Ymmärrän jotenkuten suuret kisat, joiden järjestämiseen on kulutettu aikaa ja vaivaa. Viikkoja, kuukausia. Silloin ymmärrän, että helteen sattuessa ei tapahtuman peruminen käy ihan käden käänteessä. Ymmärrän myös mikäli kyse on hengen pelastamisesta, akuutista tilanteesta. Mutta sitä en ymmärrä, että treenataan helteellä.. viikon ainoana kuumana päivänä ja kuumimpaan aikaan. Ja yleensä kun näillä helteessä treenaavilla on se puolilitraa taskulämmintä vettä mukana koiralleen, eikä muuta.
Koiran kyky kestää hellettä vaihtelee suuresti. Jokaisen tulee tunnistaa oman koiransa sietorajat ja noudattaa niitä. Miksi? No siksi, koska lämpöhalvaus on aina omistajan syy.
Koirat hakeutuvat automaattisesti viileään jos niille tulee liian kuuma. Mutta jos niille ei sitä mahdollisuutta suoda on lämpöhalvaus riskinä. Ennaltaehkäisy on ainoa tehokas tapa vähentää koirien koulleisuutta lämpöhalvaukseen.
Meillä täällä suomessa lämpötilojen vaihtelut ovat suuria. Yhdessä hetkessä voi olla auringossa +27 ja toisessa hetkessä ukkosen mukana tullut sade laskee lämpötilan +17 asteeseen. Kevät on riskialtista aikaa koiran lämpöhalvaukselle. Kesän edetessä lämmönsietokyky kasvaa. Mutta jos on viileä kesä ja vain muutama hellepäivä siellä täällä, ei keho todellakaan kykene sietämään kuumuutta hyvin. Jokainen varmasti huomaa sen myös omasta kehostaan. Ensimmäinen helleviikko on aina pahin. On tuskaisen kuuma, kamala jano koko ajan eikä oikein jaksa tehdä mitään. Seuraava helleviikko on jo huomattavasti edellistä helpompi. Elimistö tottuu.
Koiran värilläkin on väliä sille, miten hyvin se sietää kuumuutta. Vaaleat koirat kestävät paremmin kuin tummat tai mustat.
Lämpöhalvaus on kavalampi ja nopeampi uhka koirille kuin usein ymmärretään. Riskiryhmään kuuluvat ennen kaikkea sydänvikaiset ja lyttykuonoiset koirat, joiden jäähdytysjärjestelmä ei toimi kunnolla rakenteellisista syistä. Riskiryhmää ovat myös nuoret pennut, sekä vanhat koirat.
Lämpöhalvaukselle altistava tekijä on stressi. Koirien yleisimpiä stressin aiheuttajia ovat matkustaminen, kilpaileminen, vieraassa paikassa oleminen ja vieraiden ihmisten keskellä oleminen.
Mitä lämpöhalvaus sitten on? Se on koiran ruumiinlämmön äkillinen nouseminen liian korkeaksi. Koiran elimistö kestää 42-43 asteista lämpötilaa vain pienen hetken, sen jälkeen sekä aivot, että sydän alkavat luhistua ja siitä seuraa kuolema. Lämpöhalvaus on siis erittäin vakava asia! Shokkioireet vahingoittavat hengitysteitä, sydäntä ja munuaisia. Sisäelinvauriot ovat yleisiä.
Koiran ruumiinlämmön noustessa 41 asteeseen elimistön valkuaisaineet alkavat saostua. Koira ei kykene hikoilemaan kuten me ihmiset, vaan se säätelee ruumiinlämpöään läähättämällä. Koira ikään kuin "vaihtaa" lämpimän hengitysilman viileämpään ilmaan läähättäessään. Mutta helteellä, lämpötilan ollessa korkea on läähätys tehotonta. Koira ei saa viileää ilmaa kuuman ilman tilalle.
Läähättäessään koira siis poistaa liikalämpöä elimistöstään. Samalla poistuu nestettä hiilidioksiinin ja muiden kaasujen lisäksi. Tämä taas laskee veren puskurivarastoja, jolloin PH nousee. Tämä taas puolestaan huijaa munuaisia poistamaan elektrolyyttejä, kuten kaliumia.
Elektrolyytit ovat elintärkeitä suorituksen jälkeisten kuona-aineiden neutraloimiseen. Joten, kokonaisvaltainen elimistön epätasapaino on saavutettu. Helle siis vaikuttaa koko koiran elimistöön!
Eikä uhka lämpöhalvaukselle ole aina suoraan verrannollinen auringon paistamiseen. Myös pilvisellä kuumalla säällä on uhka olemassa. Tämä on suurin jos koira suorituksen jälkeen kastellaan ja laitetaan autoon. Kosteus pahentaa tilannetta entisestään.
Sen lisäksi, että koira pidetään viileänä ennen suoritusta tulee sen jäähdyttelyyn suorituksen jälkeen helteellä panostaa. Koiran jalkojen ja mahan kastelu voi olla tarpeen, sekä kunnollinen juottaminen viileällä vedellä. Läpimärästä turkista vesi haihtuu huonosti ja sen lämpötila nousee. Märkää koiraa ei koskaan saisi laittaa kuumaan autoon. Sillä kosteus ja kuumuus tekevät yhdessä saman efektin kuin tuuli ja pakkanen. Palauttava liikunta on paras viilennys myös kuumalla kelillä. Käveleminen varjossa, metsäpolulla on kaikkein toimivin.
Lämpöhalvaus on nopea ja kavala uhka. Sen ensioireita ovat epänormaali voimakas läähätys. Koiran motoriikka alkaa heiketä ja jalat saattavat pettää. Oksentaminen ja ripulointi on myös mahdollista. Suun limakalvot muuttuvat tulipunaiseksi. Tajunnan taso laskee ja loppuviimein koira menee shokkiin ja koomaan. Kaikki tämä voi tapahtua 5-10minuutissa.
Onko se sen arvoista? Kannattaako tietoista riskiä ottaa? Olisiko kuitenkin parempi perua treenit hellepäivältä ja suunnata koiran kanssa rantaan viettämään leppoisaa kesäpäivää?
Koska yksinkertaisesti: paras tapa välttää lämpöhalvaus on ennaltaehkäisy!
(lähteet: eläinlääkäriin.fi, katiska)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti