Tunteet syrjään

Koirien nenän käyttö on mielenkiintoinen harrastus. Mielenkiintoisen siitä tekee itselleni se, että homma on periaatteessa täysin hallitsematonta. Tietenkin sitä aina yrittää miettiä jälkeä polkiessa tai hajupiiloa tehdessä, mihin haju kulkeutuu ja mistä koira hajun saa. Mutta totuus on se, että kun haju on laskettu on loppu täysin hallitsemattomissa. Tähän  kun viellä lisätään koira yksilö, sen ominaisuudet, persoonallisuus, kokemukset, älykkyys ja oppimis historia niin aletaan jo olemaan aika lailla sormet ristissä. Hajut ovat meille ihmisille näkymättömiä ja yleensä emme myöskään kykene niitä haistamaan, ainakaan samalla mittakaavalla kuin koirat. Kaikenlaisia apukeinoja voi käyttää, vauvan talkkia tai pölysokeria, saadakseen käsityksen mihin tuuli keveitä hajuhiukkasia kuljettaa, mutta tuulenkin suunta saattaa muuttua hetkessä täysin vastakkaiseksi. Luonnon muodot tekevät hajupyörre alueita ja rakennukset saattavat tehdä esteitä hajujen kulkeutumiselle. Koiran aivoista kahdeksas osa käsittelee pelkästään hajuja, joten koirat kyllä kykenevät haistamaan, mutta niille tulee opettaa ne hajut, mitä me ihmiset haluamme niiden haistelevan.

Hajuista, niiden käyttäytymisestä ja koirien kyvystä käsitellä hajuja on tutkittua tietoa tarjolla. Joskus uudet tutkimukset kumoaa vanhat, mutta jotakin tietoa on saatavilla.
Harrastajan onkin hyvä tiedostaa sen hajun, jolla harrastaa, käyttäytyminen eri sää olosuhteissa. Tietää kuinka nopeasti haju haihtuu, miten se haihtuu ja kuinka se liikkuu. Erilaiset hajut reagoivat eri tavalla esimerkiksi auringon valoon. Toiset hajut saattavat haihtua lopullisesti, kun taas toiset saattavat herätä uudelleen henkiin auringon laskettua. Varsinkin siinä vaiheessa kun harrastus muuttuu työksi ja on tarkoitus auttaa jotakuta tai jotakin koiran hajutyöskentelyn avulla, on hyvä tietää missä olosuhteissa koiralla on suurimmat mahdollisuudet onnistumiseen. Haju uskollinen koira työskentelee kun hajua on, mutta lopettaa kun hajua ei ole.

Helpommalla pääsee, mikäli ohjaajalla on päässään visio, jo heti koulutuksen alku vaiheesta lähtien. Viso siitä miltä haluaa koiran työskentelyn näyttävän, miten haluaa sen ilmaisevan. Sellainen ihanne mielikuva jota kohti lähtee koiraansa kouluttamaan heti alusta lähtien. Kun visio on piirtynyt mieleen on helppo puuttua epäkohtiin jo ihan alussa, ennen kuin ongelmista tulee ongelmia. Mikäli haluaa koiran seuraavan maassa olevaa hajua, on hyvä mitätöidä ilmavainun käytön mahdollisuus. Mikäli haluaa koiran ilmaisevan hajupiilon istumalla, on hyvä mitätöidä koiran tarjoamaa maahan menoa. Visiot tuppaavat muuttumaan matkan varrella, mutta visio on hyvä olla. Jos ei ole mitään näkemystä siitä mitä kohti koiraasi haluat kouluttaa, mistä tiedät edistymisesi? Riittääkö se sinulle, että muut kehuvat jos itse et ole ollenkaan tyytyväinen? Ja sanoisin myös, että päin vastoin. Joskus joku toinen vaatii koiraltaan sellaisia osaamisia, mitkä itse koet turhaksi omassa visiossasi. Kannattaako tuhlata aikaa opettaa koiralle jotakin sellaista mitä se ei tule tarvitsemaan? Hajukoulutus vie usein paljon aikaa ja koira tarvitsee paljon toistoja. Olisiko siis hyvä ottaa harjoituksista kaikki tarpeeton pois tai kenties edes siirtää ne sinne loppupäähän, jolloin voisit sitten opettaa uusia asioita kun koira jo osaa sille suunnitellun tehtävän hyvin?
Ilman visiota, suunnitelmaa, on todella vaikea rakentaa koulutukselle pohjaa ja seurata koiran edistymistä, onnistumisia ja epäonnitumisia. Kun visio on selvä, on helpompaa rakentaa hajuharjoitukset aina lähemmäs ja lähemmäs visiota. Visioon tulisi aina vaikuttaa ensisijaisesti se, mihin käyttötarkoitukseen koiraa koulutetaan. Tuleeko se kilpailemaan vai pelastamaan henkiä?

