27.3-28.3 Järjestettiin NoseWork kurssi "edistyneille" koirakoille, eli vaatimuksena oli koiran osaavan etsittävä haju.
Mayan kanssa ilmottauduttiin innolla mukaan, mehän emme ole harjoitelleet kuin vasta kotona lajia. Vieraassa ympäristössä ja häiriöissä työskentelyn harjoittelemisen aika on nyt käsillä.
Kurssi aloitettiin kisan omaiselle treenillä, eli hajutestillä. Lattialle oli tehty 12 pahvilaatikosta kaksi riviä, joissa yhdessä oli hajua. Haju oli laitettu pahvilaatikkoon 4 tuntia aijemmin, joten se oli kerennyt haihtua hyvän aikaa. Emme olleet aikaisemmin kokeilleetkaan näin vanhalla hajulla ja selvästi haju oli laimentunut. Maya sai hajun vasta ihan läheltä.
Koe sääntöjen mukaan me emme olisi läpäisseet hajutestiä. Aikaa piilon löytöön Mayalta kului 2,98min, kun aikaraja on 3min. Mayalla kului valtaosa ajasta ympäristön tutkimiseen. Annoin sen tutkia tilaa, puutuin tilanteeseen vasta kun se halusi tutkia samaa paikkaa toiseen kertaan. Mielestäni oli hyvä, että Maya oli hirmu kiinnostunut uudesta paikasta, se on aina positiivista kun ajattelee tulevia sisäetsintöjä. Ainahan se on helpompaa jos koira ihan oma-alotteisesti lähtee tutkimaan tilaa.
Aikarajan lisäksi itse mokasin kun Maya ilmaisi oikean laatikon. Hajutestissä koiran saa palkata, mutta se tulee tehdä vähintään 20cm laatikosta ettei hajupiilolle tipahda ruokaa. Automaattisesti treeneistä tuttuun tapaan aloin palkkaamaan Mayaa suoraan oikean laatikon päälle.
Tämä treeni opetti minulle paljon. Mayan kanssa emme olekkaan harjoitelleet pahvilaatikolla aijemmin, joten tuntui ettei tuo oikein ensin edes tajunnu mikä homman nimi oli. Sitten kun se vihdoin sai hajun nenäänsä (näkyy upeasti videolla), se teki kuten olen opettanut. Eli etsi hajun lähteen ja jäi siihen!! Olen kyllä hurjan tyytyväinen tähän treeniin, Maya suoriutui mielestäni hienosti. Nyt vaan lisää treeniä koiralle, että se ymmärtää laatikkojonon idean. Minun pitää opetella palkkaaminen oikein ja kenties voisin antaa koiralle enemmän tilaa työskentelyyn (kunhan se oppii ne laatikot). Ja se jännittämiseni, voi jestas sentään. Onneksi se ei näy ulospäin. Minä tulen kyllä tarvitsemaan niin paljon kisakokemusta ettei tosikaan. En ymmärrä miten tälläisessä treenissäkin voin mennä niin jännittyneeseen tilaan, että korvissa vain humisee enkä mitään muista jälkeenpäin. Onneksi tämäkin videoitiin niin pääsin näkemään kuinka treeni todellisuudessa sujui.
Sain palautetta viralliselta Nosework tuomarilta, että olin hienosti kärsivällinen nuoren koirani kanssa. Mayan tuomari kehui potentiaaliseksi lajin harrastajaksi. Sanoi, että sillä on pirun hyvä ja tarkka nenä, jota se myös osaa käyttää.
Tämän treenin jälkeen harjoittelimme seuraavaksi ilmaisuja koirien kanssa. Oli erittäin mielenkiintoista kun kurssin kaikilla koirilla oli vähä eri tavoitteet siihen, millainen ilmaisukäytös tulee olla. Pääsi näkemään montaa eri ilmaisukäytöksen harjoittelua. Paljon tuli hyviä vinkkejä omaankin harjoitteluun.
Mayalla on jo hyvä ilmaisu. Olen opettanut sille hajulle jäämistä, eli se lopettaa etsinnät ja jämähtää paikoilleen pitäen nenää mahdollisimman lähellä hajua. Toki nykyisestä ilmaisusta on viellä matkaa siihen, mitä toivoisin ilmaisun olevan. Mutta täytyy sanoa, että hyvä pohja on jo rakentunut.
