiin ennen kuin lähdimme ulkoetsinnälle, joten sisäetsintään päästessä piilo oli 4h vanhentunut. Sisätilasta oli rajattu sermeillä alue, jonne oli sijoitettu erinäisiä esineitä seinustalle. Oli jakkaraa, oli hyllyä, puulavoja pinossa yms.
Kun lähetin Mayan alueelle se sai heti selvästi hajun. Kiersi alueen hienosti laitojapitkin, haistellen nurkat tarkasti, sekä sinne sijoitetut esineet. Sitten se pyöri hetken ikkunan alla olevan patterin luona, suuntasi patterin vieressä olevaan lavapinoon, painoi nenänsä lavaan kiinni ja jäi siihen.
Todella, todella, todella upea suoritus!! Ei minulle ollut ilmaisuvaiheessa ollenkaan epäselvää, että ilmaiseeko se vai ei ja jos ilmaisee niin missä piilo on. Näin sen heti ja ilmaisu oli jälleen kerran todella tarkka! Nenä oli kiinni hajussa kun pääsin koiran luo palkkaamaan.

Kumpanakin päivänä treenasimme klo 12-16. Toki yhden koiran treeniaika ei ollut neljää tuntia vaan suurinpiirtein puolisen tuntia. Treenit olivat Mayalle selvästi todella rankat. Se oli aivan väsynyt ja suorastaan rauhallinen kun lähetin sen viimeiselle etsinnälle. Väsymyksestä huolimatta se suoritti tehtävän tyylipuhtaasti ja hyvällä motivaatiolla.
Tuntui, että näiden kahden päivän aikana sen osaaminen kasvoi aivan mielettömästi. En olisi koskaan uskonut, että maalla asuvalta nuorelta koiralta onnistuu jopa ulkoetsintä täysin onnistuneesti.
Olen itse ehkäpä vähän jopa liian herkkä ottamaan askelia eteenpäin treeneissä. Tämä kurssi avasi silmäni sille, miten osaava Maya jo on. Nyt vaan täytyy alkaa treenaamaan paljon erilaisissa ympäristöissä ja saada muiden tekemiä piiloja niin homma alkaa olemaan paketissa aika hyvin :)

Ämpäritreeniä

Mayan kanssa olemme edenneet nosework treeneissä jo sinne asti, että mieli halajaa kokeilemaan hajutestiä.
Hajutesti on siis testi, jossa katsotaan tunnistaako koira nosewrokissä käytettävää hajua. Testin läpäiseminen oikeuttaa koirakon kisoihin osallistumisen, ilman testin läpäisyä ei kisaoikeutta ole.
Testi ei sinällään ole mikään vaikea, eikä siihen tarvitse nimenomaisesti harjoitella. Koirakot, jotka ovat treenanneet lajia viikon verran, ovat läpäisseet testin hienosti.
Testissä on 12 laatikkoa, joissa yhdessä on hajua. Aikaa on 3 minuuttia, joka tuntuu sanottuna lyhyeltä, mutta itseasiassa aikaa on runsaasti. Tyyli on täysin vapaa. Koira saa esimerkiksi purra laatikoita tai raapia niitä. Tarkoitus on vaan ohjaajan ymmärtää, missä laatikossa haju on ja kertoa se hajutestaajalle. Testistä ei tule mitään sen kummempia arvosteluja, se on joko hyväksytty tai hylätty. Testin saa uusia niin monta kertaa kuin haluaa, oli se sitten hyväksytty tai ei. Onkin suositeltavaa, että mikäli kisoissa on myös hajutesti mahdollisuus, se on oikein hyvä päivän avaus itse kisalle.

Hajutestiin osallistuvan koiran ikäraja on 12kk. Joten, me joudumme nyt viellä malttamaan mielemme ja odottelemaan toukokuuhun asti iän karttumista. Ilmoitin Mayan heinäkuussa järjestettävään hajutestiin, sekä mölliluokan autoetsintään. Tästä saimmekin taas hyvää tavoitetta siitä mitä lähdetään nyt treenaamaan.. laatikoita ja autoetsintää.

Koulutuksessani olen pyrkinyt siihen, että Mayalle tulisi erittäin vahvaksi hajuun reagoiminen. Se näyttääkin onnistuvan hyvin. Olen myös pyrkinyt opettamaan sille, että kun se löytää hajun lähteen, se jää siihen. Näin ollen minulla olisi helpompi lukea sen ilmaisua, kun se ei enää jatka etsintää.
Etsinnän yleistäminen eri paikkoihin onkin varmasti se kaikkein vaativin osuus. Myös se, että piilot ovat jonkun toisen tekemät voivat aiheuttaa päänvaivaa, varsinkin ohjaajalle. Koiran ilmaisu tulee osata lukea sokkoetsinnöissä, ei ole muuta vaihtoehtoa.

uskon myös siihen, että kisakokemus on se mikä opettaa. En lähde sillä oletuksella korkkaamaan kisoja, että ne menee leikiten läpi. Uskon, että koira ja ohjaaja tarvitsevat myös niitä kisakokemuksia takataskuun menestyäkseen myöhemmässä vaiheessa. Tämän takia yritän pitää itselleni kynnyksen matalana milloin mielestäni koirani on "kisavalmis". Kisat eivät ole niin vakavia. Ja jos tulee totaalinen epäonnistuminen, siitä saa kuitenkin rutkasti kokemusta ja näkemystä siitä, mitä asioita kenties täytyy viellä harjoitella.
Haluan myös omalta osaltani kannustaa koirakoita osallistumaan hajutesteihin ja kisoihin. Kesällä kisoja alkaa varmasti olemaan, onhan juuri koulutettu 12 tuomariakin. Mitä enemmän saamme kisakäyntejä, sitä enemmän tulee kokemusta, niin tuomaroinnista, kisojen järjestelystä kuin koirakoille sitä kisakokemusta. Jos haaveillaan lajin virallistumisesta jossain vaiheessa, niin käsittääkseni siihenkin vaaditaan tietty määrä aktiivisia harrastelijoita ennen, kuin kennelliitto lajin virallistumista puoltaa.

Joten nyt vaan kaikki lajia jo harrastavat rohkeasti aktivoitumaan testeihin ja kisoihin! Sekä ne, jotka eivät lajia viellä ole edes kokeilleet, kokeilemaan. Laji on erittäin hauska jo ihan sellaisenaan, vaikkei sitten kisat houkuttelisikaan. Koirat pitävät tästä lajista ja se on erittäin hyvää aktivointia. Kisoissa kisapaikat on hyvin rauhoitettuja, joten koiran ei todellakaan tarvitse osata keskittyä etsintään missään täpötäydessä ostoskeskuksessa ihmisvilinän keskellä. Katsojia ei välttämättä ole suoritushetkelle tuomaria lukuunottamatta ollenkaan, joten tälläiselle esiintymiskammoisellekin on varmasti erittäin helppo ympäristö.

Mutta sitten meidän treeneihin.
Maya saa aina työpäivän ajaksi purkaa energiaansa erilaisiin pahvilaatikoihin, jotka onkin kiitettävästi silputtu kotiin tullessani. Vähän jänskättää, että miten se sitten suhtautuu laatikoihin etsintä alueena, mutta hajutestissä tosiaan saa ne laatikot vaikka silputakin, joten se ei ole alussa pahitteeksi. Koti treeneissä kuitenkin olen harjoitellut ämpäreillä, joihin olen tehnyt reikiä. Hajun olen laittanut topsitikkuun ja teipannut sen ämpäriin kiinni. Hyvin on näyttänyt treenit sujuvan näiden ämpäreiden kanssa. Ämpärit on myös helppo säilyttää pienessä tilassa, ne kun menevät sisäkkäin.

Tässä on meidän ensimmäinen ämpäritreeni. Maya tuntui heti ymmärtävän, että ämpärit on se idea. Palkkasin sen aluksi nameilla hajun päältä, jolloin vahvistin oikealle ämpärille jäämistä.



Toisella treenikerralla lisäsin reippaasti ämpäreiden määrää. halusin nähdä miten homma onnistuu kun ämpäreitä on paljon. Vaihdoin palkkauksen myös lelulle tässä vaiheessa, jolloin sain selvästi parempaa "potkua" etsintään. Maya palkkaantuu selkeesti lelulla paremmin. Kun homma on hallussa voi motivaatiota alkaa parantamaan vaihtamalla palkkaus lelulle. Se aiheuttaa koiralle innostuneisuutta ja vauhtia etsimishommaan paremmin kuin rauhoittava namipalkkaus. Itse pidän eniten sellaisesta etsinnästä, joka tapahtuu reippaalla asenteella ja iloisella mielellä. Mielestäni koira ei saa vaikuttaa apaattiselta kun se suorittaa etsintää, vaan sen tulee olla innostunut.
Olen myös erittäin ylpeä Maya kyvystä rauhoittua ennen etsintää. Se pysyy mahtavasti paikoillaan, jolloin kykenen siirtelemään hajua paikasta toiseen. Ämpäritreeneissä ei haittaa, vaikka koira siirtelyn näkeekin, se joutuu kuitenkin käyttämään nenäänsä tehtävän suorittamiseen. Toisin kuin meillä ihmisillä, koirien syvyysnäkö on erittäin heikko.



Ämpäreiden kanssa puljaamisessa on sekin hyvä puoli, että kykenen laittamaan itseni sekaisin aika helposti. Eli voin tehdä sokkotreenejä ilman avustajaa. Hajustettu ämpäri on täysin samanlainen kuin muutkin, jopa reijät on tehty jokaiseen ämpäriin tismalleen samoihin paikkoihin. Tälläinen sokkotreeni opetti minua aivan mielettömän hyvin. Samalla ilmaisuus tulee väkisinkin kestoa lisää, täytyyhän minu olla varma, että koira nyt lopetti työt ja on oikealla ämpärillä.
Ämpäreiden voimakan pyörittely aiheutti selvästi hajupilviä huoneeseen. Siksi tämä ei ehkäpä ole kaikkein paras konsti ihan alkuvaiheessa. Noseworkin hajut ovat vahvoja ja piilot kokeissa saattavat olla yli tunnin vanhoja. On siis sanomattakin selvää, että haju tulee leviämään laajalle ja koiralle on opetettava hajuLÄHTEEN ilmaiseminen, eikä pelkkä "täällä haisee" ilmaisu. Tässä samalla tuli siis hienosti myös treenattua sitä tarkennusta, missä se itse hajun lähde on ja sen ilmaiseminen.



Ja viimeisenä viellä vähän ilmaisu näytöstä. Mayan ilmaisu alkaa olemaan sellainen mitä olen toivonutkin. Nyt on hyvä alkaa lisäämään sitä kestoa.