Kuten edellä mainitsin, tietyistä asioista koskien koirien hajutyöskentelyä on tietoa tarjolla, mutta tässä lajissa valtaosa asioista on sellaisia, joita ei ole pystytty tieteellisesti viellä tutkimaan tai tieteellinen tutkimus on kesken. Kun meillä on elävä olento, joka tehtävää suorittaa, on sanomattakin selvää, että suoritukseen vaikuttaa suuresti koulutuksen lisäksi eläimen yksilölliset ominaisuudet. Jo ihan pelkkä koiran ulkoinen olemus vaikuttaa osaltaan hajuaistin toimivuuteen. rakenne vaikuttaa liikkumiseen, ketteryyteen ja hajulle pääsemisen nopeuteen. Sitten on tietenkin koiran oppimis historia, miten sitä on opetettu hajutyöskentelyyn tai muihin lajeihin. Tämä näkyy myöhemmässäkin vaiheessa ja joskus nämä asiat saattavat olla sellaisia, joista ohjaaja ei niinkään pidä. Käyttäytymisen korjaaminen voi olla vaikeaa ja työlästä, varsinkin jos koiralla on historiassaan paljon toistoa korjaamista tarvitsevalle toimintamallille. Näiden virheiden takia jokainen hajutreeni on hyvä analysoida ja ottaa vaaleanpunaiset lasit pois silmiltään. JOKAISELLA koiralla on omat henkilökohtaiset heikkoutensa ja ohjaajallakin on omansa. mikäli niitä ei  tunnista ajoissa tai ollenkaan, ei  heikkouksia pystytä kehittämään.  Jossain vaiheessa koiran koulutusta tullee tällöin väistämättä eteen suuriakin ongelmia.

Aina kaikki ei ole kuitenkaan koulutuksesta kiinni. Kaikkia ongelmia ei voi analysoida sillä, että koira on koulutettu hajutyöskentelyyn väärin. Tottelevaisuus koulutuksessa vino perusasento voidaan laittaa puhtaasti kouluttajan/ohjaajan koulutus virheeksi, mutta hajutyöskentely, missä meillä on täysin hallitsematon elementti, emme voi aina kaikkeen vaikuttaa, edes hyvällä koiran kouluttamisella.

Toiset koirat ovat älykkäämpiä kuin toiset. Kyllä, tämä on ihan oikeasti totta. Voihan se tuntua ohjaajasti hiukan hassulta, tai jopa mennä tunteisiin kun huomaa, että oma koira ei opi, ei sitten millään. Itselläni on ollut nyt 3 erilaista koiraa hajuharrastuksessa, kaikki ovat todellakin olleet erilaisia, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ja pakko sanoa, että kun koira kestää toistoja, on älykäs, sillä on taistelutahtoa mennä läpi harmaan kiven, sekä hermorakenne kohdillaan sen kanssa edistyminen on huomattavasti helpompaa kuin koiran kanssa, joka ei jaksa työstää eteen tullutta ongelmaa. Ei kaikkia koiria edes kiinnosta etisiä niitä hajuja mitä me pyydämme. Muut hajut voivat olla paljon kiinnostavampia. Tietyn aikaa tälläisen koiran kanssa jaksaa hinkata asioita, mutta jos visio näyttää loittonevan harjoitusten edetessä sen sijaan, että mentäisiin kohti visiota, on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään.

