Ämpäritreeniä

Mayan kanssa olemme edenneet nosework treeneissä jo sinne asti, että mieli halajaa kokeilemaan hajutestiä.
Hajutesti on siis testi, jossa katsotaan tunnistaako koira nosewrokissä käytettävää hajua. Testin läpäiseminen oikeuttaa koirakon kisoihin osallistumisen, ilman testin läpäisyä ei kisaoikeutta ole.
Testi ei sinällään ole mikään vaikea, eikä siihen tarvitse nimenomaisesti harjoitella. Koirakot, jotka ovat treenanneet lajia viikon verran, ovat läpäisseet testin hienosti.
Testissä on 12 laatikkoa, joissa yhdessä on hajua. Aikaa on 3 minuuttia, joka tuntuu sanottuna lyhyeltä, mutta itseasiassa aikaa on runsaasti. Tyyli on täysin vapaa. Koira saa esimerkiksi purra laatikoita tai raapia niitä. Tarkoitus on vaan ohjaajan ymmärtää, missä laatikossa haju on ja kertoa se hajutestaajalle. Testistä ei tule mitään sen kummempia arvosteluja, se on joko hyväksytty tai hylätty. Testin saa uusia niin monta kertaa kuin haluaa, oli se sitten hyväksytty tai ei. Onkin suositeltavaa, että mikäli kisoissa on myös hajutesti mahdollisuus, se on oikein hyvä päivän avaus itse kisalle.

Hajutestiin osallistuvan koiran ikäraja on 12kk. Joten, me joudumme nyt viellä malttamaan mielemme ja odottelemaan toukokuuhun asti iän karttumista. Ilmoitin Mayan heinäkuussa järjestettävään hajutestiin, sekä mölliluokan autoetsintään. Tästä saimmekin taas hyvää tavoitetta siitä mitä lähdetään nyt treenaamaan.. laatikoita ja autoetsintää.

Koulutuksessani olen pyrkinyt siihen, että Mayalle tulisi erittäin vahvaksi hajuun reagoiminen. Se näyttääkin onnistuvan hyvin. Olen myös pyrkinyt opettamaan sille, että kun se löytää hajun lähteen, se jää siihen. Näin ollen minulla olisi helpompi lukea sen ilmaisua, kun se ei enää jatka etsintää.
Etsinnän yleistäminen eri paikkoihin onkin varmasti se kaikkein vaativin osuus. Myös se, että piilot ovat jonkun toisen tekemät voivat aiheuttaa päänvaivaa, varsinkin ohjaajalle. Koiran ilmaisu tulee osata lukea sokkoetsinnöissä, ei ole muuta vaihtoehtoa.

uskon myös siihen, että kisakokemus on se mikä opettaa. En lähde sillä oletuksella korkkaamaan kisoja, että ne menee leikiten läpi. Uskon, että koira ja ohjaaja tarvitsevat myös niitä kisakokemuksia takataskuun menestyäkseen myöhemmässä vaiheessa. Tämän takia yritän pitää itselleni kynnyksen matalana milloin mielestäni koirani on "kisavalmis". Kisat eivät ole niin vakavia. Ja jos tulee totaalinen epäonnistuminen, siitä saa kuitenkin rutkasti kokemusta ja näkemystä siitä, mitä asioita kenties täytyy viellä harjoitella.
Haluan myös omalta osaltani kannustaa koirakoita osallistumaan hajutesteihin ja kisoihin. Kesällä kisoja alkaa varmasti olemaan, onhan juuri koulutettu 12 tuomariakin. Mitä enemmän saamme kisakäyntejä, sitä enemmän tulee kokemusta, niin tuomaroinnista, kisojen järjestelystä kuin koirakoille sitä kisakokemusta. Jos haaveillaan lajin virallistumisesta jossain vaiheessa, niin käsittääkseni siihenkin vaaditaan tietty määrä aktiivisia harrastelijoita ennen, kuin kennelliitto lajin virallistumista puoltaa.

