Kimppatreenit

Sunnuntaina vuokrattiin Lohjan koirakeskukselta pieni koulutustila muutaman kaverin kanssa. Teimme parin tunnin aikana nose treenejä koirillemme. Tila osottautui hyväksi ja suht edulliseksikin, joten varmasti tulemme tekemään saman uudelleen.

Mayan treenit aloitin hyrräharjoituksella. Kaverini oli tuonut hajuhyrrän mukanaan ja halusin kokeilla sitä Mayalle. Me emme ole koskaan aijemmin hyrrällä touhunneet, joten elementti oli kummalekin täysin uusi. Aloitin harjoitukset laittamalla vain kuuman purkin hyrrälle ja palkkasin kun Maya meni siihen.Sen jälkeen lisäsin purkkeja hyrrään ja tehtiin samaa treeniä.

Tämä pieni pätkä on ainoa onnistunut.. tai "onnistunut" suoritus hyrrältä. Ehkei tätä harjoitusta olisikaan kannattanut ottaa ensimmäiseksi, varsinkin kun pidin Mayaa vapaana treenin ajan. Minulta nimittäin niinsanotusti karkasi mopo käsistä! Eli sen sijaan, että Maya olisi tullut hyrrälle tekemään hajuerottelua se menikin treenikavereiden luo vönksäämään. Ja vaikkei se saanut rakkauden osoituksilleen vastakaikua, se innostui kuitenkin niin paljon, että lähti juoksemaan tilaa ympäri.
Olin laittanut sille laatikko radan valmiiksi toiseen päähän hallia.. Maya juoksi ensimmäisellä kerralla laatikkoradan ohi ja palasi luokseni. Toisella kierroksellaan se juoksikin suoraan laatikko radalle hirveetä vauhtia, pysähtyi kuin seinään oikean laatikon luokse ja ilmaisi sen! Heitin sille lelun palkaksi ja se jatkoi juoksemistaan hallin ympäri lelu suussa, onnesta soikeana.
Noh, ei se mitään.. onnistunut laatikko etsintä saatiin ainakin jossei sitten hyrrä onnistunutkaan..

Seuraavalla kierrokselle tein sille kaksi sisäetsintää. Halusin kokeilla miten käy jos palkkaan sen lelulla ja sen jälkeen lähetän uuteen etsintään. Pysyykö koira kasassa vaikka se kiihtyykin lelusta ja kykeneekö se työskentelemään leikkimisen jälkeenkin.

Tässä ensimmäinen etsintä, jonka suoritukseen olen todella tyytyväinen. Mayalla oli hyvä fiilis päällä ja se etsi hajua aktiivisesti. Ilmaisu oli hyvä ja tarkentaminen aivan täydellistä! Hajupiilo oli juurikin siinä mihin koira lopulta nenänsä painoi ja jämähti!!
Tämän piilon olin itse tehnyt ja toinen koira oli sen aikaisemmin etsinyt. Haju oli muhinut noin vartin verran.

Seuraavaan etsintään Maya lähti hyvin, eikä ollut yhtään liikaa kiihtynyt. Jälleen kerran sen motivaatio oli hyvä ja se teki hyvää etsintää. Tässä toisessa etsinnässä hajuna oli laakeri, jota olemme nyt alkaneet treenaamaan. Hajupiilo oli treenikaverin laittama, enkä tiennyt missä piilo oli. Tämä olikin taas hyvä opetustilanne itselleni! Olen nimittäin huomannut, että myös kisoissa rataan tutustumisissa alan yleensä automaattisesti miettimään niitä paikkoja missä oletan piilon olevan. Olen myös huomannut, että oletukseni on AINA osottautunut vääräksi ja se on ollut aivan täysin turhaa. Sen jälkeen kun tämän asian tiedostin, olen rauhoittanut Mayan kisoissa ennen etsintään lähetystä sivulle istuntaan ja samalla siinä parin sekunnin aikana olen itse tyhjentänyt mieleni kaikista ajatuksista. Mutta nyt treeneissä en tätä tehnyt ja se kostautui heti!
En siis tiennyt hajupiilon sijaintia, mutta aloin arvailemaan sitä, enkä tajunnut lopettaa ajatuksen juoksua. Jostain sain päähäni idean, että hajupiilo on sijoitettu tukitolpan jalkaan pehmusteeseen. Videolla ei valitettavasti näy minua juuri sillä hetkellä kun Maya lähtee tolppaa kohti, mutta pointtina se, että koira tosiaan kävi tolpan haistelemassa vaikka se oli täysin vastakkaisessa suunnassa missä hajupiilo sijaitsi! Sillä ei siis ollut käytännössä mitään asiaa tolpan haisteluun, siellä tuskin hajua oli ollenkaan. Muutakuin se, että minä ajattelin piilon siellä olevan ja toivoin koko ajan, että koira menisi tolpan katsomaan. Vaikka kuljin liinan asennosta päätellen koiran takana, onnistuin sitä siis ohjaamaan tolpalle tiedostamattani!
Onni onnettomuudessa, Maya ei ilmaissut tolppaa vaan palasi alueen toiselle puolelle missä haju oli. Sen verran tarkka ja selvälukuinen oli ilmaisu, että edelleen epäillen sanoin "löytö".



Luulin jo päässeeni tästä eroon, että kuvittelen tietäväni paremmin kuin koirani! Mutta en näköjään olekkaan päässyt. Olipas taas silmiä avaavat treenit ja olen todella, TODELLA tyytyväinen, että Maya kuitenkin palasi hajun luo ja ilmaisi sen minulle. Erittäin mahtava treeni, josta opin taas omaa käytöstäni hurjasti. Olen löytänyt hyvät alkurutiinit meille, Mayalle istumisen ja itselleni ajatusten tyhjentämisen. Se tuli huomattua näissä treeneissä nyt kunnolla. Ylläpidetään samaa alkurutiinia ihan joka kerta, ei vain kisoissa vaan myös treeneissä. Koska todennäköisesti mikäli mieleni olisi ollut tyhjä, Maya olisi ilmaissut piilon ilman tolpan tarkastamista!! Nää on kyllä ihan parhaimpia treenejä missä huomaa omat virheet karulla totuudella, mutta koira suoriutuu kuitenkin tehtävästä. Toki hakkasin jälleen kerran päätäni seinään asian takia, mutta toivotaan, että mä nyt uskon koirani osaavan ja itseni en!!
Hyvä Maya, huono minä!!

Viimesellä kierroksella otin ilmaisutreeniä, eli kestoharjoituksia. Ja mikäs sen helpompaa koiralle kuin pään mentävä kolo.

Kiitos vain kavereilleni mahtavista treeneistä! Otetaan pian uudelleen :)