Kaikki koirat eivät pidä hajutyöskentelystä, ne eivät jaksa etsiä hajupiiloja, tai eivät etene jäljellä. Niillä ei kiinnostus ja into riitä niiden monien ongelmien ratkaisemiseen, joita hajutyöskentelyssä jatkuvasti eteen tulee. Onko se silloin enää koiralle mielekästä edes harrastaa, riittääkö ohjaajan motivaatio ja resurssit? Vai olisiko parempi etsiä koiralle toinen harrastus, joku mihin se syttyy.

Itse olen yhden koirani vetänyt pois hajutyöskentelystä, se ei vaan kertakaikkiaan siihen syttynyt. Toki osittaisena syynä on varmasti myös kivut, mutta koiralta puuttuu taistelutahto tyystin. Se sammui heti ensimmäisistä treeneistä lähtien, mikäli harjoitukset olivat vaikeampia ja se olisi joutunut tekemään töitä tehtävän suorittaakseen. Hajuharrastus vaatii koiralta tiettyjä ominaisuuksia, eikä niitä välttämättä jokaisella ole. Johonkin asti voi kouluttamisella vaikuttaa ja rakentaa motivaatiota, mutta loppuun asti se ei kanna. Ei metsästysvietittömästä koirasta saa hyvää metsästäjää vaikka kuinka kouluttaa...

Miksi sitten kuitenkin usein, tai miltei jopa aina, hajukoulutuksesta keskustellessa tunteet kuumenee? Jos niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin koiran opettaminen ihmisen vasemmalle sivulle istumiseen, on ainakin nopeasti etsittynä olemassa 5 erilaista koulutustapaa, niin miten ihmeessä mikään tapa kouluttaa koiraa hajutyöskentelyyn voisi olla ehdoton?

Hajutyöskentely on käyttymis ketju. Siinä on etsintään lähetys, etsintä ja lopussa ilmaisu. Mutta näiden kolmen pisteen väliin mahtuu lukuisia pieniä pilkkuja. Ja pienet pilkut on hyvä kouluttaa toimiviksi. Ongelmia aiheuttavat pilkut eivät ole jokaisella koiralla samat. Ja joskus niiden pilkkujen toimivuuttaa täytyy oikein testata löytääkseen pisteen toimimattomuuden syyn.

Koska hajutyöskentelyssä on monta hallitsematonta osaa, kertyy ohjaajien/kouluttajien tieto ja taito lähinnä kokemuksen kautta. Tämän takia paras opettaja on toisen kokemus. Joskus toisen kokemus voi olla ristiriidassa suurestikin oman kokemuksen kanssa. Silloin sitä kannattaa jälleen pysähtyä ja miettiä asioita. Miettiä niitä tietoja, mitkä pohjautuvat tutkimuksiin ja miettiä omia kokemuksia (kenties kerrata muistiinpanoja ja katsoa videoita). Yleensä ne kokemukset jotka ovat ristiriidassa omien kanssa, pohjautuvat koiran lukemiseen, eleiden tulkitsemiseen ja käyttäytymisen analysointiin.

Toisilla ihmisillä on ikään kuin luontainen kyky osata lukea koirien elekieltä, tuntea niiden mielialat ja ymmärtää miten KOIRA ajattelee.. kyllä, hajutöissä tulee AINA MIETTIÄ ASIAT KOIRAN NÄKÖKULMASTA ja tämä onkin se suden kuoppa, johon itse olen törmännyt liian usein.

Koirat eivät ajattele kuten ihmiset, yksinkertaisesti niiden aivojen kapasiteetti ei riitä meidän ajatusmaailman kanssa samalle tasolle. Siinä missä me emme kykene ajattelemaan maailmaa hajujen kautta, koirat eivät kykene ajattelemaan hajuja meidän ajattelumallin kautta.

Faktaa on se, että me ihmiset emme oikeasti voi TIETÄÄ mitä koira ajattelee mistäkin hajusta tai missäkin kohdassa esimerkiksi jäljellä ollessa. Tämän takia itse en ymmärrä ohjaajia/kouluttajia, joilla on aina jokin syvällinen selitys koiran käyttäytymiselle hajutyöskentelyssä. Liiallinen analysointi ei aiheuta mitään muuta kuin itselle valehtelua, sillä sehän on aivan täysin puhdasta arvailua ja mielikuvituksen käyttöä.
Saman tilanteen voi yrittää lavastaa uudelleen tai saman jäljen voi ajaa toisella koiralla ja vertailla käyttäytymistä koirien välillä saadakseen selvyyttä oman koiran käytökselle. Mutta koiran ajatuksia me emme kykene lukemaan, eikä siihen leikkiin kannata lähteä mukaan.

Ongelmien ratkaisemiseksi voi olla suurikin hyöty jakaa kokemuksia toisten kanssa. Jokainen on varmasti jossain vaiheessa törmännyt samaan ongelmaan. Koiran kouluttaminen perustuu ongelmien ratkaisemiseen. Jos ongelmia ei ole, on kouluttaminen turhaa, silloin koira osaa jo! On siis täysin turha luulla, että jollakin ei ole ongelmia. Jokaisella on ongelmia mikäli ohjaajalla on itsekritiikkiä ja jokin visio mitä kohti hän tähtää. Ongelmien selvittäminen keskustelemalla vaatii kuitenkin hitusen nöyryyttä, sekä avointa mieltä. Asioita ei kannata päästää henkilökohtaiselle tasolle, eikä ottaa kaikkea itseensä. Koiran kouluttamis keskustelut näyttävät menevän aina helposti ihmisten tunteisiin, silloin keskustelusta ei hyödy kumpikaan osapuoli.

Et voi kysyä toisilta vinkkejä tai apuja jos olet jo lähtökohtaisesti sitä mieltä, että muut eivät osaa, eivätkä tiedä. Silloin sinun täytyy tehdä itse ja etsiä ongelmiin ratkaisut itse.. käytännössä siis keksiä koko pyörivä pyörä uudelleen, joka omasta mielestäni on täysin ajan hukkaa..

Avoin keskustelu antaa parhaimmillaan kummallekin osapuolelle uusia ideoita ja ajatuksia purtavaksi. Hyvä perustelu pohjautuen kokemuksiin on rikasta tietoa. Tämän takia itse käyn paljon eri kouluttajilla ja eri luennoilla, kuuntelemassa ja katselemassa toisten ihmisten kokemuksiin perustuvia näkemyksiä. Kaikkea en omiin treeneihini tokikaan tuo mukaan, mutta aina sieltä löytyy ideoita ja ajatuksia, jotka sitten omaan käteen sopivin muokkauksin päätyvät treeneihini. Ja jos ne eivät tuota toivottua tulosta (vie lähemmäs visiota) olen valmis ne hylkäämään nopeastikin tai muokkaamaan niitä edelleen. On hyvä kokeilla erilaisia tyylejä, mutta on tyhmää jäädä junnaamaan sitkeästi johonkin uskomukseen, joka ei vie harjoituksia eteenpäin.

Siinä vaiheessa kun koiran ohjaaja luulee tietävänsä kaiken ja osaavansa kaiken, siinä vaiheessa kehittyminen kohti parempaa loppuu.
Jokaisella koiralla ja koirakolla on heikkoutensa, joita tulisi pyrkiä kehittämään. Siinä vaiheessa kun koirakko pitää itseään täydellisenä, kehitys lakkaa.
Mikäli ohjaaja kykenee pitämään mielensä avoimena uusille asioille, uusille ideoille ja uusille näkökannoille on jatkuva kehittyminen mahdollista. Mutta tämä vaatii sitä nöyryyttä ja realistisuutta. Kykyä hylätä jopa ne vuosien ajan saadut opit jotka sittemmin osottautuvatkin täysin vääriksi tai turhiksi.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, muutenhan me kaikki kouluttaisimme koiramme hajutyöskentelyyn täysin samalla tavalla, eikö? Ei ole olemassa myöskään kahta oikeaa tapaa, ei edes kolmea.. Tapoja on useita ja juuri kun löytää itselleen sopivimmat ja ne tavat, jotka koiralle sopii, sitä oppiikin uusia tapoja uudelta taholta. Ja jälleen ollaan siinä tilanteessa, että opetellaan uutta. Ja joskus ne parhaimmat vinkit voivatkin tulla ihan toisen lajin harrastajalta.