Joten nyt vaan kaikki lajia jo harrastavat rohkeasti aktivoitumaan testeihin ja kisoihin! Sekä ne, jotka eivät lajia viellä ole edes kokeilleet, kokeilemaan. Laji on erittäin hauska jo ihan sellaisenaan, vaikkei sitten kisat houkuttelisikaan. Koirat pitävät tästä lajista ja se on erittäin hyvää aktivointia. Kisoissa kisapaikat on hyvin rauhoitettuja, joten koiran ei todellakaan tarvitse osata keskittyä etsintään missään täpötäydessä ostoskeskuksessa ihmisvilinän keskellä. Katsojia ei välttämättä ole suoritushetkelle tuomaria lukuunottamatta ollenkaan, joten tälläiselle esiintymiskammoisellekin on varmasti erittäin helppo ympäristö.

Mutta sitten meidän treeneihin.
Maya saa aina työpäivän ajaksi purkaa energiaansa erilaisiin pahvilaatikoihin, jotka onkin kiitettävästi silputtu kotiin tullessani. Vähän jänskättää, että miten se sitten suhtautuu laatikoihin etsintä alueena, mutta hajutestissä tosiaan saa ne laatikot vaikka silputakin, joten se ei ole alussa pahitteeksi. Koti treeneissä kuitenkin olen harjoitellut ämpäreillä, joihin olen tehnyt reikiä. Hajun olen laittanut topsitikkuun ja teipannut sen ämpäriin kiinni. Hyvin on näyttänyt treenit sujuvan näiden ämpäreiden kanssa. Ämpärit on myös helppo säilyttää pienessä tilassa, ne kun menevät sisäkkäin.

Tässä on meidän ensimmäinen ämpäritreeni. Maya tuntui heti ymmärtävän, että ämpärit on se idea. Palkkasin sen aluksi nameilla hajun päältä, jolloin vahvistin oikealle ämpärille jäämistä.



Toisella treenikerralla lisäsin reippaasti ämpäreiden määrää. halusin nähdä miten homma onnistuu kun ämpäreitä on paljon. Vaihdoin palkkauksen myös lelulle tässä vaiheessa, jolloin sain selvästi parempaa "potkua" etsintään. Maya palkkaantuu selkeesti lelulla paremmin. Kun homma on hallussa voi motivaatiota alkaa parantamaan vaihtamalla palkkaus lelulle. Se aiheuttaa koiralle innostuneisuutta ja vauhtia etsimishommaan paremmin kuin rauhoittava namipalkkaus. Itse pidän eniten sellaisesta etsinnästä, joka tapahtuu reippaalla asenteella ja iloisella mielellä. Mielestäni koira ei saa vaikuttaa apaattiselta kun se suorittaa etsintää, vaan sen tulee olla innostunut.
Olen myös erittäin ylpeä Maya kyvystä rauhoittua ennen etsintää. Se pysyy mahtavasti paikoillaan, jolloin kykenen siirtelemään hajua paikasta toiseen. Ämpäritreeneissä ei haittaa, vaikka koira siirtelyn näkeekin, se joutuu kuitenkin käyttämään nenäänsä tehtävän suorittamiseen. Toisin kuin meillä ihmisillä, koirien syvyysnäkö on erittäin heikko.



Ämpäreiden kanssa puljaamisessa on sekin hyvä puoli, että kykenen laittamaan itseni sekaisin aika helposti. Eli voin tehdä sokkotreenejä ilman avustajaa. Hajustettu ämpäri on täysin samanlainen kuin muutkin, jopa reijät on tehty jokaiseen ämpäriin tismalleen samoihin paikkoihin. Tälläinen sokkotreeni opetti minua aivan mielettömän hyvin. Samalla ilmaisuus tulee väkisinkin kestoa lisää, täytyyhän minu olla varma, että koira nyt lopetti työt ja on oikealla ämpärillä.
Ämpäreiden voimakan pyörittely aiheutti selvästi hajupilviä huoneeseen. Siksi tämä ei ehkäpä ole kaikkein paras konsti ihan alkuvaiheessa. Noseworkin hajut ovat vahvoja ja piilot kokeissa saattavat olla yli tunnin vanhoja. On siis sanomattakin selvää, että haju tulee leviämään laajalle ja koiralle on opetettava hajuLÄHTEEN ilmaiseminen, eikä pelkkä "täällä haisee" ilmaisu. Tässä samalla tuli siis hienosti myös treenattua sitä tarkennusta, missä se itse hajun lähde on ja sen ilmaiseminen.



Ja viimeisenä viellä vähän ilmaisu näytöstä. Mayan ilmaisu alkaa olemaan sellainen mitä olen toivonutkin. Nyt on hyvä alkaa lisäämään sitä kestoa.