Treeneissä lattialla oli yksi hajulaatikko ja palkkasin Mayan aina kun se laittoi nenänsä reikään, jossa haju oli. Kun tämä sujui ongelmitta treenikaverit alkoivat puhumaan. Sama homma, eli puheesta huolimatta palkkasin aina kun nenä oli hajulla.
Tästä siirryimme liikkuvaan häiriöön, eli yksi ihminen lähti kävelemään treenitilaa ympäri. Jälleen sain upeita suorituksia ja jopa kestoa ilmaisuun.
Lisää häiriöitä tehtiin liikkuvan ihmisen heilutellessa kävellessään vilttiä ja samalla itsekin aloin liikkua koiraa ympäri. Palkka tuli aina vain silloin kun Mayalla oli nenä hajulla teki kuka muu mitä tahansa huoneessa.
Aivan mahtavan upea harjoitus ja se onnistui mielettömän hienosti!! Täytyy kotona nyt jatkaa tätä ilmaisutreeniä ja varsinkin niin, että itse liikun. Olen nimittäin huomannut, että Mayan ilmaistessa kun lähden koiraa kohti viedäkseni sille palkan, se nostaa usein nenänsä hajulta ja katsoo kohti. Meinaan tähän puuttua jo heti alku vaiheessa, ettei minulla ole pian koira joka vaan tökkää hajua. Haluan siis todellakin, että koira jämähtää hajulle ja on siinä niin kauan kunnes vapautan sen.
Toisen päivän treenit aloitettiin teorialla. Teimme suunnitelmaa siitä, missä järjestyksessä lajissa koiralle asioita opetetaan ja mitä kaikkea tulee opettaa. Etsintähän on käytösketju, joka alkaa koiran lähettämisellä etsintään ja päätyy ilmaisusta palkkaamiseen. Väliin mahtuu runsaasti asioita, jotka tulee opettaa ennen kuin ketju toimii alusta loppuun sujuvasti.
Teoriaosuus laittoikin ihan oikeasti miettimään näitä asioita. Mitä opetat ja miten. Millainen oma koira on, miten saat sen toimimaan. Vahvuudet, heikkoudet..
Puhuimme myös hajujen käyttäytymisestä niin ulkona kuin sisälläkin. Itselleni vahva jäljestys historia on kyllä opettanut takaraivoon hajujen liikkumisen, mutta sitten taas nämä nosework hajut ovat huomattavasti vahvempia kuin ihmisen ominaishaju. Joten sanoisin, että tässä hajut liikkuvat ehkäpä herkemmin, ainakin jos ajatellaan koiran haistamis kykyä. Selvästi piilon iällä on myöskin suuri merkitys. Tuore haju haisee erittäin vahvasti kun sitten taas tuollainen 4h vanha ei enää niin laajalle leviäkään..
Aivoja herättelevän teoriaosuuden jälkeen ajoimme autot läheisen shellin pihaan ja otimme parkkipaikalla häiriöiden alla ihan perus treeniä. Kun koirat olivat ok ympäristön kanssa (söivät namia, reagoivat omaan nimeen, istuivat käskystä yms) aloitimme ihan perus harjoittelemisella yleistämisen.
Mayalle olin ottanut hajupurkin mukaan. Se kun on meille vähän niinkuin kosketusalusta, hyvä vinkki mitä pitää tehdä (painaa nenä purkille). Myrskyllä käytin myös purkkia apuna aina uudessa ympäristössä ja se toimi silläkin hienosti.
Laitoin purkin maahan ja Maya meni oitis purkille, painaen siihen nenänsä. Näin me saimme vieraassa paikassa treenit käyntiin. Kun homma alkoi sujua ihan kuten kotona, vein purkkia aina vähän kauemmas. Loppuviimein piilotin purkin suuren mainostelineen alle, jonka Maya ilmaisi aivan mielettömän upeasti!
Seuraava vaihe Shelli treeneissä oli ulkoetsintä. Kävimme ensin tutustumassa etsintäalueeseen ilman koiria. Katsoimme mihin suuntaan ilmavirtaus seinän vierellä kulki, käyttäen hyödyksi kuivaa heinää. Se olikin mielenkiintoista nähdä miten ilmanvaihtokanavien kohdalla kuiva heinä lenteli täysin toiseen suuntaan kuin pari metriä sivummalla.