kaikkia vinkkejä ei kannata kuitenkaan tallentaa muistiin,  mikäli ne sotivat omaa ajattelumaailmaa vastaan. Pieni suodatin on hyvä olla, varsinkin netissä kun neuvoja voivat jakaa ihmiset, joilla ei oikeasti ole kokemusta koko asiasta. Eikä kannata luulla, että joku tietää kaiken, sekään ei ole mahdollista. Jotakin tiettyä kouluttajaa ei kannata alkaa pitämään guruna, se voi olla, että vuosien päästä sitä huomaakin, että "guru" olikin vain ihminen, jolla oli vilkas mielikuvitus ja hyvät kommunikointi taidot..

Itse arvostan ihmisiä, jotka ovat kouluttaneet oman koiransa, kenties jopa parikin ja ulkopuolisia. Jotka osaavat kertoa miten ja miksi ja varsinkin se tärkein: miksi ei näin. Ihmiset, jotka ovat valmiita muuttamaan koulutustapaa radikaalistikin jos huomaavat ettei kyseinen koira kehity valitulla konstilla. Ihmiset, jotka tiedostavat omat heikkoutensa ja pyrkivät niitä kehittämään paremmaksi.

Harrastamisen tulee olla hauskaa, mutta myös tavoitteellista. Mikäli ei tavoitteita ole, mitä järkeä on jotakin tehdä? Jos tekee vaan huvikseen, niin onko silloin väliä miten sen tekee?

Ja siinä vaiheessa kun kohti tavoitetta pyritään, siinä vaiheessa ei homma ole ihan pelkkää sitä hauskaa. Mukaan tulee epäonnistumisia ja niitä tulee hajuhommissa paljon (jos ei tule, on hyvä miettiä tekeekö koira työn vai tekeekö ohjaaja sen koiran puolesta).

Koirat, kuten ihmisetkin oppivat epäonnistumisista. Itse mokailen todella paljon. Joskus saan hakata päätäni seinään kirjaimellisesti. Jokainen virhe on rikkaus siinä vaiheessa, kun asioihin pystyy suhtautumaan asioina, jättäen tunteet pois.Koska tunteet voivat olla pahin suden kuoppa koiran kouluttamisessa.
Virheet ovat hyödyllisiä mikäli niistä oppii ja mikäli niiden uudelleen esiintymistä oppii hallitsemaan. Mutta jos tekee samoja virheitä päivästä toiseen, vuodesta toiseen, voit olla varma, että matkan varrelle kohti visiota tulee suuriakin ongelmia. Ja jokainen, joka koirien kanssa on touhunnut, ymmärtää, että käytöksen muuttaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin uuden käytöksen opettaminen. Joskus voikin olla "turvallisempaa" harjoitella käyttäytymisketju täysin eri hajulla kuin mikä on loppuvisiossa. Harjoitteluissa ilmenneet virheet voi sitten helpommin häivyttää pois kun siirrytään uuteen hajuun. opettaa koiralle uusi käytösketju uudella hajulla ilman ilmenneitä virhekäytöksiä.

Kesä on aktiivisinta treeni aikaa, ainakin meillä. Haluan toivottaa kaikille treeni rikasta kesää, unohtamatta kuitenkaan tarjota itselle ja koiralle myös rentoutumista ja nauttimistä lämpimistä keleistä. Siinä missä aurinko meitä hellii, se saattaa olla myös petollisen vaarallinen. tarkkailkaa koirianne ja keskeyttäkää hajutyöt mikäli koira kuumenee liikaa. Läähättäessään ja kuumetessaan koirien hajuaisti ei kykene toimimaan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Joten ajoittakaa hajutyöt paikkaan ja aikaan, joka on koiran onnistumisen kannalta suotuisa.

Mukavaa treenikesää!!