Tämäkin avasi silmiä aika paljon. Että se etsintäpaikka tutkitaan ENNEN kuin laitetaan koira etsimään, jolloin koiran etsiessä ei mietitä mihin tuuli hajua kuljettaa, vaan silloin voi keskittyä täysin koiran työskentelyyn. Ilmavirtauksien tutkiminen ennen etsintää on siis todell hyödyllistä, joskus kun voi käydä niin, että koira ilmaisee hajupyörrettä, mutta piilo onkin selän takana. Tälläisessä tilanteessa koiraa saa auttaa ja se on avain onnistumiseen, mikäli ohjaaja osaa lähettää koiran oikeaan paikkaan ongelmatilanteen satttuessa. Hajupiilo kun ei välttämättä ole aina siinä missä hajua on kaikkein eniten.
Olin jälleen kerran todella, todella ylpeä Mayan suorituksesta. Sillä ei näyttänyt olevan asian kanssa mitään ongelmaa. Se sai hajun jo kaukaa, reagoi siihen ja lähti oitis etsimään ilman mitään käskyä tai lähettämistä. Ihmisiä oli seuraamassa meidän suoritusta, jopa kuvaaja toisella reunalla, mutta Maya ei ottanut niistä suurempaa häiriötä. Vähän Mayan elekieli huokuu epävarmuutta, mutta olen ihan sata varma, että iän myötä se tulee itsevarmemmaksi koko ajan. Ja hännän huiskutus!! Olen aina sanonut, että ihailen koiria jotka suorittavat etsintää häntä vispaten, hyvällä fiiliksellä. Ja Maya on tälläinen!! Se todellakin tykkää etsimisestä.
Ulkoetsinnän jälkeen teimme autoetsinnän alkeet. Sekin sujui hienosti ja sain hyviä vinkkejä miten lähteä sitä harjoittelemaan nyt itsenäisesti. Tuulen suunta on tärkeä. Se on koiralle aina helpompi jos saa sen lähetettyä tuulen alapuolelta, jolloin se saa jo lähetyksessä hajun nenäänsä. Silloin sen ei tarvitse kuin tarkentaa.
Autoetsinnässä tarkennus onkin tärkeää. Videolla näkyvä autoetsintä oli toinen lähetys samalle piilolle. Siksi videolla ei näy itse etsintää, vain hieno piilon tarkennus. Maya etsi hienosti hajupiilon, meni aluksi renkaan alle ja haisteli auton alta. Ilmeisesti tuuli kuljetti hajun renkaan toiselle puolelle.
Kurssin viimeinen harjoitus oli sisäetsintä. rata rakennettiin ennen kuin lähdimme ulkoetsinnälle, joten sisäetsintään päästessä piilo oli 4h vanhentunut. Sisätilasta oli rajattu sermeillä alue, jonne oli sijoitettu erinäisiä esineitä seinustalle. Oli jakkaraa, oli hyllyä, puulavoja pinossa yms.
Kun lähetin Mayan alueelle se sai heti selvästi hajun. Kiersi alueen hienosti laitojapitkin, haistellen nurkat tarkasti, sekä sinne sijoitetut esineet. Sitten se pyöri hetken ikkunan alla olevan patterin luona, suuntasi patterin vieressä olevaan lavapinoon, painoi nenänsä lavaan kiinni ja jäi siihen.
Todella, todella, todella upea suoritus!! Ei minulle ollut ilmaisuvaiheessa ollenkaan epäselvää, että ilmaiseeko se vai ei ja jos ilmaisee niin missä piilo on. Näin sen heti ja ilmaisu oli jälleen kerran todella tarkka! Nenä oli kiinni hajussa kun pääsin koiran luo palkkaamaan.
Kumpanakin päivänä treenasimme klo 12-16. Toki yhden koiran treeniaika ei ollut neljää tuntia vaan suurinpiirtein puolisen tuntia. Treenit olivat Mayalle selvästi todella rankat. Se oli aivan väsynyt ja suorastaan rauhallinen kun lähetin sen viimeiselle etsinnälle. Väsymyksestä huolimatta se suoritti tehtävän tyylipuhtaasti ja hyvällä motivaatiolla.
Tuntui, että näiden kahden päivän aikana sen osaaminen kasvoi aivan mielettömästi. En olisi koskaan uskonut, että maalla asuvalta nuorelta koiralta onnistuu jopa ulkoetsintä täysin onnistuneesti.
Olen itse ehkäpä vähän jopa liian herkkä ottamaan askelia eteenpäin treeneissä. Tämä kurssi avasi silmäni sille, miten osaava Maya jo on. Nyt vaan täytyy alkaa treenaamaan paljon erilaisissa ympäristöissä ja saada muiden tekemiä piiloja niin homma alkaa olemaan paketissa aika hyvin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti